Imurimusana Manhattan Transferin Brazil. Tämä jazz acapellan pioneeriyhtye on perustettu jo vuonna 1972. Olen nähnyt heidät isoilla North Sea Jazz Festareilla den Haagissa vuonna 1987.
Tämän levyn suolana on brasilisialaisten säveltäjien biisit, jotka swengaavat Transferin tulkitsemana upeasti. Ei ole sattumaa, että levy keräsi grammyja ilmestyessää.
Pidän myös toisesta saman lajin lauluyhtyeestä. New York Voices on ehkä "emoaan" taitavampi ja paremmin soiva yhtye. Meidän Rajaton on huippuyhtye sekin, mutta kappalevalinnat tökkivät ajoittain meikäläisen korvaan.
Samaiselta Jazz festareilta tuli mieleen eräs elämäni musiikillilinen kliimaksi. Nimittäin täpötäydessä tuhannen hengen teltassa klo neljän aikaa aamuyöstä lavalla seisoi tuoli ja pieni vahvisti. Paikalla marssi Luis Jordan niminen kaveri kitara kainalossa. Hän alkoi soittaa kahdella kädellä. Siis molemmilla käsillä eri juttuja, vasemmalla komppia ja oikealla sooloa. Hämmentynyt yleisö kuunteli äänettömänä tätä kitaran velhoa joka taikoi ilmoille tuttuja ja tuntemattomia taikasäveliä. Tästä tilaisuudesta voi sanoa, että tunnelma kohosi sfääreihin. En ole kokenut konsertissa mitään vastaavaa. Toki hienoja kokemuksia on ollut muitakin, kuten vibrafonisti Milton Jacksonin bigband kaatosateessaa tai soolopianisti Keith Jarret .... No, mutta niistä joskus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti