Pingviinien maallinen vaellus jatkuu. Viidakko on takana ja nyt ollaan keskellä puutarhakatua. Puut ovat vihaisen näköisiä, ikäänkuin piiskaoksia. Maisemassa hohkaa kuumien virvatulien ja lämpimien lähteiden huuru. Kolmas pingviini on yksinäisenä taaempana. Koska kyse on keskeneräisestä työstä, maalaus jatkuu ja lisää käänteitä on luvassa.
Olen taiteillut (ja taistellut) oheisen kuvan kanssa jo pari kuukautta. Vaikeata on ollut. Kuva on hieman epäterävä, mutta se kuvaa myös maalarin epävarmuutta. Tämä on suurikokoisin taulu, jota olen väsännyt. Se ei sinänsä tuo ongelmia. Mieluummin päinvastoin. Pulmana on omien ajatusten lukkiutuminen. Uudet ideat luovat aina lisävirtaa. Nyt painiskelen vanhojen kuvioiden kanssa ja se kyllästyttää. Mutta kyllä tämä tästä. (Kunhan saan maalarinteippiä kaupasta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti