Ruotsi aikoo mennä Libyaan hoitelemaan lentokieltoaluetta. He eivät mene pommittamaan.
Kysynkin: Tarkoittaako se lentoja, joissa Jaz Gripen ilmoittaa, että tuolla lentää vihollinen ampukaa se alas ? Valvontahommia vai mitä ? Toivottavasti koneet pysyvät ilmassa, kun ne ovat tavanneet putoilla Ruotsinkin maaperällä.
Ruotsalaiset viipyvät 3 kuukautta.(Ajatellaan, että kriisi tai Gaddafi saadaan pois päiväjärjestyksessä siinä ajassa) Pääministeri Reinfelt odottaa myös tappioita. Onnettomuuksia sattuu ja koneet menevät epäkuntoon. Joku kuolee. Ruotsi on viimeeksi ollut "sotimassa" 60-luvulla Kongossa. Siis valvomassa. Mieleen tulee kaksi asiaa.
1. Ruotsalaiset ovat olleet niin kauan pois sotatantereilta, että pitää saada kokemusta.
2. Puolueettomuutta voidaan ajatella olevan kahdenlaista: rauhaan pakottamista ja rauhan neuvottelemista. Opetellaan tätä uudempaa.
Liekö kansankodin politiikka muuttunut Palmen ajoista. Kyselyjen mukaa 60 % ruotsalaisista kannattaa Libyaan menoa. Onnettomuuden sattuessa prosentit ovat toisenlaiset, mutta kolme kuukautta onkin silloin jo lähempänä.
Suomi ei ole lähettämässä paria Hornettia Libyaan, kuten ulkoministeri Stubb asian ilmaisi. Hyvä niin. Meillä ei ole kovinkaan paljon vihollisia maailmalla. Ei niitä kaivata yhtään lisää. Humanitääristä apua voi antaa muutenkin kuin osallistumalla sisällissotiin. Riittää, että pakotamme Afganistanin rauhaan. Sekin näyttää olevan ikuisuustehtävä. Kun länsimaat lähtevät näistä maista pois, alkaa todennäköisesti uusi välienselvittely ilman isoveljeä. Ajatellaan, että oikeamieliset ovat niskan päällä ja hallitsevat tulevaisuudessa. Näistä keinotekoisista järjestelyistä juontaa juurensa myös Balkanin sota. Silloim tahtipuikkoa heilutti idän isä aurinkoiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti