Imurointimusana tänä aamuna oli Pearl Jamin levy Ten. Tässä on mm. hienot biisit Alive ja Black. Se miksi pidän Pearl Jamista johtuu rockista. Heillä on oikea asenne: ylpeä ja uhmakas. Minulle se on rockin syvin olemus.
Kun 70-luvulla alkoi clamrock ja muut enempi tai vähempi kaupalliset ilmiöt, rockista katosi uho. Punk toi uhon, mutta kadotti musiikin. Kaupallisuus ja hiuksenhienot studioviritykset toivat rockiin vieraan ilmiön. Digitalisointi lähes hävitti inhimillisyyden. Heavy muuttui raivoksi tai rääkymiseksi. Heavystä tuli "basistien" musiikkia. Nirvanan ja kumppaneiden myötä rock sai alkuperäisen sisällön. Grunge toi epäharmoniaa ja uutta vivahdetta sävellyksiin.
Tässä Pearl Jamin Ten-levyssä on myös bonuslevy. Siinä on pääosin samaa materiaalia kun varsinaisellakin levylläkin. Mutta mukaan on mahtunut kokeiluja, jopa yksi blueskin. Hieman huumoria mukana ja iloista meininkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti