Tämä tavanomainen, mutta outo nimi kuvaa Suomen Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä. Yhtään taiteilijaa ei ollut esillä (oli paikalla), mutta taideteoksia sitäkin enemmän. Esillä on peräti 73:n taiteilijan töitä, jotka on siis jurytetty. Hakijoita oli 690 ! Töitä on esillä TR1, Taidekeskus Mältinrannassa ja uudenuutukaisessa Nottbeckin galleriassa (Siperiassa). Hajautettuna katselijalle jää hieman enemmän aikaa sulatella.
No, sulatella ja sulatella. Näyttely on kirjava otos suomalaista taidetta, mutta jotenkin jää hieman valju maku. Se johtunee siitä, että tekniikkoja on monenlaisia ja pääosin hyvinkin taitavia. Sisältö jää jotenkin sivuraiteille. Tekniikka on esillä ikäänkuin pitäisi osoittaa kolleegoille, että kyllä tässä osataan. Itse asiassa puhuttelevia töitä löytyy valokuvauksen puolella: naiset vaatteet päällä suihkussa ja lihava nainen on naulannut ruokapalat pöytään. Maalausten osalla mieleen jäi suuren suuri naisen ahdistuneet kasvot ja värikynällä tehty miehen kokovartalokuva. Nämä kaikki olivat muuten naisten tekemiä. Naisissa on Suomen taiteen tulevaisuus ! Videotöitä en katsellut, joten en myöskään kommentoi. Veistoksista jäi mieleen hienot pronssiset lasten kypärät ja sitten nämä väritetyt halot (pitääkö jokaiseen näyttelyyn saada tungettua jotain yhtä banaalia).
Varsinainen teos oli kuitenkin Nottbeckin galleriassa Merja Niemisen kosketusnayttö. Siinä isoa kuvaruutua käden selkämyksellä pyyhkäisemällä saattoi saada esille erilaisia kuvapiirroksia tai -vyöryjä musiikkitehostein. Heti tuli mieleen tällaisen teoksen sijoittaminen kadulle, pleksien taakse tai teoksen käyttäminen terapiassa. Kehiteltynä se olisi myös kotona oiva elämän piristäjä ja simulointilaite. Harmillista, että tätä teosta voi kokeilla vain sunnuntaina 7.11. Taiteilijan mukaan heillä ei ole varaa pitää sitä esillä enempää. Johtuuko sitten kalliin laitteiston vuokrakustannuksista, tekijöiden hotellikuluista vai mistä, mutta se on suuri harmi. Tässä on sitä jotain, sitä itteänsä, todellista luovuutta, johon taiteen ja nykytekniikan avulla voidaan päästä. Katselija voi itse luoda kuvia.
Näyttelyn avaaja Tarja Cronberg kaipaili enemmän stipendejä taiteilijoille. Aika löysä (odotettu) ajatus kymmenien taiteilijoiden ja Suomen Taiteijaseuran edessä. Itse ajattelisin, että taideteosten hankkiminen, julkisia varoja taidehankintoihin tai verovähennyksiä taidehankintoihin, toisi työtilaisuuksia ja oikeanlaista elinkeinon harjoittamista. Stipendien ja apurahojen tie olisi ainakin itselleni sossun hommaa tai tukityöllistämistä. No, enpä ole ammattitaiteilija.
Kriittisistä kommenteista huolimatta, kannattaa käydä katsomassa. Tarjotin on laaja. Niin ja yksi miehen työkin jäi mieleen: pieni piirustusmainen teos Miehen himo TR1:n parvella. Äijätkin on saanu jotain aikaan.
Pitää mennä katsomaan.
VastaaPoista