keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Pearl Jam

Tämänniminen on myös bändin 2006 julkaisema albumi. Maalaamisen kyytipoikana aloin kuunnella tätä levyä. Hei, tämähän on aivan mainio levy. Se muistuttaa tai selittää myöhemmin eli 2009 julkaistun Backspacerin tiukan menon. Täysin samaa tasoa. Bändi on irtonainen, energinen ja tuore. Se ei haksahda toistamaan utseään. Uutta ja omaperäistä löytyy joka raidalta.

Hei, kuunnelkaa tätä musiikkia ! Siinä on sitä rockia. Sitä musiikkia, joka ilmaisi aikoinaan nuorten uhoa, voimaa, itsenäisyyttä. Pearl Jam ei ole luutunut markkinapelleksi, vaan jatkaa omaa tietään.

Kirjoitin eilen pukille. Kenelle nyt kirjoittaisin ? Livenationiin vai ? En tunne ketään superbändien maahantuojaa. Joka tapauksessa haluaisin nähdä heidät livenä. Uskon, etteivät he heitä puolivillaista rahastuskeikkaa, niinkuin useimmat muut. Haloo Pori ! Teillähän vierailee ketä vain. Voisitteko ottaa tällaisen räyhäävän grungeryhmän Eltonjonien ja kumppaneiden jälkeen ? Minä tulen ainakin. Lupaan sen näin julkisesti.

(Tämä oli muuten lyhyen urani 300. blogiteksti)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti