Catherine Lhoirin näyttely Jazz on elämäni avautui Galleria Emilissä Vanhalla kirjastotalolla. Hän on belgialainen taiteilija, joka on innostunut jazzista elettyään pari vuotta New Orleansissa Louisianassa 90-luvun taitteessa. (USA). Lhoir maalaa käsillään, siis sormillaan. Hän kuuntelee jazzkappaletta ja maalaa tunteitaan ja vaikutelmiaan. Nän on tenhyt myös veistoksia ja design-tuotteita. Tekstiilitaileilijan koulutus näkyy ainakin uudemmissa töissä. Niiden väri ja muotokieli tuo mieleen tekstiilikuvioinnit.
Itse innostuin enemmän tummista voimakkaasävyisistä töistä, joita oli näyttelyssä valitettavan vähän. Pääosa valkealle pohjalle tehdyistä töistä toistaa pyöreä puna,valko sini, oranssi kuviota. Niihin en oikein saanut otetta. Esillä olevista vanhoista näyttelyesitteistä sai laajemman kuvan Lhoirin tuotannosta.
Parasta tässä näyttelyn avajaisissa oli Catherin Lhoirin oma kehityskertomus ja kuvaus työskentelytavoistaan. Lisäksi teosluettelossa oli jokaisen taulun yhteydessä mainittu jazzmuusikko, jonka musiikkia taiteilija oli kuunnellut. Vaimea jazzmusiikki säestää näyttelyä.
Musiikki ja kuvataide sointuvat yhteen, kuten avajaisissa puhunut Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju totesi. Häntä kiinnostaisi tietää myös tekisivätkö eri taiteilija samasta musiikista samanlaisia töitä. Vastaan tähän esillä olevan teoksen osalta. Siinä Lhoir on kuunnellut Keith Jarretin maineikasta Köln concert soolopianoteosta. Musiikki on lyyristä, herkkää, kumpuilevaa, sunnuntaiaamun runoelmaa. Lhoirin taulu on jäykkä systemaattinen ja jollakin lailla kylmä. Itse en maalaisi näin kylmää Jarretin musiikista. Mutta se onkin jo toinen juttu.
Kannatta käydä katsomassa. Näyttely on esillä 8.4. 2011 asti Galleria Emilissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti