Menin eilen lukijan vikistä Kauppahalliin Wileniuksen pullapuotiin. Tarkoituksena ostaa ruisrevittyä. Myynnissä oli kuitenkin aika jööti ruisvuokaleipää. Hetken harkittuani päätin kokeilla sitä. Hinta oli kohtuulliset 2,70 €. Leipä oli niin pitkä, että leikkasin sen kahtia ja laitoin pidemmän pään pakkaseen. Vuokaleipä oli samantyyppinen kuin Viialan leipomon limppu. Se oli maukasta, mutta liian tiivistä. Hienot jauhot lisäävät leivän tiiviyttä. Söin kyllä ilolla heti kättelyssä kolme viipaletta, mutta ei aivan napakymppi. Kaipaan ruisleipään kuohkeutta. Olen vuokaleivän ja limpun ystävä, mutta täällä päin maailmaa ne ovat liian tiiviitä. En ole leipuri, enkä leiponut koskaan ruisleipää, joten en osa tehdä itse edes tällaista. Mutta joku osaa ja idässä on aika monta, jotka osaavat.
Tänään tein aamukävelyn Wigrenin makkaratehtaalle. Pakkasta oli komeat 22 astetta. Minulla on lomanen, joten pyörin täällä kotinurkissa koko päivän. Makkaratehdas on hyvä motiivi lähteä muutaman kilometrin lenkille. Myymälässä oli halpoja tarjouksia. Ei niin ohut lenkki oli 1,50 pkt. Ohut lenkki 5,50 kg ja herkkusiskonmakkarat 2,60 puolen kilon pakkaus. Nam. Ostin kaikkea niitä. Herkkunakkeja ei näkynyt. Aamupuuron jälkeen lohkaisin jo palan Ei niin ohutta ja mukava savupekonin maku lehahti suuhun.
Köyhän nautinot ovat pieniä, mutta aitoja. Lomalla voi herkutella vaikka makkaralla. Onhan se meidän tärkein vihannes. Tämä oli mainos, mutten saanut siitä edes korvausta. Maukas maku jäi kuitenkin suuhun.
Kävellessä mietiskelin, että onko tämä tupla vee (W) sattumaa vai jotain erikoisuuden tavoittelua. Wigrenin makkaraa on väännetty yli 90 vuotta eli se ei liene myynninedistämistä. Wilenius taitaa olla tuoreempi. No, tuplawee jää ainakin mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti