Pelkään hammaslääkärissä. Pelkään kipua. Hermostoni on tullut pikku hiljaa herkemmäksi. Ymmärrän, että kipua poistetaan puudutuksella. Joskus ei edes tule kipua. Pelkään silti.
Toinen puoli on rentoutuminen tai sen puuute. Kun on oikein jännittyneenä, kaikki kosketukset tuntuvat lähes kivulta. Yritän rentouttaa selän, mutta hetkessä se on taas luokilla.
Joskus kävin halvalla hammaslääkärillä. Laitteet olivat keskiajalta. Juurihoito teki kipeää. Ja tarkoitan oikeasti kipeää. Sitten vaihdoin toiseen hammaslääkäriin, jolla oli uudet vermeet. Se tuntui ihmeeltä. En ymmärtänyt, että sellaista voisi olla olemassa.
Kerran minulla oli mieshammaslääkäri. Hän on ollut paras. Varovainen. Se on outoa, mutta hän varjeli ja huolehti kaikesta. Vaimokin oli hammaslääkäri, mutta mies oli varovainen. Jotenkin hän ymmärsi pelkoani. Voi olla, että hänellä oli erilainen tapa käsitellä ihmisiä. Sen vaistoaa. Rauhallisuus leviää.
Tänään selvisin pelkällä puhdistuksella ja fluorauksella. En kuitenkaan tuuleta. Tiedän kyllä miksi pelkään kipua tai miksi kivunsietoni on matala, mutta se ei auta. Avantouinnissa opin olemaan ajattelematta kylmyyttä. Samaa yritän ammaslääkärissäkin. Joskus onnistun joskus en.
Mutta kyllä elämässä on vaikeampiakin asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti