Uutena viherpeukalona ihmettelen näitä kasviin liittyviä asioita ääneen. Kävin syksyllä isossa liikkeessä ihmettelemässä ravinneliuoksia. Nuori kasvienmyyjä ei tiennyt. Hän pyysi vanhemman kollegan paikalle. Tämä kertoi, että lisäravinteita annetaan keväällä kasvukaudella. Ostin liuosta ja olen pitänyt sitä kaapissa kuin salaista kultakimpaletta. Muistelen hänen puhuneen huhti-toukokuusta, kasvukuukausina. No, nyt on huhtikuu. Nyt ihmettelen annanko ravinnetta joka kerta kastelun yhteydessä vai vain kerran viikossa ? Jotkut kasveistani työntävät nimittäin uutta versoa ja ajattelin palkita heitä ja innostaa muitakin.
Kasvien hoitamisessa on oikeastaan yksi pulma. Kastelu. Huomaan, että eri kasveilla on erilainen jano. Toiset selviävät paremmin kuivana ja toiset kosteana. Kun vielä lisätään sijoituspaikka, esimerkiksi patterin yläpuolella oleva ikkunalauta, ollaan moninaisen funktion parissa. Kasvit pitänee sijoitella uudelleen vedentarpeen mukaan.
Valoisuutta en ole uskaltanut ajatella lainkaan. Tai sen verran, että ajatteln kaikkien kaipaavan valoa. Asunto sijaitsee hieman hankalasti. Aamuaurinko paistaa yläkerran kahdelle kukalle ja ilta-aurinko kaikille muille. Yksi innokkaimmista versoilijoista on juuri aamuauringon puolella.
Lattialla ja ikkunalaudoilla on 25 kasvia. Valtaosa niistä voi hyvin tai kohtuullisesti. Muutamalla on hieman ongelmia, muttei mitenkään huonossa hapessa. Muutamat ovat ja jököttävät samanlaisina ilmeettöminä, eikä niistä saa selvää, miten menee. Iloitsen kuitenkin näistä parista kolmesta kasvista, jotka työntävät uutta maailmaan. Se on ikäänkuin puhetta. Niillä on kova into lisääntyä ja täyttää maa. Tai ainakin osa minun kämpästäni.
Niin, kuten edelläolevasta voi päätellä, pidän viherkasveista. Ne tuovat elämää ja vehreyttä huoneisiin. Voisin ottaa niitä vielä runsaasti lisää, mutta sitä varten pitäisi hankkia telineitä ja pikkupöytiä. Se on liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti