Ruisleipä

Täällä lännessä ei saa kunnon ruisleipää. Idässä leipä on erilaista. Tarkoitan länsi-Suomea. Täällä harrastetaan pehmeää ruisleipää. Oikea ruisleipä on limppu. Viialan kotileipomolla on hyvää yritystä, mutta leipä on hieman liian tiivistä. Linkosuolla on juuri näitä pehmeitä leipiä, samoin Leivolla. Hyviähän nekin ovat tuoreina, mutta parempaakin löytyy. Ne kuivettuvat myös nopeasti.

Joskus olen käynyt Venäjällä. Siellä osataan tehdä ruisleipää. Leivällä on ollut keskeinen asema ruokapöydässä. Jauhot ovat jotenkin erilaisia. Tai tekotapa. Hyvä leipä on kyllä tuoretta, mutta se on jotenkin vahvaa, ruokaisaa. Leipää on ollut tarjolla köyhinäkin aikoina, keiton kaverina.

Entisaikaan meiltäkin sai leipää nimeltä Pietarin limppu. Se oli tummaa vuokaleipää. Se oli hyvää, mutta on jostain syystä se katoso. Muut kuluttajat eivät ilmeisesti olleet kanssani samaa mieltä. Real, tumma vuokaleipä on turhaan pilattu viipaloinnilla. Leipä ei saa muhia ja kypsy, kun se on leikattu. Se saa liikaa happea viipaleina.

Tietysti makuasioista ei voi kiistellä. Mutta hyvä leipä on taivaallista ja vie kielen mennessään.