Tänään pääsin sutimaan joulun väliin. Olen tehnyt kuuden taulun sarjaa (ensimmäinen oli oikeastaan seitsemäs), jossa kuvat ovat samankokoisia, pienehköjä (30 x 44) töitä. Idea on luonto tulevaisuudessa. Kuvissa näkyy luontokappaleita aidan takana. Aidassa lukee luontokappaleen nimi.
Maalaan aidan teippaamalla. Kun aita on melko tiheä ja siinä on myös vaakapienoja, maalaaminen on melkoista teippien säätämistä. Homma etenee hitaasti ja varmasti. Kysyy aikaa ja hermoja. Taiteellisesta vapaudesta ollaan kaukana. Tylsää ja pitkäveteistä, mutta jäljellä on vielä kolme työtä, joista yhden tein tänään lähes valmiiksi.
Kuuntelin taas langattomilla musaa ja erityisesti herrojen Clapton & Winwood konserttiäänitystä Madison Square Gardenista keväältä 2009. Mitä kummaa, vanhat sedät yhdessä ! Claptoninhan tuntee kaikki, mutta Stevie Winwood on ehkä vieraampi. Hänhan on 60-luvun kulttibändin Spencer Davies Groupin laulaja ja urkuri. Myöhemmin tehtiin superbändi Traffic, jossa Winwood, Mason, Wood ja Capaldi yrittivät parhaansa, muttei se koskaan noussut yläsarjaan. Samoin kävi Blind Faithin kanssa, jossa soitteli myös Clapton.
Winwood on mielestäni yksi suurista vokalisteista. Van Halenin David Lee Roth ja Tubesin Fee Waybill painivat samassa sarjassa. Mutta se onkin toinen juttu.
Niin, siis kuuntelin siis tätä konserttiäänitystä ja siinä tupsahti korviini Hendrixin biisi Little Wing. Tippa tuli linssiin. Ihan joulusta riippumatta. Oli hyvä. Kosketti. Jotenkin tässä syntyy hieno kolmiyhteys: Hendrixin ballaadi, jollaisia myös Clapton viljelee ja joissa hänen kitarointinsa pääsee parhaimmilleeen. Sokerina pohjalla Winwoodin vanhat urut ja soulääni.
Kiinnostavaa on myös se, että herrat tekevät kiertueen ensi kesänä. Keksisipä joku neropatti buukata heidät Poriin. Saattaisin perua porittomuuteni. Muuten en piittaa vanhoista lämmittelijöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti