Tämä ei ole raportti April Jazzista Espoosta. Espoon Blues kaatoi Jyväskylässä Jypin neljännen kerran ja eteni SM-liigan finaaleihin. Onnea ! Yhdeksänneltä sijalta nousu finaaleihin on historiallinen. Vaikka en nähnyt viimeistä peliä, uskon edellisten pelien jatkuneen Kupittaalla. Jypin materiaali on parempi, mutta henki on parempi Bluesissa. Marginaalit pelaajien välillä ovat marginaaliset. Näissä kovissa paikoissa mitataan henkinen kunto eli taistelutahto. Erot tulevat myös valmennuksen ja ilmapiirin kautta. Satuin katsoman TV:stä Jypin pukukoppiin (sinänsä kiinnostava asia nähdä) erään runkosarjan pelissä. Tappiolla oltiin ja valmentaja Dufva kiemurteli solmio päällä puoleksi mykkänä, puoliksi huudellen kommentteja. Mies eri maailmasta kuin pelaajat. En tiedä miten Matikainen hyörii Bluesin kopissa, mutta Dufva vaikutti etäiseltä pomolta. Päällikkyyttä tarvitaan, mutta myös ohjeita ja kannustusta.
Edessä on kiinnostava David-Goljat ottelusarja HIFK:n kanssa. Ennakkosuosikki vastaan haastaja. Valmennustilanne on molemmilla sama. Sekä Matikainen että Jalonen lähtevät pois. Molemmat ovat myös sydämellä mukana. Materiaaliltaan hifki on parempi, mutta itsensä likoonlaittaminen ratkaisee. Molemmat ovat myös väsyneitä. Kaikki taivaanmerkit ovat HIFK:n puolella. Liikettä ja fyysistä voimaa löytyy, samoin neljä ketjua ovat hyvin samantasoisia. Ennakkoetu on myös hesalaisten vaara. Jos kaikki ei onnistukaan. Pelko hiipii puseroon. Siinä on Bluesin paikka. Kiinnostava yksityiskohta on Bluesin Karalahti. Viimeisen päälle hifkiläinen huumejuttuihin asti. Hän saa nyt rokottaa entistä seuraansa. Ja yrittää varmasti viimeiseen asti.
Hieno finaalisarja edessä. Hienoa, että kauden voittaja on yllätys ja jokainen voi voittaa. Viime vuonna yllättäjä oli TPS. Nyt ollaan olennaisen äärellä. This is SPORT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti