Paljon on taitettu peistä Turkin jäsenyydestä EU:ssa. Paljon tullaa vielä jatkossakin. Kimurantti kysymys, johon Suomen poliittinen johto on ottanut jo kauan positiivisen kannan. Viimeeksi Presidentti Halonen Turkin vierailullaan. Turkissa on väkeä 72 miljoonaa, useimmat muslimeja ja takapihalla ongelmat kurdien kanssa.
Turkin jäsenyys avaisi uuden sivun integraatiokehityksessä. Turkki on paitsi valtava maa, se on myös Afrikan puolella. Turkin poliittinen asema on mielenkiintoinen. Se on halunnut näyttäytyä lähinaapureiden ja sukulaistensa Turkmenistanistanin, Kazakstanin, Uzbekistanin ja Tadzikistanin ystävänä ja johtovaltiona. Turkin edesottamuksia seurataan myös Välimeren rantojen myrskyissä Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa, miksei myös Algeriassa ja Marokossa. Nyt Turkilla on mahdollista näyttää diplomatian kyntensä. Nehän ovat olleet hieman ruosteessa Armenian suhteiden takia.
Kävin Turkissa 2005, 2006, ja 2009, wnsimmäisellä kerralla Istanbulin apulaispormestari ja Eu asioiden vastaava sanoi toivovansa, että neucottelut jäsenyydestä alkaisivat ja jäsenyys voisi toteutua 2013. Nyt tiedetään, ettei onnistu. Toki hän oli myös realisti ja toivoi jäsenyyden toteutuvan joka tapauksessa vuosikymmenen aikana. Turkissa talouden selkäranka on yksityisyrättäminen. Ihmisten on selviydyttävä omin keinoin. Se on kulttuuria. Se on traditiota.
Jäsenyttä voi katsoa taloudelliselta näkökulmalta. Uskon, että nykyaikana tavallinen kansa pelkää kaikkea vierasta, kuten sitoutumista yhteistyöhön vieraisen kulttuureiden kanssa. Tätä osoittaa kannanotot ja mielipiteet Kreikan ja Portugalin talousongelmien hoitamisessa. EUssa on vielä heikonpia talouksia kuten Romania ja Bulgaria. Turkki on vielä vieraanpi ja valtavan kokoinen.
Kaikesta näistä seikoista huolimatta kannatan Turkin jäsenyyttä. Taloutta ja uskonnon erilaisuutta suurempi asia on rauha. Näin kliseinen kommentti kaipaa perusteluja. Ajatteln niin, että taloudeölisessa yhteistyössä olevat maat alkavat ymmärtää toistensa tarpeita ja arkea. Yhteiset intressit vähentävät ennakkoluuloja ja painostavat hakemaan kompromisseja.
Vaikka jäsenyys tuntuu näissä oloissa lähes mahdottomalta, uskon sen myös toteutuvan. Se vaatii voimakkaita johtajia ja tulevaisuuden visionäärejä. Vastustajista ei ole pulaa tässä asiassa. Mutta heitän vielä lisää löylyä kiukaalle. Kuka uskoisi, että Afrikan pohjoisen alueen maat tulisivat EU:n jäseniksi ? Että integraatio laajenisi Euroopan ulkopuolelle. Kysymys on myös siitä kumpi ehtii Afrikkaan ensin EU vai Kiina ? Tulevaisuudessa maailman komentopaikan USA:lta ottaa Kiina. Silloin Euroopan pitää olla laajempi ja voimakas. Se on meidän etu. Turkin jäsenyys on ensi askel tähän suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti