maanantai 31. tammikuuta 2011

Näyttely : Aidan takana


Peltsun kirjastossa on esillä uusin näyttelyni Aidan takana. Esillä on setsemän pienehköä taulua teemaan liittyen. Lisäksi neljä akvarelli-tussityötä. Siis yhteensä 11 työtä.

Aidan takana- sarja kuvaa tulevaisuuden elämää, jossa nyt tavanomaiset luontokappaleet ovat aidan takana. Pingviini etsii kalaa kuumasta lähteestä, tulppaanit kukkivat tuhkassa, kuollut lohi makaa pystysuorassa öljyisessä vedessä. Kaikki ovat aidan takana.Onko tulevaisuus tämän näköinen ? Onko jotain tehtävissä, ettei maailma muutu tällaiseksi.

Akvarellit ovat maisemia. Ne ovat itse asiassa ensimmäisiä töitä, joita tein syksyllä 2009. Silloin kun aloitin maalata uudelleen nuruuden jälkeen. Niissä ei ole mitään sanomaa. Ne ovat värikkäitä, niinkuin kaikki maalaukseni ja ehkä hieman leikkisiä. Eläinolento hyppää jalat koukussa, kuten ihminen.

Näyttely on esillä helmikuun. Peltolammin kirjasto sijaitsee Peltolammin koululla. Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina.

Painonhallintaa 3 1/2

Sama paino. Ei mitään kehitystä. Ainoa positiivinen asia on se, että aikaansaannokseni painon alentamiseksi alkavat olla kärjessä kirjasarjassa "maailman ohuimmat kirjat".

Yritän pitää kuitenkin linjani Anthony Bourdainin teemalla " No explanations " ( tosiasiassa hänen ohjelmansa nimi taitaa olla " No reservations", mutta mitä siitä. Sama intonaatio! )

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Uuno Turha puuro

Aika ajoi ohi. Laiska ja syömistä himoitseva Uuno ei jaksa naurattaa. Samaa kaavaa toistetaan. Vesku vaikuttaa väsyneeltä. Pikkujippoja kehitellään jatkuvasti. Vanhoja samoja naamoja pyöritellään tapahtumista toiseen. Näyttelijät ovat vanhentuneet. Ehkä siksi näytellään vanhainkodin elämää. Kaikki veteraanit ovat päässet mukaan. Jonkinlainen Speden klaani tai onko se Ere Kokkosen klaani vetelee viimeisiään. This is my life. This was my life. Hanki uusi elämä. Herätkää nukkumaan. Väsyneet älkää vaivautuko. Näppäriä kommentteja. Onkohan tätä ollut yhtään hauskaa edes näytellä ?

Ehkä joskus tulee uusi aika, jolloin tämä naurattaa. Kädet on kutistuneet. Kädet ei ylety enää ruokaan. Ehkä sitten kun alkaa nälänhätä tai TV:ssä ei ole kuin yksi kanava.

Jalkapalloilta

Nelonen sport esittää tänään sunnuntaina Englannin FA-cupin otteluita. Illan viimeinen matsi on Fulham-Tottenham. Koska Tottenham on ollut suosikkijoukkueeni jo lapsesta asti, ajattelin katsoa peliä ja viettää jalkapalloillan. Laitoin saunan päälle ja laskin ehtiväni saunomaan ennen pelin huippukohtia.

Tulin saunasta ja huomasin, että peli oli jo alkanut. Itse asiassa vajaa puoli tuntia oli pelattu. Taululla komeilivat numerot 3-0 Fulhamille Mitä !!!! Onko tämä se sama joukkue, joka pääsi Mestarien liigaan ja majaileen neljän-viiden paikkeilla Englannin liigassa. Hetkisen harkinnan jälkeen siirryin muille kanaville. Ehkä he haluavat keskittyä isompiin peleihin ??? Odottelen helmikuun 15. päivän Milan -Tottenham ottelua ja vietän silloin jalkapalloillan.

Hammas

Kiinnostava uutinen: löytynyt hammas todistaa, että meillä on ollut kotieläimiä 3000 vuotta sitten. Voi yrittää kuvitella mitä elämä on ollut silloin. Herää monta kysymystä. Missä on asuttu ? Miten on selvitty pitkästä talvesta ? Miten on saatu ruokaa talvella ? Luultavasti eläimet ja ihmiset ovat asuneet samassa paikassa, jotta lämpöä hyödynnetään molemmille. Ruokaa on säilötty talven varalle. Ehkä kuivattu. Ihmisten on täytynyt elää perhettä laajemassa yhteisössä. Tietoja ja taitoja on pitänyt hyödyntää. Vain vahvat ovat selviytyneet.

Pitäisi varmaan lueskella jotain kuvausta muinais-suomalaisten elämästä. Erityisesti selviytymiskeinoista.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Veikkasin väärin

Tepsin voittoputki kesti kaksi ottelua. Ipa oli parempi 1-0. Häpeä molemmille. Erityisesti Jukka Koivulle. Nyt näyttää pahasti, että Pelikaanien kanssa haetaan karsijan paikkaa taii yritetään välttää se asema. Pelko on paha ase. Pakko on vielä vaikeampi paikka. Vaikka vielä on jäljellä viitisentoista kierrosta, pelko hiipii puseroon. Eipä käy kateeksi TPS:n voimahahmon asemaa. Pelikaanit ja Pasi Nurminen eivät ole luovuttaneet.

Kaiksi juttua on hyviä. SM-liiga on oikea sarja. Vahinko, että jännitys tiivistyy alapäähän. Liiga ei pahemin hehkuta draamaa.. Extra paritus on hyvin toiminut. Taisteluparit ovat oikein hyviä ja jännittäviä kampailuja. Hatunnosto ideasta.

Jatkoa seuraa....

Ammatti

Miksi haluat isona ? Aika iso kysmys kymppivuotiaalle, mutta ei mahdotonton. Kirurgiksi. Jääkiekkoilijaksi. Opettajaksi.

Koska olen jo iso, en kait voi enää voi passailla. Nyt pitäisi pystyä vastaamaan. Ainoa oikea vastaus on: en tiedä. Ehkä johonkin kansainväliseen hommaan. Tai konsulentti tai jotain aivan tavallista duunia iilman mitään vastuuta. Haluaisin kokeilla joitakin ammatteja. Johtaa jotain alan yritystä. Jotain täysin uutta alaa. Lemppaavat sitten pois, jos en pärjää. Tai kunnan saneeraajana olisin hyvä. Sisäpiiriläinen. Tiedän aika paljon. Tai sitten musiikkiarvostelija. Se olisi varmaankin sopiva ammatti. Olen ylikriitinen, itsepäinen ja oman tien kulkija.

Mutta kun kymmenvuotias kysyy, ei kait voi muuta kun pitää pokan. Varmasti monet seuraavat isän tai äidin uraa. Tai lähtevät omille teille.
Pakko luovuttaa. Tulevaisuudessa voinee kokeilla monia aloja. Itse olen yhden pitkän uran kulkija. Jonkillainen ammattilainen. Voi kait sanoa yksi parhaista. Meitä kun on niin vähän.

Mutta jos palataan teemaan. Mitä haluat isona ? Nämä kaikki ovat jotain muuta. Halu kasvaa iän mukana. Halusin iskelmälaulajaksi, taiteilijakai ja kv- tyypiksi. Voiko sitä selvemmin sanoa ?

Ennätyksiä

Tämä on 240. kirjoitus. Sitä merkittävämpi ennätys tuli eilen. Peräti 59 henlilöä kävi blogillani. Olen hämmästynyt. Olen otettu. Samalla imarreltu ja onnellinen. Siellä jossain on ihmisiä, jotka lukevat näitä vapaan pudotuksen aivoituksia. Ilmeistä on, että vaihtuvat kirjoitukset kiinnostavt enemmän kuin paikallaan seisova blogi.

Nöyryys kasvaa. Kiitos teille. Samalla haasteet lisääntyvät. Yritän päästää itseni irti entistä vapautuneemmin.

Oikean kaatumisen jälkinäytös

Viime maanantaina kaaduin ja löin vasemman käteni. Erityisesti keskisormi turpsi ja kämmenen puolelle tuli tummia verihyytymiä. Keskisormi ei taipunut. En kuitenkaan mennyt terkalle tai lekurille. Funtsailin, että lasta tai kipsi voi tulla lääkkeeksi, mutta mitän muuta ei voida oikeastaan tehdä. Päätin olla tekemättä mitään ja seurailla vain tilanteen kehittymistä

Ihme tapahtui. Turvotus alkoi hävitä ja sormi tuntui taipuvan hieman. Kipua ei ole ollut koko aikana. Olen varonut vasemman käden käyttöä. Tänään pystyin tekemään jo perinteiset kymmenen punnerrusta. Taidan selviytyä tästä säikähdyksellä.

Harkitsen oikean kaatumisen treenejä. So. Kaadutaan taaksepäin ja nostetaan kädet ylös. Tosiliukkaat ovat vielä edessä.

Suomen urheilun kultaiset hetket

Kaikki me muistamme Suomen kansan sydämiä sykähdyttäneitä hetkiä. Jääkiekkojoukkue voitti maailmanmerstaruuden. Lasse Viren valloitti vuonna -72 kultaa kaatumisestöaan huolimatta. Puhumattakaan Nykäsen ja Ahosen voitoista. Sellostajien huuto, kyyneleet ja vuolaat suitsutukset ja teeskentelemättömät tunnereaktiot ovat syöpyneet muistikuviin.

Toisenlainenkin näkökulma voidaan nähdä. Vähemmälle huomiolle ovat jäävät hetket joissa ei voiteta mitään ihmeellistä. Urheilutapaht,umat, jotka kestävät useita tunteja ja sama tuttu selostus luo rauhoittavan ilmapiirin ja vaivuttaa kokeneenkn penkkiurheilijan.
Tarkoitan SM-hiihtojen 50 kilometrin hiihtoa. Tai Jukolan viestiä juhannuksen tienoolla. Näissä kisoissa kaikki tapahtuu verkkaisesti, selostajalla on kanttia olla hiljaa ja urheilulliset huippukohdat saavat odottaa. Mikään ei voita sunnuntaipäivän kisaa, jossa ehtii vetämään parit,kolmet päikkärit. Puhumattakaan Jukolan yön odotusta.

Mieleen tulee aina odottava kuiskaus kesäyön pensaassa " Nyt taitaa kuulua rapinaa. Puiden takana näkyi pari valovilkahdusta. Selvästi joku tulee rastia kohti. En kuitenkaan näe numeroa. Kyllä, kyllä se on Asikkalan Raikkaan kolmosjoukkueen suunnistaja."

Nämä hetket ovat kansallisen penkkiurheilun helmiä. Katselija tai kuuntelija voi antaa itselleen aikaa, rauhaa ja lepoa. Kansanterveydellinen vaikutus on kiistaton. Verenpaineet laskevat ja saikut vähenevät. Näissä hetkissä nitrot pysyvät kaapissa. Ei puhettakaa formuloiden tai joukkuelajien hektisestä maailmasta. Suuret tunteet saavat olla rauhassa ja silti paremmat voittavat.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Vaaligallupit

Nyt vaalit on peruttu. Suoritetaan vain vaaligalluppi ja siitä valitaan eduskunta. Kun gallupit jo näyttävät vaalituloksen, mitä kannattaa äänestää. Rahantuhlausta. Joissakin maissa gallupit ovat kielletty ennen vaaleja. Minulle on sama julkaistaanko tai ei, mutta aika lailla epäilyttävää touhua. Jos vaalit olisivat nyt, mitä puoluetta äänestäisit ? Osa jengistä saattaa äänestää puoluetta, mutta osa äänestää ihmistä. Onhan se kivaa leikkiä. Mutta joka tapauksessa vaalit peruutetaan ja gallupit valitsevat eduskunnan. Ainakin jos nyt pitäisi päättää. Mutta huomenna saatan olla toista mieltä. Silloin kannatan oikeita vaaleja. Ja niin edespäin ja niin edespäin. Pakko tunnustaa, etten ole edes nähnyt yhtään ehdokaslistojakaan.

Näyttely kahvila Valossa päättyy

Vielä viikonloppuna voi nähdä näyttelyn " Kolibri ja Pingviinit " kahvila Valosa. Maanantaina se on historiaa. Mutta ei hätää uutta on tulossa. Tiistaista alkaen Peltolammin kirjastossa näyttelyni "Aidan takana" koko helmikuun. Siitä lisää ensi viikolla.

Martin Harley


Herra Harley oli uusi tuttavuus. Kokkola yllätti ! Corner's pub oli täpötäynnä ja tunnelma katossa. Mahtava kaveri. Esitti bluesia, välillä akustisella kitaralla ja välillä steelkitaralla. Erityisesti steelkitara istui hyvin Martin Harleyn käsissä samoin laulu. En pysty riittävästi löytämään adjektiiveja kuvaamaan tätä mahtavaa kaveria. Miksi Kokkolassa ? Huhu kertoi, että Wentus blues bandin kanssa on tarkoitus heittää kiertue. Jos jostain syystä tällainen kiertue tupsahtaa eteen, suosittelen. Ette kadu ( ainakaan jos pidätte bluesista)!

Valkoinen mieskin voi olla blues. Martin Harleyn blues on täyteläistä. Hän on kokonaan mukana. Tätä tarkoittaa sanonta sata lasissa. Eleetöntä, täyttä elämää.

Youtubessa on myös hyvä Harleyn versio Henrixin Crossroadsista.

Perjantaipala

Kokkolasta ei saatu apua perjantain eväisiin. Mutta ei hätää. Syödään sitten iltapalaa meksikolais-suomalaiseen tapaan. Eli perjantaina laitetan tacojuttu.

Paistetaan jauhelihaa ja maustetaan sopivilla mausteilla. On olemassa myös valmiita mausteseoksia, mutta paprikasta, chilistä, currystä, valkosipulista, pippurista ja suolasta tulee aivan hyvä mausteutus. Tacoja laitetaan pellille, niiden päälle jauhelihat, salsakastike ja juustoraastetta. Uuniin muutamaksi minuutiksi. Ja maistuu hyvältä kaiken ikäisille.

Kokkolan perinneruoka

Se on siikakeitto. Ilmeisesti jonkinlainen versio rantakalasta

torstai 27. tammikuuta 2011

Kuuluisia viimeisiä lauseita

Monet vaarat vaanivat meitä kulman takana. Aina ei tiedä mikä meitä odottaa ja koska aika meidät jättää. Julkaisemme nyt sarjan kuuluisia viimeisiä lauseita. Se on ikäänkuin kokoelma lauseita tai lausahduksia, jotka ovat osa kansanperinnettä, -luonnetta ja kansantarinoita.

- Ei sieltä nyt junaa tule !
- Kyllä näin paksu jää yhden miehen kestää !
- Tää on tuttu sieni, tätä voi syödä ihan raakana !
- Ei oo myrkyllinen käärme, selvä vaskitsa.
- Voi siitä hypätä pääedellä, ei oo matalaa !
- Onks jarru vasemmanpuoleinen poljin ?
- Laitoitko sen tapin pohjaan.
- Taidan vaihtaa ton lampun. Pistätkö virran pois katkaisijasta !

Aion lähteä lönruuttimaiselle kiertomatkalle ympäri Suomenniemeä. Kerään kirjaksi näitä viimeisiä lauseita. Haen Kulttuurirahastolta sata tonnia apurahaa. Vaivojen palkaksi.

Maailman ohuin kirja

Silloin tällöin kerrotaan vitsiä maailman ohuimmista kirjoista. Itse olen kuullut seuraavan version: Mitkä ovat maailman kolme ohuinta kirjaa ?
Kolmanneksi ohuin on englantilaisen keittiön herkut. Toiseksi ohuin on Italian armeijan saavutukset toisessa maailmansodassa. Ohuin kirja on saksalaista sotilashuumoria.

Samalla kaavalla voi kehitellä muita humoristisia juttuja eri kansoista, ihmisryhmistä tai jopa yksittäisistä ihmisistä. Vaikka jälkimmäisen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei saa ikuisia vihamiehiä. Yritän tässä heittää joitakin uusia ohuita kirjoja.

Mitkä ovat Suomen ohuimmat kirjat ? Kolmantena on suomalaisen smalltalkin helmiä, Toisena Hiihtoliiton selvitys hiihtäjien dopingista. Suomen ohuin kirja on kansanedustajien vaalirahat.

Mitkä ovat turkulaisten ohuimmat kirjat ? Kolmantena Suomen kielioppi, toisena turkulaisen jääkiekon pelikirja, ekana turkulainen sillanrakennustaito.

Entäs perustampereen vastaavat ? Kolmanneksi ohuin kirja on tamperelaiset ministerit kautta aikojen, toisena Tampereen keskustan polkupyöräreitit ja ekana manselainen rakkaussanasto.

Helpoimmin tämän vitsin vääntää tietysti ruotsalaisista. Ruotsin kolmanneksi ohuin kirja on kuningas Kaarle Kustaan keskustelut vaimo Silvian kanssa viime vuonna. Toiseksi ohuin on rannikkovartioston sukellusvenehavainnot. Ykkösenä ja ohuinpana ruotsalaiskirjana on kaksi opusta. Ruotsalaiset mäkihyppysankarit ja poliisin selvittämät rikokset 2000-luvulla.

Perjantaipalaa etsimässä

Olen Kokkolassa. Päätin tehdä kokkolalaisen iltapalan. En tiedä vielä mikä se on, mutta aion haastatella jotain tarjoiliaa, hotellin aamiaiskokkia tai jotain ruoanlaittoaktivistia (taas uusi ihan oma ilmaisu, taidan kerätä näitä ilmaisuja ja tarjota uutta suomen kielen sanakirjaa tai ilmaisukirjaa kustantajalle). Häneltä yritän udella jonkinlaista uutta ehdotusta perjantai-iltapalaksi.

Tosiaan olen kuivunut lähde. Uusia tai vanhoja ideoita ei pulppua. Positiivista olisi, jos pystyisin pitämään perjantaipaaston. En kuitenkaan pysty. Voisin tehdä paljastuksen omasta ruoanlaittomekanismistani ( huom, mitä sana). Useimmitenluen kauppojen tarjouksia ja saan siitä mielikuvan jostai tekemästä ateriasta. Tai menen kauppaan ja näen jonkin aineksen. Se kiihdyttää muistikuvaa ja prosessi käynnistyy. Kolmas mahdollisuus on mennä jääkaapille ja tehdä siitä johtopäätöksiä ja keksiä niistä jotain ruokaa. Tämä on omaa luovaa elämääni.

Nyt se vaan ei pelitä. Aivot seisovat. Ei ole nälkä. Ei inspiroi. Siksi yritän haastatella sattumanvaraisesti, intuitiolla, jotain tuntematonta ihmistä. Saas nähdä miten käy. Kerron siitä huomenna.

Ketjureaktio

Ostin verhot. Sain halvalla. Kympillä. Tästä keroin jo aiemmin. Verhot ovat sävyltään vaalean vihreät. Hetken kuluttua huomasin, että olkkarissa oli pieni väriristiriita. Viininpunaiset matot ! Menin samaiseen Anttilaan ja löysin maton, joka oli halpa ja uskoin sen sopivan verhoihin. Toinen vihertävä matto oli vielä halvempi, mutta kirjava. Ostin ensimmäisen.

Kun levitin maton, huomasin uuden värisävyongelman. Matto oli likaisen vihreä ja verhot vaalean vihreät. Päätin heti palata kauppaan ja ostaa myös halvemman maton. Halusin pelastaa tilanteen. Menin kauppaan ja ostin maton. En ostanut aivan halpaa, vaan hieman kalliimman, mutta ilman kuvioita. Vein kotiin ja se oli hyvä.

Huomasin kuitenkin, että viininpunaiset sohvat olivat jollakin tavoin väärän väriset. Ajattelin mennä huonekaluliikkeeseen katsomaan, olisiko jotain vihreän sävyistä sohvaryhmää. Menin liikkeeseen ja löysin sopivan sohvaryhmän. Loppuunmyynnissä oleva sohvaryhmä oli kohtuullisen edullinen. Pienen harkinnan jälkeen ostin sohvat.

Kun huonekaluryhmää tuotiin kotiini, tajusin pienen ongelman. En mitannut sohvaryhmän kokoa. Kriisi oli väistämätön. Sohvaryhmä oli liian suuri. Päätin rauhoittua ja miettiä rauhassa.

Kävin kovaa jaakobinpainia itseni kanssa ja menin nettiin asuntoja katselemaan. Löysin sopivan asunnon ja tein kaupat. Ainoa pulma oli se, että uusi asuntoni oli eri kaupungissa. Sohvat sopivat hienosti uuteen olohuoneeseen. Matot sopivat hyvin sohviin. Verhot sopivat kokonaisuuteen, mutta asuin kaukana työpaikasta.

Aloin hakea uutta duunia. Päätin tarttua uusiin haasteisiin ja vaihdoin alaa. Sain hieman vähemmän liksaa, mutta toisaalta työstä johtuvasta matkustelusta sain lisäliksaa. Jouduin kuitenkin ostamaan uuden auton, koska vanha oli jo ehtoopuolella. Uudelleen pankkiin ja lisää lainaa. Koska perhe-elämä oli aika kovilla, päätin erota. Romppeista päästiin sopuun ja minulle jäivät vihreät huonekalut, asunto ja auto.

Hei. Kelataanpas nyt taaksepäin. Eihän se noin mennyt !

Ostin toisen maton ja se oli hyvä. Huomasin pienen väriristiriidan, mutta päätin kestä kivun. Vein vanhat viininpunaiset matot yläkertaan toisen lastenhuoneen sängyn alle. Ajattelin ottaa viininpunaiset verhot ja matot taas syksyllä käyttöön. Sitäpaitsi asunto on kiva, autolla on ajettu alle 40 tuhatta, lisäksi asun yksin. Mikä helpotus. Rahaa meni yhteensä 87 €. Sillä sain uudet verhot ja kaksi isoa mattoa. Uusi keväinen ilme pikkurahalla. Mutta kuten sanottu joskus hyvä tarina on hyvä, riippumatta siitä, onko se totta.

Kokeilin vain miten ketjureaktio toimisi. Ihan loppumattomasti

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Junalla Kokkolaan

Huomattavan paljon ihmisiä junamatkalla Rovaniemelle. Itse menin Kokkolaan. Kiinnitti huomiota junan pysähtely Pännäisessä (svensk. Bennäs ?), Kauhavalla jne. Juna oli kuitenkin menossa Rovaniemelle. Paluu on pendelöinnin takia puoli tuntia nopeampi. Päättelen ettei silloin käydä näillä pikkupysäkeillä.

Ajattelin VR:n mainetta. Se on monopoli ja matkustajamäärästä päätellen hyvässä draivissa. Asiakas matkustaa jaloillaa. Sis tarkoitan, että vaihtoehtona on bussi. Bussiliikenne on kuitenkin selvästi hävinnyt kilpailun maykustajien sieluista. Syykin on selvä. Vaivatonta matkailua. Voi puuhailla omiaan matkan aikana. Aikataulukin oli Tampereella 7 minuuttia myöhässä, mutta ajallaan perillä Kokkolassa. Ravintolavaunussa oli hyvä tunnelma. Myyjäkin hymyili ja oli iloinen.

Mutta nyt se huipentuma. Eli syy mitä uutta koin tämän kolmen tunnin matkan aikana. Ravintolavaunussa oli tiskipuolella tehty pehmustetut nojauspaikat. Eli kahvia tai bisseä saattoi juoda nojailemalla ikkunaseinään. Se oli hyvin toteutettu ja nojailu oli rentoa. Pisteet ideanikkarille. Tämä mahdollistaa myös useimpien asiakkaiden mahtumisen vaunuun. Hienoa. Nautin.

Ruotsi voitti - taas

Viime vuoden taloustilastot kertovat karua kieltä. Ruotsi on hoitanut taloutta paremmin kuin me. Häviämme heille kaikilla mittareilla. Euroon kuuluminen tai kuulumattomuus ei ole syy. Asiantuntijat pitävät syynä velkaantumista tai sen pienuutta. Velkaantunut ei pitkälle vetele. Ennen kyllä sanottiin, että on viisautta elää velalla.

Kateeksi taas käy. Naapuri on vuodesta toiseen viksumpi. Toisaalta, jos asiaa ajattelee käytännöllisesti. Mitä sitten ! Omaan elämääni sillä ei ole paljon vaikutusta. Ruotsin maankamarallakin on aika vähän viime aikoina vierailtu. Eli kruunun arvo on aivan sama.

Pahinta on tietysti kateus ja itsetunnon menettäminen. Onnela ei olekaan paras. Edessä on vielä hiihdon MM-kisat. Niissä Ruotsi syöttää taas karvasta kalkkia, paitsi mäkihypyssä. Mistä niillä nykyisin riittää niitä sprinttereitä sun muita ? Nytkin ne voittavat jonkun sprintin maalikameran kuvalla. Olen melkein valmis vaikka lyömään vetoa siitä. Eikö ne osaa vetää dopingia tai siis jäädä kiinni ?

Oikeasti pidän ruotsalaisista. Ainakin kaikki, joita olen tavannut ovat oikeasti kivoja, ystävällisiä ja kohteliaita. Painotan sanaa oikeasti, siis aidosti. Ne ei teeskentele. Ne on vaan mukavia.

Ota tästä selvää.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Tepsin voittoputki

Veikkaan kolme ottelua. Sitten alkaa karu arki - myös Jukka Koivulle. Ehkä hänet onkin palkattu karsintasarjan takia. Nyt tuli voitto HPK:sta maalivahti Engrenin ansiosta. Taika ei kestä kauan.

Lumentulon loppumaton ihanuus

Kun laappasin lunta aamulla sadannenkolmannenkymmenenviidennen (135) kerran, ajattelin, ettei tässä ole mitään järkeä. Tarkoitan, että lumesta on saatava muutakin hyötyä kuin lumiukko, lumisota ja lumilinna. Jotenkin mieleeni tulee lumen käyttö energiana. Eikö lumisateen liikettä, lumen painautumista tai kylmää lunta voi hyödyntää energiaksi ? Koska en ole koskaan oikein pärjännyt fysiikassa tai kemiassa ( vielä vähemmän on kiinnostanut), heitänkin haasteen alan guruille, teknisen yliopiston keksijöille. He ovat muutenkin progressiivisen ja ennakkoluulottoman ajattelun kärjessä.

Miksi keksintöjä lumesta ?

Siksi, että lumisade hyödyttäisi ja ilahduttaisi päivittäin. Eikö olisi nastaa herätä aamulla lumimyräkkää ja ajatella, että on kuin lunta sataisi suoraan tilille tai rahapussiin. Nyt sen sijaan rystyt valkeana päkerretään joka aamu sama hyödytön farssi uudelleen ja uudelleen. Toivon siis nuorten tulevaisuuden miljonäärien kehittävän lumipatterin, lumilämpöpumpun tai lumiakun (näiitä esimerkkejä osaan heitellä minäkin). Jos sähköauto on jo keksitty, kannattaisi ajatella lumipolttoainetta tai edes lumivoimalaa.

Ainut lohduttava johtopäätös on toive lämpimästä kesästä. Perusprotestanttisena (ei uskonnollinen ilmaisu) ihmisenä ajattelen, että kärsimys tuo palkinnon. Kova työ palkitaan. Runsaan lumen ja lumityön palkkana on pitkä, kuuma kesä. Niinkuin viime kesänäkin. Olen yrittänyt muistella sitä heinäkuun työpäivää, jolloin mittari näytti 29 astetta ja harkittiin kotiinlähtöä kuumuuden takia. Puhumattakaan Bukarestin keskustan 42 astetta. Nyt kuitenkin muisti alkaa temppuilla ja samaa luuta ei enää jaksa kaluta.

Siis tekniikan ylioppilaat ! Ottakaa aivot vapaaseen tilaan ja antakaa paahtaa ! Kyllä se idea sieltä pöllähtää.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Turun jääkiekko

Aina, jo aikojen alussa, Turku ja Tampere ovat kisailleet enemmän tai vähemmän keskenään. Turku on entinen Suomen pääkaupunki ja nykyinen Euroopan kulttuuripääkaupunki. Tampereen väkiluku on mennyt kaupungin vetovoimaisuuden takia kirkkaasti ohi. Jääkiekossakin molemmat manselaiset ovat huomattavasti korkeammalla viimevuotista mestaria. Mestiksessä Tuto loistaa viimeisenä. Uhkana on, että rakas naapuri jää sivuraiteille ja kaskuja on alettava kertomaan Espoosta, vantaalaisista, oululaisista tai jopa Jyväskylästä. Eikai?

Kantakaamme kortemme kekoon ja nostakaamme TPS: n Hunajata taas iloisten åbolaisten huulille. Keinoja on rajalisesti. Jukka Koivun nostaminen valmentajaksi osoittaa, että vitsit ovat vähissä. Kansalaiskeräys tepsin puolesta on ainoita ratkaisuja. Ostetaan muutama pelaaja ja valmentaja Turkuun.

Heti tulee mieleen Koivun veljekset, mutta se lienee liian kallis paketti. Myöskään tamperelaisikonien Raipen tai Janne lainaaminen ei onnistu, tunnesyistä. Junnujakaan ei kannata antaa, sillä silloin oma tulevaisuus on vaakalaudalla. Paras vaihtoehto on naapuri Venäjä. Sieltä on ollut mestarivalmentajia ja lähteneitä valmentajia. Kerätään rahat pakkiin ja hankitaan Jursi Turkuun tai sitten Tihonov. Hän on ainakin periaatteellinen henkilö. Siperia opettaa. Kakkosvalmentajana voisi olla Oksasen Lasse. Molarivalmentajana tietysti Taisto Tammi. Psyykkaajana Korven Rane. Monet ajattelevat Jortsua tai Suikkasta, mutta he eivät ole pärjänneet enää viime aikoina.

Pelaajapuoli vaatii myös uutta valoa. Venäjä on tässä apuna. Jashin ja kumppanit tarvitsevat jotain uutta ilmettä. Yksi ketjullinen Morosoveja ja Afinogenoveita ja homma on selvä.

Näillä mennään sanoi Koivun Jukka. Eikö ?

Hei c'mon kaikki, jotka seuraatte hockeytä, tiedätte ketä tarkoitan. Ostetaan Esa "Tiki" Tikkanen TPS:n koutsiksi. Siitä se lähtee.

Eduskuntatalon remontti

Eduskuntatalon peruskorjaus maksaa 200 miljoonaa. Budjetti on kasvanut lähes 2,5 kertaiseksi. Eduskuntatalon alle rakennetaan laaja tunnelisto, Vesper. Sen hinta on 69 miljoonaa. Tekisi mieli sanoa,että nämä ihmiset päättävät myös Suomen valtion budjetista. Onko siis odotettavissa että uusi Suomen eduskunta tekee nykyistä 2,5 kertaisen budjetin ? Ehei. Puhutaan leikkaustarpeesta ja leikkauslistoista, joita tietyistä syistä kukaan ei ole halukas kertomaan etukäteen.

Kiinnostava asia on Eduskuntatalon tunneleiden käyttötarkoitus. Valtavat tunnelit tarvitaan korjaus- ja logistiikkkatiloihin. Tuntuu todennäköiseltä, että näin suurten tunnelien rakentaminen ei selity parlamentaarikkojen autotalliin tarpeista. Tutkiva journalismi onkin saanut käsiinsä wikiliiksin salaiset paperit numero 2762389999991 ja -2. Seuraavassa listaa tunneliin sijoitettavista asioista.

1. Kansanedustajien varatyötilat maanpäällisen toiminnan keskeytyksen varalle.
2. Suomen kultavaranto, hopeavaranto, pronssivaranto, rautavaranto ja puuvaranto
3. Rantasauna meren rannalla
4. Urho Kaleva Kekkosen puheet, ajatukset ja teot.
5. Suomen presidenttien nimmarit
6. Supon salainen lista holvissa vartiomiesten päivittäisvartiokaartin ympäröimänä
7. Kansanedustajien jalanjäljet upotettuna betoniin
8. Guggenheim Helsinki museo
9. Hotelli Kämp
10. Olympiastadion, Kansallismuseo, Kansallisteatteri, Ooppera
11. Rautatieasema ja Helsinki- Vantaan lentoasema
12. Suur-Saimaa
13. Lappi ja joulupukki


Halvalla menee sanoo eduskunnan rakennushankkeen projektipäällikkö. Ušealle vuodelle venytetyn hankkeen kustannusarvio on toki kasvanut, mutta onhan tehtävä poikkeuksellinen.

Oikean kaatumisen opas

Hieman hymyilin kun seurasin telkasta oikean kaatumisen ohjeita. Samasta aiheesta puhuttiin päivän aamulehdessä. Kaatuilevat ihmiset työllistävät keskussairaalaa.

Enää ei hymyilytä. Kaaduin itse liukkaalla kadulla. Löin vasemman rystysen jäiseen katuun. Oikeassa oli kassi. Kuului jonkinlainen rusahdus. Kunnon kuntalaisena satutin vasemman käden. En ole työrajoitteinen, koska voin ajatella ja allekirjoittaa. Pääsen myös kohtalaisen hyvin työpaikalle. Saikulle ei ole asiaa, mutta kenkien sitominen on hankalaa.

Menin kuitenkin punttisalille. Olihan maanantai. Soutamisesta ei tullut mitään. Vasemman käden sormia ei voinut koukistaa. Poljin pyörällä 8 kilsaa. Aikaa kului parikymmentä minuuttia. Soudan yleenä puoli tuntia. Siinä ajassa pääsisi rapiat kuusi kilsaa. Nyt sekin tuli mitattua. Uimista vedin vain 50 metriä normaalin 2000 sijaan (vitsi,vitsi).

Kaatuminen tapahtui äkisti. Oikeaoppiseen kaatumiseen ei ehtinyt varautua. Keskisormi tuntuu kipeältä ja on hieman turvoksissa. Hyvä varoitus. Mutta en keksi, mitä olisin voinut tehdä toisin. Ainoa neuvo on pysyä pystyssä. Pitäisi olla rento ja kaatua taaksepäin, mutta tämä on teoriaa. Käytännössä ei ehdi ajattelemaan mitään. Liukastus ja romahdus. Sen jälkeen kerätään palaset kasaan.

Aamulla katson tilannetta, kättä ja kipua. Sitten päätän menenkö lurtiskalle (isäni käyttämä ilmaisu tehtaan terveydenhoitajasta tai sairastuvasta) vai suoraan kustannuspaikalle.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Painonhallintaa 3

Virallisen mittauksen tulos on sama 76,5 kg. Tulos on siten surkea eli todella huono. Viikonloppuna oli taas aikaa mässäillä ja istua sohvalla. Sen siitä saa.

Edessä on useamman päivän seminaariviikko. Siellä syödään hyvin ja istutaan tunnista toiseen seminaarihuoneessa. Paisun kuin pullataikina.

Urheilusunnuntai

Saarinen ei mittää, Muranen ei mittää, Koskela ja Poutala ei mittää. Ryynänen ei mittää, Mäkäräinen ei mittää,Palander ja Malmström ei mittää. Ampumahiihto ei mittää, Yhdistetty ei mittää, Laskettelu ja Sprinttihiihto ei mittää. Ahonen ei mittää, Hautamäki ei mittää, Kouvuranta ja Muotka ei mittää.

Päätämme lähetyksen urheilusunnuntain kaikilta kilpailupaikoilta. Tänään ei tullut mittään, mutta ehkä ensi sunnuntaina. Silloin on SM-hiihdot.

Siirtykäämme lumilautailun fanittajiksi. Sieltä tuli kaksi kultaa ja kaksi muuta mitalia. Unohtakaamme Kirvesniemet, Hakuliset, Nykäset ja Kankkoset. Pitää uudistua myös talvilajeissa. Sisälajeissahan olemmekin siirtyneet koriksesta ja lentiksestä menestyksellisesti salibandyyn.

Munamies

Hän on kaikkien huulilla. Hän on symppis. Häneen voimme kohdistaa kaiken hellyyden. Hän on ihmisiä parempi. Muna, jolla on jalat ! Näyttelijä Riku Nieminen on keksinyt oivan roolihahmon. Siinä kaikki on hyvää. Maikkari on luonut oivan vuorovaikutteisen ohjelma. Sähäkkää toimintaa, hauskuutta, yllättäviä tehtäviä. Tämä formaatti voi kestää hetken, mutta mitä murehtimaan tulevaa. Munamies antaa positiivista energiaa ja elämän iloa. Kunhan polvet kestävät naruhyppelyn ja muut koukerot. Ei tarvitse olla vakioveikkaaja, jos ennustaa Munamiehen menestyksen Putouksessa. Hyvä on mukavampi kuin paha.

Vaimo unohti miehen

Tosielämässä myös vaimot tuppaavat unohtamaan miehensä outoihin paikkoihin. Tästä ei paljoa puhuta, koska se on sangen kiusallista. Julkaisemme kuitenkin muutaman tosielämän tilanteen, tietenkin sillä ehdolla, ettei tästä julkisesti huudella.

Vaimo unohti miehensä vaatekauppaan tunniksi. Miestä hoidetaan yliopistollisen keskusairaalen teholla. Välitöntä hengenvaaraa ei ole, vaikka potilas onnkin edelleen tajuton.

Vaimo unohti miehensä pankkitilille. Käydessään pankissa hoitamassa pankkiasioita, vaimo laittoi vahingossa miehensä pitkäaikaiselle korkotilille 2% korolla. Viiden vuoden kuluttua mies oli kasvanut 10%. Hän oli iloinen päästessään tililtä kotiin. "Korot olivat aika ikävystyttäviä kavereita. Tykkään enempi meidän työpaikan sählyporukasta, bissekin maistuu heille paremmin"

Vaimo unohti miehensä sohvalle. Kuukauden sohvalla makoilut mies, pystyi nousemaan viideksi minuutiksi vaihtamaan maksutvkorttia. Tiettävästi makoilu jatkuu tyytyväisenä edelleen. Vaimon elämään tapahtumat eivät ole suuremmin vaikuttaneet. "Ei se pahemmin häiritse, kun käyn lähinnä vaihtamassa vaatteita kotona"

Vaimo unohti miehensä koirankoppiin. " Jotenkin hän vaihtui koiran kanssa, huomasin vasta keväällä, kun mieheni on raaputellut venettämme. Koira ei lähtenyt sängystä veneelle. Mies ei suuremmin valitellut. Nappulat maistuivat ja pihalla oli rauhallista". Nykyisin koirankoppeja kauppaava nainen on mennyt uusiin naimisiin koiransa/miehensä kanssa.

Ja muitakin traagisia tarinoita löytyy, mutta niistä joskus myöhemmin.

Pikaratikka

Nyt kun pikaratikan suunnitelmat ovat tuotu julki, olen itsekin alkanut ajatella. Tunnustan kannattaneeni pikaratikkaa. Asun kuitenkin Peltsulla. Sieltä ratikkaan ei pääse. Päättelen, että me jotka asumme muualla kuin Herwoodissa tai Lentsussa, käytämme omaa autoa tai bussia niinkuin ennenkin. Maksamme kuitenkin tämän projektin kulut. Se herättää kysymyksen, käyttävätkö edellä mainittujen kaupunginosien nykyiset autoilijat ratikkaa. Käyttävät, jos se on nopeampi ja halvempi. Eivät käytä, jos se pysähtelee jatkuvasti tai jos keskustaan pääsee edelleen autolla helposti ja uuteen parkkitunneliin saa auton parkkiin.

Tunteeni ovat karisseet ja alan kaipailemaan joukkoliikenteen tehostamista ratikan sijaan. Hesan metro on hyvä, koska se kulkee tiheästi ja nopeasti. Se on ehdoton liikumisväline heillä. Miten meillä päästäisiin nopeuteen ja taajaan liikenteeseen. En ole hyvä liikenteensuunnittelija, mutta kun Lempäälän bussi 71 ja TKL:n bussi 26 ajavat peräkkäin, jotain on pielessä. Tiheämpi bussiliikenne on mahdollista. Tässä perässäajamista perustellaan jatkoyhteyksillä. Epäilen.

Parasta tässä jutussa on se, ettei minun tarvitse päättää tätä asiaa. Viisaammat saavat sanoa kantansa. Minä huolehdin tuhansien muiden kanssa maksupuolen.

Mies unohti vaimon parvekkeelle

Tekevälle sattuu. Miehen elämä on täynnä suorittamista ja paineita. Aina ei jaksa huomata kaikkia yksityiskohtia. Parvekkeelle unohtunut vaimo on nyt päässyt lööppeihin. Oikeusistunnon takia. Tuomari ymmärsi miehen paineistetun elämän ja tuomio oli vapauttava.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet useat vastaavat tapahtumat. Niissä vaimoväki on ollut solidaarista ja ymmärtänyt miehen raskaan vastuun perheen päänä.

Mies unohti vaimon viikoksi jääkaappiin. " Pureskelin aikani kuluksi perunoita ja salaatinlehtiä. Tiesin, että jonakin iltana mieheni tulisi ottamaan olutta ja makkaraa". Näin kävikin. Viikon etelänmatkan päätteeksi mies kaipasi hiukopalaa ja löysi lievästä hypotermiasta kärsivän vaimonsa jääkaapin ylähyllyltä

Mies unohti vaimonsa saunaan. 20 kiloa laihtunut vaimo, onnitteli itseään hienosta laihdutuskuurista. "Mieheni käy aina lauantaisin saunassa ja jatkoimme siitä, mihin viikko aikaisemmin jäätiin. Kiulu olikin jo tyhjä ja alkoi janottaa". Palovammat paranivat puolessa vuodessa.

Mies unohti vaimonsa autoon. "Auto jäi pahan lumimyräkän jälkeen kinoksen sisään. Mies kävi kerran autolla, muttei jaksanut lapioida lunta pois. Hyvinhän minä täällä pärjäilin. Kuuntelin radiota niinkauan kuin akku toimi". Iloinen vaimo muutti sittemmin pysyvästi asumaan autoon.

Samalla on tullut todistetuksi vääräksi myös se pitkään elänyt harhakuvitelma, että naisen paikka on muka vain keittiössä.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Kevättä ilmassa

Ostin uudet verhot. Aika usein käy niin, että kun tarvitsee jotain, se kävelee vastaan kun jaksaa odottaa. Näin minulle kävi verhojen kanssa. Olin jo pitkään ajatellut vaihtavani viininpunaiset peikonlehdet joihinkin keväisempiin verhoihin. Anttilassa napsahti. Brazil nimiset verhot alennusmyynnissä hintaan 9.90 €. Halvat. Vaalean vihreällä pohjalla kukkia. Silitin verhot ja ripustin.

Taitaa tulla ketjureaktio. Pitää ostaa myös uusi olkkarin matto viininpunaisen tilalle. Vihertävä. Katsotaan käveleekö matto jostain vastaan.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Taiteen ymmärtäminen

Oikeastaan taiteen, erotuksella tieteestä, ymmärtäminen perustuu abstraktioon. Taiteen kautta voidaan ilmaista asioita, jotka ovat vapaiita, tilastollisesta, rationaaliseata ajattelusta. Taide antaa vapauden määrittelemättömästä, todellisesta elämästä. Taide luo mahdollisuuden tunteen ja järjen, sattuman ja välttämättömyyden yhteenliittymälle. Sitä on elämä. Siksi taiteen paikka on tärkeää humaanin ihmiselämän tulkkina. Taiteen tulkintaa ei tarvitse aina ymmärtää. Riittää, kun antaa itsensä vapautua rationaalisen elämän kahleista ja vapauttaa ajattelunsa.

Tämän olen huomannut myös, kun olen kuunnellut omien töitteni kommentteja. Ne ovat olleet varovaisia, mutta epäilemättä ihmisen mielikuvitus tai sen puute näyttäytyy varsin nopeasti. Se ei ole virhe tai ansio, mutta kuvastaa ihmisen ajattelua.

Voimala

Otsikko kuuluisi Voimala - ruotsalainen Stasi. Keskustellaan ja ollaan avoimia - yksisuuntaisesti.

Katsellin Voimala-ohjelaa TV:stä, jossa ex-alkoholisoitunut mies ja myöhemmin vaimo tilittivät henkilökohtaista elämäänsä. Mieleen ttuli historialliset Stalinin oikeudenkäynnit, jossa syyttömät tunnustivat rikoksensa ja syyttäjät olivat oikeassa. Hienoa tv - journalismia ja asetelma oli selvä. Kaksi toimittajaa olivat suvereenin oikean elämän tasolla ja langenneet syntiset selittelivät henkiläkohtaista elämäntragediaa.

Mitä enepää katselija voi toivoa. Syyllisiä ja elämässä epäonnistuneita. Silloin voittajia ovat toimittajat ja katsojat, jotka eivät samaistu syyllisiin. Siinä voimaa oikeaan eämään.

Sympatiaa pariskunnalle, jotka uhrattiin tälle alttrille. He ovat oikeasti oman elämänsä sankareita, mutta siskot ovat kaikkea muuta kuin toimittajia. Tulevaisuus keltaisessa lehdistössä on taattu. On ihanaa olla arkielämän yläpuolella. Jotkut kutsuvat tätä sosiaalipornoksi

Perjantaipala

Kaupassa tuli makuhimo. Näin isoja katkaravunpyrstöjä ja himo heräsi. Majoneesia, kermaa, smetanaa tai kermaviiliä ja maustettua juustolevitettä tai juustoraastetta.
Sekoitetaan maun mukaan. Jos tykkää majoneesimaisesta, sitä enemmän jne. Maustetaan pippurilla ja suolalla kevyesti. Sekaan katkaravunpyrstöt ja hieman sitruunamehua. Annetaan muhia hetki jääkaapissa. Paahtoleipää leivänpaahtimeen tai pannulle ja......
On hyvää ( tässä kohtaa voitte kuvitella tvkokkiohjelmien maistelijoiden ilmeitä ). Nami !

Muistomerkki mustekalalle

Ehdottomasti päivän tärkein uutinen oli mustekalalle tehty muistomerkki. Sehän osasi ennustaa futiksen MM-otteluja. Kuka vielä sanoo, että elämämme on rationaalista ja tylsää. Hei elämässä on paljon Dadaa, se pitää vain osata ymmärtää.

Mitä dadaa ?

Dada on 1920-luvulla ollut taidesuuntaus. Ensimmäinen maailmansota herätti järjettömyydellään tämän reaktion. Taiteilijat tekivät ikäänkuin anti töitä. Rationaalisen ajattelun vastaisia töitä. Dada ei tarkoita ymmärtääkseni mitään. Siitä kehittyi muita suuntauksia kuten surrealismi.

Dada runo:
Da, da, da, dada. Ta, tada, ph 2, ajatusdrzxc.... katkea kat, ka, Ka,ka kada. Kadas. Dad.
Da, da, ta, tata. Da, data, kg 2, kynän terä ....
Ka, ka, ca, caca. Kakka, kaakao, kakki.

Mustekalan muistomerkki on aika absurdi asia. Olisi jäänyt ilman muistamista, jos olisi valinnut toisesta kupista. Mutta parasta tässä on hyvä tarina. Se myös sattuu olemaan totta. Todellisuus on usein parempi tarina kuin mihin mielikuvitus yltää. Siinä mielesä emme ehkä tarvitse taidedadaa, koska maailmamme tuottaa sitä muutenkin.

Tampereen väkiluku

Tampereen väkiluku on 213.176 asukasta. Kasvua 1600 henkilö. Hienoa. Kasvu jatkuu ja Tampere on edelleen vetovoimainen. Vai onko ?

Kun katselee muiden suurien kaupunkien tilastoja, kasvu ei olekaan niin suurta. Suurin kasvu on ollut Oulussa 1,8 %, Espoo 1,4 %, Vantaa 1,2 %, Helsinki ja Jyväskylä 0,9 % ja sitten Tampere 0,8 %. (Tällä menolla kaupungin väkiluku 50 vuoden kuluttua, siis vuonna 2060, olisi 300.000 asukkaan kieppeillä.)

Näiden em. prosenttien sisältä löytyy kaksi selittävää tekijää. Syntyvuuden enemmyys kuolleisuuteen nähden ja nettomuutto. Syntyvyyden enemmyys on korkeinta Oulussa ja Espoossa 0,9 % Vantaalla 0,8 % ja Jyväskylässä 0,6 %. Tampereella ja Helsingissä vain 0,3 %.

Nettomuutto on suurinta Oulussa 0,9 % Helsingissä 0,6, Espoossa ja Tampereella 0,5 %.
Maahanmuutto on suurinta pääkaupunkiseudulle.

Ai niin Turku ? Väkeä on 177.000 ja kasvu on 0,7 %. Ainoastaan maahanmuutossa Turku kepittää Tampereen.

Tilastoissa on se hauska piirre, että luvut puhuvat. Vähän niinkuin Castaneda sanoisi: jos osaa kuunnella.

Tunnustus 2 ja 3

- kuka soitti ?
- joku, mikä lie lehtimyyjä
- minkä lehden ?
- Tuulilasi
- ai, et kai tilannut
- voitin Tuulilasin
- siis mitä ? voitit Tuulilasin ! Et tilannut ?
- no, voitin lehden joka maksoi 25 euroa
- eli tilasit lehden ?
- En tilannut
- mutta maksat siitä kuitenkin eikö se ole tilaamista ?
- tavallaan, mutta hän sanoi, että olin voittanut
- menit siis retkuun ja tosiasiassa tilasit Tuulilasin, eihän sinulla ole edes autoa
- tavallaan, mutta olihan siinä ilmainen Urheilulehti kuukaudeksi

Tunnustus 3
Yksieläjä ei käy näitä dialogeja. Harjoittelen kirjoittamista. Tunnustamisen arvoisia nämä tapahtumat kuitenkin ovat. Oikeassa elämässä söin hernekeittoa adventtiseurakunnan kojulla ja "voitin " Tuulilasin vuosikerran 25 eurolla. Tyhmä kun olen.

torstai 20. tammikuuta 2011

Ilves murisi

Kauden paras peli ja 4-1 voitto Jypistä. Tasaisen pelin voitto tuli tahdonvoittona. Vauhtia riitti läpi pelin.tahdolla voi voittaa voiman. Iloitsin Marko Anttilan piristymisestä. Myös Keränen ja Kantola olivat pirteitä. Uusi maalivahti wiikman on tuonut koko joukkueeseen uskoa ja välillä myös tahtoa. Niin kävi tänään. Joukkueiden ero näkyy sarjatilanteessa. Jyp pystyy pitämään tappiostaan huolimatta saman tason ilta illan jälkeen. Ipalle tämä oli kauden paras peli. Taas uusi syy juhlia tänään.

Onnelaa uhkaavia uutisia

Maassamme on todettu merkittävä ongelma. Pimeys. Toistaiseksi tähän pulmaan ei ole löydetty muuta rlatkaisua kuin D-vitamiini. Oppineet kiistelvät nyt siitä valkeneeko pimeys, jos syömme 100 mikroa vai riittääkö 10 mikroa.

Meitä pimeydestä kärsiviä kansalaisia on tuhansia. Pahin ajankohta on marras-joulukuu. Yö on myös paha, mutta toistaiseksi ohimenevä ilmiö. Koska viisaa asiantuntijat ovat sekoittaneet pääni, aion muuttaa kolmeksi kuukaudeksi päiväntasaajalle. En tiedä vielä minne, mutta onhan siellä mahdollisuuksia. Päivittäinen 10 mikron annos aamupuuron mausteena ei kuulemma riitä.

Ajattelin pyytää jostakin päiväntasajan maasta turvapaikkaa. Syy on selvä. Hermot menee tätä keskustelua seuratessa. Ennen niIn turvallinen Onnela on muuttunut pelottavaksi ja terveydelle vaaralliseksi pimeyden valtakunnaksi. Mikäli joskus tulevaisuudessa asiaan saadaan selvyys, voin ajatella palaavani takaisin Onnelaan. Tietysti jos isäntämaani maksaa paluulennon.

Kirjoittelen aikanikuluksi blogeja auringonpaahteesta ja pyyhin hikeä otsalta. Huh kun on paljon D-vitamiinia.

Perjantain iltapala

Niin kirjoitin sen jo tiistaina, joten kymmenkunta blogia taaksepäin ja uusi makuelämys on tarjolla. Parempaa kuin mikään kokkiohjelma. Helppo ja maistuva.

Tunnustus

- syömään !!!
- ei nyt ole oikein nälkä
- olen juuri laittanut tätä keittoa
- söin äsken herdaria
- Mitä !
- söin tuossa kadulla herdaria
- kadulla hernesoppaa ?
- niin, niin, siellä oli ilmaista soppaa
- mitä tuo nyt on olevinaan ?
- no, joku seurakunta tarjoaa ilmaiseksi hernesoppaa Kuninkaankadulla. Kerran viikossa. Ajattelin maistaa, kun ilmaiseksi tarjotaan
- eikös se ole vähävaraisille ? Mitä sinä siellä, sinullahan on kait pysyvä työpaikka ?
- kävelin ohi ja sain kutsun
- eli syöt vähävaraisille tarkoitetun sopan. Eikö edes yhtään hävettänyt ?
- no ei, siinä me toppatakkiset syötiin yhdessä ja oli hyvää
- no, mikäs siinä, kait menet huomennakin ?
- no eeen..... jos minä otan sitä soppa vähän kuitenkin.

Suomen väkiluku

Viime vuonna meitä oli 5.374.499 henkilöä. Se on 23.000 enemmän kuin vuonna 2009. Tällä menolla saavutamme (riippuu tietysti mitä saavutetaan tai ajatellaan) kuuden miljoonan rajan 27 vuoden kuluttua eli vuonna 2037. Eli , lepo vaan. Suuria muutoksia ei ole luvassa.

Viime vuonna maahamme muutti 13.000 ihmistä enemmän kuin täältä muutti pois. Meissä on selvästi vetovoimaa.

Syntyneitä oli 10.000 enemmän kuin kuolleta. Nuoret parit haluavat tehdä lapsia ja uskaltavat tehdä niitä enemmän kuin ennen. Toki tulevina vuosina suuret ikäluokat alkavat olla aika iäkkäitä ja kuolinluvut alkavat kasvaa.

On maamme pieni ja siksi jää. Siksikö me johdamme kaikenlaisia kansainvälisiä maiden vertailutilastoja? No, jos nyt emme kaikessa johda, niin olemme aika lailla kärkisijoilla. Olemme ilmeisesti aika onnellinen kansa. Pieni, pohjoinen Onnela.

Hei, sitähän voisi vaikka juhlia ! Vai pitäisikö jättää tämä päivä väliin, kun tuli juhlittua eilen ja toissapäivänä muita asioita ? Ei mitään himmailuja, aina pitää juhlia, kun siihen on aihetta. Onhan onni yksi suurimpia ja tavoitelluimpia asioita elämässä. Eikö ?

Ai niin, kyse taisi ollakin Suomen väkiluvusta ! Sehän on ihan sopiva.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Pearl Jam, Mansfield, July 11th, 2003

Kuunteli tämän kolmen cd:n live laatikon. Peräkanaa. Viitisenkymmentä biisiä livekonsertissa. Olen vaikuttunut. Suosittelen. Monipuolinen, vahvaa soitantaa.
Vedder heiluu kunkkuna, mutta nautittavia hetkiä on paljon. Esimerkiksi yllätysveto Youngin "Rocking in the free world".

Samalla sudin maalia erilaisille levyille, mdf levyille.

Huoleton aamu

Ajattelin aamulla ottaa rennosti ja nukkua pidempään. Tunnin. Päätin viettää huolettoman aamun. Plakkarissa on muutama saldotunti ekstraa, joten tulisin töihin hieman myöhemmin.

Perinteisen aamuvenyttelyn jne aamutoimien jälkeen tein aamupuuron. Sitten keskiviikon tapaan pesin lavuaarit ja vessanpöntöt. Se vie tasan 7 minuuttia. Leikkasin sormenkynnet. Lisäsin ilmaraikastimeen uuden täytepullon. Söin puuron. Hain joululahjaksi saamani lahjakortin taskuun. Otin roskapussin. Ulkona odotti kymmenen sentin lumikerros. Harjasin oman ja naapurin ovenedustan lumesta. Vein roskapussin roskikseen. Puhdistin auton lumikerroksesta. Palasin kotiin ja otin unohtamani verenpainelääkkeen ja vitamiinitabletin. Raahauduin bussipysäkille lumisohjossa.

Huomenna vietän taas perinteisen huolien täyttämän aamun. Huolettomuus on kovin rankkaa hommaa.

Hauska fiba

Leventelin eilen 200:lla blogillani. Yritin juhliakin, mutta huonolla menestyksellä. Se kahdessadas olikin äskeinen. No, ei hätää. Tänään voisi juhlia 200 blogiteksitiä. On se niin hienoa, että kannattaa juhlia aina kun on jotain aihetta. Kukaan ei ole sanonut, ettei voi juhlia samasta syystä useamman kerran.

Siis tänään taas hirmu biletystä.

Musiikkikirjasto - köyhän ystävä

Lainailen musiikkikirjastosta ison pinon levyjä. Se on vanhanaikaista, mutta sopii tyyliini tai oikeastaan elämäntapoihini. Olen joskus 80-luvulla äänitellyt musiikka kaseteille. Teen sitä vieläkin. Pääasiassa kuuntelen maalatessani tai siivotessani (no se ei kauaa kestä). Olen onnistunut löytämään kiinnostavaa musiikkia. Se saattaa johtua siitä, että kuuntelen vanhaa ja uutta musaa, pääasiassa rockia.

Nyt lainasin vanhoista parroista Blind Faithia ja Crosby, Stills & Nashia ja pari Zappaa. Blind Faitissa soittelivat muuten Eric Clabton ja Stewie Winwood, niin ja Ginger Baker ja Ricky Gretch. Aika megalomaaninen kokoonpano, jos se muutettaisiin tämän päivän elämään. Vähän kuin Pomo Springsteen soitelisi Stngin, Phil Collinsin ja Elton Johnin kanssa (hei tässähän olisi uusi upea bänsi, nimi voisi olla Blind Men).
Crosby, Stills & Nash on se kuuskytluvun lopun (vanhan hyvän ajan) folkrock yhtye joka laulaa stemmoilla. Mukana oli myös Neil Young, mutta hän lähti omalle soolouralleen.

Lainasin myös uudempaa. Pari Soundgardenia, Foo Fightersia, Audioslavea ja Pearl Jamia. Soundgarden ei ehkä ole kuitenkaan minun bändini. Ainakin suurin osa Telephantasm levyn biiseistä olivat jonkilaista heavyä. Keskivaiheilla oli rattoisampaa, mutta pitää kuunnella uudelleen. Minulla ei ole mitään heavyä vastaan, mutta odotin grungea. Tykkäsin Audioslavesta ja myös Foo Fightersistä. Oma suosikkini Pearl Jam on vielä kuuntelematta.

Sitten löytyi myös Serj Tankian niminen heppu. Olen törmännyt hänen nimeensä levykaupassa. No, sokkona lainattu. Slaavilaista uhoa. Ei minun makuuni.

Positiivisin ylläri oli Elvis Costello (kuinkahan vanha hänkin jo lienee ?). Äijä oli tehnyt uusia biisejä. Kelpo kamaa. Pidin tästä Momofuku albumista. Kanssasoittajat ovat Imposters. Kuuntelen lisää ja ehkä äänitän...kasetille.

tiistai 18. tammikuuta 2011

200. Blogiteksti

Hei, juhlat pystyyn ja kannat kattoon. Tämä on numero 200. Aina on juhlittava, kun siihen on aihetta ( koska aina on tarpeeksi syitä slaavilaiseen murjotukseen). Biletystä koko tiistai-illan täydeltä.

Totuus on kuitenkin karu tai ainakin realistinen. Duunin jälkeen menin punttisalille ja soudin soutulaitteella puoli tuntia. Sopii yrittää. Ei se ole mitenkään mahdotonta, mutta vie mehut ja mittaa kunnon. Sen jälkeen syöksyin Hakametsään hakemaan lipun päivän epistolaan. Sitten Prismaan ruokaostokaille. Peliin. Kotiin. Makkarasoppaa ja ruisleipää. Sitten blogille. Siinä on biletystä. Ryömin yläkertaan ison peittoni alle ja yritän ratkaista ylivaikeaa sudokua. Unta palloon ja harasoo. Päivä on pulkassa. Samoin tämä 200. Kirjoitus.

Tackar och pokkar.

Kiitos teille, jotka olette käyneet lukemassa näitä jutusteluja. Jatkoa seuraa...

Miehet vastaan pojat 3-2

Ero Tapparan ja Ilveksen välillä on kaventunut, mutta miehillä on enemmän voimaa, kokemusta ja tahtoa. Pojat on muutettava muotoon nuorukaiset. Kyllä kehitystä on tapahtunut, mutta suhde on sama. Ilvekselläkin on muutamia miehiä, mutteivät käyttäydy kuin miehet. Joukkueet tuntevat toisensa sen verran hyvin, että tämä ero ei kapene tänä keväänä. Vauhdikas ja nautittava matsi. Ja hallikin oli täynnä. Tapparan Kevin Doell on mahtava pelimies. Pieni ja pippurinen kaveri. Yrittää aina parhaansa. Kiekkoliigan parhaimmistoa.

Katselen telkusta Riikan ja Moskovan välistä peliä. Siinä on voimamiehet vastakkain. Peruuttelua ei tunneta. Peli 3-3 kolmannessa erässä. En tiedä pelataanko nyt Riikan kotihallissa vai Jurmalassa ? Taas mennään jatkoajalle. Siitä rankkareihin. Voitto meni Riikaan. Riikan Dynamo on kuitenkin parempi kuin Ilves tai Tappara. Miksiköhän Hjallis ei ole vienyt Jokereita KHL:ään ?

Perjantaipala: afrikkalaistyyppinen jauhelihapaistos

Tässä tulee perjantaille jotain uutta. Jutun idea on aika yksinkertainen. Pane desi linssejä likoamaan vaikka tunniksi. Palastele porkkana, sipuli ja pari omenaa. Paista niitä pehmeiksi ja lisää 400 g jauhelihaa ja linssit, desi rusinoita sekä purkki kookosmaitoa.

Mausta seos reilulla ruokalusikalla currya ja Garam Masalaa. Jos ei jälkimmäistä satu olemaan maustekaapissa, laita teelusikallinen mustaapippuria. Tarkista suola. Lisäkkeenä tavallista vihreää salaattia ja kivellä paistettua leipää (valkea leipää, vaikka rievää).

Täysin erilainen ruoka. Ei paha.

Heikki Poroila ja Heikki Karjalainen

Haluan suitsuttaa näitä kahta herraa, jotka ovat tehneet loistavaa työtä. Nimittäin vuonna 1995 Suomen musiikkikirjastoyhdistys julkaisi kirjan Zappa äänitteillä 1961-1995. Heikit ovat tämän kirjan tekijöitä. Kirjassa on lueteltu Frank Zapan äänitetuotanto. Kokonaista 168 albumia. Se on käsittämmätön määrä musiikkia. Luettelossa on myös kappaleiden nimet. soittajat yms yksityiskohtaista tietoa. Harmi vaan, että kyseinen opus on loppuunmyyty. Löytyy onneksi Metson musiikkiosastolta.

En suitsuta Frankin musaa enempää, sensijaan suitsutan ja yritän vaikuttaa, että tälle teokselle saataisiin uusintapainos. On se niin hieno teos (maksoikin 195 mk eli reilu kolme kymppiä). Kysyin Poroilalta kymmen vuotta sitten, mistä tätä saisi ostettua, mutta ilmeisesti ainoa paikka voisi olla joku divari. Kirja löytyy musiikkikirjastoista ja kenties jonkun feakin kotoa.

Hoi, jos tiedätte mistä tämä kirjan voisi ostaa, antakaa kuulua ! Haluaisin pitää sitä omassa kirjahyllyssäni ja plarailla eri levyjen taustatietoja.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Dweezil Zappa 2

Turhaa mollasin poikaa. Hyvää riittää. Ohjailee bändiä isänsä tavoin. Soittajat on loistavia. Sovituksissa on omia piirteitä. Dweezilin musiikkia kuunnellessa tajuaa Frankin säveltäneen kaiken sen myllerryksen ja ilotulituksen, jollaista hänen musiikkinsa on. Bändi soittaa terävästi, lähes ylitempolla. ( mitä se sitten tässä tarkoittaakin). Melkoisen bändin vieraana kitaroi myös Steve Vai.

Onneksi jaksoin valvoa. Korva tykkäsi. Tuttuja biisejä laidasta laitaan. Kaiken hyvän lisäksi biisit oli käännetty. Se ei olekaan ihan pikkujuttu, mutta antaa kuulijalle lisää hunajaa. Toivoa sopii, että Frank löydetään joskus 2100-luvulla uudestaan.

Veikkausliigan otteluohjelma 2011

Veikkausliigan otteluohjelma on oikeansuuntainen... Syksyllä ! Selvästi otteluita on yritetty sijoitella samoille päiville, mutta edelleen yli puolet ottelukierroksista on hajautettu eri päiville. Rohkeus (lue: neuvottelut tv-otteluista) ei ole riittänyt. Raha sanelee pelailun.

Tietenkään futis ei ole pelkästään otteluita samaan aikaan, mutta kulttuuria luodaan yhdenmukaisuudella. Katsotaan onko luvassa muuta kehittelyä. Katsojat äänestävät jaloillaan. Suomalainen peli vaatii paljon uusia elementtejä. Peliin vauhtia ja draamaa. Enää reilu kolme kuukauttaa aikaa. Katsotaan, sanoi tohtori. En halua ennustaa. Toivon.

Valon heijastuksia

Nyt sataa. Kun sade kastelee lumisen pellon, lumen päälle sulaa kiiltävä kalvo. Auton valot, katuvalot tai muut valolähteet heijastavat tai kiiltävät hienosti. Taitaa olla kevät tulossa

Jos nyt heittää yöpakkasen, saadaan hankikanto (siis oikea nimitys on hankiainen, mutten ala väittelemään, koska olen maakuntamuuttaja) Muistan lapsena kun Rautalan pelloilla oli hankikanto ja pelattiin futista. Ohilaukaus saattoi vieriä sata metriä peltoa pitkin. Ehkä sen takia päädyin jääkiekkoon ja legendaariseen Imatran Ketterään.

Mutta se taas aivan toinen juttu. (tai sanotaan nyt sekin, että menestykseni kiekkokaukalossa kuuluu sarjaan maailman ohuimmat kirjat)

Dweezil Zappa

Tänään puoli kaksitoista illalla Zappa plays Zappa. Siis Frankin poika Dweezil soittaa isänsä musiikkia. Dweezil on armoitettu kitaristi sanan parhaassa mielessä. Musiikki on hyvää, tuttua zappaa. Mutta jotain puuttuu tai jotain on enemmän. Dweezilin musiikki (siis tapa soittaa, sovittaa, esiintyä ) on kuitenkin jotain hänen omanlaistaan.

Isän musiikki on kaivo, kaivos, loppumaton lähde. Sieltä riittää annoksia. Mutta mikä FZ musiikissa oikein on, kun se ei kuullosta niin kiinnostavalta muiden soittamana? Epäröin vastata. FZ soitanta on aitoa, inhimillistä, hetkellistä. FZ on eräänlainen perfektionisti. Muusikoiden piti osata, venyä, hallita. Mukaan pääsivät vain parhaimmat. Sitä ei voi kopioida, se on sovitettava uuteen kuosiin. En tiedä !

Kuinkas sattuikaan, että lainasin tänään Metson musiikkiosastolta kaksi FZ levyä: "Have I offended someone" ja "Wazoo". Aion hieman kuunnella niitä. Kevyesti.

Uni taitaa tulla silmään ennen Dweezilin ohjelmaa. Suosittelen silti. Elinikäisen oppimisen kurssi on mimeltään: FZ vasta-alkajille tai WZ vastaan FZ. Joka tapauksessa raskasta Iskelmäradion kuuntelijalle.

Painonhallinta 2

Päätin tänään toisitoimista. Painoni pysyy edelleen samoissa luvuissa. Tylsää, lähes masentavaa. On tehtävä jotain todellista

Heitän viimeisen kortin peliin (sanontatapa, en siis aivan viimeisintä). Aion julkistaa painoni kerran viikossa. Se on kova ratkaisu, mutten keksi enää muuta. Julkinen häpeä. Julkinen ruoskinta. Se on kova ratkaisu, koska haluan oikeasti saada jotain aikaan. Tähän mennessä olen saanut aikaan pelkkää puhetta, sekin mutinaa. Luterilainen kontrollipolitiikka ja itsekidutus pannaan nyt tositoimiin.

Asteikko on seuraava: tavoitteena on 72 kiloa tai vähemmän (kiitettävä), 72-74kg (hyvä), 74-76 (huono), 76+(surkea). Tavoitteena on myös pysyvä muutos. Siis useita kuukausia, vuosia (hm... tuo saa riittää)

Tänä aamuna painoni oli 76,5 kg. Surkea tyyppi. Raippoja ! Häpeä !

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Jääkiekkoa

Katselin telkusta KHL matsia Dynamo Riika ja Pietarin SKA. Ottelu pelattiin muuten Liepajassa kun Riikan hallissa oli paikallisen klassikon konsertti. (Liepaja on tuttu mukava rannikkokaupunki. Sopivan kokoinen Latvian helmi) Toisen erän lopulla tilanteessa 2-0 kotijoukkueelle vieraat tekevät kyseenalaisen maalin. Tuomarit menevät tarkistamaan videotuomarilta maalin syntyä. Aika kuluu. Tuomarit ihmettelevät. Mitään ei tapahdu. Lopulta toinen päätuomareista tulee jäälle, menee kotijoukkueen valmentajan luo. Tuomari lopettaa pelin ja julistaa erätauon. Odotan jännityksellä mitä tapahtuu toisen erän alussa.

Maalia ei hyväksytty. Syy oli tylsä. Summeri oli soinut eli erä oli päättynyt. Hyvä draama, mutta tylsä loppu. Tai siis ei loppu. Kolmannessa erässä jää pehmeni ja huoltojoukot paikkailivat jäätä. Selostaja kutsui jäähallia ladoksi.

Tiukka matsi päättyi muuten yli kahden ja puolen tunnin jälkeen. Varsinainen peliaika päättyi tasan 2-2. Pietarilaiset saival maalin kymmenen sekunttia ennen jatkoajan päättymistä.

Verenpaine

Aloitin verenpainelääkkeiden syönnin. En ole ennen syönyt mitään lääkkeitä säännöllisesti. Tämä on pieni askel maailmankaikkeudelle, mutta iso minulle. Lääkäri sanoi, että kolmen viikon jälkeen alapaineen pitäisi laskea, mutta joudun käyttämään ainakin eläkeikään asti. Iso huutomerkki. Iso huuto, sisäisesti.

Olen aina ajatellut, että ihmisen pitää pystyä muuttamaan elämäntapojaan, jos sairaudet uhkaa. Nyt alapaine on ollut korkealla pitkään. Se voi aiheuttaa sydämen laajentumista. Uskon lekuria. Ajattelin muuttaa tapojani, mutta nyt on se riski, etten tee mitään, kun vaivat vähenevät lääkityksellä.

Pitäisi... Ja pitäisi myös... Vaikka olen vapaampi kuin ennen monessa mielessä, nämä elintavat ovat jotenkin piintyneitä. Niiden muuttamiseen ei löydy paukkuja. Jossakin takaraivossa kuljeskelee ajatus nukkumisen lisäämisestä ja puuhailujen vähentämisestä. Olen jollakin lailla ohjelmoinnin mestari. Siis en mestari vaan ohjelmoin itselleni liikaa tehtäviä. Ei mitään isoa, vaan kaikenlaista pientä, luokkaa must. Tämäkin on tehtävä. En ole mikään tehopakkaus vaan puuhailija.

Pitää höllätä ja antaa ajan kulua. Nytkin tuli mieleen, että pitää hakea pyykit narulta. Siitä tulee hyvä olo, kun saa pikku juttuja tehtyä. Kuitenkin se on juuri sitä jatkuvaa puuhailua. Ja pensselilläkin pitäisi vetäistä vähän uutta kuvaa. Uloskin pitäisi mennä !!!

lauantai 15. tammikuuta 2011

AiKalisä

Puuseppä hamuilee mitä vaan sanoja, zättäillä,peruukki,kattolamppu. Villakoira luistelee Loimaalla. Ronskisti maata olen rakastanut.

Katselen Putousta.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Perjantaipala

Paahtoleivät laitetaan pellille ja voidellaa margariinilla kevyesti. Päälle turaus majoneesia. Sekoitetaan purkki tonnikalaa, salaattia (kiinankaali, jäävuorisalaatti), valkosipulinkynsi,sipuli, pari-kolme oliivia, tomaatti ja kaikkea muuta hauskaa. Sekoitetaan ja ladotaan leipien päälle. Lopuksi hieman suolaa, pippuria ja juustoraastetta.

Uuniin muutamaksi minuutiksi. Ja ei muuta kun syömään. Jos olet ärtsymmän iltapalan tarpeessa, laita chiliä, jalapenoa tai jotain vastaavaa. Maun mukaan. Toimii !!!

torstai 13. tammikuuta 2011

Jääkiekon pisteet

Jääkiekko-ottelussa pisteitä tulee; voitosta 3, jatkoaika tai rankkarilaukaus voitosta 2 ja häviäjälle 1 piste. Tämä ruokkii kolmannen erän velttoilua. Molemmille joukkueille on parempi laiha pisteen lohtu kuin kokonainen tappio.

Ehdotan: Pistelasku uusitaan. Varsinaisen peliajan voittajalle 3 pistettä, jatkoajan voittajalle 2 pistettä ja rankkarikisan voittajalle 1 piste. Hävinneelle ei mitää eli nolla.

Näin ottelut tulevat väkisin jännittävimmiksi. Voitosta kannattaa taistella, koska hävinneelle jää luu käteen. Katsojia kiinnostaa enemmän. Väkeä valuu halleihin solkenaan.

Veromätkyt

Kuulun siihen onnellisten ihmisten joukkoon, jotka makselevat mätkyjä. Puolet on vielä maksamatta. Eräpäivä 1.2. Jos katselee asian valoisia puolia, voin ajatella kuinka kivaa on ollut näillä rahoilla. Mutta nyt on taas maksun aika.

Ehdotan, että veroviranomaiset löysäisivät kaulusta ja ottaisivat oppia toisesta valtiomonopolista. Veikkaus ja verottaja voisivat arpoa tuhat onnellista, joiden mätkyt annettaisiin anteeksi. Se lisäisi kansalaisten arvostusta verottajaa kohtaan. Jokainen maksaa liikaa veroja, sehän on selvää. Mutta hyvällä tuurilla voisi viimemetreillä saada voiton eli armahduksen. Itse ainakin olisin huippuiloinen. Saattaisin alkaa jopa kehuskelemaan maamme taitavaa veroporukkaa.

Verotushan on joka tapauksessa eräänlainen arpajainen. Todellisuudessa se on korkeampaa matikkaa (rakastamani harrastus). Mutta verotuksen ja arpajaisten yhdistäminen tekisi hienon fiiliksen. Vielä hienompaa olisi järjestelmä, jossa jokainen voisi jonakin vuonna jättää verot maksamatta. Välivuosi. Vuosi, jolloin saisi koko tilin itselleen. Kyllä sitä sitten taas jaksaisi maksella vuosia nöyrästi.

Voisin ryhtyä verottajan arpajaispäälliköksi. Tai veroarpaisten voittojen soittajaksi. No, jos saisin vitosella alkavan tilin, tietysti puhtaana käteen.

Maksan siis kiltisti jälkiveroni ja yritän kiristää vyötä. Sainhan kuitenkin haaveilla.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Nettikauppaa

Ostin netistä dvd-tallentajan. Sanon tällä kertaa myös ostospaikan, Pixmania, koska haluan antaa tämän tarinan varoittavana esimerkkinä. Tilasin siis Pixmanialta 22.12. laitten ja maksoin sen tilisiirtona. Tili oli ilmeisesti rahoitusyhtiö tai muu vastaava. Tilaustiedoissa sanottiin, että tilaus lähtee liikkeelle vasta, kun rahat ovat tulleet tilille. Ja tavaran toimitus siitä kestää 5-6 päivää. Maksoin siis tilauksen tilisiirtona. En ottanut pikatoimitusta, joka olisi maksanut lisää. En myöskään toimitusturvaa, joka olisi maksanut lisää.

29.12. sain viestin, että tilaukseni oli vahvistettu. Kesti siis seitsemän päivää(josta joulu oli 3 päivää)siirtää raha rahoitustililtä yrityksen tilille. Sain myös postin seurantalinkin, josta voin seurata tavaran toimitusta. Kaksi päivää tästä sain Pixmanialta kyselyn, olenko tyytyväinen tavaraan. En ollut saanut mitää tavaraa, joten en siis ollut tyytyväinen. Seuraavien päivien aikana odottelin postia ja seurailin postin kulkua, mutta mitään ei tapahtunut. Sitten viisi päivää myöhemmin tavara oli lähtenyt liikkeelle. Pari päivää sen jälkeen paketti oli minulla. Päivä oli 11.1. 2011. Eli kesti kokonaista 20 päivää saada tavara kotiin siitä, kun tilasin ja maksoin dvd-tallentimen.

Onko tämä nykyaikaa ? Jos olisin tiennyt tämän, olisin marssinut giganttiin, veikonkoneeseen, verkkokauppaan tai jonnekin muualle, maksanut muutaman kympin enemmän ja saanut koneen kainaloon. Yritän ottaa opiksi. Arvaatte kyllä miten. Aivan oikein, asiakas äänestää jaloillaan. Seuraavan ostopäätöksen teen muualle.

Tabletti 3

Sain tablettiini sähköpostin. Olen myyty. Niin vaivaton ja kätevä. Mietin jo siirtymistä vallan tähän laitteeseen. Katsotaan nyt mitä tiedostojen kanssa voi tehdä. Ihan uskomatonta tämä tekniikka. Miksi lähdin yleensä humanistiksi. Inssit keksivät parhaat innovaatiot ! Humanistit vaipuvat syviin vesiin.

Valvoin

Kävi taas vanhanaikaisesti. Olin punttisalilla,sitten maalailin ja lopulta yritin sählätä labran pissakokeiden kanssa. Valvoin kahteentoista ennenkuin sain homman putkeen (sananmukaisesti). Sitten olin yliväsynyt. En saanutkaan unta vaikka olin aivan tattis. Valvoin ja pyörin. Selkähermoa alkoi särkeä. Voimistelin. Kipu meni hetkeksi ohi, mutta tuli taas uudestaan. Otin lämpötyynyn. Hikoilin. Nukahdin puoli seitsemästä varttia yli seitsemään. Nousin kiukkuisena ylös ja pakotin itseni liikkeelle. Vein näytteet labraan. Selkää särkee edelleen. Pitäisi päästä nukkumaan ja ennenkaikkea rentoon uneen.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Jazzristeily

Löytyisikö ketään innokasta kehittelemään jazzristeilyä ? Sellaista risteilyä, jossa eri puolilla laivaa soitetaan erilaista jazzia. Kaiken maailman jazzfriikit saisivat kuunnella mahan (korvien)täydeltä hyvää musaa.

Joskus oli Saimaailmiö, sitten on ollut 16 Folklandiaa ja rockillakin on jokin oma risteilynsä. Miksei jazzväelläkin ? Tunnetusti jatsiväki on ikääntynyttä. Keski-ikä huitelee viidessäkymmenessä, ainakin jos katsetee Tampereen Happeningin tai Porin vieraita. Hieman tasaantuneita ja rekan ohittamia kansalaisia. Osa on tietysti älykköjä, koska jazz on monimutkaista, viksujen musaa. Heille tarvitaan piristystä. Nuoret hyppäävät kyllä tähän sitten mukaan.

Jospa joku energinen, intomielinen jazzdiggari palkkaisi bändin Tallinnan tai Ruotsinlaivalle ja mukaan kourallinen väkeä, muiden matkustajien joukkoon. Sitten seuraavana vuonna puoli laivaa ja sitäseuraavana koko paatti. Jazzhulluja seilaamassa kohti ei mitään. Risteily voisi olla perinteinen Turkutukholma tai Hesatallinna. Tai vaikka redille Muugaan. Paras ajankohta on heti tammi-helmikuussa. Silloin ei ole muutakaan tekemistä ja vähiten aktiviteettetä tai muita kilpailevia festareita. Ilmoittaudun heti mukaan.

Esiintyjiksi pelkkiä jazzorkestereita. Ei mitään Porin kamaa vaan aitoja, oikeita rytmiyhtyeitä, free muusikoita ja swingaajia, jotka vannovat tinkimättömästi aidon musiikin nimeen. Jos tauti leviää, esiintymispaikkoja voi olla useita ympäri laivan. Tai jos se on pienimuotoisempaa, yhteen laivaklubiin koko touhu. Nuoria alottelevia muusikoita peliin. Sielua fyffen sijaan.

Uskon, että muutama sata löytyy kättelyssä. Sarpilat, Aaltoset, Pohjolat sun muut Björkenheimit lavalle nuorten kanssa. Jamia jamin perään. Sekoitettuja kokoonpanoja.

Hei Jazzliitto, onko siellä ketään ?

Alppi- ja perinteistä hiihtoa

Minkähänlainen motiivi on alppihiihtävillä, jotka pääsevät viidenneksikymmeneksi ? Eivätkä edes aina niin hyvin vaan laskevat joka toinen kerta ulos. Mistä tulee motiivi tähän valkoiseen sirkukseen ? Ainakin katsojan näkökulmasta vaikuttaa turhalta hommalta. Mutta ehkä siellä on muuten kivaa. Tarvitaanhan niitä seuraneitejäkin.

Mieshiihtäjät päättivät keskeyttää Tour de Skin. Jotenkin ihmettelen sitäkin. Ymmärrän toki, että on turha revittää itsensä loppuun ennen MM-kisoja. Mutta luovuttaminen on myös henkinen teko. Minusta ei ole tähän. Se vaikuttaa takaraivossa. Se on luovuttajan asennetta. Björgen ei lähtenyt lainkaan tähän vaativaan Touriin. Halusi säästää itseään kotikisoihin. Saattaa olla viisas.

Naisista Krista Lähteenmäki on hienosti noussut maailman huipun lähelle. Hän ei voita vielä, mutta lähivuosina voittaa, se on selvä. Ellei loukkaannu tai sairastele.

Folklandia


Folklandia risteiltiin 16 kertaa. Itse olin neljättä kertaa mukana. Hauskaa oli ja paljon mukavaa musiikkia oli tarjolla. Kolmetuhatta ihmistä ei voi olla väärässä. Erityisen mukavaa on kunnella nuorten bändejä.

Maininnan ansaitsevat Rymäkkä, Habadekuk (tanska), Tsuumi Sound System, Snekka, Arto Järvelä, Bill Hota & Pulvers ja Teija Niku & Grupa Balkan (kuvassa). Perinteisesti samat muusikot (nuoret) soittelivat eri kokoonpanoissa.

Nostan kuitenkin yhden framille: Salminen Luomala duo. Pojat heittivät omia sovituksia Konsta Jylhän kappaleista. Vaikka olen kärsinyt ikäni jylhämäisestä musiikista, reviteltiin tässä biisit uusiin kuoseihin. Erityisesti kitaristi Anssi Salmisen meno oli hykerryttävän energistä ja taitavaa. Nimi kannattaa painaa mieleen. Ennustan, että tassä on kova tulevaisuuden viihdemuusikko.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Pingviinit


Kuvasta tuli hieman kiiltävä, kun otin sen nopeasti pimeässä. Paremman kuvan saa kahvila Valon seinustalla, heti oven pielessä.

Pingviinit ovat joutuneet outoon ympäristöön eli viidakkoon. Elämä on ihmeellistä, johtuuko ilmaston lämpenemisestä vai mistä ? Sitä saa katsoja pähkäillä.

Perjantain haukkapalaa

Olen risteilyllä perjantaina, enkä siten laita mitään palaa itselleni tai muille. Kun lauantainakin tulen kohtuumyöhään kotiin, en jaksa laittaa silloinkaan mitään.

Jääkaapissa on atrian lihapullia (78 settiä) ja vanhaa muusia. Vanhija pizzapalojakin on vielä muutama jäljellä. Tietysti Wigrenin makkarapaketti. Pakastimessa pari pizzaa.

Mainostan eilistä pakkaskeittoa. Borsch-keitto. Se on alkuperältään ukrainalainen keitto. Tässä keitossa minunlaiseni huithapeli voi käyttää luovuuttaan ja niitä aineksia mitä jääkaapista löytyy.

Vihanneksia ja juureksia: Punajuuri on pakollinen. Kaksi punajuurta riittää tai puolipurkkia etikkapunajuurta. Kaalia, perunaa, porkkanaa, lanttua , selleriä, sipulia, valkosipulia, suolakurkkua jne mitä löytyy, ohueksi silputtuna.
Naudanlihaa,kinkkua, makkaraa, nakkia tai vaikka jauhelihaa.
Lihalientä tai lihan keitinlientä.
Mausteena suolaa,laakerinlehti ja kokonaisia mustia pippureita.

Annetaan ainesten muhia rauhassa esim. vajaa tunti. Maistellaan makua ja suolaa.
Lopuksi lautaselle laitetaan köntsä smetanaa tai creme fraisea. Nautitaan oikean ruisleivän kanssa, esim ruislimppua tai pietarin limppua.

Maku on samettista. Se vie pakkashuurut mukanaan ja rauhoittaa mielen.

torstai 6. tammikuuta 2011

Clapton

Lainasin kirjastosta Eric Claptonin levyn Back Home. Lällyä ja tasaista. Julkaistu vuonna 2005. Mutta olen iloinnut tästä onnellisen miehen levystä. Olen maalaillut ja kuunnellut tätä rakkausmusaa. Hän voi tässä hyvin. Hän on rakastunut vaimoonsa, perheeseensä. Kivaa musaa. Tulee hyvä fiilis. Olen vanha ja seestynyt.

Hienoa on myös kova kokoonpano ja levyn saundi. Erityisen mielenkiintoista oli kirjoitettu esitteeseen. Siinä taiteilija kiitti musiikillisia opettajiaan. He ovat opastaneet hänet rakastamaan ja kuulemaan musiikkia. Nöyrästi sanottu. Nostan hattua. Hieno mies.

NHL ja KHL

Katselin telkasta maailman parasta jääkiekkoa. NHL:ssä olivat vastakkain Washington ja Tampa Bay ka KHL:ssä Pietarin SKA ja Moskovan ZSKA. Molemmissa pelattiin tosissaan. Vauhti oli kova, eikä peruuttelua näkynyt. Mentiin maalilta maalille. Kiekkoa pelattiin maalille. Meillä harrastettavaa nurkissa pyörimistä ei juuri näkynyt. NHL:ssähän se ei oikein onnistukaan kapean kaukalon takia. Eka peli päättyi kuitenkin jatkoajalla 1-0. Toinen peli päättyi 4-1.

Ehdotan, että maaleja suurennetaan. Viisi senttiä kanttiinsa. Siis 10 senttiä leveyttä ja viisi korkeutta. Se ei ole paljon, mutta lisää maalien määrää. Peli tulee kiinnostavammaksi. Maalivahdit ovat todella hyviä ja ikävä tietysti heidän takiaan, mutta peli elää maaleista. Suomessakin turha pyöriminen vähenisi. Toivottavasti.

Ilveksessä pelaa yksi nuori kanadalaisen pelin ruumiillistuma Kai Kantola. Hän on raakile, mutta röyhkeä ja yrittää kaikkensa. Hänestä kuullaan vielä. Toivottavasti Ilves pitää hänestä kiinni.

Painonhallinta

Tein uudenvuodenlupauksen. Pudotan painoani. Siis sama mitä sadat tuhannet kanssaeläjät joka vuoden alkajaisiksi. Tulee heti kevyempi olo, kun lupaa laihduttaa.
Tai siis hallitsen painoani. Voisin olla myös hallitsematta painoani. Joka tapauksessa kyseessä on kansanterveydellinen ja kaikella tapaa vakava asia. Minullakin on verenpainetta, johon painonhallinta on hyvä lääke.

Vaaakani näytti kuitenkin 76 kg. Olin siis onnistunut menettämään painoni hallinnan ainakin kilon osalta. Menin valkoiseksi. Aivoni menivät vielä valkoisemmiksi. Olenhan yrittänyt soudella ja aamullahan juuri kävin kävelyllä ja ramppaan portaita ylös alas pitkin päivää. Toki syön myös makeaa, rasvaista ja muuta hyvää, mutta tämä löi äijän totiseksi.

Painonhallintaohjelma heti käyttöön.
Kohta 1. Syömisen sijaan yritän nukkua enemmän. Valvominen lihottaa, koska nukkuva ihminen ei syö (ellen sitten ole käynyt salaa syömässä)
Kohta 2. Istumisen sijaan seisomista. Autolla ajamisern sijaan kävelyä. Kävelyn sijaan kevyttä hölkkää.
Kohta 3. Yritän katsoa mitä pistän suuhuni. Katselen ruokia enemmänm ja maistelen vähemmän. Esteettinen näkökulma saa rasvaruokien varjotkin paistumaan pahalta.
Kohta 4. Ei palkintoja hyvästä työstä. Juhlitaan paastolla maalauksen valmistumista tai näyttelyn avaamista. Juhlitaan laulamalla perhejuhlissa ja ravintolassa.
Kohta 5. Vaa-alla ylös ja vaa-alla nukkumaan. Tuijotan vaakani viisaria heltiämättä. Jos se alkaisi sympatiseeraamaan painoani.
Kohta 6. Ilmaisia lounaita ei ole. Jokaisesta ilmaisesta ateriasta viiden eken sakko. Katsotaan mitä on pussinpohjalla vuden aikana kertynyt. Uhkasakko isosta pämoppäämisestä.
Kohta 7. Puhuminen auttaa ongelmissa. Maailma on täynnä laihduttamisesta puhuvia ihmisiä. paino on rakas aihe. Liityn heihin. Alan sosiaaliseksi ja keskustelen miten matala rasvaprosentti oli tässä juustossa.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Talviunessa

Pakkas lähemmäs 20 astetta. Pitäisi ulkoilla ja ostaa vessapaprua. Tarvitaanko jotain muuta . Auton päältä voisi putsata lumet. Sain eilen raapan. Joskus asiat vaan järjestycät kun odottelee. Jatkan ison työn maalaamista. Syön välillä lämmitettyjä pizzanpaloja. Muusiakin on ja eilen ostamiani Wigrenin nakkeja. Postissa pitäisi tulla ilmoitus tallentavasta dvd-laitteesta. Kävisinkö k-kaupassa. Tulisi samalla vedettyä pieni kävelylenkki. Kumma kun tappouhkailija vapautettiin. Nythän voi taas ilmoitella räjäyttävänsa ties mitä paikkoja. Taivas on kirkas. Odotan, että näkisin auringon. Siitä saa voimia ja kevään tunnun. On hieman flunssainen olo. Pitäisi varmaankin käydä samalla apteekissa ja ostaa ibusalia. Onkohan kahvila Valon näyttelyssä käynyt yhtään tuttuja ? Pitänee ilmoitella. Puuro teki terää. Siivosin vessanpöntöt ja lavuaarit. Nyt kiipeän taulun pariin. Täällä alhaalla on aika viileää.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Ohi on

Joulu kannettiin toissapäivänä ulos. Nyt saa taas hengittää. Neulasia löytyy kyllä vieläkin. Joulu naamioituu paitsi annettuihin lahjoihin, myös havunneulasiin. Se sinnittelee tällaisen pakanan kotona viimeiseen mahdolliseen sekunttiin. Pitäisin kyllä joulun rauhasta, yhdessäolosta ja vaatimattomuudesta. Jouluna voisi muistaa veljistä ja siskoista vähäisempiä. Joulu on kuitenkin kaikkea muuta. No, mitä valittelemaan,. Ohi on !

Erakkona

Ajattelin olla päivän erakkona. Ihan loman kunniaksi. Kuitenkin päädyin puolipäiväerakoksi. Syykin on selvä. Mukavia ja tarpeellisia asoita menee sivu suun.

Puolipäiväerakkona maalaan ison taulun gessolla peittoon ja aloitan alusta. Teen uuden luonnoksen ja aloitan uutta. Osapäiväerakkona katsesen ikkunasta ulos,kuuntelen musaa, kastelen kukkia ja käyn jynssäämässä jäät ja lumet autosta. Syön muusia ja lihapyöryköitä.

Sitten lopetan ja menen kaverin kanssa punttisalille ja uimaan. Sitten menen jäähalliin ja katson erän, korkeintaan kaksi.

Palaan taas osa-aikaerakoksi kotiin ja syön pizzaa. Katson telkkua ja menen sänkyyn. Luen Larssonia tai teen joulupukilta saamaani vaikeaa sudokukirjaa. Nukahdan.

Hyöty on se, että olen itseni kanssa ja lataan akkuja. Jos vaikka niitä taas tarvitaan. Piti sanomani, kun niitä pian taas tarvitaan.

Eilen muuten sain Siwasta ilmaisen joulutähden. Nyt se sinnittelee keittiön pöydällä. Se on kuitenkin ihan virkansa ansainnut, vaikka olikin joulun kaupassa. Oli tehnyt jotain pahaa, kun kukaan ei ostanut jouluksi kotiin. Nyt sekin on eräänlainen erakko, vaikka vieressä on 3,90€ maksanut Aloe Vera ja 1,60€ maksanut hyasintti. Joo, aivan oikein, eihän se ole erakko lainkaan. Taidan viedä sen paikkaan, jossa ei ole kukkia. Vessaan ? En voi olla niin julma. Olkoon kavereiden kanssa. Taistelkoon hyasintin kanssa elämästä ja kuolemasta. Veikkaan joulutähden puolesta. Ei siitä ole erakoksi. Ei taida olla minustakaan.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Helpotus

Olo on aika auvoinen. Vaikka esillä on vain kuusi työtä, niitäkin voi jännittää. Näyttää kuitenkin ihan kohtuulliselta. Kahvila Valon isot seinät antavat tarvittavaa tilaa. Pingviinit ovat ehkä vähän syrjässä, mutta muuten ok. Kolibrin kruusattu kehys sopii hyvin takahuoneen sohvaan.

Olin niin vauhdissa,, että vein aitasarjan kehystettäväksi. Maksaa maltaita, mutta tulee hyvät pokat. Samanlaiset kun Valossa esillä olevassa vettä-maalauksessa eli kuparin ruskeat. Valvoin yöllä ja kävin kokeilemassa, miltä poka näyttäisi kuudessa aita-työssä. Näytti oikein hyvältä kaikissa.

Yritän nautiskella hyvästä fiiliksestä. Innovaatiokoulutuksessa sanottiin, että aina pitää juhlia kun on aihetta. Juhlin sävyisästi kotosalla ja katselen telkkaa. Saatan vetää gessoa ison taulun päälle ja hahmotella vielä yhden laastarijutun.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Tabletti 2

Netti ei toimi läppärissäni. Mutta ei hätää. Minulla on tabletti. Nyt voin kirjoitella sillä ja näytän pitkää nenää langattoman verkon temppuilulle (varmaankin nyt menee tämä laite remonttiin).

Helppoa ja näppärää. Jihaa!!!!!!

Loma 2

Loma alkoi hienosti. Varttia ennen kotiinlähtöä tuli sotku henkilöstöasioissa. Jouduin tekemään ratkaisun, joka aiheuttaa keljuja muutoksia maanantaina töihin tuleville työntekijöille.

Tulin kotiin ja siivosin autoa lumesta. Lumi oli sulanut tuulilasiin ja jäätynyt paksuksi jääksi päälle. Toimenpide kesti vartin ja hiki virtasi.

Kotona yritin päästä nettiin. Olen yrittänyt joka päivä. Ei onnistu.

Ostin merisuolaa. Avasin purkinkannen. Se lennähti lieden taakse. Vedin lieden pois ja aloin siivota. Tausta oli täynnä pölyä ja muuta saastaa.

Ajattelin, että sain rangaistuksen, kun olin revitellyt tiivistetystä lomasta. Kaikki meni vituralle. Loma alkoi ns. Peffa edellä.