Miesten viikko

Kuluvaa viikkoa vietetään miesten viikkona. On siis tarpeen tutkailla miten viime vuosi on mennyt miesnäkökulmasta.

Vapauden aste on hieman parantunut. Määrätietoinen pyrkimys itsenäiseen elämään on parantanut ainakin hieman. Erityisesti pakkopullan ja kaavamaisten itsestäänselvyyksien määrä on vähentynyt. Olen onnistunut kymmeniä kertoja poistumaan kulttuuritilaisuuksista, kokouksista tai jatkoilta, silloin kun fiilis on painunut alas. Mitä kannattaa tuhlata aikaansa huonossa leffassa, pelissä tai kokouksessa, kun elämä on täynnä kiinnostavia asioita.
Rutiinien hallinta on saanut oman paikkansa. Imurointi, vessapönttöjen putsaminen, vaatteiden silitys, lakanoiden vaihto ja kukkien kastelu toimii tekokkaasti ja määräajoin, eikä aiheuta suurempia paineita tai puristuksia. Pölyjen pyyhintä ja lattioiden luuttuaminen on edelleen sattumanvaraista ja heikommalla tolalla. Itsenäisten ratkaisujen suhde pakkopullaan on lisääntynyt. Vapaus valintoihin on lisääntynyt itseluottamuksen ja itsensä kuuntelemisen myötä.

Luovuuden saralla on vallalla edelleen kova kolmikko. Luova johtaminen mukaan lukien elämän tutkiminen toimii samalla hyvällä tasolla. Notkeutta ja onnistuneita ratkaisuja löytyy, vaikkei mitään uutta ja ihmeellistä olekaan sillä saralla kehittynyt. Ruoanlaitto on myös hyvissä kantimissa, vaikkakin se perustuu nykyisin lähes pääosin sunnuntailounaiden suunnitteluun ja toteutukseen. Pieniä inspiksiä pörähtää viikollakin, mutta viikoloppu on tällä saralla parasta aikaa. Kulttuurilajeista maalaaminen porskuttaa ja inspiraatio on edelleen ehtymätön lähde. Intuitiosta olen siirymässä nuoruuden ajoilta tuttuun kantaaottavaan ja määrätietoiseen kuvan tekemiseen. Se tuntuu paremmalta ja haastaa (pakottaa) oppimaan. Taustalla pimennossa muhii edelleen musiikillisen alueen avaaminen (soittoja ja laulu), samoin kirjoittaminen, jota blogi omalta osaltaan jeesaa. Kiinnostus elokuvanäyttelemiseen on myös jossakin taustalla. Vielä tulee sekin päivä, jolloin ....

Talous on tasaisesti hallinnassa. Vaikka velkataakka onkin keventynyt, on sitä kauraa tuntuvasti (ja toivottamasti) jäljellä. Arkitalous on tiukka, mutta luovuuden kasvu on myös vähentänyt nautinnon hakemista. Se taas mahdollistaa arkisäästön. Talous on jollakin tavalla jäänyt taustalle luovuuden ja vapauden tieltä. Hyvä niin. Onnea tai onnellisuutta ei saa rahalla, se on nähty.

Ikääntymisen merkkejä on ilmassa. Pahiten se näkyy kropan jäykkyytenä ja muistin heikentymisenä. Työelämässähän jälkimmäisestä voi olla hyötyäkin. Aamuvoimistelu tekee terää samoin soutaminen. Nimien, paikkojen ja käsitteiden muistamisessa on enenevässä määrin hakemista. Oma nimi pysyy vielä hyvin muistissa, samoin lasten nimet. Mutta toisinaan jokin kaupunginosan, 80-luvun kitaristin tai sivistyssanan muistaminen ei aktivoi pikamuistia, vaikka seisoisi päällään (pitääkin kokeilla tuota keinoa). En ole kuitenkaan tuonut roskapussia työpaikalle, yrittänyt tunkeutua naapuriasuntoon tai alkanut syömään kolleegan eväitä. Jotenkin siis pärjäillään, vaikka mielessä on kauhun väristys: näinkö lyhyt tämä elämä olikin.

Kaikenkaikkiaan vuosi on mennyt pienin askelin hyvään suuntaan. Tänä päivänä on ilo olla mies, vaikkei naisissakaan mitään vikaa ole. Jotenkin miehenä oleminen on kuitenkin tutumpaa ja luontevampaa.