Curt Lindströmin sanat "Lite bätre" kaikuvat mielessä, kun katselee Suomen esityksiä. Ensin voitettiin, sitten voitettiin jatkoajalla ja nyt hävittiin. Vastus kovenee jatkossa ja pelit muuttuvat ratkaisupeleiksi.
Yllätyksiäkin on saatu, mutta näyttää siltä, että samat maat kamppailevat mestaruudesta : Tsekki, Venäjä ja Kanada. Kolmikon takaa saattaa löytyä yllättäjä Saksa, mutta epäilen suuresti. Tasaisuutta ja intoa löytyy, mutta vaststajien taso kovenee. Slovakian on ryhdistäydyttävä kotikentällä, muuten tulee huutia. Hanlonin palli keikkuu ja luulisin, että hän lentää kesken kisojen ulos.
Meidän pelimme on ollut reipasta, mutta kolme asiaa tarkaisee. Puolustus, maalinteko ja maalivahtipeli. En itse pidän joukkueista jotka pelaavat hitaita avauksia, heittävät kiekon päätyyn ja nyhräävät kulmissa. Se on heikkojen ja taitamattomoen joukkueiden taktiikkaa. Röyhkeyttä ja itseluottamusta tarvitaan. Nyt meillä on välähdyksiä, mutta pelin sytyttäjät puuttuvat. Peltosen poissaolo oli suuri takaisku. Koivu ja Ruutu eivät ole johtajia. Ketjuja on pidetty samanlaisina. Se on ollut suuri etu. Ne ovat olleet myös kohtuullisesti saman vahvuisia. Vaikka ykkönen ja kolmonen ovat olleet ehkä hivenen kahta muuta parempia, tasossa ei ole suurta eroa. Ilme on liikkuva, mutta maalinteko on tökkinyt. Pelkään pahoin, ettei se siitä muutu. Pienillä marginaaleilla mennää jatkossa. Joskus onni voi potkia, mutta todelliset, ahneet maalinhaistajat meiltä puuttuvat.
Ennustan, että pääsemme neljän joukkoon lohkovaiheessa, mutta tie katkeaa puolivälierissä. Mitalipeleihin tällä nipulla ei ole asiaa. Jalonen on kaikkien mielestä hyvä valmentaja, mutta menestystä ei ole tullut. Sitä tuli ristiriitaisten valmentajien Summasen ja Westerlundin aikana. Toki pelaajamateriaali oli silloin myös parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti