Harmi tai etu, että Ameriikan ja Suomen Idolsia näytetään samaan aikaan. Loppu häämöttää molemmissa, mutta yksi on selvää. Jos Ameriikan Idolsit pelaavat maailman huipulla, Suomen Idolit pelaavat kyläsarjassa. Kyse on yksinkertaisesti musikaalisuudesta. Äänestä, musikaalisuudesta, laulutaidosta, äänen hallinnasta. Murheellista katsoa näitä ohjelmia ( esiintyjiä) peräkkäin. Murheellista nimenomaan suomalaisten näkökulmasta. Toki olemme rytmimusiikissa muutenkin mutasarjassa, ehkä jazzmuusikoita lukuunottamatta. Mutta leikitään sitten omilla hiekkalaatikoilla. Voittipa kuka tahansa nyt kilpailevasta kolmikosta, taso on matalalla kuin Peräkylän karaokekisoissa. Ihmettelen tuomareita, jotka joutuvat kuuntelemaan tätä tasoa ja antamaan positiivisia kommentteja. Kyse on tietysti siitä, millä skaalalla kritisoidaan. Nyt mennään myös tuomaristossa kylkimyyryä.
Katsominen on onneksi vapaaehtoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti