lauantai 19. helmikuuta 2011

Arabimaiden vallankumoukset

Nuoret koulutetut miehet ovat käynnistäneet muutoksen aallon välimeren arabimaissa. Täältä Pohjolasta katsottuna epäselväksi jää mitä oikeastaan halutaan. Vielä vähemmän voi ennustella mitä tulee tapahtumaan. Viime vuosina pelonsekaisia tunteita on herättänyt erilasten terroritekojen ja länsimaihin suunnattujen vastalauseiden vyöry. Nyt näyttää kyseessä olevan sisäinen tyytymättömyys. Vastassa ei ole USA, EU tai läntinen hapatus. Tyytymättömyys on lähtenyt käyntiin, ainakin Tunisiassa, nuorten koulutettujen miesten työttömyydestä ja turhautumisesta. Koulutus ei ole taannut työtä, elintasoa tai itsenäisen elämän haaveita. Ärtymys on suuntautunut yksinvaltiaisiin, korruptioon ja vallassaolevien suhdekuvioihin. Kun valta vaihtui Tunisiassa, tauti levisi Egyptiin. Sama onnistui sielläkin. Laajat kansanjoukot olivat tyytymättömiä Mubarakin vallanpitoon, poikkeuslakeihin ja korruptioon. Armeija otti vallan kansan nimissä. Uusia pesäkkeitä on Jemenissä, Bahrainissa, Algeriassa ja Libyassa.

Mitä tästä seuraa? Jokaisessa näissä maissa on myös vahvaa muslimiveljien tai muiden uskonnollisten ryhmien toimintaa. Heille vallankumous on mahdollisuus vastata tyytymättämyyteen Koraanin opein. Länsimaiden moraalinen mädännäisyys, alkoholin ja seksin ihannointi, avioerot ja maallisten nautintojen ihannointi, antavat vahvan pohjan uskonnollisen yhteiskunnan perusteille. Kuitenkin nyt näyttää voimatekijänä olevan oman elämän hallinta. Riippumatta järjestelmistä, ihmiset haluavat tehdä työtä, elää toimeentulollaan ja rakentaa omaa arkeaan. Järjestelmän pitäisi tarjota tähän mahdollisuudet, olipa johdossa mikä puolue tai ryhmä tahansa.

Demokratia on tarpeellista, jos sillä saadaan muutoksia aikaan, muttei mitenkään peruskysymys. Meille länsimaisille ihmisille, demokratia merkitsee perusajattelua, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta. Arabimaiden ihmisten tavoitteena on elintason nousu, tuli se demokratian tai harvainvallan kautta. Muutoksen tarve on päälimmäisenä ja sen esteenä olevat vanhat rakenteet on muutettava. Pystyvätkö erilaiset, jopa vastakkaiset poliittiset ryhmät löytämään konsensusta ? Vahvasti epäilen. Edessä on kova taisto, pahimmillaan sisällissota. Toivoa sopii, että voimakoalitioita löytyy ja sitä kautta maat löytävät uuden , paremman tulevaisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti