keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

STT:n Doping juttu

Aletaan päästä asiaan. Kiinnostavaa ei niinkään ole se, kuka puhui totta STT:n jutussa. Kiinnostavaa on seurata miten Hiihtoliiton jepet pikku hiljaa paljastuvat ja joutuvat kertomaan totuuden. Tai ei totuutta vaan yhä enemmän totuudesta. Suuri yleisö tietää, ettei Lahden Doping paljastukset olleet vain hiihtäjien ja valmentaja Kari-Pekka Kyrön tiedossa. Nyt tulee väkisin lisää paljastuksia ja herrat Piirainen, Vähäsöyrinki ja Leppäkorpi ovat nyt liipasimella. Tämähän on vain jäävuoren huippu. Hiihtoliiton johto ja useat valmennuksen ja lääketieteen henkilöt tietävät ja vaikenevat. Kyse on isoista sponsorirahoista, kasvojen säilyttämisestä ja kansainvälisistä käytännöistä.

Kyrö ja Myllylä tulevat todistamaan. Myllylä on puhunut omasta puolestaan, mutta ei kavalla hiihtäjätovereitaan. Suojelu jatkuu. Kyrö on ottanut kaiken syyn niskoilleen ja ollut todellinen Jeesus. Muut osalliset ansaitsevat hameen. Mieleen tulee usein Kyrön kommentti " tämä on harrastelijoiden puuhailua". Ymmärrän kommentin niin, että jossain osataan, mutta meillä harrastellaan.

Tarvitaan urheilun wikileaks. Tosiasioita ja paljastuksia. Nyt kaikki tietävät, muttei kukaan tunnusta tai kerro totuuksia. Puhtaat urheilijat (mikäli heitäkin on) saavat saman epäilyksen kuin kiellettyjen aineiden käyttäjät.

Motiivi Dopingiin on selvä. Asteen paraneminen merkitsee suuria rahoja ja monenlaista buomiota. Riski paljastua näyttää olevan sattumaa. Monet paljastukset osoittavat tämän. Harvat uskaltautuvat kertomaan totuuden, "vasikoimaan". Jonkilainen mafiamaisen vaikenemisen laki sitoo urheilun ihmisiä. Luottamus on mennyt, mutta sitä ei näköjään tarvitakaan.

Syyllisiä ja tuomioita ei kaivata. Tässä kaivataan tosiasioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti