Taistelin, tappelin, en antanut periksi. Olen töissä.
Uskon taas sikapiikin voimaan. Tiedän, ettei se johdu siitä, mutta tykkään urbaaneista tarinoista. Tämä on yksi niistä. Uskon hikoilemiseen. Ihmisillä pitää olla uskomuksia. Enempi tai vähempi leikkisiä. Se tuo tähän rationaaliseen, tiedon tulvan elämään laatua, sykettä , draivia, taidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti