Ihminen kaipaa jännitystä eri elämänvaiheessa. Nuorena se on omien voimavarojen testaamista, vanhempana viihdetta ja rentoutumista. Jotkut jäävät koukkuun jännitykseen. Muutamat sairastuvat jännityksen hakemisesta.
Tänään on tarjolla todellinen jännitysnäytelmä. Siinä ei ole mitään keinotekoisesti tehtyä. Siinä on kyse elämästä ja kuolemasta. Siinä on kyse selviytymisestä. Se on täynnä tylsää arkea.
Aivan oikein. Lumisade ja jouluvietosta palaavat perheet ja autoilijat. Satojen kilometrien jonottamista. Piinaavaa hitautta. Turhia ohitusyrityksiä. Yllättävää liukkautta. Kinoksia , tuulenpuuskia. Päättymätön taival. Kuka jaksaa maltilla, saa palkinnon. Pääsee omaan kotiinsa. Kaikille ei käy hyvin. Auto jäätyy. Tulee ketjukolareita. Joku voi menehtyä.
Kuskin vastuulla on paitsi oma perhe, myös muut liikkujat. Pieni ajatusvirhe, harkitsematon teko, voi johtaa onnettomuuksiin. Kyse on myös sattumasta.
Onneksi olen kotona. Yritän käydä Tesomalla, hakemassa ja viemässä tyttäreni. Siinä on minulle riittävästi jännitystä. Lunta tulee tasaisesti ja tuuli puhaltaa. Mikään jännitysnäytelmä ei ala näin. Mutta tässä näytelmässä on oikeasti kolkko tunnelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti