Kolibri ja pingviinit

Tällä otsikolla lähdetään kahvila Valon näyttelyyn maanantaina. Esillä on kuusi työtä. Kolme laastarisarjan työtä, yksi kolibri (yllä), yksi pingviinipari ja yksi "vettä" niminen työ. Aika vähän, kun vertaa Peltsun kirjaston näyttelyyn ja 15 tekeleeseen. Toivottavsti laatu korvaa määrän. Näyttely komistaa Valon seiniä tammikuun.

Näissä töissä on kyse luonnon tulevaisuudesta. Kuvan taulussa taustalla sulavat jäävuoret. Kuvan etuosassa kukkivat tulppaanit ja täysin maisemaan kuulumaton lintu, kolibri, lentelee. Näillä töillä haluan tuoda mielikuvia, mitä voi tulevaisuudessa tapahtua. Luonto muuttuu ja ihminen saa näitä muutoksia aikaan. Laastarisarjassa luontoa paikataan. Ruma laastari rikkoo kuvien harmoniaa. Keskellä oleva punamusta viiva on kuin maiseman jakava haava.

Samaa teema jatkan helmikuussa Peltsun näyttelyssä. Kuitenkin aivan uusilla töillä.

Kaikki teokset ei ole kuitenkaan vielä valmiina. Yritän taiteilla vielä hieman isojen töiden reunoja, kun ne ovat vielä ja ilman kehyksiä. Kehyksiä ei ole tarkoitus laittaakaan, mutta heiman väriä pintaan. Pientä kihelmöintiä tulee kuljetuksesta. Kaikki työt eivät mahdu pikkupösöön kerralla. Sain juuri ja juuri kolibrin mahtumaan kehystämöstä kotiin.

Otin kuvan tästä kolibrista puhelimella aamusella. Huoneen lamppu heijastaa valoa, mutta kuva saa kelvata. Kuvat muista töistä ovat vielä huonompia. Näillä mennään, sanoi jääkiekkokoutsi

Loma

Tänään se ihanuus alkaa. Jään lomalle. Palaan verstaalle ensi perjantaina. Lähes viikko lomalla. Mitähän oikein keksisin ?

Koulut ovat lomalla kolme viikkoa. Olen aiemmin lomaillut jouluntienoolla pari viikkoa. Nyt lyhyesti ja tehostetusti. Kesällä työstä irtautumiseen menee yleensä n. 2 viikkoa. Nyt siihen ei ole varaa. Työstä on irtauduttava yhdessä yössä.

Viime yönä aloitin vieroituksen. menin puoli yhdeksältä pehkuihin (loistava vanha ilmaisu, tulee ihan oljet mieleen) ja heränsi hieman yli yksi. Katselin telkkua (Topkapi) ja luin kirjaa (Larsson) ja menin koisimaan taas puoli neljä. Heräsin varttia yli seitsemän. Olo on ollut selvästi rennon unelias. Melkein kuin lomafiilis.

Mikä sitten on lomafiilis ? Silloin ihmisen tarkoituksena ei ole tuottaa tärkeitä asioita palkkaa vastaan. Sen sijaan ihmisen on tarkoitus olla vapaalla täydellä liksalla. Syljeskellä kattoon, ajatella suuria, liikkua jalat irti maasta. Nauttia elämästä, ilman että lumous särkyy herätyskellon soittoon.

Syy miksi jauhan tätä asiaa on lyhyt lomani. Yritän ottaa kahden viikon ilon irti kuudessa päivässä. Käytössä on vain 42,6 % lomaa. Vastaavasti tiivistän fiiliksiä samalla kertoimella eli 6 suhteessa 14. Levon pitää olla yli kaksinkertainen, samoin hyvänolontunteiden.

Viikon kuluttua tiedetään olenko onnistunut tiivispakettilomassani. Jos olen, aion patentoida keksintöni. Aion myös kokeilla tiivistettyä lomaani kesällä. Viiden viikon tiivisloma on oikeastaan 11,6 viikkoa eli 81 päivää.

Nettipelaaja

Nainen pelasi nettipelejä ja kavalsi rahaa 460.000 €. Tuomiona tuli kaksi vuotta kiinteää vankeutta. Korvauksia lähes saman verran.

Ihmettelen taas kerran, mitä hyötyä on vankeudesta. Miksei sekin aika tuotannollista työtä ?
Ilmeisesti varoittava esimerkki. Lapsille kai.

Lantiainen

Maalasin lantiaisen. Pienen kuoriaisen isohkoon kokoon ja aidan taakse. Hesarissa oli lueteltu erilaisa eläin- ja kasvilajeja, jotaka ovat katoamassa. Maalasin muistoksi.

Ne ovat pieniä lannanlevittäjiä, joita näkee Suomen pelloilla. Suomessa on 47 lajia lantakuoriaisia, joista uhanalaisia tai muuten katoamassa on 25 lajia. Yksi on tämä lantiainen.
Lannanlevittäjistä on oikein tehty tutkimus. 4H- nuoret ovat lähettäneet näytteitä tutkijoille ympäri Suomea. Näytteitä oli muistaakseni 350 tilalta. Lannanlevittäjät ovat hyödyllisiä, koska ne hajoittavat lannan ainesosat pitkin peltoa.

Kaikenlaista uutta tulee löydettyä, kun alkaa tonkimaan asioita. Nyt levitän sitä edelleen.

Mäkihypyn parikilpailu

Jos minä saisin päättää ( mutta kun en saa). En hyväksyisi mäkihypyn parikilpailussa, että parhaat hyppääjät voivat jättää karsinnan väliin. Seurauksena on se, että parhaat ja seuraavaksi parhaat ovat vastakkain. Siitä taas seuraa, että lucky loosers viiden ryhmässä on osa näitä huippuhyppääjiä, jotka ovat hävinneet parilleen. Se taas johtaa siihen, että lucky looserseja on vain muutama huono (siis keskitasoinen). Jos kaikki osallistuisivat karsintaan. Huippuhyppääjät pääsisivät kilpailuun, koska vastassa on aina heikkoja kilpailijoita. Vastaavasti jatkoon pääsisivät teoreettisesti ajatellen 25 parasta. Nykyisessä järjestelmässä kisasta voivat pudota sijoilla 24-25 olevat kilpailijat ja mukaan päästä sijoilla 27-28.

No, tämä on matematiikkaa (jota jostain syystä salaa rakastan), mutta pudottaa käytännössä muutamia hyviä pois ja huonompia pääsee tilalle. Nyt kun on otettu käyttöön kaikenmaailman tuuli- ja lavaindikaattorit, voitaisiin tämäkin epäoikeudenmukaisuus poistaa. Eikö niin, herra Hofer ?

Tämä kuuluu sarjaan maailman suurimmat vääryydet (sijaluku 458.372). Epäilemättä se on aivan väärin.

Iloinen uutinen

Näyttely tammikuussa kahvila Valossa. Olen innoissani. Piti olla heinäkuussa. Peruutuksen takia ensi viikosta lähtien tammikuussa. Pitänee kehystyttää jotain. Pää alkaa savuta.

Ilves - Tappara 2 -6

Pojat vastaan miehet. Siinä koko pelin kuva. Tappara on Hakametsän päällikkö. Pojat pyörivät nurkissa ja yrittivät juoksennella sinne tänne. Miehet tekivät, mitä miesten piti tehdä. Tarvittavat maalit.

Nyt kun varsinainen sesonki on alkanut, todellinen taitotaso punnitaan. Ilveksen onneton puolustus on jo perinteinen murheenkryyni. Sille ei kukaan näytä tekevän mitään. Toinen ongelma on koko joukkueen voiman puute. Ihan se perinteinen voima, jota käytetään kun taistellaan mies miestä vastaan. Tässä näkyy joukkueiden suuri ero. Pelaaja voi kynäillä hetken taitavasti, mutta isäntä ottaa karkin pois ja siinä on turha vikistä.

Maalivahti Miika Wikmannin tehtävä ei ole kadehdittava. Hän torjuili lähes kaikki kaukolaukaukset yhtä lukuunottamatta. Siinä Ilveksen pakki oli unohtanut Tapparan hyökkääjän ohjaamaan maalinedustalle. Muut maalit syntyivät metrin päästä maalivahtia. Sinne saattoi purjehtia useampikin hyökkääjä. Vastassa oli keveitä, uneliaita pujottelukeppejä. En tiedä miten puolustamista pitäisi harjoitella, mutta ymmärtääkseni tärkeänä tehtävänä on siivota maalinedusta.

Kausi näyttää etenevän syksyllä tekemäni ennustuksen mukaan. Toivoa vain sopii, että muiden joukkueiden huonous ja nukahtelut pitävät Ilveksen karsintojen ulkopuolella. Omilla eväillä se ei näytä pärjäävän. Jääkiekko on kuitenkin miesten peli.

En yleensä arvostele tuomareita, mutta taas tapahtui paljon outoa haparointia. Sitä hyviteltiin sitten jälkeenpäin. Tuomarit eivät missän tapauksessa ratkaiseet peliä puoleen tai toiseen, mutta sekoittivat epätasaisella viheltelyllä pelin vauhtia.

Hakametsän täysi tupa oli Ilveksen ainoa ilonaihe. Tällä esityksellä katsojaluvut alkavat seitsemän sijaan kolmosella.

Autoilijan huolet 523

Päätin lähteä aamulla autolla töihin. Päivän suunnitelmissa oli työajoa, punttisalia ja jääkiekkomatsi. Tuulilasin pyyhkijän sulka oli irronnut. Ei ollut ensimmäinen kerta. Tuulilasinpyyhkijän sulka vaihdettiin renkaidenvaihdon yhteydessä. Jostain syystä sulka on irronnut muutaman kerran. Seurauksena pyyhin ei pyyhi, vaan pyörii epämääräisesti tuulilasin päällä. Olen työntänyt sen paikalleen. Yritin laittaa nytkin sitä takaisin, mutten saanut. Se ei napsahtanut pieneen niveleeseen. Koputtelin myös takapyyhkijän sulkaa jäästä. Se jäi käteeni. Näytti siltä, että jotain meni rikki.

Ajoin läheiseen huoltamoon (nyt en mainosta, vaikka olen saanut heiltä aina hyvää palvelua, olen ostanut heiltä 2 autoa sekä huollatan autoni siellä) ja kerroin huoleni. Ajoin auton sisään halliin.
Takapyyhkijän olin onnistunut rikkomaan. Huoltomies yritti saada sulkaa kiinni etupyyhkijän varteen, mutta sulassa oleva nivel oli väljä. Hän yritti etsiä tätä pientä palaa huoltopöydiltä, muttei löytänyt sopivaa. Lopulta hän sitoi sen nippusiteellä kiinni.

Ajoin läheiseen varaosaliikkeeseen. Koska autoni on harvinaista mallia, elin jännityksessä. Sieltä löytyi kuitenkin takapyykijän sulka hintaan 14.50€. Ostin ja laitoin paikalleen.

Olin taas valmiina uusille urille.

Auervaara

Pikku-uutinen päivän Hesarissa. Mies huijasi naisia. Sai reilun vuoden vankeutta ja joutuu korvaamaan 43.000 euroa naisille.

Olen joskus aiemmin ottanut kantaa näihin vankeustuomioihin. Otan taas uudelleen. Kun 20-vuotias mies huijaa kahdeksalta naiselta rahaa, puhelimia, auton jne, on hän kiistämättä huijari. Siitä ei ole epäilystä. Naiset ovat varmasti olleet hyväuskoisia. Uutisen mukaan seurustelukumppaneita tai läheisiä ystäviä. Heillä on myös oikeus korvaukseen.

Pulma on mielestäni tämä vuoden täyshoito vankilassa. Paraneeko rikoksen tehnyt vankilassa ? Muuttaako hän tapansa ja katuu tekoaan ? Epäilen. Luultavampaa on, että mies on katkera, velkainen ja umpikujassa. Ennustan, että rikolliset taipumukset lisääntyvät. Hän ottaa virheistään oppia ja alkaa luukuttaa kunnolla.

Rangaistuksen pitäisi olla työvelvollisuus, jolla korvataan menetettyjä rahoja. Hikeä ja vaivaa, jolla paikataan muiden menetyksiä.

Nyt yhteiskunta maksaa eristämisestä kymmeniä tuhansia ja saa valmiiksi yhteiskuntavastaisen (ellei ole ollut, vankilan jälkeen taatusti on) kansalaisen. Jos kaveri jatkaa samoilla linjoilla läpi elämän, kustannukset ovat vähintää kuusinumeroinen ellei seitsennumeroinen luku. Eikö siellä oikeuuspuolen lainsäätäjissä ole yhtään tavallista, maalaisjärkistä taatelintallaajaa ? Minä en halua maksaa verorahoillani näiden auervaarojen vankilassaoloa. Tuotantoon, tekemään hyödyllistä.

Yhteiskunnasta pitää otta säilöön vaarallisia henkilöitä, jotka vahingoittavat muita. Väkivaltaisia henkilöitä, rattijuoppoja, taparikollisia. Talousrikolliset ja huijarit hommiin. Joku on keksinyt, että vangit pitää päästää lomalle, jott´eivät muutu "seinähulluiksi". Voisiko tämä sama "ajatuksen virtaava Tonava" keksiä myös työpalvelun, jolla korvataan menetyksiä ?

Tiedän kyllä yhdyskuntapalvelun, jolla hoidellaan pääosin rattijuoppojen rangaistuksia. Mutta entäs jos tästä em. rikoksesta nuori mies saisi tehdä työtä 2 vuotta ja korvata sillä menetykset.
Hyöty 43.000 € annettaisiin uhreille. Saisi asua kyllä kotonaan tai missä haluaa.

Aurinkoa päähän

Sain ystävälliseltä työkaverilta lainaksi kirkasvalolampun. Se posottaa valoa pimentyneeseen päähäni. Valo tuo myös lämmön tunteen. Otan tämän viikon aurinkoa max. tunnin päivässä. Muistelen samalla kesäfiilistä Peltsun nurtsilla.

Ensi viikolla, kun olen lomalla, olen uusi ihminen. Valoisa ihminen. Hymyilen, sanon kaikille päivää ja silmäni ovat iloiset. Ajattelen positiivisia asioita. Juoksen lenkillä, käyn museoissa ja teen terveellistä ruokaa. Minulla on uusi draivi päällä. Elämänhalua. Ostan Hennes&Mauritzin (varoitus ! tässä tuli piilomainos) alennusmyynnistä erityylisia vaatteita. Käyn Glo hairilla (lisää mainoksia) laittamassa uuden pään. Ajan taksilla, nyssen sijaan. Käyn Filharmoniassa ja Linkosuon kahvilassa (tämähän on pelkkää mainosta koko juttu). Syön lounasta Venlassa tai Tiiliholvissa (kirotut mainokset jatkuu) mielialan mukaan. Otan kulutusluoton Nordeasta (nyt tuli viimeinen) kattaakseni uuden tyylini kulut. Loppujen lopuksi saan pitkäaikaisia ystäviä Lindorffilta ja Intrum Justiasta (sorry, tämä oli viimeinen)

Katsotaan kuinka pitkälle viiden päivän valo-ohjelmalla pääsee ? Vai pitäisikö sittenkin säästää sähköä ?

Jännitystä 2

Ajoin kaksi kertaa Tesomalle. Hädin tuskin pääsin pihasta tielle. Molemmilla kerroilla lunta oli kinoksittain. Ajaessa pelkäsin lähes joka hetki. Isot tiet olivat kohtuu hyvässä kuosissa. Sivutiet auraamattomia ja täynnä pöppyrää.

Matkalla oli aikaa tutkiskella omia tuntoja. Pelkään kahta asiaa. Liukkautta ja näkyvyyden puutetta.

Pieni autoni heiluu kovassa tuulessa kesälläkin. Saati sitten jäisellä tiellä. Kerran edellinen autoni, farmarimersu, lähti käsistä suoralla jäätikköisellä tiellä. Pyörähti ympäri ja päätyi penkkaan. Siitä asti olen pelännyt liukkautta.

Näkyvyys menee nollaksi, kun autot ajavat ohi. Kun minun kirppuni on kohtalaisen huonosti ajettava lumessa, kalliit kolmenkymmenen tonnin kaarat menevät ohi. Leveällä tiellä toinen kaista on pöppyrässä ja ohittava pöllyttää lumet silmille. Näkyvyys on hetkittäin olematon. Pahin kokemus on viime helmikuulta. Tulin Hesasta yöllä lumimyräkässä. Ohituskaista oli luminen. Uskalsin ajaa seitsemääkymppiä. Kaikki rekat painuivat ohi. Seurauksena useiden sekunttien lumimyrsky ja näkyvyys nolla. Silloin päätin, että jos hengissä selviän kotiin, en astu auton rattiin enää talvella.

Tänään ajattelin samaa. Autoilu saa tältä talvelta riittää ainakin tällaisella kelillä. Tiedä sitten jos aurinko paistaa.

Jännitystä

Ihminen kaipaa jännitystä eri elämänvaiheessa. Nuorena se on omien voimavarojen testaamista, vanhempana viihdetta ja rentoutumista. Jotkut jäävät koukkuun jännitykseen. Muutamat sairastuvat jännityksen hakemisesta.

Tänään on tarjolla todellinen jännitysnäytelmä. Siinä ei ole mitään keinotekoisesti tehtyä. Siinä on kyse elämästä ja kuolemasta. Siinä on kyse selviytymisestä. Se on täynnä tylsää arkea.

Aivan oikein. Lumisade ja jouluvietosta palaavat perheet ja autoilijat. Satojen kilometrien jonottamista. Piinaavaa hitautta. Turhia ohitusyrityksiä. Yllättävää liukkautta. Kinoksia , tuulenpuuskia. Päättymätön taival. Kuka jaksaa maltilla, saa palkinnon. Pääsee omaan kotiinsa. Kaikille ei käy hyvin. Auto jäätyy. Tulee ketjukolareita. Joku voi menehtyä.

Kuskin vastuulla on paitsi oma perhe, myös muut liikkujat. Pieni ajatusvirhe, harkitsematon teko, voi johtaa onnettomuuksiin. Kyse on myös sattumasta.

Onneksi olen kotona. Yritän käydä Tesomalla, hakemassa ja viemässä tyttäreni. Siinä on minulle riittävästi jännitystä. Lunta tulee tasaisesti ja tuuli puhaltaa. Mikään jännitysnäytelmä ei ala näin. Mutta tässä näytelmässä on oikeasti kolkko tunnelma.

Joulun väliin 3

Nyt on kinkkua jääkaaapissa. Koska olen pihi, teen siitä herdaria. Pilkon porkkanan ja sipulin aivan pieneksi, samoin kinkun. Pehmennän paistamalla öljyssä. Sitten lisään vettä ja purkin halvinta hernekeittoa. Maustan vielä sinapilla, meiramilla ja liemikuutiolla (suolallakin, jos on tarpeen). Mutta tämänhän kaikki tietävät.

Viimeistelen keitoksen pienillä nakkisiivuilla saksalaiseen tapaan. Sitten huudahdan o´tannebaumin ja nautin joka lusikallisesta. On se saksalainen niin kekseliäs. Tätä ihmeteltiin -83 Essenissä, mutta syötiin pois vetelehtimästä.

Pukki toi muuten kolme keittokirjaa. Oh yeah ! Olin sittenkin kiltti. (Olin muuten yllättävän kiltti, koska pukki muisti minua aikas monilla kivoilla lahjoilla, siitä kiitos ja kumarrus. Erityisen spesiaali oli t-paita, jossa luki erikoiskirjaimilla Ykkös Faija. Se on uniikki paita, vain minulle. Herkisti mielen.)

Joulun väliin 2

Tänään pääsin sutimaan joulun väliin. Olen tehnyt kuuden taulun sarjaa (ensimmäinen oli oikeastaan seitsemäs), jossa kuvat ovat samankokoisia, pienehköjä (30 x 44) töitä. Idea on luonto tulevaisuudessa. Kuvissa näkyy luontokappaleita aidan takana. Aidassa lukee luontokappaleen nimi.

Maalaan aidan teippaamalla. Kun aita on melko tiheä ja siinä on myös vaakapienoja, maalaaminen on melkoista teippien säätämistä. Homma etenee hitaasti ja varmasti. Kysyy aikaa ja hermoja. Taiteellisesta vapaudesta ollaan kaukana. Tylsää ja pitkäveteistä, mutta jäljellä on vielä kolme työtä, joista yhden tein tänään lähes valmiiksi.

Kuuntelin taas langattomilla musaa ja erityisesti herrojen Clapton & Winwood konserttiäänitystä Madison Square Gardenista keväältä 2009. Mitä kummaa, vanhat sedät yhdessä ! Claptoninhan tuntee kaikki, mutta Stevie Winwood on ehkä vieraampi. Hänhan on 60-luvun kulttibändin Spencer Davies Groupin laulaja ja urkuri. Myöhemmin tehtiin superbändi Traffic, jossa Winwood, Mason, Wood ja Capaldi yrittivät parhaansa, muttei se koskaan noussut yläsarjaan. Samoin kävi Blind Faithin kanssa, jossa soitteli myös Clapton.

Winwood on mielestäni yksi suurista vokalisteista. Van Halenin David Lee Roth ja Tubesin Fee Waybill painivat samassa sarjassa. Mutta se onkin toinen juttu.

Niin, siis kuuntelin siis tätä konserttiäänitystä ja siinä tupsahti korviini Hendrixin biisi Little Wing. Tippa tuli linssiin. Ihan joulusta riippumatta. Oli hyvä. Kosketti. Jotenkin tässä syntyy hieno kolmiyhteys: Hendrixin ballaadi, jollaisia myös Clapton viljelee ja joissa hänen kitarointinsa pääsee parhaimmilleeen. Sokerina pohjalla Winwoodin vanhat urut ja soulääni.

Kiinnostavaa on myös se, että herrat tekevät kiertueen ensi kesänä. Keksisipä joku neropatti buukata heidät Poriin. Saattaisin perua porittomuuteni. Muuten en piittaa vanhoista lämmittelijöistä.

Hyvää joulun väliin

Paras kaverini JP antoi tämän vinkin. Vaikka jouluherkut ovat mahtavia, tässä voi olla hieno välipala/välistäveto/väliaika/välitila/välittäminen.

Valmista tämä salaa ja yllätä co-asujamisto. Tarvitaan kolme ainesosaa: wasabi tahnaa, majoneesia ja creme fraisea. Sekoita ja maistele sopiva soosi, sopivaan tarkoitukseen. Wasabi on aika tiukkaa, mutta kukin makunsa mukaan. (Wasabin tilalla voi käyttää piparjuuritahnaa, siitä tulee hieman erilainen viritys) Veikkaisin, että kraavi lohi kerää pinnat tämän kastikkeen avulla.

Ei muuta kun jodlaamaan (jos laitoit paljon wasabia).... Jouluja !

Ps. Kinkku paistui sillä aikaa kun olin kustannuspaikalla. Nyt se on valmis. Parasta lämpimänä. Sinapit ovat kovassa testissä. Dijonin hunajasinappi ja itsetehty, makea sinappi. Vaikea valita. Omani on niin hyvää. Ehkä vuorotellen. Kun olen niin vaatimaton.

Soundgarden

Korkkasin Soungardenin. Kuuntelin levyn Down on the Upside. Ei paha. Ensimmäinen tunne oli jonkinlainen kevyt Nirvana. Pisteet kasimiikka (kouluskaalalla 4-10). Pidin, mutta odotan myöhemmiltä levyiltä enemmän. Taas nimenomaan biisien sävellyksistä (50%) ja myös sovituksista (20%). Esityspotentiaalia löytyy.

Aion tutkailla itseäni ja omaa suhtautumistani tähän bändiin. Miksi ? Koska he ovat hyviä. Heille kuuluu pahin muusikkorangaistus. Kuuntelija pitää heistä, mutta suhtautuu juuri siitä syystä ankaran kriittisesti. (Vähän niinkuin rakkaudessakin. Jota rakastaa siltä odottaa eniten. Muut ovat samantekeviä.) Kuuntelen sekunninkymmenesosatkin. Mitä parempi esiintyjä, sen kovempi kritiikkiskaala.

Tässä suhteessa komppaan Hesarin edesmennyttä kriitikkoa, Seppo Heikinheimoa. Huonot ja keskitasoiset upotkoot omahyväisyyteensä. Vain parhaat pystyvät parantaa ja ottamaan riskejä. Se pätee kaikkeen musiikkiin, tyylistä ja genrestä riippumatta. He luovat uutta musiikkia, korvan viljaa. Hylkään ja revin heidät maantasalle, jos eivät ole hyviä. Se on kuuntelijan oikeus.

Verotuksen uudistaminen

Aina määräajoin tehdään tämä verotusjuttu. Harva pitää verotuksesta tai siitä, että omalla kohdalla verotus on oikeudenmukainen. Intressipiirit ovat aina tyytymättömiä verotukseen. Tosiasiassa monet intressipiirit ovat varsin tyytyväisiä. Tai ainakin tuloihinsa verotuksen jälkeen. Periaate, maksetaan veroja veronmaksukyvyn mukaan, on melko suhteellinen ilmaisu. Verotuksen painopisteen siirtäminen tavaroiden ja palvelujen suuntaan on melko yleisesti hyväksytty. Kuitenkin se kiristää käytännössä vähätuloisten tilannetta, koska heillä kaikki raha menee elämiseen, so kulutukseen.

Kaavio menee seuraavalla tavalla. Virkamiehet mylläävät kaikenlaista verotusta ( tulo- ja pääomaveroja, alvia ja veroluontoisia maksuja) ja tekevät pieniä ehdotuksia eri suuntiin. Sekä rikkaat että köyhät, puhumattakaan keskituloisista (mikä ihmeellinen abstraktio, lähes kaikki kuuluvat tähän) saavat ja menettävät jotain. Veroista aletaan vaahdota, koska se koskettaa kaikkia. Vaalit lähenevät. Poliitikot eivät uskalla sano mitään konkreettista, koska tietävät jäävänsä nalkkiin, jos pääsevät hallitukseen. Tietysti kaikki pitävät lapsiperheiden puolta (olivat ne sitten suuri- tai pienituloisia).

Ennustan. Uusi hallitus linjaa lievästi uuden verolinjan ja torjuu muutaman ison periaatteelisen muutoksen. Veikkaan, että seuraava hallitus ei koske asuntovelkaisten korkohelpotuksiin. Todennäköisesti nykyinen hallituspohja jatkaa. Muutoksina korotetaan alvia ja kevennetään suurkeskituloisten tuloveroa ja korotetaan piirun verran myös pääomaveroa. Asuntovelkojen korkovähennyksiä ei muuteta, koska se ehdotus torjutaan (eli kuunneltiin kansan syvien rivien ääntä). Auto- ja alkoholivero nousee (kansaisten kuuntelu loppuu siihen). Hallituksen muutokset johtavat verotuksen painopisteen siirtymiseen arvonlisäveron suuntaan. Sitä ei kuitenkaan kerrota nyt. Periaatteessa äänestäjät päättävät vaaleissa, mutta ...

Tietyllä tavalla poliittinen realiteetti eli suuntautuminen keskituloisiin sitoo kaikkien puolueiden kädet. Jos johonkin suuntaan kumartaa, niin toiseen suuntaan pyllistää. Yksikään hallitus ei voi tehdä suuria muutoksia. Se voi olla myös meidän menestystekijä. Tasaisella konsensuksella on puolensa. Enemmistö voi suhteellisen hyvin. Rikkaat rikastuu ja köydät köyhtyy, mutta keskiluokka voi kohtuullisesti. Keskimääräisesti voidaan hyvin.

Päätän raporttini veroparatiisista.

Joulun toimet

Kävin ostamassa kuusen Peltsun aukiolta. Maksoin tinkaamisen jälkeen 35 ekeä., moisesta rupposesta. (Ensi vuonna menen vanhan sähkölinjan aukolle ja sahaan itse.)

Vein matot ulos. Kaikki matot, yhteensä 9. Luuttusin ylä ja alakerran lattiat. Tamppasin matot lumessa. Laitoin kaikkien sänkyjen liinavaatteet pesuun. Kaksi koneellista. Laitoin puhtaat liinavaatteet sänkyihin. Paistoin samalla kaksi joululimppua.

Helv-nen homma ! Kuka tästä voi pitää ? Ei tullut edes hyvä mieli. Laulussa sanotaan "oispa joulu ainainen". Laitan vielä lahjat lahjapaperiin. Aamulla laitan kinkun uuniin. En ole koskaan pitänyt tästä tohelluksesta.

Paras jouluni on ollut Saimaalla luokkakaverini Kalen mökillä. Taidettiin olla vajaa parikymppisiä. Lunta oli armottomasti ja pakkasta niinkuin nyt. Puiden pilkkominen, saunan ja mökin lämmittäminen ja ruoanlaitto vievät tuntien työn. Mutta se rauha ja tyyneys. Tekemisessä oli joku tarkoitus.

Nykyisen joulun tarkoitus on kulutus. Kotimarkkinoiden pitää vetää. Saadaan tuotanto rullaamaan. Olen sen koneiston pieni ratas. Ei ole vaikeaa arvata, miksi joulut ovat niin kosteita.

Salander ja kumppanit

Jaksoin lukea Larssonin ekan ja puolet toisesta. Nyt voi seurailla Lisbet Salanderin loppumattomia seikkailuja myös telkasta. Kirjastosta käteeni osui Larssonin Millenium-trilogian kolmas osa. Pilvilinna joka romahti. Lainasin. Yritän kahlata sen läpi ennenkuin elokuva tulee parin viikon kuluttua ruutuun.

Elokuva antaa henkilöille kasvot. Eikä lainkaan hassummin. Elokuva myös tiivistää tarinaa. Se ei ole huono juttu.

Larsson on onnistunut kutomaan loistavan tarinan. Vaikka kerronta onkin ajoittain toistavaa ja pitkäpiimäistä, tarinan kutominen jatkuu, jakuu ja jatkuu. Se on upeaa. Uusia ulottuvuuksia löytyy lisää, mutta samalla vanhat yhteydet tulevet esille. Síinä on suurten linjojen hallintaa. Lukija pysyy pihdeissä. Uskomaton tarina saa uusia käänteitä.

Hyvä Ruotsi. Hyvä Larsson. Dan Brown ja Da Vinci koodi on paperia Milleniumiin verrattuna. Larsson on uskottavampi. Dekkarissa se on a ja o.

Kaalilaatikko

Nyt se onnistui. Siis kaalilaatikko. Periaatteessa tein aivan samoin kuin ennenkin. Jotenkin vain naksahti oikein. Eikä maksa juuri mitään.

Pieni kaalinpää silputaan pieneksi. Paistellaan kaalia kattilassa öljyssä vartin verran ja sekoitellaan, ettei pala pohjaan. Lisätään pari sipulia silputtuna ja paketti sika-nauta jauhelihaa (400gr). Kun jauheliha on ruskistunut, lisätään 3 desiä vettä, merisuolaa, pippuria, meiramia, reilu desi puuroriisiä ja pari ruokalusikallista siirappia. Annetaan porista ja sekoittua hyvin. Kaadetaan vuokaan. Reiluun desiin kuumaa vettä liotetaan lihaliemikuutio ja kaadetaan seoksen päälle. Paistetaan uunissa 200 asteessa tunnin verran. Pinnalla on hieman mustunutta kerrosta. Pudotetaan lämpö sataseen ja lisätään muutamia voinokareita. Annetaan muhia ja rasvautua puoli tuntia.

Taivaallisen hyvää. Parasta mitä olen tehnyt koskaan. En tiedä miten sitä voisi enää parantaa. Täyskymppi tai sanotaan ysi puoli, niin jää vielä jotain haastetta tulevaisuuteen.

Imurimusaa

Perinteisen lauantai-imuroinnin taustamusiikiksi tuli Chris Cornellin levy Euphoria morning. Korvani tekevät kritiikin, minä vain kirjoitan ylös.

(Haluan sanoa nuoremmille lukijoille, etten ole onnistunut hankkimaan Soundgardenin musaa, ennenkuin viime torstaina. Lukulaarista. Nyt levy makaa työhuoneessani olevassa lahjalaukussa ja odotan malttamattomana päästä kuuntelemaan Soundgardenia. Se vähä mitä olen heitä kuunnellut tuntuu tosi lupaavalta. Stone Temple Pilots ei oikeein natsannut. Kuyssiä en ole vielä löytänyt muuten kuin netistä ja vaikutti liian metalliselta. Soundgardenia odotan. Joulupukki lupasi tuodan heidän uusimman levyn Black Rain.)

Mutta chriscornellin levy on minulle vaikea välipala. Periaatteessa kaikki toimii. Laulaja on surullinen, voimakas, herkkä, raaka, verinen, rupinen, lämmin, selkeä. Kaikkea, mitä hyvältä laulajalta voi odottaa. Ongelma on biisipuolella. Sävellykset ovat keskitasoa, laahaavia ja mikään ei oikein sytytä. Tyyliin - tulipahan tämäkin tehtyä. Siksi runttaan Cornellin levyn seiskaksi ja siihen loppumattomaan tavislevyjen valtamereen. Pientä plussaa tulee biiseistä Wawe goodbye ja Pillow of your bones, miksei myös Cant change me. Vaikka kehunkin Soundgardenin vokalistia Cornellia, lepparini on Pearl Jamin Eddie Vedder. Hän on Voimakas.

Joka tapauksessa, näin hyvän laulajan pitää pystyä Parempaan. Tai sitten olen vanha nariseva ukko.

Perjantain iltapala

Olin glögitilaisuudessa, isäntänä. Ts. kutsuin vieraat. Tarjolla oli kahvia ja teetä. Torttuja, juustoja, pipareita, voileipiä. Tietysti myös glögiä. Siis standardikattaus.

Siksi iltapala jäi miettimättä. Eipä ole paljon tarviskaan. Koska maha pullottaa uusista ja entisistä tarjoiluista. Kuitenkin jotain on mukavaa mutustella.

Jääkaapissa oli mätiesanssia. Paahdetaan 4 paahtoleipäpalaa. Kahden leivän päälle margariinia, majoneesia, juustoa (tavallista edamia) ja mätiä tai vaikka mätitahnaa (voi säveltää myös vaikka tunaa, savukalaa, kurkkua tai suolakurkkua, jos tykkää). Kahden leivän päälle sama eri järjestyksessä. Painetaan kaksi erilaista leipää vastakkain. Leikataan kolmioleiviksi.
Saadaan neljä suolaista kolmioleipää.

Nautitaan koht´siltään ja tuloksena armoton jano. Tackar och påkkar.

Flunssa 3

Nukuin raskaasti. Aamuseitsemältä olo oli kuin osuuskaupan hevosella. So. tukossa, väsynyt, puolikuollut. No, nousin ja vääntelin itseäni tapani mukaan aamujumpalla (koira opetti minua venyttelemään aamuisin, siitä tulee notkeampi olo). Flunssa yritti taas tänäkin aamuna. Pitäisikö jäädä kotiin ? Edessä oli aika v-mäinen päivä keljuine kokouksineen.

Otin aamupuuron kanssa mukillisen Finnrexiä (tarkkasilmäinen lukija huomaa, että mainitsin tämän tuotteen toisen kerran. Aivan oikein, olen tehnyt Hollywood leffoista tutun diilin, jossa mainitsen tuotteen ja sen hyvän vaikutuksen. Tämänkin tarinan loppuosassa voin varmasti paremmin ja lukija voi päätellä tämän olevan hyvän tuotteen ansiota. Saan jokaisesta tuotenimen maininnasta yhden pakkauksen). Ei muuta kun rapsuttelemaan autoa. Perinteinen lumijää kerros piti poistaa. Sitten kohti cityä.

Olo alkoi kummasti parantua ja olin reippailla mielin taas työpaikkalla. Tuntui, että olin nujertanut piilevän flunssan. Ihme ja kumma.

Oletettavasti lauantaiaamuna olen taas yhtä huonossa kondiksessa. Mutta silloin poden koko päivän, koska se on vapaapäivä. Kunnon kuntalainen (kunnalla työssä oleva henkilö) sairastaa nimittäin viikonloppuisin tai lomalla, ettei työnteko häiriintyisi.

Flunssa 2

Taistelin, tappelin, en antanut periksi. Olen töissä.

Uskon taas sikapiikin voimaan. Tiedän, ettei se johdu siitä, mutta tykkään urbaaneista tarinoista. Tämä on yksi niistä. Uskon hikoilemiseen. Ihmisillä pitää olla uskomuksia. Enempi tai vähempi leikkisiä. Se tuo tähän rationaaliseen, tiedon tulvan elämään laatua, sykettä , draivia, taidetta.

Ruokaa roskiin

Kiinnostava uutinen oli tutkimus syötävän ruoan joutumisesta roskiin, ja etenkin sen suuri määrä. Oikeasti kiinnostavinta oli kuitenkin tieto, että naiset heittävät ruokaa enemmän kuin miehet. Sehän ei sinänsä ollut uutinen, ainakaan miehille. Rohkenen spekuloida asialla. En oikeastaan spekuloi, vaan esitän selitysvaihtoehtoaihioita (loistava ilmaisu).

Naiset haluavat heittää ruokaa roskiin, koska:
- ruokaa syötiin jo kerran
- ei maistunut hyvältä
- voi olla pilaantunutta
- tilaa uusille ruuille
- ei näyttänyt hyvältä
- tekis mieli jotain hyvää

Miehet eivät halua heittäää ruokia roskiin, koska:
- toi oli hyvää
- ei näy vielä hometta
- sama se on mitä suuhunsa pistää
- tulee halvemmaksi
- ei tiedä, jos huomenna tulis syötyä
- jos vaimo tai lapset söisivät joskus
- äiti sanoi, ettei ruokaa saa haaskata

Lukija voi tehdä tästä valikosta mitä johtopäätöksiä haluaa. Joka tapauksessa nyt on tieteellisesti todistettu (olivat syyt mitkä hyvänsä), että mies on ekologisesti edistysmielisempi kuin nainen. Siis ainakin yhdessä asiassa. Muun kaman hukkaamisessa asia lienee päinvastoin.

Flunssa

Flunssanpoikanen ilmoitteli itsestään aamulla. Otin Finnrexiä. Se vaikutti muutaman tunnin. Olen edelleen hieman epävarma tilastani.

Kuvittelin, että sikapiikki on pitänyt vuoden verran flunssan poissa. Kuulin eilen, ettei se vaikuta tavalliseen flunssaan. Aloin heti oirehtia.

Lapsesta asti olen taistellut flunssia vastaan hikoilemalla. Jatkan sitä rataa. Hikoilen taudin pihalle. Katsotaan mihin päädyn. Petiin vai maailmalle. Nytkin on hiki otsalla. Lähden pois, punttisalille.

Tabletti

Niin, sain koekäyttöön tabletin eli Applen iPadin. En kuitenkaan onnistunut kirjoittamaa tätä tekstiä. Otsikon sain onnistumaan, mutten päässyt tekstialueelle. Joku varmaankin osaa neuvoa aikanaan. Joka tapauksessa oli kivaa päästä pankkiin ja nettiin. Musiikkia, kuvia ja kaikenlaista muuta voi latailla.

Huomaan, jotain kuitenkin tapahtuneen elämässäni. Minulla ei ole kiinnostusta (aikaa) surffailla netissä. Minulle tulee tunne, että aika kuluu hukkaan. Jokin sisäinen tunne ohjaa tekemään tiettyjä asioita. Pitää saada jotain aikaan. Kotiasioita, jotka on tehtävä, jotta kotona olisi kivaa. Työjuttuja, jotta työt suuntautuisivat ainakin jossakin määrin haluttuun (?) suuntaan. Yhteys läheisiin ihmisiin, joista saa elinvoimaa. Sitten vielä tämä maalaaminen, josta on tullut uusin elämän tarkoitus, edellisten lisäksi. Tästä puuttuu yksi asia. Se on joutenolo, viihde. Rentoutuminen. Se tarkoittaa huolettomuuttaa, lepoa, tavoitteettomuutta, akkujen lataamista.

Lainasin kirjastosta Chris Cornellia ja Arcade Fireä (toki myös veteraaneja). Lainasin kolmannen Larssonin. Teen sudokuja paperilla. Katselen ruokaohjeita lehdistä ja keittokirjasta. Katson elokuvia TV:stä. Tiedän, että se kaikki on myös netissä. Joku jarruttaa sisälläni. Se on vapauden tunne. Oman elämän hallinta. Olen töissä tuntikausia koneen ääressä. Tietokone merkitsee työtä, tietokone merkitsee aikasyöppöä. Vapaa-aikanani haluan tehdä omia asioitani.

En nielaise tablettia. Ehkä se nielaisee minut joku päivä. Olen vanhanaikainen. Haluan olla. Onko se parempaa elämää ?

Perjantai-illan murkinat

Nyt laiskottaa taas perjantaimaisesti (taas uusi upea ilmaisu). No, laiskotellaan sitten. Mutta koska salibandyn MM-kisoihin tarvitaan purtavaa, kävin Siwassa. Ostin pussillisen munkkeja ja paketin naudan jauhelihaa (400g).

Tehdään ihan perus jauhelihataikina (so. yksi muna, korppujauhoja, desi lihalientä, suolaa ja pippuria. Valkosipulia pilkotaan karkean isoiksi paloiksi. Paljon valkosipulia. Sekoitetaan jauhelihaan ja muotoillaan tangoiksi, briketiksi, miten kukakin haluaa. Öljyä pannuun ja paistellaan joka puolelta ruskeiksi. Lopuksi viipaloidaan kypsien tankojen päälle yksi sipuli. Mielellään oikein ohuita viipaleita. Lopuksi kaadetaan päälle reilusti valmista sweet&sour chilikastiketta.

Sitten mennään olkkarin sohvalle ja hurrataan Suomi loppuotteluun. Välillä maistellaan suoraan pannusta näitä herkullisia pörököllejä sipulin kanssa. Ja siitä tulee janokin. Päätä se itse. Maista välillä vettä, ellet muuta keksi. Jälkkäriksi munkkeja.

Ruotsalaiset dekkarit

Mysteerio ruotsalaisista dekkareista. Miksi he osaavat kirjoittaa hyviä rikostarinoita ? Valitse kaksi vaihtoehtoa.

1. Ruotsalaiset ovat muihin kansallisuuksiin nähden piilokriminaaleja. Tekevät mielessään ja mielikuvituksissaan rikoksia, mutta käyttäytyvät vuorovaikutuksellisesti ja yhteisöllisesti.

2. Ruotsalaiset kirjailijat ovat olleet alunperin joko poliiseja tai rikollisia. Heidän pitää saada leipänsa kirjoittamalla, koska em. ammatit eivät ole tuottaneet kuin pikkuhiluja.

3. Ruotsissa on paras ja ammattitaitoisin oikolukijaverkosto. Huonostakin kirjailijasta tehdään nobelisti. Kustannusyhtiöt ovat oivaltaneet panostaa oikolukijoihin, jotaka muokkaaavat raakileista kultakimpaleita.

4. Maine myy. Ruotsalaiset osaavat myydä. Kirjat ovat soopaa, mutta myynti on tehokasta ja kirjailijat on brändätty.

5. Ruotsalaisilla on aina ollut alitajuntainen vamma sodan puutteesta. Kun suomalaiset , norjalaiset ja tanskalaiset alkavat verestää sotamuistojaan toisesta maailmansodasta, ruotsalaiset menevät itkemään. Traumasta on kehittynyt vastaisku: dekkarikirjat. Se on maailman luokkaa. "Kun emme osaa sotia, kerromme parhaita juttuja". Monet taiteilijat ovat olleet ongelmallisia tapauksia ja terapioineet itsenä maailman huipuiksi.

6. Ruotsalaisilla ei ole mitään tekemistä. Kansankoti on valmis. Elämä on suunniteltu, turvattu ja puoliksi eletty. Tylsyyden välttämiseksi kansalisopistoissa on alettu kehittämään dekkarikirjallisuuspiirejä. Siellä keksitään toinen toistaan ovelampia rikoskertomuksia. Parhaat julkaistaan vuosittain nimimerkeillä. Larssonit eivät olekaan henkilöitä vaan kirjallisuusryhmiä. Varat kansankodin pohjattomaan kassaan.

Valitse kaksi mielestäsi todennäköisintä kohtaa. Laske kohtien järjestysluvut yhteen. Jos saat yli viisi olet oikeassa. Jos jäät alle viiden, lue suomalaisia dekkareita. Jos saat tasan viisi, ota menolippu ruotsinlaivalle. Olet yksi heistä.

Varhainen talvi

Lumentulo jatkuu pirsakkaana. Pidän kuitenkin enemmän tästä valkeudesta kuin mustasta pimeydestä. Lumitöitä riittää ja autoa saa raapata, mutta valoa ja kirkkautta on enemmän. Jos maalis-huhtikuussa alkaa sulaa, ehtii jo tympiä tundralla eläminen. Tulee pitkä talvi. On siis syytä varautua loppumattomaan hankeen. Omat sopeutumiskeinoni ovat seuraavat:

1. Lenkki tai kävely joka päivä, poislukien punttisali-uintipäivät. Raitista ilmaa ja liikettä raajoille. Lämpimät toppahousut ja takki päälle. Vilua ei kannata kärsiä.

2. Ajoissa nukkumaan. On suuri nautinto kaivautua peiton alle ennen yhtätoista ja ajatella, että kello soi vasta seitsemältä..

3. Saunaan vähintään pari kertaa viikossa, kolmekin kertaa. Saunassa ei saa ajatella vaan tyhjentää mieli kaikesta turhasta ja täyttää lämpimällä löylyllä. Hidasta hikoilua. Kiire pois. Huipennuksena loppulöylyt, jolloin kiuas on jäähtymässä ja löyly on kosteaa ja pehmeää. Mentholia tai tervaa saa kokeilla.

4. Riittävän vaikea (ei mahdoton) sudoku. Olen tehnyt sitä Irlannin kesästä -08 asti. Ajatukset keskittyvät numeroihin. Todella tarpeetonta ja teknistä funtsailua. Mutta öljyää aivoja huomaamatta. Ja uni tulee taatusti.

5. Sokerina pohjalla. Kokkausta. Tee nyt se ruoka, leivo, sekoita juoma, jota et ole uskaltanut kokeilla. Piristää päivää, kannustaa uusiin innovaatioihuin. Eilen tein mustaherukka pannacottaa. Siitä tuli liian makeaa, mutta aivan mahtavaa. Glorian Ruoka ja Viinissä oli kiinnostava keksiohje. Aion tehdä sitäkin. Aprikoosi- taateli-, suklaapalakeksejä, maustettuna inkiväärillä, kanelilla sun muulla. Tää on mun juttu ! (tilasin syksyllä Glorian Ruoka ja Viini-lehden 7 numeroa 26 eurolla, lahjaksi sain toimivan juustovetsisetin. Ei paha.)

Näillä päästään jo pitkälle. Tarkkasilmäinen lukija huomasi, etten maininnut kirjoja. Olen tuurilukija. Nyt ei maistu. Voi olla, että alan lukemaan vimmaisesti, muttei tunnu siötä. Sanomalehtiä tietysti. Joskus voi katsella uutisia ja vaikka Larsson- filmatisointeja. Miksi muuten ruotsalaiset tekevät hyviä dekkareita ? Siihen vastaan seuraavassa blogissani.

Linnan juhlat

Hyvän vinkki. Musta pikkutakki ja housut, musta paita ja musta solmio. Pitää kokella.

Kaisa Mäkäräinen

Mahtava nainen ! Kaksi maailmancupin voittoa samana viikonloppuna. Sitäpaitsi ampumahiihto on oikeasti jännittävä laji. Voimaa ja tarkkuuta. Kestävyyttä ja herkkyyttä. Miehet sijoittuvat seitsemänkymmenen sakkiin. Kaisa Mäkäräinen on ykkönen.

Maalarin arki

Sain valmiiksi kolmannen maalauksen laastarisarjassa. Kolmas on myös viimeinen. En tee enää niitä. Ne ovat aika vaativia ja raskaita. Aikaa kuluu viikkoja, vaikka jälki ei ole kummoinen. Laastarityö on isohko maalaus, metri kertaa metri, jossa on kaksi puolta. Keskellä on musta-punainen viiva ja sen päällä keskellä on 2 laastaria ristissä. Laastari on sideharsoa, jonka olen maalannut laastarin väriseksi. Viimeisessä maalauksessa vasemmalla puolella on kaksi tukaania jäävuorella ja oikeaalla puolella yksi pingviini kuusikossa. Laastari tarkoittaa paikkaamista tai sitomista. Voi myös ajatella, että laastari suojaa keskellä olevaa symboolista haavaa. Jokainen ajatelkoon mitä haluaa. Olen kuitenkin ajatellut ilmastonmuutosta.

En ole oikein tyytyväinen tähän työhön, koska se on aika sekava. Vaikea keksiä, miten sitä voisi parantaa. Vernissaus on tehtävä jossain muualla, koska minulla on vielä runsaasti öljypohjaista vernissaa mokahankintana. Tämän sarjan sivutotteena syntyi myös kaksi muuta samanhenkisä maalausta. Jäävuoret, joiden toisella rannalla on tulppaaneja ja kolibri ja kaksi pingviiniä viidakossa.

Seuraava vaihe on vaikein. Uuden aloittaminen. Minulla on kuusi pientä mdf - levyä (30x45). En tiedä mitä tekisin ? Haluan tehdä sarjan, mutta en tiedä mitä. On kaksi vaihtoehtoa. Jatkan samalla tekniikalla eläinaiheita. Ts. piirrän pohjan ja maalaan kuvan. Toinen vaihtoehto on vapaa inspis. Käsi ohjaa ja tulee mitä tulee, josta sitten kehittelen kuvan. Kaiken lisäksi saan vielä kahdeksan levyä lisää. Huono puoli on kehystäminen, mutta ajattelin mennä kehystämään halvalla työpajalle, koska joudun kehystämään nämä kolme sivutuotetta (ai niin, se kolmas on vettä: aidan takana solisee vesiputki ja aidassa on pieni taulu, jossa lukee Vettä). Ne ovat sen verran kookkaita, että kehystäminen maksaa varmaankin lähemmäs satkun kappale.

Luultavasti valitsen eläinteeman: uhanalaiset. Tai sitten jatkaan pingviineillä, kolibreilla ja tukaaneilla. Siinä on enemmän tarkoitusta ja vaikeutta kuin abstraktissa työssä.

Hyvä puoli on ensi vuoden näyttelykalenteri (wow, uskomatonta sanoa se ääneen) Helmikuussa Peltsun kirjasto, toukokuussa (ehkä) Haihara, heinäkuussa kahvila Valo, elokuussa Vihavuoden koskikahvila Hauholla ja seuraavan vuoden helmikuussa kahvila Roosa. Siinä on motivaatiota. Töitä on jo valmiina näihin kaikkiin, mutta haluan tehdä lisää.. Jokainen paikka on aivan erilainen ja niihin on laitettava eri töitä. Se sopii hyvin, koska olen tehnyt niin paljon erilaisia, toisistaan poikkeavia maalauksia. Oman tyylin puute on tässä tapauksessa eduksi, vaikkei sellaista taiteijapiireissä arvostetakaan. Mutta minähän olen harrastelija !!!

Itsenäisyys

Koska olen Karjalasta eli Etelä-Karjalasta, ja vanhempani osin rajan takaan, olen itsenäisyyspäivänä erityisen patriootti. Nyt se ilmenee siten, että teen Karjalanpaistia (onnistuin viimeinkin saamaan tarjouksesta 700gr pakkauksen karjalanpaistilihat Citymarketista 2,99 € . Paikallisesta K-Marketista tarjous on aina loppu ???) ja Karjalanpiirakoita munavoilla. Sitten huudan kolme kertaa "Karjala takaisin (sinne missä se nytkin on )" ja sen kaiken jälkeen nostamme koko porukalla maljan itsenäisyydelle. (No, nyt tuli mieleen, etten ole ostanut kuoharia Itsenäisyydelle).

Itsenäisyydelle nostan maljan ilolla. Olen itsenäinen ihminen. Se on suuri muutos menneeseen.
Iloitsen myös itsenäisestä maasta. Vaikka kenkuttaa aina mitalien saajat: lääkärit, lakimiehet ja papit. Heitä on eniten itsenäisyyden takaajina. Tietysti poislukien poliitikot. No, ehkä he ovat tehneet paljon enemmän isänmaalle kuin me tavalliset taatelintallaajat.

Minäkin sain kerran mitalin. Ammattijärjestö KTV muisti pitkäaikaista jäsenmaksujen maksajaa. No, mutta muutaman vuoden jälkeen, juuri kun olisin saanut vapaajäsenyyden, he sulautuivat JHL:ksi ja lopettivat vapaajäsenyyden. Erosin heti (Olenkohan helposti eroavaa lajia). Nyt kuulun Loimaan kassaan. Sieltä ei mitaleja jaella.

Sanon kuitenkin yhden asian. Ne, jotka päättivät aikoinaan pääomaveron asettamisesta 28 prosenttiin saivat aikaan sen, että tavalliset veronmaksajat maksavat suuremman osan verotuottoamme. Suurituloiset (joilla on mahdollista kikkailla) siirtävät tulonsa pääomatuloihin ja välttävät veroprogression. Tämä ei ole isänmaallinen teko vaan päinvastoin . Ne, joilla olisi varallisuutta ja tuloja maksaa veroja pääsevät helpommalla. Se on väärin. Se on epäoikeudenmukaista. Kuitenkin nämä henkilöt saavat prenikoita ja kunniaa suurituloiset vielä enemmän. Nykyisin kukaan ei välitä. Samat Erkot ja Wahlroosit saavat myös itsenäisyyspäivänä prenikoita rintaan. Kun julkisuudessa usein puhutaan nippeliepäoikeudenmukaisuuksista (wow mikä sana). Pitäisi puhua oikeista asioista. Miljardien asioista.Se ei kiinnosta mediaa. Se on tylsää, se on persoonatonta. Minusta se on oikeaa politiikkaa, joka puuttuu tämän päivän tositv;stä.

Olen silti itsenäinen ja maksan näiden miljonäärien puolesta veroja. Karjalasta en halua enää maksaa lisää.

Lopuksi totean, että nyt saa tämä smpläinen valitus loppua. Lähden nukkumaan ja aamulla lenkille, koska olen itsenäinen.

Perjantain iltapala

Tänään olin todella laiska. Tai oikeastaan ahkera. Miten sen nyt ottaa. Maalasin kuutisen tuntia. Iltapalan suhteen olin laiska. Kävin Wigrenin makkaratehtaalla ja ostin perinteiset: ohutlenkkiä ja nakkeja.

Mutta, koska olen ollut laiska, aion kokeilla sunnuntailounaalla mustaherukkapannacottaa.
Tämä on oma sävellys kaupan ohjeesta. Mutta olen myös syönyt tätä Vammalan (onkohan se Sastamala)ammattioppilaitoksessa ja oli hyvää. Oli HYVÄÄ !

Siis pari ruokalusikallista mustaherukkahilloa sekoitetaan desiin sekamehua. Kiehautetaan ja lisätään hyytelösokeria. Seos jäähtymään vaikka ulos. Desiin maitoa ja pariin desiin kermaa sekoitetaan 2 ruokalusikallista vaniljasokeria. Kiehautetaan. Liivatelehti pehmennetään kylmässä vedessä ja sekoitetaan maito-kermaseokseen. Kylmään.
Asetellaan korkeareunaisen juomalasiin tai jälkiruokalasiin pohjalle kerma-maito hyydyke puoliväliin ja päälle mustaherukkahyydyke. Vielä hetkeksi jääkaappiin lepäämään. Päälle vaikka kirjavaaia nonparelleja

Tämä on herkkua. Jee !

Loma

Olen lomalla tiistaihin asti. Jihuu !!!

Aion käydä kaupassa, imuroida, lenkkeillä, nukkua kahdeksaan, maalata yhden ison taulun valmiiksi, tehdä karjalanpaistia.
Aion nauttia hiljaisuudesta ja kuunnella musaa täpöllä. Aion katsoa ampumahiihtoa, uutisia ja linnanjuhlia.

Joululomani on vaivaiset kolme päivää. Nautin lomastani pieninä paloina nyt, jouluna ja kevättalvella. Lomapäiviä jää vielä plakkariin.

Ensi keskiviikkona menen mittauttamaan verenpaineeni. Toivon, että se olisi rauhoittunut. Koko syksyn alapaine on ollut koholla ja päässä humisee. En millään viitsisi terävöittää huonoja elintapojani.

Hyvää itsenäisyyttä, jos sitä löytyy, muuten hyvää itsenäisyyspäivää (sanotaan se varuilta näin ennakolta, jos innostun syventymään värien ja pensselien loppumattomaan virtaan).

Desinfiointiautomaatit

Aamulehden Moro on tehnyt uraa uurtavaa tutkivaa journalismia. Tyhmä virkamies oli huolimattomuuttaan ostanut neljä kappaletta uuden uutta käsien desinfiointiautomaatteja. Hinta oli peräti 1400 € kappale. Yhteensä siis yli 7 tonnia. Hui ! Ennen kuulumatonta ! Moron paljastuksen myötä tilaus peruttiin. Ehdin itsekin kerran desinfioimaan käteni. Hyvin toimi.

Kaupungin talous on pelastettu. Opettajat saavat palkkansa, samoin terveydenhoitajat. Kaupungin 1,3 miljardin euron budjetti meinasi romahtaa. Mutta tarkkasilmäinen journalisti pelasti talouden.

Jos hieman laskeskellaan lukuja. Ajatellaan, että tämän muotoillun ihmelaitteen avulla työntekijät eivät saa infeltiotartuntoja niin paljon. 100 työpäivää ollaan enemmän töisssä kuin sairaslomalla. Ja jos yhden työpäivän hinta on tuo 70 €. Yhteensä säästö on 7.000 €. Jos tämä sama toistuu myös ensi vuonna ja seuraavana vuonna, silloinhan neljän laitteen hankinta on tuonut kaupungille säästöä. Vaihtoehtona olisi halvempi sairaalamalli, jonka hinta on muutaman kympin (lehtimiehet käyttävät takuulla sitä mallia). Siitä vaan ei kukaan viitsi turskautella. Muotoilulla on jotain arvoa. Niin se vaan on.

Oikeasti sairauslomien määrä kaupungilla on melkoinen. Jos meillä on 15.000 henkilöä duunissa ja keskimääräinen poissaolomäärä on esim. 15 päivää/henkilötyövuosi, se tekee yhteensä 225.000 päivää vuodessa. Jos kaikki olisivat töissä, eikä saikulla, selvittäisiin 1000 henkilöä pienemmällä porukalla. Rahassa kyse on 30 miljoonasta eurosta. Tosiasiassa keskimääräinen sairauspoissaolopäivien määrä ovat vielä edellä mainittua suurempia, samoin palkkakustannukset.

No, desinfektiolaitteella eivät sairauslomat lopu. Laitteita oli vain neljässä kaupungin ruokalassa. Kaikki eivät syö niissä. Oli kuitenkin hyvän suuntainen yritys. Rohkea idea.

Lehdestä olen tyrmistynyt. Näinkö tyhmiä toimittajat oikeasti ovat ? Näinkö matalalentoista suomalainen journalismi on. Iltapäivälehtien tasoa matalammalla. Hei, voisiko lehden päätoimittaja antaa kyseiselle henkilölle jonkinlaisen vuoden puupäämitalin. Toivottavasti sama toimittaja saa tutkittavakseen uuden keskusareenan vessat, lattiamateriaalit tai vaikka pihaistutukset. Ne voivat maksaa hieman enemmän kuin 7 donaa.

Mäkihyppyä

Suomen kansan rakkaimat urheilulajit ovat jääkiekko, keihäänheitto ja mäkihyppy. Nyt kansainvälinen hiihtoliitto (olisko FIS) tai joku mäkihyppyosasto on halunnut tehdä mäkihypyn pistelaskusta tasapuolisemman. Aikaisemminhan mäkyhyppy jakautui kahteen arviointiosaan: hypyn pituus ja tyylipisteet. Tyylipisteitä antavat viisi tuomaria ja ylin ja alin piste poistetaan ja kolmen jäljelle jäävän pisteet lasketaan yhteen. Siitä saadaan yhteisluku, joka on hyppääjän pistemäärä. Yksinkertaista ? No, herättää kuitenkin polemiikkia erityisesti vaihtelevan tuulen taki.

Nyt viisaat ovat päättäneet, että vasta- ja myötätuulista saa miinus tai pluspisteitä. Siis tämän edellä mainitun lisäksi. Eikä tässä vielä kaikki. Jos lähtölavaa muutetaan alemmaksi, hyppääjä saa lisäpisteitä tai jos hyppylavaa nostetaan, hyppääjältä vähennetään pisteitä. Koko tämä komeus on sitten parhaimmillaan hypyssä, jossa tuuli on jostain suunnasta ja hyppylavaa on muutettu. Neljä erilaista tekijää. Katsoja ei pysty tai ehdi arvioimaan oliko hyppy onnistunut. Puhumattakaan vertailemaan muihin hyppääjiin. Silmämääräisesti näkee kyllä pituuden ja tyylin, mutta nämä kaksi uutta tekijää muuttavat kilpailun matematiikaksi.

Eilen Kuopiossa kaksi suomalaista, Larinto ja Hautamäki , nappasivat kaksoisvoiton. Olen siten iloinen ja ylpeä. Mutta rehellisyyyden nimissä on todettava, että ensimmäisellä kierroksella lähtölavaa laskettiin kahden viimeisen hyppääjän nenän edestä. Sattuivat olemaan tämän hetken kaksi parasta hyppääjää. Hypyt ovat oudon lyhyitä ja lisäkerroin ei tuonut tarpeeksi tasoitusta. Toisella kierroksella nämä kaverit lensivät pisimmälle, mutteivät enää saavuttaneet suomalaisia. Kerrankin näinpäin ! Voitto tuli tuomaripelillä.

Pahinta on koko lajin muuttuminen matematiikaksi. Tykkää matikasta, olen pitkän matikan lukiolainen, mutta urheilun luonne on kilpailu. Mäkihypyn luonteeseen kuuluu luonto ja sen sattumanvaraisuus. Nostan huopaa kansainväliselle futisperheelle, kun se ei ole lähtenyt videomaalituomaroitumaan (hieno sana, ihan itse keksitty). Kuka viitsii katsella mäkimiehiä, kun matemaattiset yhtälöt tekevät voittajan ? Pisimmälle hypännyt ei välttämättä voita.

Yleisö kaipaa draamaa, senhän näkee jo tositv:n katsojaluvuista. Urheilu voi tarjota draamaa, jos halutaan pitään inhimilliset asiat mukana. "Tuuliolot veivät suomalaismitalin" tarkoittaa, että meillä on jonkinlaista kosketuspintaa elämään. Meillä on keskustelua oikeudenmukaisuudesta. En ainakaan minä kaipaa valmiiksi elettyä saksalais-itävaltalaista elämänmuotoa. Kilpailuissa se on hajuton, mauton ja väritön kisa. Teoreettisesti paras voittaa.

C´mon. Sattuma on osa oikeaa elämää.

Brändityöryhmä 4

Ajattellaan maan brändäystä toisesta näkökulmasta. Miltä sen näyttää, kun jokin Suomen kokoinen maa brändää ?

Tanska, Norja, Irlanti, Kroatia, Slovakia, Uusi-Seelanti, Georgia, Libya, Jordania, Nicaragua.

Meillä on kaikista aika lailla mielikuvia. Miten sitä voisi muuttaa? Ei varmaankaan mitenkään. Vahvistaa voi, mutta uuden mielikuva luominen on aika toivoton tapaus.

Suomi on metsien ja järvien maa. Eikös se riitää ?? Ja sauna ja joulupukki. Jos muutetaan likavedet juomavedeksi, se ei ole brändäystä. Vain hyvä ja järkevä teko. Sama koskee luomua. Voidaan tehdä, muttei muuta mielikuvaa Suomesta. Luulisin, että mielikuva meistä on aika hyvä. Ainakin jos ajattelee asukaslukuamme suhteessa maailman asukaslukuun.

Elikkä summa summarum: Isot pojat pelaa, jotta juttua riittää (mutta meidän rahoilla).

Reindeerspotting

Kävin eilen katsomassa tämän Reindeerspotting-elokuvan. Olin etukäteen varautunut karuun ja kovaan elokuvaan. Sitä se olikin.

Elokuva on hyvin avoin kuvaus nuoresta pojasta, joka elää Rovaniemellä huumeiden ja huumekavereiden varassa. Elokuvassa piikitetään jatkuvasti ja puhutaan lähes vain ja ainoastaan eri aineista ja niiden vaikutuksista. Pää sekaisin, on elämän tarkoitus. Nuoret pojat näyttävät aivan tavallisilta naapurin pojilta, paitsi että ovat melkoisessa koukussa aineisiin. Rahaa saadaan varastamalla. Pari sormeakin on hänen omasta ehdotuksestaan katkaistu velkojen kuittaamiseksi. Välillä poika mietiskelee elämäänsä. Hän ei kadu mitään. Toteaa vain elämänsä olevan tällaista. Hän kertoo, ettei muista mennestä puolestatoista vuodesta mitään. Nuori ihminen ajattelee korkeintaan seuraavaa hetkeä tai seuraavaa päivää. Oma perhe on rakas, vaikkei hän ole sitä kertonut kenellekään.

Yksi varkaus mahdollistaa matkan Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Siellä hän on innoissaan, upeista paikoista ja helpoista huumeista. Hymyilee paljon ja puhuu jopa aineiden käytön lopettamisesta. Haaveeena on muuttaa Espanjaan, pieni talo ja pelto, vaimo ja kaksi lasta. Huvittava yksityiskohta on kun hän toteaa etelässä, että 50% haaveesta on jo toteutunut. Epätodellista siksi, että hän on täysin aineisiin ja rikoksiin ajautunut ja tulevaisuus vaikuttaa erittäin epätoivoiselta. Rahat loppuvat ja karu vankilakierre odottaa koti-Suomessa.

En osaa sanoa, onko tämä elokuva haitallinen vai opettavainen alaikäisille nuorille. Luultavasti sellaiset alaikäiset, jotka ovat alttiina jännitykselle, rikoksiin ja huumeisiin, saavat tästä jonkinlaista pontta. Kaidan tien kulkijat eli suurin osa nuorista saa vahvistusta huumeiden vaaroista ja huume-elämän näköalattomuudesta. Saattaa olla, että myöhemmin kuolleesta päähenkilöstä on voinut tulla tällaisen elämän idoli.

Elokuva on hyvin tehty. Dokumenttimaisuus pysyy läpi elokuvan, eikä se saarnaa tai opeta. Elämän kuvaus puhuu puolestaan. Kärjistyksiä tai viihteellisyyttä ei tarvita. Elokuvan pojat puhuvat ja käyttäytyvät avoimesti, koska kuvaaja on yksi heistä. Puolitoistatuntinen vetää hiljaiseksi, mutta ehkä elokuvan toteava asenne tarttuu eikä herätä suurempia tunteita tai reaktioita. Karua nähdä, miten tyhjää elämä voi olla.
Ajattelin jälkeenpäin, että huumeidenkäyttäjien elämästä puuttuu jonkinlainen ihmisyys tai humaanisuus.

Suosittelen tätä elokuvaa kuitenkin, koska kuvaus on hyvin suora, todellinen ja konstailematon.
Tekijät näyttävät alastoman elämän.

Brandytyöryhmä 3

Puutarhakadun brändytyöryhmä on pitänyt istuntoa Anttilan viereisellä kävelykadulla ja tavaratalon aulassa jo monta kuukautta. Aiemmin kokoontumisia jatkettiin myös lähipubissa, mutta se lopetti toimintansa ja oli muuten tosi hyvä paikka. Joku luki lehdestä, että joku ulkoministeri Stukk on käskeny miettimään Suomen brandyjä. No ei muuta kun miettimään. Virvokkeita ja koemaistiaisia haettiin läheisestä puodista. Väliin muutakin kun brandyä.

Joka tapauksessa työryhmä listasi parhaat bandyt. Ykköseksi tuli ylivoimaisesti yhden tähden jallu. Se on pehmeen makusta ja menee soljuvasti kurkusta alas. Muihin brandyihin verrattuna myös hyvä hinta-laatusuhde. Kakkoseki tuli kolmen tähden jallu. Työryhmän mielestä samaa ainetta, mutta aika kallista. Etkettiin loli varmaan vaan lisätty kaksi tähteä. Ulkomaisista sarvipää Torres oli parasta. Monet oli luullu maailmanlopun tulleen kun musta sarvipää tuijotteli. Seuraavana oli koreekuorinen Metakka (metaxa) . Kukaan ei ollu maistanu, mutta täytyy olla hyvää kun pullokin on niin komee.

Vaativan työn jälkeen työryhmä hajaantui lomailemaan. Talveksi pitää löytyä jokin yöpaikka, kun pakkasetkin tulivat näin aikaisin. Lämmytyslaitetta kuluu merkittävästi enemmän kun pimeellä syystalvella. Brandy ei tule kyseeseen.

Anti-brändityöryhmä 2

Antibrändityöryhmä on saanut ehdotuksensa paperille. Työryhmä ehdottaa kolmea antibrändiä Suomelle. Se siis tarkoitta kolmea ominaisuutta joka vieroittaa muun maan ihmiset suomalisista. Jotta saamme olla rauhassa. Pakkanen, sauna ja mököttäminen.

Pakkasia lisäämällä saamme olla rauhassa. Pian Pingviinit alkavat olemaan Saimaanorpan sukulaisia. Siperiasta veljeskansa kaikenmaailman Virojen ja Unkarien sijaan. Epsanjangigologin menee totiseksi ja kanki jäätyy, kun erehtyy pohjoisen pakkasiin. Hauskaa esimerkkiä näytti Helsingin Pajunen, kun hän antoi ilmaisia lomamatkoja erään maan eräille kansalaisille. Ei tartte kärvistellä pakkasella.


Sauna on meidän kotilaji. Pari miljoonaa saunaa ei voi olla väärässä. Mennään saunaa aina kun on jokin syy ja ellei ole mitään syytä, mennään saunaan. Ja sitäpaitsi mehän pystymme saunomaan vaikka henki menisi. Aivoista ei niin väliä. Muutetaan asumaan saunaan. Turhaanhan sitä isoja taloja rakennetaan. Saunaan telkka ja jääkaappi ja elämä on.


Mököttäminen, hiljaisuus, jurottaminenj. Siinä Suomen antibändäyksen helmi. Oli sitten kyse kotielämästä, tilanteesta kotikylän essolla tai kansainvälisellä lentokentällä, puhumattakaan isosta EU-kokouksesta. Suomalainen erottuu aina olemalla hiljaa. Pieni mutru huuleen ja eikun jurnuttamaan. Pientä sisäistä mutinaa ja menestys on taattu. Siis eristyminen on taattu. Kun vilkas eteläneläjä lähestyy, voi hyvin kääntää selkänsä tai lähteä kalppimaan vessaan. Pahassa paikassa voi laittaa kaverin soittamaan puhelimella tai mennä laittamaan rahaa parkkimittariin., Kuka kestää keikistellä smaltalkia. Tietä kysyvälle turistille kannattaa näyttää väärää tietä. Oppiipahan lukemaan karttoja.

Kun näillä mennään, saadaan olla rauhassa. Ehkä joku löytöretkeilijä löytää kansamme satojen vuosien jälkeen. Hänet istutaan sata-asteiseen saunaan ja ei muuta kun avantoon.

Brändityöryhmä

Brändityöryhmä ehdotti sataa asiaa, joilla kohennetaan suomikuvaa maailmalla. Parhaita puoliamme ovat luotettavuus,luonto ja koulutus. Brändityöryhmä esittää puhtaan veden suodattamista likavedestä, puolet maatalouden tuotannosta luomuksi ja Ahtisaari-viikkoja.

On sanomattakin selvää, että näiden ehdotusten myötä Suomeen alkaa virrata älykköjä ja vaihtoehtoväkeä. Kaukaisten maiden ihmiset tulevat lomamatkoillaan tutustumaan maahan, joka on maanpäällinen onnela. Rakennamme lisää hotelleja ja pelloillamme touhuavat ahkerat thaimaalaiset ja vietnamilaiset viljelijät luomun kimpussa. "Made in Finland" on niin kova sana, että se kumoaa "Made in China" brändin. Tuotantolaitoksia siirretään muista maista Suomeen ja taloutemme on maailman parhaiten hoidettu.

Likavesiämme aletaan viemään suodatettuna kaikaisiin maihin. Mielikuva lapsesta juomassa ojasta puhdasta juomavettä, tulee parantavan Suomi-lääkeveden mainosbrändiksi. Vesilaitoksemme jauhavat miljoonia litroja vettä kaikkiin maanosiin. Mökinukosta ja -akasta tulee miljardöörejä oman pihan kaivovedestä.

Asukasmäärämme kohoaa kymmenessä vuodessa viidestä miljoonasta viiteenkymmenen ja sadassa vuodessa viiteen sataan miljoonaan. Meistä tulee seurallisia ja monikulttuurisia. Ihmiset ympäri maailmaa alkavat kastaa lapsiaan suomalaisnimin.

Ahtisaariviikoista tulee sovittelun ja anteeksiannon symboleja koko maailmassa. Viikoista tehdään Ahtisaarikuukausia. Ahtisaarikuukausi syrjäyttää olympiakisat aatteellisuudellaan. Tuhannet nuoret kilpailevat päästäkseen edustamaan Suomeen Antisaarikuukauden sovittelukisoihin.

Autoilijan huolet

On se perin merkillistä, kun joka yö sataa lunta. Vaikka ilma olisi kuinka sees, auto on aina saanut lumisen peitteen. Jos ei sada kunnolla, sataa ainakin vähän. Lähes jok´ikinen aamu auto on pienen lumikerroksen alla.

Laitan sisätilalämmittimen päälle aamulla n. kuudelta. Se puhaltaa lämmintä ilmaa pari tuntia.
Kun auton päällä on lumikerros se joko sulaa tai sulaa osin. Tuulilasiin jää pieni kerros jäätä ja lunta. Sitä sitten rapsuttelemaan pois. Joka aamu. Havaitsin saman viime talvena. Vai onko se vain minun autoani koetteleva vitsaus ?

Joka tapauksessa kaikkia joita asia kiusaa, pyydetään ottamaan yhteys ylempään johtoon. Jollei usko, voi ottaa yhteyttä meteorologeihin, autohallintavirastoon tai auton maahantuojaan. Viimekädessä ympäristöministeriöön tai maan hallitukseen. On se niin väärin (ja iso ongelma).

Charles Sandison

Charles sai Ars Fennican. Upeeta. Hän on tehnyt jotain aivan omanlaistaan taidetta. Tamperelaistunut skotti on taiteen terävintä kärkeä myös maailmalla. Toivottavasti saadaan myös meille lähiaikoina hänen näyttelynsä. Sanat liikkuvat huoneessa. Päässä, ajatuksissa.

Lännen salaatti

Ihan meni lauantain puolelle tämä resepti. Mutten ollut eilen kotona tekemässä viikonlopun evästä. Se tulee tässä. Lännen salaatti (kuka on antanut näin tylsän nimen ?).

Paistetaan pekoniviipaleet kevysti ruskeiksi molemmilta puolin. Siis yksi paketillinen. Paahdetaan neljä leipäviipaletta leivänpaahtimessa. Palastellaan edellä mainitut muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Leikataan jäävuorisalaattiviipaleita lautasellinen ja palastellaan aurajuustopaloja ainakin puolet pakkauksesta. Kaikki edellä mainitut sekoitetaan kulhoon. Päälle kaadetaan öljyä, jossa on hivenen suolaa ja muutama viipaloitu tai murskattu valkosipulin kynsi. Parasta, kun tarjoillaan heti vähän lämpimänä.

Tämä ruokaisa salaatti on helppo, nopea tehdä (aina mukavampi, jos on kaksi kokkia). Ja sitten pääasia: helv...in hyvää. Vieraat kiittää.

Sorin Sirkus

Sorin Sirkus viettää 25-vuotista toimintajuhlaa työn (harrastuksen) merkeissä. Joulushow Gaala vie katsojat kultaisten elokuvien kautta sirkuksen temppuihin ja taituruuteen. Näppärästi käydään läpi elokuvan vuosikymmeniä Maija Poppasesta, West Side Storyyn, Hairista Bondiin jne. Elokuvat ovat mukavan tuttuja, joilla yleisö saadaan positiivisesti mukaan. Se on kuitenkin taustalla. Esillä ovat Sirkuksen parhaat voimavarat. Nuoret panevat parastaan ja vauhti on kova. Aiempiin vuosiin verrattuna sisältö on hieman aikuistunut, mutta sen ymmärtää esiintyjäryhmän aikuistuessa. Kovempia haasteita tarvitaan. Jönglöörit ja trampoliinit viihdyttävät, narut hypittävät ja välillä liidellään köysien välissä katonrajassa. Notkeat nuoret vääntelevät itseään uskomattomiin mutkiin. Tulitangot pyörivät ympäri estraadia.
Aika usein sattuu pieniä kömmejä (ensi-ilta jännittää ??), mutta ne kuuluvat tähän alaan.

Bändi on taitava. Omat sovitukset tunnetuista elokuvasävelmistä on viritetty esityksen tarpeisiin. Taustalla touhuavat muusikot luovat tunnelmia, jännitteitä ja virityksiä. Rumpali soittaa huilua ja sopraanisaksofonia, vokalisti trumpettia ja selloa. Mahtava bändi.

Hieman ehkä jää se aikaisempien vuosien raikkaus ja tuoreus puuttumaan. Ehkä teeman takia. Näille nuorille menneet elokuvat ovat kaukaista historiaa. Silti nautittavaa viihdettä. Suosittelen kaikille, vaikkei pitäisikään sirkuksesta.

Ai niin ja onnittelut 25-vuotiaalle. Sorin nuorisotalon kerhosta on kasvanut ammattilaisia kouluttava ja kasvattava taidelaitos. Kiitos Tainan ja Jounin, jotka ovat jaksaneet puurtaa ja tehdä unelmista totta. Valtion lastenkulttuurin palkinto on myönnetty oikeaan osoitteeseen. Sorin Sirkus ei ole kuin pieneltä osin esiintyvä spektaakkeli. Pääosa on lasten ja nuorten oppimista ja kasvua. Kiitän ja kumarran.

Aamiainen

Tunnustan olevani mainoksien uhri. Ikea on lähinaapurissa ja aamiaistarjous kuullosti kokeilemisen arvoiselta. Tytär ja hänen kaverinsa olivat mukana. Laiska isä pääsi vähemmällä. Aamiainen sisälsi lautasellisen puuroa hillon kera, kanamunan, sämpylän yhdellä juusto- ja kinkkuviipaleella, teetä tai kahvia. Hinta 2 euroa. Ei paha. Oli ihan standardi. Sanoisin OK. Nuoriso ei valittanut. En kuullut muutakaan kommenttia.

Miinuspuolelle menee liukuhihnamainen ympäristö ja takit päällä syövät asiakkaat. Tuli vähän entisajan ruotsinlaiva mieleen. Yläkerran kahvilasta ei pääse ulos muuten kuin kiertämällä koko hihna, siis tavaratalo. Me vähän oikaistiin, mutta tuttu työntekijä antoi synninpäästön, kun lupasimme tulla uudestaan.

Voisin suositella, ainakin ennakkoluulottomille, vaihtelunhaluisille, piheille, laiskoille ja nälkäisille. Jos löydät itsesi tästä listasta edes joskus, ei muuta kuin aamureissuun. Muille jyrkkä ei. Ruokaa syödään myös tankkauksen takia. Aamiaisaika on muuten klo yhteentoista saakka.

Veikkausliiga

Veikkausliigan uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Lasse Lehtinen. Lasse tunnetaan käytännön miehenä. Jo uuden puheenjohtajan haastattelu antoi viitteitä, että hän on valmis tekemään jotain kansallisen palloilun nostamiseksi.

Kirjoitan nyt toivomuslistan (pukille ?) , kun joulukin on tulossa.

- yhdenmukaiset pelipäivät
- hyökkäysvoittoisille joukkueille lisärahoitusta (Veikkausvoittovaroista)
- puolustusvoittoiset joukkueet ykköseen
- kotimaisia pelaajia kehiin
- taistelua, draamaa, tunteita, pelaajasankareita kentälle
- lipunhinnat alemmaksi (nostetaan sitten kun pelit paranevat)
- tervettä fanittamista peleihin
- alle 2 tuhannen katsojan peleille sakkoa tai pudotus alemmalle sarjatasolle
- ei enää hankipalloa, pelataan silloin kun on maa sulana ja nurmikkoa.

Toinen vaihtoehto on jatkaa samalla virkamiesmallilla. Ollaan muodollisia, korrekteja ja tehdään asiat sovitulla tavalla. Vältetään riskejä ja tehdään peleistä värittömiä, mauttomia ja hampaattomia. Katsomossa saa tuijotella puolitoista tuntia pallon siirtelyä ja ajatella rauhassa omia asioita.

UrhoT

UrhoTV haalii maksojia tarjoamalla viikonloppuna, tästä päivästä sunnuntaihin, ohjelmaa maksutta. Katson. Vaikka olen aiemmin sanonut haisevan kommenttini Urhojen lähetyslaadusta, katson ainakin tänään JYP-Ilves pelin uusintana ja huomenna Ilves-Blues pelin suorana. En mene Hakamettään vaan istun kotona. Olen laiskistunut, mukavuudenhaluinen ja himpun verran myös kyllästynyt arvaamattomiin peliesityksiin. Voin vaihtaa kanavaa, jos luistin ei kulje.

Helena Piippo Larsson

Emil Galleriassa (vanha kirjastotalo) avattiin ruotsinsuomalaisen Helena Piippo Larssonin näyttely. Hänet valittiin Ruotsissa vuoden ruotsinsuomalaiseksi taiteilijaksi. Rapiat alle 30 vuotias nainen opiskelee viimeistä vuotta Uumajan taideakatemiassa vapaan taiteen maisteriksi. Työt ovat kiinnostavan moninaisia. Tekotavat, ehkä opiskelun takia, ovat monimuotoisia: kollaasimaisia piirustuksia, videotöitä, veistoksia. Itse hän selitti, että aina ei pääse tekemään töitä loppuun jolloin on hyvä olla muutakin työn alla. Töissä on myös sisällöllistä moniulotteisuutta, herkkyyttä ja huumoria, luonnonläheisyyttä. Kiinnostavaa nähdä miten hän kehittyy ja miten suuntautuu taiteilijana. Nostan hattua kaikille taiteen moniosaajille.


Ja sokerina pohjalla. Avasin tämän näyttelyn. Se oli uusi ja jännittävä kokemus. Kuvataide on lähellä sydäntäni. Aivan musiikin vieressä.

Vaihdemies

Viime vuosina talvi on yllättänyt VR:n. Lumimyräkkä on kieltämättä kiusallinen vieras omakotiasujille, autoilijoille ja kenttienhoitajille. Mutta erityisen hankala se on VR:lle. Pulma on koko lailla pieni, mutta vaikutukset moninaiset. Helsingin ratapihan vaihteet menevät jumiin lumesta. Koko Suomen raideliikenne menee sekaisin ja ihmiset myöhästelevät.

Nyt VeeÄrrä käynnisti erityisesti suomalaisille keksijöille suunnatun ideakilpailun, jonka palkintona oli 50% siitä rahasta, jonka he joutuvat maksamaan korvauksina junien myöhästelystä. Kiinnostus oli taattu. Ideoita tuli jos jonkinlaisia. Sähköllä lämmitetty vaihde, vaihteen päälle rakennettu katos, vaihteeseen kytketty ilmapuhallin jne. Lukuisia hyviä ratkaisuja.

Kisan voitti kuitenkin manuaaliluuta eli vaihdemies. Henkilö, joka lakaisee luudalla vaihteen lumet. (Aikaisemminhan vaihdemies oli henkilö, joka kääntää vaihteen sopivaksi hieman ennen junan tuloa. Hän asui pienessä mökissä radan varrella ja työskenteli tarpeen mukaan.) Tämä lumivaihdemies oli koekäytössä ja todettiin toimivimmaksi ratkaisuksi. Lumisateen tullessa vaihdemiehiä käytetään useampia. Kesäaikaan vaihdemiehet sitovat ja myyvät luutia asemahallissa ja tekevät samalla asiakaskyselyjä. Luudasta on tulossa rautatiefilman uusi brändi patsaiden sijaan.

Ja ihme tapahtui. Eilen junat myöhästelivät enää varti-puoli tuntia. Luudat heiluivat ja kansa oli tyytyväistä. Matka Tikkurilasta Helsinkiin kesti enää kolmevarttia. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen ...

Kylmä ilma

Kylmää, kylmää, kylmää. Lauloi jo muinainen Little Feat. Siis palelin niin perusteellisesti kuin ulkomaalainen. Miten kylmä voi yllättää, kun olen kokenut sitä yli puoli vuosisataa ? Mittari näyttää miinus viisi. Tuuli on kylmä, mutta ihan kuin joku olisi sekottanut kylmähiutaleita sekaan. Kuka se oli ? Nyt tunnustus pöytään.

Miten olen joskus pystynyt käymään avannossa -28 asteen raikkaassa pakkassäässä ????

Luomioperaation jälkeen olen ollut hikoiluboikotissa. Pääsen tänään taas SAUNAAN. Yeah ! Siellä ei ole kylmä. Siellä nautiskelen ja olen ajattelematta muuta kuin lämpimiä asioita. Olen sen ansainnut. Oli se ilma niin raaka.

Tulipalo

Jo toinen ravintolapalo samalla kadulla puolen vuoden sisään ! Tämä näyttää poliisin ja median mukaan olevan tuhopoltto.

On karmaisevaa ajatella, että sivulliset ihmiset ovat menehtyneet tuhopolton seurauksena.

Elämä on karu kaveri. On vaikea ymmärtää jälkeenpäin tuhotyön satunnaisesti kohtaamien ihmisten kohtaloa. Voi vain spekuloida, oliko tarkoitus kostaa, pelotella, peittää jälkiä. Riistäytyikö homma käsistä ? Ihmishenkiä ei saada takaisin. Tekijöiden kuuluu kuitenkin saada rangaistuksia. Toivottavasti asia saadaan selvitettyä. Se kuuluu oikeudenmukaisuuteen.

Meillä on harvinaisempaa, että sattuma vie ihmishenkiä. Sotaa käyvissä maissa tai muuten levottomilla seuduilla siihen on tottuminen. Vaikka tuskin siihen voi tottua. Kuitenkin sattumanvaraisuus on kovaa kohtaloa, johon hakee aina hapuille selitystä. Autolla ajaessa tulee harvemmin ajateltua, että vastaantuleva voi saada sairauskohtauksen, olla humalassa tai tehdä harkitsemattoman liikkeen.

Olotila OK ?

Häpeällistä todeta, että vasta viimeisenä näyttelypäivänä sain itseni liikkeelle Sara Hildenin Taidemuseolle. Suomalaisten nuorten (nuorten aikuisten) näyttely on ollut esillä iät ajat. Visiitti oli sikäli mukava, että näyttely esiteltiin myös viimeisen kerran.

Yleisvaikutelma oli positiivinen, Taitoa on paljon. Suurikokoiset työt ovat teknisiä mestariteoksia ja kuvaavat Suomen kuvataiteen potentiaaleja hyvin. Taso oli parempi kuin Suomen Taiteilijaseuran Taiteilijat näyttelyssä. Toki myös volyymiero oli suuri. Olotilassa esillä 12 taiteilija ja Taiteilijat-näyttelyssä yli 70.

Kuitenkin sama fiilis hiipi mieleen. Teknisestä osaamisesta huolimatta tarinat, sisällöt, viestit ovat kovin piilotettuja. Lisäksi kommentit: "tämä taiteilija ei jaksa maalata kerroksittain", "tämä ei jaksa maalata yksityiskohtia" tai "tämä maalaa heijastamalla kuvia kankaalle" eivät mairittele nykypolvea. Herää kysymys: mitä Taideteollisessa opetetaan ? Pelkkää tekniikkaako ? Eiko taiteilija ole elämän tulkki ?

Minna Jatkola, Riikka Lenkkeri ja Topi Ruotsalainen olivat vaikuttavia. Tunsin jonkinlaista hengenheimolaisuutta Tamara Piilolan maisemista. Pidin myös alakerassa olevista Antti Immosen veistoksista. Hanna Jaanisoon lattiareliefi oli kekseliäs ja näyttävä. Mutta kaipaan silti arvojen, arjen, elämän murtomaata. Tänään taide ei huuda, murra tai kritisoi. Se ui hyvinvoinnin valtavirrassa. Ehkä useimpien olotila on OK. Tai sitten taiteiljoiden valtsijat nukkuvat.

Uusia säveliä

Maalatessa, imuroidessa ja joskus myös ruoanlaiton yhteydessä kuuntelen musaa. Se antaa hyvän tilaisuuden kuunnella ikäänkuin taustamusiikkina uudenlaisia säveliä. Muulloin en kuuntele musiikkia yleensä taustamusiikkina. Ainoastaan autossa kuuntelen 957: aa, joka on profiloitunut soittelemaan suurien nimien musiikkia. Tylsää, mutta juuri hyväksyttävän rajoilla.

Nyt kuitenkin on napsahtanut. Ikäänkuin keittiön kautta pari uutta ilmestystä on ryöminyt tarkasti vartioituun musiikkihuoneeseen. Keittiön kautta siksi, etten ole oikein pitänyt tämän lajin musiikista. Se on vaan syöpynyt päähän. Tämä on jonkinlaista nykypäivän taidepoppia. Killers ja Cure. Muistuttavat myös toisiaan, ainakin vokalistit. Hei, pidän teistä. Tässä musiikissa on luonnetta. Nyt kuuntelen Curen Freakshow nimistä biisiä. Siinä on imua.

Appelsiinihillo

Söin itsetehtyä pitopalvelun appelsiinihilloa Hyvinkäällä. Se oli niin taivaallista, että lupaan yrittää tehdä saman perässä. Voisin kuvitella, että myös viikunoista ja taateleista saa makoisaa itsetehtyä hilloa.

Perjantai-illaksi juustotarjotin. Kolme juustopalaa esim. goudaa, brietä ja sinihomejuustoa, suolakekseja, rypäleitä, omena-, kurkku- tai paprikaviipaleita. Ja sitten jotain spesiaalihilloa.
Nam !

Urheilusunnuntai

MTV3, 3Max ja Canal+ tarjoavat isänpäivänä ilmaisia lähetyksiä koko päivän. Alppihiihtoa, jääkiekkoa, futista, formulaa, koripalloa.
Kaikkien urheiluhullujen isien puolesta kiitos ja kumarrus ! Muutkin saa katsoa.

Valkoinen sirkus

Tämä valkoinen sirkus on aivan loistava ilmaisu. Siinä on urheilujournalismin suuri etu moniin muihin aloihin. Urheiluteksteissä saa käyttää kaikenlaisia lähes alailmaisuja. Kulttuurin puolellakaan ei olla niin avarakatseisia ja vapaamielisiä. Valkoinen sirkus on hieno mielikuva.
Sirkuksessa tapahtuu kaikkea hauskaa, jännittävää, dramaattista. Sirkuksessa on vauhtia ja väriä. Hatunnosto keksijälle. Vaikka itse toiminnalla on kaikkea muuta kun sirkusta muistuttava sisältö, se on silti osuva. Valkoinen kuvaa tietenkin toimintaympäristöä. Oikein kateeksi käy. Keksisimpä jotain yhtä yksinkertaista ja nasevaa !

Ai niin, mikä se valkoinen sirkus on ? Se on alppihiihdon maailmancup. Onhan todella mukavampaa puhua valkoisesta sirkuksesta kuin jostakin maailmacupista, eikö ?

Perjantain iltapala

Näin miestenviikon viikonlopun kunniaksi voisi vääntää jauhelihapizzan. Jos tympii pohjan teko, niitä saa valmiina pakasteena. Tässä hieman suolaisempi ja tulisempi vaihtoehto. Lasten sopii tehdä tallainen isälleen sunnuntaina. Maistuu varmasti.

Valkosipulin kynsiä (sopiva määrä), pala tuoretta inkivääriä ja chiliä leikataan pieniksi paloiksi ja ruskistetaan jauhelihan kanssa. Yksi tötsä paseerattua tomaattia (myös muut tomaattimössöt sopivat), suolaa, sokeria, pippuria ja oreganoa sekaan. Soosi levitetään pizzapohjalle. Päälle viipaloituja pikkutomaatteja, sipulirenkaita, hieman chilinpaloja ja anjovisfileitä. Päälimmäiseksi oreganoa ja runsaasti juustoraastetta. Uuniin (200 astetta) 8-10 minuutiksi ruskistumaan. Jos tekee taikinan itse, kannattaa tehdä samalla kertaa pari pellillistä. Samalla vaivalla saa kotijoukoille ja vieraille herkullista iltapalaa. Ja juomaksi tietysti vesi. Isälle huurteinen !

Asiakaskyselyjä

Asiakkaana tai yhteistyökumppanina minulta kysellään. Pääasiassa työn puolesta. Ovatkohan kyselijät koskaan ajatelleet, jos en vastaakaan tosissaan ? Jos minua on alkanut potuttaa koko touhu ja vastailen mitä mieleen juolahtaa. En suinkaan ole harmistunut kehenkään yksittäiseen kyselijätahoon sinänsä. Mutta kokonaisuus maistuu puisevalta. Teen tunnustuksen. Puoliin kyselyistä en vastaa lainkaan. Jäljelle jäävästä puolikkaasta vastaan vastaajan toivomusten mukaan puoleen. Siis 25% saa toivomansa vastaukset ja loput 25% saa todelliset vastaukset. Jälkimmäinen porukka on sellaisia, jotka koen oikeasti hyötyvän ja kehittävän toimintaansa vastausten mukaan.Toisin sanoen olen riskiasiakas tutkimusmielessä. Erittäin ärsyttäviä ovat isot, raskaat puolen sadan suuruiset kysymyspatteristot, joihin joutuu vastaamaan työn puolesta puoliväkisin.

Juuri tänään posti toi terveyskyselyn. Lukaisin läpi ja totesin, ettei Omega 3 tuotekehittely ole minun heiniäni 1000 euron arvonnasta huolimatta. Roskiin. Kieltäydyn olemasta keppihevonen. Ymmärrän toki mistä tässä on parhaimmillaan kysymys, mutta minun näkökulmastani avainalueita ei ole kovin monia. Kannatan myöskin osallisuusjärjestelmien kehittämistä. Mutta haluan myös osallistua silloin kun huvittaa. Päätän siitä itse.

Jotenkin tuntuu, että minulla on tässä asiassa kovin monia kohtalotovereita.

Palloliitto

Nyt he sitten tekivät sen. Asia, jonka palloileva yleisö (katkerana) vaati jo aiemmin. Baxterille annattiin soljuvasti kenkää ja uuden päävalmentajan paikka pannaan hakuun. Niinistö on selvästi kokenut kettu. Halusi pitää langat käsissään ja tehdä välttämättömän omaan tahtiin. OK. Samapa tuo. Uutta toivoa ja visiota on saatava liikkeelle ja uutta, nuorempaa kaartia kentälle. Tämä karsinta on jo menetetty, se on selvä. Uudella valmentajalla on hyvin aikaa tutustua systeemeihin.

Olen samaa mieltä Hesarin kolumnistin kanssa: tässä rahatilanteessa valmentaja löytyy Suomesta. Uskon myös, että tämän ylimenovaiheen jälkeen palkataan taas uusi valmentaja. Hänet ulkomailta. Kunhan ensin Baxter ja suomalainen tuuraaja on saatu maksettua ulos. Siihen menee pari vuotta. Uusi valmentaja voi olla Oka Huttunen, Mika-Matti Paatelainen tai vaikka Markku Kanerva. Miksei vaikka Ari Hjelm tai Pasi Rautiainen. Kuitenkin pidemmän päälle valmennusosaajan tulee olla kovempi luu. Eurooppalaisissa seuroissa pelaavat suomalaisnuoret ovat myös parin vuoden kuluttua aikuisia ja komentajalla pitää olla oikeaa kompetenssia (hieno sana tähän kohtaan). Baxterillä oli karismaa, muttei taitoa saada vanhuksia liikkeelle. Nyt katse on käännettävä nuorempiin. Löytyykö oikeasti kehityshaluisia, kylmäpäisiä pelimiehiä, joilla on ammattataitoa, pelihalua ja henkilökohtaiset tavoitteet nousta maailman huipulle ?

Helppoa ei ole nyt Palloliiton johdolla. Yleisöä ei virtaa stadionille, Baxterin ja toisen valmentajan liksat on maksettava ja sopeutusohjelma on saatava liiton talouteen. Ehkä sieltä löytyy se kultajyvä. Harmillisinta tässä on se, että useat keskikastin maat porskuttavat eteenpäin määrätietoista vauhtia. Turkki, Tanska, Ruotsi, Sveitsi, Slovakia, Kreikka, Ukraina, Romania, Bulgaria, Puola ovat pitkällä karuissa parin vuoden kuluttua. Euroopan isojen maiden oville ei ole haavettakaan kolkutella. Niitäkin on vajaa kymmenen.

Torkkupeitot

Iltapäivälehden pikku-uutinen. "Eduskuntaan on hankittu uudet torkkupeitot kansanedustajille, koska vanhat ovat ryppyiset"

Kirjoittelin joskus 90-luvun alussa pakinoita. Niitä jopa julkaistiin paikallislehdessä. Rakastan pakinoiden kirjoittamista. Pakinat ovat lyhyitä. Niissä voi irvistellä, tiivistää, käsittää väärin tai oikein, retostella isoja ongelmia, sun muuta. Mutta kaikkein ihanin asia ovat maailman tapahtumat. Se on aivan loppumaton virta hauskuuttaa, ristiriitaisuutta, outoja yhteensattumia.
Oikein kutkuttaa lukea edellämainittua otsikkoa. Nyt en kuitenkaan kirjoita mitään. Tämä otsikko kuvaa hyvin sitä ajatuksen ilotulitusta mikä räjähtää päässä, kun miettii (ketunhäntä kainalossa), miten tästäkin pienestä asiasta voisi vääntää monenlaisia versioita .

Kansanedustajat saakoot torkkupeittonsa. Uudet. Sileät. Uni tulee paremmin tai on mukavampi makoilla uudenkarhealla peitolla. Ihan miten vaan. Nautin myös tästä pidättelystä, kun en kirjoita mitään. On se niin hauskaa antaa kihelmöidä.

Miesten viikko 2

Hienoa, että on satanut lunta. Kun naisten viikolla sataa yleensä vettä, miesten viikolla sataa jäätynyttä vettä. Symboliikkaa ? Hienoa on myös se, että merkkipäivä (toisaalta karmeaa ) ja isänpäivä sattuu miesten viikolle.

Vuodessa on tapahtunut yksi merkittävä muutos. Miten sen nyt sanoisin. Erikoisesta on tullut tavallista. Kun aiemmin "pääsi" teatteriin, lätkämatsiin, näyttelynavajaisiin jne. Siitä on tullut arkea. Käytän abouit viisi minuuttia valmistautumiseen. Yksin liikkuessa voi tehdä lähtemisen (myös kotiinjäämisen) helpoksi. Näistä mukavista jutuista on tullut arkea ja samalla tietynlaista arjen laatua. Samoin ulkomaan matkalle matkalaukun pakkaaminen kestää vartin, silityksen kanssa puoli tuntia. Se on myös osa arkea, vaikka siinä onkin hieman korkeampaa sykettä mukana. Huomaan, että nautin suuresti tämänkaltaisesta helppoudesta ja vapaudesta. Ja kuten lukuisia kertoja on tapahtunut, häippäsen kotiin kesken hyvän pelin, kun alkaa väsyttää tai kyllästyttää. Jonkinlainen velvollisuuden tunto on vähentynyt ja sen myötä on tullut vapauden tunnetta. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta vuosikymmenien suorittamisen jälkeen se on helpottavaa ja nautinnollista. Eilen tarjottiin lippuja Rajattoman konserttiin Tamperetaloon ( he ovat hyviä). En mennyt, maalasin kotona kolibria.

Niin, tilitystä voisi tehdä myös asunnon remontista, auton korjaamisesta, metsästyksestä, kalaretkistä, poikien saunailloista jne. Nykymiehellä on varaa jättää nämä väliin. Ei ole mun juttu. Voin hyvin ilman niitä.

Hiram Bullock

Sunnuntaina jatsien loppupäivänä katselin tauolla Digeliuksen levyjä. Katse osui tuttuun nimeen : Hiram Bullock. Tuttu mies sanoi Ketola Jeesusta. Hän oli tehnyt soololevyn. Hetken pikaisen harkinnan jälkeen tinkasin euron, ostin levyn ja uteliaisuus poltteli käsissä.

Vuonna 1981 Gil Evansin iso orkesteri soitti Kirjurilla. Evanshan on siitä kiehtova kaveri, etteivät sovitukset ja biisit kulje helpointa rataa. Särmää löytyy isollakin orkesterilla. Evans esitteli nuoren kitaristi Hiram Bullockin. Hän veteli taivaallisen raastavia sooloja bigbandin edessä. Tämä pitkä laiha nuorukainen (muistaakseni 19-vuotias) repäisi taivaat auki. Hän jäi mieleen, mutten ole kuullut miehestä sen jälkeen.

Yllätys oli melkoinen kun panin levyn soimaan. Funkyä, groovea, bluesia, Bullock laulajana. Rupesin katumaan kauppoja. Harkitessani ostoa luin kyllä levyn kannesta muusikkojen nimiä: trumpatisti Randy Brecker, fonisti David Sanborn jne. Hälyytyskellojen olisi pitänyt soida. Pehmoilun mestarit lavalla. No, en kuitenkaan halua upottaa tätä levyä kokonaan. Avausbiisi Cafe Luna on messevä, samoin Henrixin If six was nine. Basisti Will Lee soittelee pehmeän paksusti ja notkeasti. Bullock laulaa yllättävän hyvin, mutta särmä puuttuu. Biisit ovat pääosin hänen omiaan. Levyn nimibiisi Colour me on pehmosoopaa. Yleiskuva muistuttaa kutumusaa.

Herää kysymys: olemmeko aina vanhetessamme hioutuneita kehäraakkeja ? En millään haluaisi myöntää. Yritän kuunnella koko levyn ja antaa lopullisen (?) tuomion sen jälkeen. Vaikkei se nyt mitään merkitse. Hiram tekee mitä lystää. Niin sen pitää ollakin.

Miesten viikko

Kuluvaa viikkoa vietetään miesten viikkona. On siis tarpeen tutkailla miten viime vuosi on mennyt miesnäkökulmasta.

Vapauden aste on hieman parantunut. Määrätietoinen pyrkimys itsenäiseen elämään on parantanut ainakin hieman. Erityisesti pakkopullan ja kaavamaisten itsestäänselvyyksien määrä on vähentynyt. Olen onnistunut kymmeniä kertoja poistumaan kulttuuritilaisuuksista, kokouksista tai jatkoilta, silloin kun fiilis on painunut alas. Mitä kannattaa tuhlata aikaansa huonossa leffassa, pelissä tai kokouksessa, kun elämä on täynnä kiinnostavia asioita.
Rutiinien hallinta on saanut oman paikkansa. Imurointi, vessapönttöjen putsaminen, vaatteiden silitys, lakanoiden vaihto ja kukkien kastelu toimii tekokkaasti ja määräajoin, eikä aiheuta suurempia paineita tai puristuksia. Pölyjen pyyhintä ja lattioiden luuttuaminen on edelleen sattumanvaraista ja heikommalla tolalla. Itsenäisten ratkaisujen suhde pakkopullaan on lisääntynyt. Vapaus valintoihin on lisääntynyt itseluottamuksen ja itsensä kuuntelemisen myötä.

Luovuuden saralla on vallalla edelleen kova kolmikko. Luova johtaminen mukaan lukien elämän tutkiminen toimii samalla hyvällä tasolla. Notkeutta ja onnistuneita ratkaisuja löytyy, vaikkei mitään uutta ja ihmeellistä olekaan sillä saralla kehittynyt. Ruoanlaitto on myös hyvissä kantimissa, vaikkakin se perustuu nykyisin lähes pääosin sunnuntailounaiden suunnitteluun ja toteutukseen. Pieniä inspiksiä pörähtää viikollakin, mutta viikoloppu on tällä saralla parasta aikaa. Kulttuurilajeista maalaaminen porskuttaa ja inspiraatio on edelleen ehtymätön lähde. Intuitiosta olen siirymässä nuoruuden ajoilta tuttuun kantaaottavaan ja määrätietoiseen kuvan tekemiseen. Se tuntuu paremmalta ja haastaa (pakottaa) oppimaan. Taustalla pimennossa muhii edelleen musiikillisen alueen avaaminen (soittoja ja laulu), samoin kirjoittaminen, jota blogi omalta osaltaan jeesaa. Kiinnostus elokuvanäyttelemiseen on myös jossakin taustalla. Vielä tulee sekin päivä, jolloin ....

Talous on tasaisesti hallinnassa. Vaikka velkataakka onkin keventynyt, on sitä kauraa tuntuvasti (ja toivottamasti) jäljellä. Arkitalous on tiukka, mutta luovuuden kasvu on myös vähentänyt nautinnon hakemista. Se taas mahdollistaa arkisäästön. Talous on jollakin tavalla jäänyt taustalle luovuuden ja vapauden tieltä. Hyvä niin. Onnea tai onnellisuutta ei saa rahalla, se on nähty.

Ikääntymisen merkkejä on ilmassa. Pahiten se näkyy kropan jäykkyytenä ja muistin heikentymisenä. Työelämässähän jälkimmäisestä voi olla hyötyäkin. Aamuvoimistelu tekee terää samoin soutaminen. Nimien, paikkojen ja käsitteiden muistamisessa on enenevässä määrin hakemista. Oma nimi pysyy vielä hyvin muistissa, samoin lasten nimet. Mutta toisinaan jokin kaupunginosan, 80-luvun kitaristin tai sivistyssanan muistaminen ei aktivoi pikamuistia, vaikka seisoisi päällään (pitääkin kokeilla tuota keinoa). En ole kuitenkaan tuonut roskapussia työpaikalle, yrittänyt tunkeutua naapuriasuntoon tai alkanut syömään kolleegan eväitä. Jotenkin siis pärjäillään, vaikka mielessä on kauhun väristys: näinkö lyhyt tämä elämä olikin.

Kaikenkaikkiaan vuosi on mennyt pienin askelin hyvään suuntaan. Tänä päivänä on ilo olla mies, vaikkei naisissakaan mitään vikaa ole. Jotenkin miehenä oleminen on kuitenkin tutumpaa ja luontevampaa.

Tampere Jazz 3

Sunnuntaina lauteilla Mikkonen-Ounaskari Jörgensen: Kuara, Sound & Fury ja Ricky Tick Big Band.

Kuara oli yllättävän kokonainen Lapin tulkki tai pitäisikö sanoa reuna-alueiden juurimusiikin tulkki. Jörgensenin ääntelyt ja rummuttelu puhumattakaan ylöisön mukaanottaminen oli ihan kivaa.

Sound& Fury soitti edesmenneen Edward Vesalan tuotantoa. Se on liian freetä ja kulmikasta. En tajua, enkä yritäkään.

Ricky Tick Big Band oli taas elementissään. Näin heidät kesällä Porissa ja sama meno jatkui. Valtteri Pöyhönen on saanut jengin töihin ja tulosta tulee. Vaikka bändi soittaa 30-luvun musaa, kaikki toimii. Parasta ovat sävellykset, sovitukset ja bändin tiukka soundi. Puhumattakaan hienostuneista nyanseista. Pöyhönen itse soitteli nyt jonkin verran jazzkitaraa. Solistit vaihtuivat tiuhaan. Nostan kuitenkin fonisti Petri Puolitaipaleen ja trumpetisti Kalevi Louhivuoren taidot esiiin (hieman eri hemmot kun kesällä). Samoin veteraanit Antti Sarpila ja tuuraaja Mikko Innanen olivat mainioita. Hienoa BB-musaa ja taas sama kysymys. Mistä näitä loisteliaita finskisoittajia oikein tulee ?

Tampere Jazz 2

Lauantain sessiot alkoivat kolmen bändin: Das Kapital, Juhani Aaltonen Kvartetti ja Mostly other people do the killing voimin.

Das Kapital esitti Hans Eislerin musiikkia uudenlaisina sovuksia. Se on avantgarde vaikutteista suoraa jazziua. Saksalaisittain sovitettuna. Vanhat tastelulaulut soivat vankasti. Välillä ei tiennyt rienataanko vai rakastetaan. Tässä sympaattisessa triossa kiinnittyi huomio tosissaan paahtavaan ranskaliseen rumpaliin Edward Perraudiin. Hän oli täpöllä mukana ja selväst samanlainen monipuolisuusmies kuin Jazzmobin Andreas Bye. Varmaankin veljeksiä.

Junnu Aaltosen kvartetti oli vähän vaisu esitys. En kommentoi enempää. Olen kuunnellut häntä neljä vuosikymmentä. Nyt ikä alkaa painaa. 75 V. Sympaattinen henkilö.

Mostly other people do the killing oli zappamainen rienabändi. Sovitukset olivat hauskoja käänteisiä ja välillä jopa uskomattomia. Taitava ja omaperäinen bändi.Mutta hetken kuuntelun jälkeen jäi kalpea maku. Ihan kuin Spike Jonesia kuuntelee 5 minuuttia ja sitten hymy hyytyy.

Iltasessiossa lavalle nousivat Marc Ribot Sunship, Tin Hat ja Dave Holland Quintet.

Marc Ribotin kitarointi on minulle jotenkin liian abstrakstia. Siinä on kovin vapaata revitystä ja vielä bändi seurailee mukana taustalla. Ei ole minun musiikkiani.

Tin Hat oli aivan uusi tuttavuus. Tyyli oli jonkinlaista klezmerfolkjazzia. Hienoja , taiteellisia sävellyksiä. Kokoonpano kertoo sen: klarinetti/bassoklarinetti, kitara, viulu ja harmonikka. Klarinetti ja kitara vastasivat pääosin kompista. Pääosaa esitti viulisti Carla Kihlstedt. Välillä laulaen ja välillä soittamalla viiltävän kauniita viulusooloja. Yllättävää ja hatunnosto Juhamatti Kauppiselle oivallisesta bändivalinnasta.

Sitten pääesiintyjä Dave Holland Quintet. Mahtavaa taitotasoa. Harmoniaa ja hienoja biisejä. Paikka oli ehkä jopa liian suuri Hollandin sävykkäälle mainstreemille. Vibrafonisti Steve Nelson pehmensi fonisti Chris Potterin ja trumpetisti Robin Eubanksin tiukkoja sooloiluja. Pidin kovasti myös maestron pehmeästä ja älykkäästä tavasta käsitellä bassoaan. Hän on oikea legenda, aivan kuten mainostettiin. Pitkä päivä alkoi kuitenkin vetää veroaan, joten loppu jäi näkemättä.

Tampere Jazz

Perjantaina polkaistiin käyntiin 29:s Tampere Jazz Happening. Eikä lainkaan hassummalla tavalla. Donkey Monkey, Jazzmob ja James Carter&John Medeski Heaven on Earth. Erilaista musaa, mutta kaikki omalla tavallaan kiinnostavia (enkä sano tätä kritiikin puutteesta)

Donkey Monkey (ah miten hirveä nimi) on pianisti Eve Risserin ja rumpali Yoko Oshiman improvissaatiojazz duo. Taitavia insrumentalisteja molemmat. Naiset soittavat pienimuotoisia biisejä, joiden sisältö vaihtelee mukavasti lyyrisistä lastenjollotuksista tai elektroniikasta Bad Plussan kaltaisiin aaltovyöryihin. Kivalla tavalla herkkää ja suorasukaista. Välillä Oshiman tietsikkakompit olivat aika tylsiä, mutta tilanteet kaartoivat takaistin usein jopa humoristisiin kuvioihin. Erityisesti naisten kaino, lähes arka esiintyminen toi sylin täydeltä sympatiapisteitä. Ehkä se aasiapina kuvaa humoristisella tavalla näiden sympaattisten naisten vastakohtaista olemusta.

Jazzmob on norskijazzin airut. Kuusikko soittelee hieman ehkä jo vanhahtavaa voimallista proge jazzia. Olen kuunnellut ja pitänyt tästä musasta kolme vuosikymmentä. Tuttua kamaa. Energisyys ja soittajien tiivis läsnäolo toimi hyvin. Sähköisissä biiseillä tuli mieleen seiskytluvun Ian Carrin Nucleus. Vahvasti bassopohjaiset kappaleet lehahtelivat lentoon tuiskuun ja tuuleen. Kiinnostava yksityiskohta oli bändin sijoittuminen aivan lavan eteen. Välillä tuntui kuin äijät olisivat kököttäneet iltanuotiolla kertomassa omia tarinoitaan. Rummut olivat aivan reunalla. Ihmettelin sitä aluksi, mutta ajan myötä asia selvisi. Rumpali Andreas Byen luova ja monipuolinen tapa soittaa rumpuja teki hänestä eräänlaisen rytmisolistin. Kuuntelin lumoutuneena hänen alati vaihtuvia kuvioitaan. Hemmo on ilmiö. En ole ennen seurannut rumpalin näin moninaista mielikuvitusta.

Sitten tulikin jotain aivan muuta. James Carter foneineen ja John Medeski uruissa. Kvartetin basisti oli Ralph Armstong ja rumpali Lee Pearson (Kuva). Jos edelliset edustivat hyvää eurooppalaista tasoa, nyt lavalla riehui maailmanluokan porukka. Ero on täsmällisyys, terävyys, voima, tyylin ja esiittämisen selkeys. Rytmi oli päätä huimaava, välillä joka hermostuttava. James Carterin voimakas loputon improvisaatioröykytys veti sanattomaksi. Voimaa ja taitoa. Loistavia teknisiä kourintoja. Carter soittelei sekä altto-,tenori- että baritonifonia. Mies on parhaimmillaan baritoninsa kanssa. Baritonisaksofonin syövereistä kaivettiin koko äänimaailma. Välillä foni soi kuin trumpetti, jopa klarinetti tai huilu. Carter on noussut (tai ollut) nykyfonistien aateliin. Hänen isoveljiensä Pharoah Sandersin, Billy Harperin ja Archie Sheppin ei tarvitse lainkaan hävetä pikkubroidin soitantaa. Pikemminkin ihailla tämän loppumattomia improvyöryjä, jotka saattavat vaihtua herkän nokkelaan tunnelmointiin. Medeskin velhomainen urkuilu toi mieleen Emeron, Lake & Palmerin . Olen kuullut tätä herraa ilmeisesti Kirjuriluodolla, toisen bändin mukana. Medeski on hieno vuoropuhelija Carterin jylhän kulmikkaille kuohuille. Medeski on jonkinlainen noita, joka sekoittelee erilaisia kemioita höyrylaivassaan. Basisti Armstrong oli nimensä ja ulkomuotonsa mukaisesti taustalla häärivä turvallinen setä, joka antoi poikien rallattaa, mutta piti samalla huolen perusasioista. Terävä ja nopea rumpali Lee Pearson kiihdytteli mestareita ja veti itsekin niin mestarillisen soolon, että sydämentahdistimeni meinasi seota rytmiikasta. Hienoa kuulla tämän tason soitantaa ja viellä kotikentällä Pakkiksella. Taisi olla eräs Tampereen jatshistorian kovimmista porukoista.

Perjantain pikaruoka

Koska jalka alkaa viipottaa jo jatsin tahtiin, on syytä ruokatankata myös samalla sykkeellä. Tai vaikka salsan tahtiin.

Ostetaan jotain lättyjä, tortillaa tai vastaavaa sekä boilerinfileetä, salsakastiketta, kermaviiliä, salaattia. Jos on oikein voimissaan, voi vaikka paistella oikeita LÄTTYJÄ. Paistetaan rasiallinen boilerinfilepaloja. Leikataan ohuesti jäävuosisalaattia tai jotain muuta rapeaa salaattia, sipulia ja vaikka tomaattia tai kurkkua. Ladotaan epäjärjestyksessä näitä kaikkia kekoon tortillan päälle. Jos haluaa tulista pitää ostaa hottisalsaa ja päinvastoin. Kastikkeet voi laittaa päälimmäiseksi, alle tai väliin, aivan sama. Mielellään ei aivan liian montaa lusikallista kastikkeita, koska ne tuppaavat valua syödessä.

Sitten se vaikein kohta. Taitellaan koko komeus wrapiksi. Siis alareuna taitetaan ensin (n. 1/3 osa) ja sitten molemmat reunat, niin että ne koskettavat toisiaan. Yläreuna jää näin auki. Se on siinä. Ei muuta kun pureskelemaan. Ja on niin hyvvee, että. Tämä on varmasti monelle aika tuttu juttu, mutta myös aika lailla varma juttu. Vaikka tulisi yllätysvieraita. Kun saa itse kasata ja taiteilla ruokansa, se on kaksin verroin parempaa.

Ulkoasu

Muutin blogin ulkoasua tummemmaksi. Siitä on hitunen hyötyä. Kun blogi on tumma voin ajatella, että onpa pimeää tekstiä. Itse olen kuitenkin positiivisempi. Joulusta pitäville tulee ehkä jouluinen fiilis. Itse en pidä joulusta. Tumma on painavampi. Lukija vakuuttuu tekstin painavasta sisällöstä.

Pidän tummaa siihen asti kun kyllästyn. Jos kyllästyn huomenna, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Vaihtaa väri vaaleammaksi tai mennä koko päiväksi jatseille. Jos vaihdan värin vaaleaksi, hyvä on. Mutta jos menen jatseille, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Menen Tampereen Jazz Happeninkiin tai Montreauxin jatseille. Jos menen Tampereelle hyvä on. Mutta jos menen Montreauxiin, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Menen yhdessä ystäväni Joken kanssa tai ystäväni Juhan kanssa. Jos menen Joken kanssa, hyvä on. Mutta jos menen Juhan kanssa minulla on kaksi mahdollisuutta. Kirjoitan hänelle tekstarin tai kirjoitan viestin blogiini. Jos kirjoitan tekstarin niin hyvä on, mutta jos kirjoitan viestin blogiini minulla on kaksi vaihtoehtoa. Ulkoasu on vaalea tai tumma. Jos ulkoasu on vaalea, hyvä on. Mutta jos ulkoasu on tumma, minulla on kaksi vaihtoehtoa. Kyllästyn tummaan väriin heti tänään tai huomenna. Jos kyllästyn heti, hyvä on. Mutta jos kyllästyn huomenna minulla on kaksi vaihtoehtoa. Vaihtaa väri vaaleammaksi tai mennä koko päiväksi jatseille......

Pitäisiköhän vaihtaa ulkoasu sittenkin vaaleaksi ?

Mary Jane ja Fanny

Torstain kulttuuripläjäys sisälsi kaksi osaa. Lasitaiteilija Mary Jane Gregoryn näyttelyn avajaiset studio Emilissä ja TTT:n Fanny ja Alexaderin ensi-illan. En syttynyt kummastakaan. Olenko outsaideri ?

Mary Jane Gregory on tehnyt valtavasti lasitaidetta. Hänon oikea taiteilija. Maru Jane on oululaistunut alaskalainen. Suomalainen aviomies ja kolme lasta (ja kissa). Näyttelyn työt ovat lasitauluja. Inari on puhutellut häntä. Aiheet ja värimaailma lähtevät sieltä. Varmasti taiteilijan tarinat tauluista ovat kiinnostavia ja tuovat taluluihin perspektiiviä. Mutta. Minulle on tullut kriisi kokoabstraktista taiteesta. Olen alkanut sisäisen taistelun. Abstrakstiseen työhön tulee sisältyä jotain juttua, jippoa, suurta. Muuten se on liian helppoa, tulkinnanvaraista ja jopa mielivaltaista. Siinä selitystä miksi en syttynyt.

Fanny ja Alexanderista kävelin puoliajalla ulos. Sen takia en lähde arvioimaan koko esitystä. Visuaalinen toteutus oli hieno.

Tampereen keskusta

Uudet keskusareenan ja ympäristön suunnitelmat julkistettiin. Kommentti yhdellä sanalla: hieno. Tampereen vetovoimaisuus kasvaa. Tuollainen kokonaisuus keskellä kaupunkia. Kuittaa kivasti kulttuuripääkaupunkikisan tappion.

Syyskaamos

Kelloja siirrettiin tunti taaksepäin. Se on viimeinen tarjous ennen kaamosta. Yksi tunti lisää aamu-uniin. Sitten alkaa vuoden raskaampi puolikas. Haluaisin katsoa asiaa valoisasti, mutta tänään on ollut hämärää koko päivän ja sama pahenee päivä päivältä. Haluaisin väittää, että valoisana aikana ihminen on posiivinen, tehokas ja toimelias. Toisaalta sama mitä väittää. Lama iskee hiipien. ! Kaamos vetää meikäläisen mieltä matalammaksi, mitä pidemmälle syksyä edetään. Varsinainen huippu on joulun tienoolla, jollei ole satanut valkaisevaa peitettä. Inhoan tätä aikaa. Olen valon lapsi. Kaipaan kevättä ja kesää. Miten selviytyä kaamostaudista ?

1. Talviuni. Peitto korviin ja unta palloon. Saikulle koko talveksi. Välillä voi käydä kaupassa ostamassa jotain vitamiinia, mutta muuten vakaasti kahden seinän sisällä ja ehdottomasti vuoteessa. Telkkaa voi katsoa, jos tylsistyttää.

2. Kirkasvalolamppu. Tunti aamupäivällä työpöydällä. Pari kylmää juomaa viereen ja aurinkolasit päähän. Raikasta kesämusaa kaiuttimiin (kuulokkeet, päähän, jotta tiukkapipot ei pääse vinkumaan).

3. Talviloma. Pitää alkaa tekemään kesäduunia ja pitkää päivää. Sitten vastaavasti usean kuukauden talviloma, jossakin kaukokohteesssa: Lanzarote, Cancun, Goa, Khao lak, Mombasa.
Postikortteja ja facebookeja kavereille. Heti fiilis nousee, kun kamut ovat kateena.

4. Selviytymismatkalle Antarktikselle. Ei tarvitse miettiä kaamosta, koska olot ovat niin pirulliset, ettei pysty ajattelemaan muuta kuin seuraavaa minuuttia. Kaamos tuntuu sen jälkeen taivaalta.

5. Joulupukki. Ammattimainen Joulupukki kiertää tavarataloja ja halailee lapsia (joskus joku äitin tulee halattavaksi). Se lämmön ja odotuksen määrä on aivan käsin kosketeltava. Kantsii kasvattaa oma parta, niin ei tule niin kuumakaan. Joskus pikkujoulujen aikaan voi saada vähän taskurahaa ja hömpsyt totia. Voi myös poltella kymmeniä kynttilöitä elämän valkaisemiseksi.

6. Kaivosmies. Aina kaamos. Ei mitään välii. Tosi miesten hommaa. Kilometrin syvyydessä ei aurinko häikäise eikä kaamosta erota. Samalla tulee tehtyä oikeeta duuunia ja tienaa vähän rahaakin. Gluck auf, sanoo saksalainen kaivosmies. Se kertoo kaiken.

Taidan heittää noppaa ja seurata onnea. Kaippa se piina tästä taas keväällä helpottuu. Joskus päivä paistaa kaamoksellakin. Hyvin on mennyt eka päivä. So far.
Päätän raporttini ensimmäisestä kaamospäivästä. Kello on kakskytä yli neljä ja ulkona on aivan pimeää.

Taiteilijat 2010

Tämä tavanomainen, mutta outo nimi kuvaa Suomen Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä. Yhtään taiteilijaa ei ollut esillä (oli paikalla), mutta taideteoksia sitäkin enemmän. Esillä on peräti 73:n taiteilijan töitä, jotka on siis jurytetty. Hakijoita oli 690 ! Töitä on esillä TR1, Taidekeskus Mältinrannassa ja uudenuutukaisessa Nottbeckin galleriassa (Siperiassa). Hajautettuna katselijalle jää hieman enemmän aikaa sulatella.

No, sulatella ja sulatella. Näyttely on kirjava otos suomalaista taidetta, mutta jotenkin jää hieman valju maku. Se johtunee siitä, että tekniikkoja on monenlaisia ja pääosin hyvinkin taitavia. Sisältö jää jotenkin sivuraiteille. Tekniikka on esillä ikäänkuin pitäisi osoittaa kolleegoille, että kyllä tässä osataan. Itse asiassa puhuttelevia töitä löytyy valokuvauksen puolella: naiset vaatteet päällä suihkussa ja lihava nainen on naulannut ruokapalat pöytään. Maalausten osalla mieleen jäi suuren suuri naisen ahdistuneet kasvot ja värikynällä tehty miehen kokovartalokuva. Nämä kaikki olivat muuten naisten tekemiä. Naisissa on Suomen taiteen tulevaisuus ! Videotöitä en katsellut, joten en myöskään kommentoi. Veistoksista jäi mieleen hienot pronssiset lasten kypärät ja sitten nämä väritetyt halot (pitääkö jokaiseen näyttelyyn saada tungettua jotain yhtä banaalia).

Varsinainen teos oli kuitenkin Nottbeckin galleriassa Merja Niemisen kosketusnayttö. Siinä isoa kuvaruutua käden selkämyksellä pyyhkäisemällä saattoi saada esille erilaisia kuvapiirroksia tai -vyöryjä musiikkitehostein. Heti tuli mieleen tällaisen teoksen sijoittaminen kadulle, pleksien taakse tai teoksen käyttäminen terapiassa. Kehiteltynä se olisi myös kotona oiva elämän piristäjä ja simulointilaite. Harmillista, että tätä teosta voi kokeilla vain sunnuntaina 7.11. Taiteilijan mukaan heillä ei ole varaa pitää sitä esillä enempää. Johtuuko sitten kalliin laitteiston vuokrakustannuksista, tekijöiden hotellikuluista vai mistä, mutta se on suuri harmi. Tässä on sitä jotain, sitä itteänsä, todellista luovuutta, johon taiteen ja nykytekniikan avulla voidaan päästä. Katselija voi itse luoda kuvia.

Näyttelyn avaaja Tarja Cronberg kaipaili enemmän stipendejä taiteilijoille. Aika löysä (odotettu) ajatus kymmenien taiteilijoiden ja Suomen Taiteijaseuran edessä. Itse ajattelisin, että taideteosten hankkiminen, julkisia varoja taidehankintoihin tai verovähennyksiä taidehankintoihin, toisi työtilaisuuksia ja oikeanlaista elinkeinon harjoittamista. Stipendien ja apurahojen tie olisi ainakin itselleni sossun hommaa tai tukityöllistämistä. No, enpä ole ammattitaiteilija.

Kriittisistä kommenteista huolimatta, kannattaa käydä katsomassa. Tarjotin on laaja. Niin ja yksi miehen työkin jäi mieleen: pieni piirustusmainen teos Miehen himo TR1:n parvella. Äijätkin on saanu jotain aikaan.