Pojat vastaan miehet. Siinä koko pelin kuva. Tappara on Hakametsän päällikkö. Pojat pyörivät nurkissa ja yrittivät juoksennella sinne tänne. Miehet tekivät, mitä miesten piti tehdä. Tarvittavat maalit.
Nyt kun varsinainen sesonki on alkanut, todellinen taitotaso punnitaan. Ilveksen onneton puolustus on jo perinteinen murheenkryyni. Sille ei kukaan näytä tekevän mitään. Toinen ongelma on koko joukkueen voiman puute. Ihan se perinteinen voima, jota käytetään kun taistellaan mies miestä vastaan. Tässä näkyy joukkueiden suuri ero. Pelaaja voi kynäillä hetken taitavasti, mutta isäntä ottaa karkin pois ja siinä on turha vikistä.
Maalivahti Miika Wikmannin tehtävä ei ole kadehdittava. Hän torjuili lähes kaikki kaukolaukaukset yhtä lukuunottamatta. Siinä Ilveksen pakki oli unohtanut Tapparan hyökkääjän ohjaamaan maalinedustalle. Muut maalit syntyivät metrin päästä maalivahtia. Sinne saattoi purjehtia useampikin hyökkääjä. Vastassa oli keveitä, uneliaita pujottelukeppejä. En tiedä miten puolustamista pitäisi harjoitella, mutta ymmärtääkseni tärkeänä tehtävänä on siivota maalinedusta.
Kausi näyttää etenevän syksyllä tekemäni ennustuksen mukaan. Toivoa vain sopii, että muiden joukkueiden huonous ja nukahtelut pitävät Ilveksen karsintojen ulkopuolella. Omilla eväillä se ei näytä pärjäävän. Jääkiekko on kuitenkin miesten peli.
En yleensä arvostele tuomareita, mutta taas tapahtui paljon outoa haparointia. Sitä hyviteltiin sitten jälkeenpäin. Tuomarit eivät missän tapauksessa ratkaiseet peliä puoleen tai toiseen, mutta sekoittivat epätasaisella viheltelyllä pelin vauhtia.
Hakametsän täysi tupa oli Ilveksen ainoa ilonaihe. Tällä esityksellä katsojaluvut alkavat seitsemän sijaan kolmosella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti