torstai 2. joulukuuta 2010

Mäkihyppyä

Suomen kansan rakkaimat urheilulajit ovat jääkiekko, keihäänheitto ja mäkihyppy. Nyt kansainvälinen hiihtoliitto (olisko FIS) tai joku mäkihyppyosasto on halunnut tehdä mäkihypyn pistelaskusta tasapuolisemman. Aikaisemminhan mäkyhyppy jakautui kahteen arviointiosaan: hypyn pituus ja tyylipisteet. Tyylipisteitä antavat viisi tuomaria ja ylin ja alin piste poistetaan ja kolmen jäljelle jäävän pisteet lasketaan yhteen. Siitä saadaan yhteisluku, joka on hyppääjän pistemäärä. Yksinkertaista ? No, herättää kuitenkin polemiikkia erityisesti vaihtelevan tuulen taki.

Nyt viisaat ovat päättäneet, että vasta- ja myötätuulista saa miinus tai pluspisteitä. Siis tämän edellä mainitun lisäksi. Eikä tässä vielä kaikki. Jos lähtölavaa muutetaan alemmaksi, hyppääjä saa lisäpisteitä tai jos hyppylavaa nostetaan, hyppääjältä vähennetään pisteitä. Koko tämä komeus on sitten parhaimmillaan hypyssä, jossa tuuli on jostain suunnasta ja hyppylavaa on muutettu. Neljä erilaista tekijää. Katsoja ei pysty tai ehdi arvioimaan oliko hyppy onnistunut. Puhumattakaan vertailemaan muihin hyppääjiin. Silmämääräisesti näkee kyllä pituuden ja tyylin, mutta nämä kaksi uutta tekijää muuttavat kilpailun matematiikaksi.

Eilen Kuopiossa kaksi suomalaista, Larinto ja Hautamäki , nappasivat kaksoisvoiton. Olen siten iloinen ja ylpeä. Mutta rehellisyyyden nimissä on todettava, että ensimmäisellä kierroksella lähtölavaa laskettiin kahden viimeisen hyppääjän nenän edestä. Sattuivat olemaan tämän hetken kaksi parasta hyppääjää. Hypyt ovat oudon lyhyitä ja lisäkerroin ei tuonut tarpeeksi tasoitusta. Toisella kierroksella nämä kaverit lensivät pisimmälle, mutteivät enää saavuttaneet suomalaisia. Kerrankin näinpäin ! Voitto tuli tuomaripelillä.

Pahinta on koko lajin muuttuminen matematiikaksi. Tykkää matikasta, olen pitkän matikan lukiolainen, mutta urheilun luonne on kilpailu. Mäkihypyn luonteeseen kuuluu luonto ja sen sattumanvaraisuus. Nostan huopaa kansainväliselle futisperheelle, kun se ei ole lähtenyt videomaalituomaroitumaan (hieno sana, ihan itse keksitty). Kuka viitsii katsella mäkimiehiä, kun matemaattiset yhtälöt tekevät voittajan ? Pisimmälle hypännyt ei välttämättä voita.

Yleisö kaipaa draamaa, senhän näkee jo tositv:n katsojaluvuista. Urheilu voi tarjota draamaa, jos halutaan pitään inhimilliset asiat mukana. "Tuuliolot veivät suomalaismitalin" tarkoittaa, että meillä on jonkinlaista kosketuspintaa elämään. Meillä on keskustelua oikeudenmukaisuudesta. En ainakaan minä kaipaa valmiiksi elettyä saksalais-itävaltalaista elämänmuotoa. Kilpailuissa se on hajuton, mauton ja väritön kisa. Teoreettisesti paras voittaa.

C´mon. Sattuma on osa oikeaa elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti