Kuuntelin Audioslaven levyä Audioslave vuodelta 2002. Imurimusaa. Se ei tarkoita musiikkia, vaan lauantain imurointia. Pidin tästä levystä. Huomasin, että Cornell oli puikoissa. Huomasin myös, että monet biisit kuulostivat Soundgardenin musalta. Jonkinlainen heavymäisyys, joka on minusta Soundgardenin ongelma. Mutta Audioslavellä oli tätä tylsyyttä vähemmän.
Eihän tämä nyt mitään huippua ollut, mutta menettelee. Usein elämässä huomaa olevansa oman itsensä vanki. Tekee samoja juttuja. Virheitä ja onnistumisia. Musiikissa tämä on hyvin yleistä. Puolet Audioslaven biiseistä olisi voinut jättää telakalle. Ja sanon tämän kaikessa ystävyydessä. Harvoin kuulee albumia, jossa on edes kahta kiinnostavaa biisiä. Puhumattakaan, että suurin osa olisi tasokkaita, kiinnostavia ja erilaisia. Matalammallakin tasolla pärjää.
Pidin kuitenkin tästä. Imuroin, kuuntelin ja homma sujui näppärästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti