Sirkku Peltolan Lämminveriset TTT:ssä. Näytelmä on Suomen Hevonen trilogian kolmas osa. Perhe on ajautunut sillan alle yhden juopon ja romanialaisten kerjäläisten kanssa. Kurjaa on, mutta iloa ja huumoria löytyy.
Käsitellään koyhyyttä. Suomalaista köyhyyttä, sen häpeää ja köyhien arkielämää. Kaukaisen sukulaisen luona käydään suihkussa. Poika löytää naisystävän. Toivo on korkealla. Elämän raiteilta pudonnut insinööri tulee porukoihin. Aina selviydytään, vaikka menisi kuinka kurjasti.
Naturalismi on vaikea tyyli. Se ei välttämättä pure nykySuomessa. Tässä putoillaan välillä, mennään yli välillä, mutta pääosin tyyli toimii. Jotain tekisi mieli tehdä, mutta "asiat ovat paljon monimutkaisempia" kuten repliikki kuuluu. Näin varmasti myös on. Kurjuutta ei aiotakakaan muuttaa. Näytelmä ei saarnaa tai osoittele, mutta puhutteleeko se ? Siihen en osaa vastata. Tulee mieleen Kleemoloiden Kokkola-sarja. Tässä ollaan armollisempia sekä näyttelijöille että katsojille.
Näyttelijöistä Aimo Räsänen on ylivertainen. Myös hänen roolinsa on miesnäyttelijän mieleen. Aikuinen mies, joka on jäänyt murrosikäisen tasolle (moni mies tunnistaa itsessään näitä piirteitä). Tuija Vuolle ja Maria Aro vetävät omansa taidolla ja rutiinilla. Pentti Helinin irakilainen Hamed on myös mainio ja symppis. Hannu Lindholmin lavastus on onnistunut. Lavastus ja visualisointi. Suuri näyttämö on oikea näyttämö tälle näytelmälle. Eeva Kontun musiiikin sovitukset ovat taitavia. Suomalainen joululaulu soi mainiosti romanialaisella rytmillä.
Sirkku Peltola on tehnyt mittavan suomalaisen teatteriteon. Sitä viedään ulkomaillekin. Mahdollisesti kirjailija-ohjaaja on irrottanut koyhyyden paineet niskastaan. Sopii ainakin armahtaa itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti