Reindeerspotting

Kävin eilen katsomassa tämän Reindeerspotting-elokuvan. Olin etukäteen varautunut karuun ja kovaan elokuvaan. Sitä se olikin.

Elokuva on hyvin avoin kuvaus nuoresta pojasta, joka elää Rovaniemellä huumeiden ja huumekavereiden varassa. Elokuvassa piikitetään jatkuvasti ja puhutaan lähes vain ja ainoastaan eri aineista ja niiden vaikutuksista. Pää sekaisin, on elämän tarkoitus. Nuoret pojat näyttävät aivan tavallisilta naapurin pojilta, paitsi että ovat melkoisessa koukussa aineisiin. Rahaa saadaan varastamalla. Pari sormeakin on hänen omasta ehdotuksestaan katkaistu velkojen kuittaamiseksi. Välillä poika mietiskelee elämäänsä. Hän ei kadu mitään. Toteaa vain elämänsä olevan tällaista. Hän kertoo, ettei muista mennestä puolestatoista vuodesta mitään. Nuori ihminen ajattelee korkeintaan seuraavaa hetkeä tai seuraavaa päivää. Oma perhe on rakas, vaikkei hän ole sitä kertonut kenellekään.

Yksi varkaus mahdollistaa matkan Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Siellä hän on innoissaan, upeista paikoista ja helpoista huumeista. Hymyilee paljon ja puhuu jopa aineiden käytön lopettamisesta. Haaveeena on muuttaa Espanjaan, pieni talo ja pelto, vaimo ja kaksi lasta. Huvittava yksityiskohta on kun hän toteaa etelässä, että 50% haaveesta on jo toteutunut. Epätodellista siksi, että hän on täysin aineisiin ja rikoksiin ajautunut ja tulevaisuus vaikuttaa erittäin epätoivoiselta. Rahat loppuvat ja karu vankilakierre odottaa koti-Suomessa.

En osaa sanoa, onko tämä elokuva haitallinen vai opettavainen alaikäisille nuorille. Luultavasti sellaiset alaikäiset, jotka ovat alttiina jännitykselle, rikoksiin ja huumeisiin, saavat tästä jonkinlaista pontta. Kaidan tien kulkijat eli suurin osa nuorista saa vahvistusta huumeiden vaaroista ja huume-elämän näköalattomuudesta. Saattaa olla, että myöhemmin kuolleesta päähenkilöstä on voinut tulla tällaisen elämän idoli.

Elokuva on hyvin tehty. Dokumenttimaisuus pysyy läpi elokuvan, eikä se saarnaa tai opeta. Elämän kuvaus puhuu puolestaan. Kärjistyksiä tai viihteellisyyttä ei tarvita. Elokuvan pojat puhuvat ja käyttäytyvät avoimesti, koska kuvaaja on yksi heistä. Puolitoistatuntinen vetää hiljaiseksi, mutta ehkä elokuvan toteava asenne tarttuu eikä herätä suurempia tunteita tai reaktioita. Karua nähdä, miten tyhjää elämä voi olla.
Ajattelin jälkeenpäin, että huumeidenkäyttäjien elämästä puuttuu jonkinlainen ihmisyys tai humaanisuus.

Suosittelen tätä elokuvaa kuitenkin, koska kuvaus on hyvin suora, todellinen ja konstailematon.
Tekijät näyttävät alastoman elämän.