Tunisian vallankumous ja Egyptin mahdollinen vallankumous ovat herättäneet pohdiskelemaan väkivaltaa ja- vallattomuutta. Kun valta vaihtuu, vaihtuvat myös monien edut ja edunsaajat. Sitä eivät sulata monet vaikutusvaltaiset ihmiset vielä vähemmän antautuvat ehdoitta. Uuden vallan tai koaliition luominen ei synny hetkessä. Pahalta näyttää Egyptissä. Onko kohta edessä sisällissota ? Ja keiden välillä ? Tai kentiea sisäinen kaaos, jonka rauhoittamiseksi vallan ottavat sotilaat.
Kysymys demokratiaan siirtymisestä lienee lähinnä teoreettinen. Epäilen suuresti kummankaan maan siirtymistä demokratiaan. Demokratia edellyttää jotain suurta yhteistä näkökulman muutosta. Egyptissä erilaiset vahvat ryhmittyvät ovat kovin kaukana toisistaan. Myöskin tasarvokysymys liittyy demokratiaan. Siitäkin ollaan lohduttoman kaukana.
Parhaimmillaan jonkinlainen koalitio armeijan tuella saattaisi olla välivaihe uuteen yhteiskuntaan. Mutta, mutta, mutta ... Vielä virtaa miljoonia litroja vettä Niilissä ennenkuin todellisia muutoksia tapahtuu. Pelkkä toive ei riitä uudistamaan 80 miljoonan hengen kansaa ja toimintatapoja.
Pieniltä tuntuvat murheet meidän eurooppalaisten lomien peruuntumisesta. Kun vallan ja etujen voimat mittelevät eduistaan on ennustettavissa pahaa jälkeä. Ja yleensä näissä välienselvittelyissä siviilit ovat halpaa kauraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti