Uuden vuoden lupaukset

Tänään on se päivä vuodessa, jolloin pitäisi tehdä uuden vuoden lupauksia. Mietiskelen itsekin, mitä lupailisin tulevalle vuodelle. Tietysti voisin luvata aloittaa laihdutuskuuri ja lopettaa alkohoolinkäytön. Tupakanpolton voisin ilmoittaa lopettavani, vaikken tupakoikaan. Sitten voisin välttää rumia sanoja, olla kiltti ja kannustava. Voisin olla epäitsekäs ja luvata kuunnella kaikkia ihmisiä. Jotenkin tämä ei vaan iske. Tämä on sitä tavallista höttöä, jota tehdään kymmeniä vuosia ilman sanottavampaa tulosta. Ei tämä ei ole minun tieni. Tarvitsen jotain uutta ja raikasta.

Jääkiekkovalmentaja Raimo Summanen sanoi Ylen jääkiekkokierroksen haastattelussa, että pitäisi oppia sietämään epävarmuutta. Työelämässä sitä joutuu sietämäänki. Maalaamisessa joutuu myös sietämään epävarmuutta, vaikka kovin usein tekee mieli mennä sieltä missä aita on matalin. Kuitenkin tässä olisi jotain poweria. Jos tietoisesti alkaisin kestämään maalaamisessa epävarmuutta ja uskomaan sen tuomaan uuteen visioon, saattaisin samalla saada jotain uutta aikaan. Olisikohan se minun lupaukseni ?

Koska pohjimmiltani olen tavis ja haluan elää elämäni laiskanpulskeasti (painokin on nousut kolme kiloa joulunajan herkutteluissa) yritän välttää vaikeita filosofisia lupauksia. Voisin luvata jotain hauskaa itselleni. Mitä sitä muille yrittää olla hyvä, kun voi hemmotella itseään ja nautiskella elämästtä. Voisin luvata ostaa hyvän auton, kauniin kodin ja upean blondin. Toisaalta minulla taitaa olla jo ne kaikki. Voisin ostaa nopean auton, kalliin asunnon ja mennä naimisiin blondin kanssa. Juuri näin. Oikea juppi. Tämä on minun tieni. Toki se edellyttää vähintään lottovoittoa, mutta se on hyvä lupaus.

Uudenvuoden lupaukseni on nyt kirkastunut. Lupaan siis lotota joka viikko tai ainakin joka toinen viikko tai joka kuukausi tai silloin kun on isoja voittoja. Sitten jos voitan (sanotaan vaikka 7 miljoonaa) lupaan ostaa nopean auton, uuden asunnon ja ainakin kosia blondia. Tämä taitaa olla kyllä miljoonien suomalaisten lupaus joka viikonloppu (ei tietenkään blondini kosinta). Siksi voin jälleen ilokseni todeta olevani parasta ykkösryhmää suomalaisten tavisten miljoonapäisessä joukossa. Ja opettelen sietämään epävarmuutta koko vuoden, koska en tiedä milloin nakki napsahtaa eli miljoonat ilmestyvät tililleni.
Niitä odotellessa HYVÄÄ UUTTA VUOTTA !

Ilkeilyn kahdet kasvot

Suomen kielen professori Pirkko Muikku-Werner (hei, tämä on ihan oikea nimi, eikä mitään ilkeilyä) on tehnyt kirjan ilkeilyn kahdet kasvot. En ole kirjaa lukenut - vielä, mutta aion sen tehdä. Syykin on selvä: olen ilkeä ihminen. Tai ainakin tykkään ilkeillä menestyvien ihmisten saavutuksilla. Muikku-Werner on haastatellut 172 ihmistä kiusoittelusta ja kiusaamisesta. Minua kiinnostaa sanan voima. Naiset ovat perinteisesti olleet sanavalmiimpia kuin miehet. Pienet ihmiset ovat joutuneet kehittämään verbaalista osaamista isoja ja voimakkaita vastaan . Arvostan sanan mahtia. Arvostan myös taitavaa sanankäyttöä. Viiltävä vinoilu edellyttää sanataituruutta, mutta myös älykkyyttä. Ilkeilyn osaaja voi olla luonteeltaan häijy, mutta tilanneherkkyys edellyttää älyä ja nokkeluuttä. Sitä kaikkea odotan tältä kirjalta.

Vuoden parhaat

Vuoden lopulla on aina syytä tarkastella menneen vuoden parhaita hetkiä ja asioita.
Tässä tutkivan journalistiikan osastomme lista vuoden huipuista perusteluineen.

Vuoden poliitikko: Timo Soini.
Hän on kritisoinut kaikkea liikkuvaa saamatta mitään aikaan. Siis pesunkestävä poliitikko. Taitavat sanavalinnat ja kielikuvat ovat rikastuttaneet jähmeää poliittista keskustelua. Miinuksena itseään toistavan hyvinvoivan porvarin ilmiasu. Täydellä vatsalla on hauska vinoilla.

Vuoden urheilija: Semir Ben-Amour.
Kaveri keksi omasta päästään hyökätä kiekkoikoni Peltosen kimppuun ihan suutuspäissään. Jääkiekkopomot saattavat sittenkin olla lähes Hiihtoliiton pomojen tasolla vaikemisen lain eli omertan suhteen. Muutenkin koko jääkiekkoperhe hajosi kuin entisen miehen perhe.

Vuoden kulttuuriteko: Guggenheim Helsingistä pois.
Suuren rahan taidepiirit saivat kylmää vettä niskaan, kun köyhän kansan poliitikot ja kulttuuriväki pääsi vastustamaan. Nykykulttuurin pääasiallinen tehtävä on vastustaa ja estää muita tekemästä mitään uutta. Guggenheimin tilalle suunnitellaan Kalasatamaan graffitiseinää. Siihen kaikki saisivat sprayata omia kuvia. (Ai, se taitaa ollakin siellä jo, mutta sitten vaikka graffitimaalauksia jonkun kerrostalon seinään)

Vuoden kokous: Dohan ilmastokokous.
Vihreät ilmastoihmiset ympäri maailmaa lensivät Dohaan (näissä lentokoneissa käytettiin tuulivoimaa !) keskustemaan ilmaston asioista. Mitään ei saatu aikaan, mutta tärkeintähän on osanotto ja kavereiden treffaaminen. Lisäksi tuli hyvät ruoat, hotellihuoneet ja muhkeat päivärahat. Sitäpaitsi kaiken maailman televisioiden uutisissa puhuttiin ilmastoasioista. Näin tapahtuu seuraavaksi, kun tulee uusi ilmastokokous.


Vuoden lasten ystävä: Johan Bäckman.
Halusi pelastaan Suomen venäläiset lapset Suomen sosiaalilainsäädännöltä, sosiaalipolitiikalta ja sossun tantoilta. Bäckman sai puheillaan Suomen melkein liittymäään ihanaan Venäjään (edes suuri SKP ei tässä onnistunut seiskytluvulla). Helsingin yliopisto palkitsi Bäckmannin ansiokkaan toiminnan katkaisemalla yliopiston nettiosoitteen. Mikä anteeksiantamaton vääryys ja tieteellisen neron syrjintä. Menee varmaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. Suomalaiset lapset kärsivät nyt entistä enemmän.

Vuoden ministeri: Paavo Arhinmäki.
Hän ei käynyt Savonlinnassa oopperassa. Helsingissä oopperassaa eikä Toijalassa oopperassa. Hän ei käynyt myöskään Vaakon nakissa, Lempoisten junapysäkillä tai Vuoksenniskan työväentalolla. Hän ei kunnioittanut läsnäolollaan Mukkulan leikkipuistoa, Lempäälän jäähallia eikä Apianniemen saunaa. Ministeri oli pääasiassa poissa suurimmasta osasta Suomea. Ehkä sen takia maassa oli kaikki hyvin. Voitti Jan Vapaavuoren yhdellä pisteellä. Vapaavuori lopetti Suomen telakkateollisuuden, mutta oli paikalla Lontoon olympialaisten purjehduksessa.

Vuoden kokki: Jamie Oliver.
Kukaan muu kokki ei ole puhunut niin paljon hyvää terveellisen ja oikeudenmukaisen lähiruoan puolesta kuin alaston kokki Jamie Oliver. Samanaikaisesti hän on itse lihonut kymmeniä kiloja. Hänen ansioistaan voimme ostaa ainoita oikeita tuotteita kuten Jamie Oliver ruokaa, kattiloita, pannuja, veitsiä, haarukoita, lusikoita, laseja puhumattakaan salaatista, vessapaperista ja hammastahnasta. Jamie Oliver tuoteperheeseen kuuluu kohta lehmiä, hevosia, kanoja, sikoja, lampaita, suksia, autoja, veneitä, hotelleja ja uima-altaita. Luvassa on myös Jamie Oliver peltoja, jokia ja vuoria. Kohta United Kingdom (UK) saa nimen Oliver Kingdom (OK).

Vuoden palkinto: Nobelin rauhanpalkinto EU:lle
EU on törsännyt kaikki rahansa Kreikalle, Espanjalle, Portugalille, Italialle ja Irlannille. Lue: Saksan pankeille. Nyt saatiin miljoona euroa räjähdysainerahoja Norjasta. Hyvä niin, olipa kyseessä sota tai raha.

Vuoden vitamiini: D-vitamiini
Tätä vitamiinia tarvitaa ehdottomasti hyvään elämään, koska aurinko ei paista riittävästi talvella. Nyt paljastui tutkimusten kautta, että vitamiinivalmisteissa ei ole ollutkaan D-vitamiinia. Hyvin on mennyt, kun on luullut syövänsä D-vitamiinia. Siis lumelääke on tässäkin parempi kuten mielialalääkkeissäkin. Nyt D-vitamiinivalmistajat ovat tutkineet saman ja todenneet, että näissä lääkkeissä olikin D-vitamiinia. Koko kohun takia suomalaisilla on valoisampi mieli. Vielä odotetaan, että mielialalääkkeiden valmistajat alkavat valmistamaan lumelääkkeitä tai vaikka sellaisia aineita, jotka vaikuttavat mielialaa. Joka tapauksessa on tärkeää, että vitamiineja ja lääkkeitä saa syödä riittävän paljon, koska silloin ihminen tuntee itsensä paremmaksi ja terveemmäksi.

Vuoden tv-ohjelma: Vain elämää
Tunnetut iskelmä- ja rocktähdet laulavat toistensa kappaleita. Nuoret ja vanhat, miehet ja naiset. Wow ! Fiilis on loistava ja kaikesta tästä tehdään levy, joka myy platinaa. Musiikissa on tapahtunut vihdoinkin jotain uutta sitten Bachin ja Beatlesin. Levyä myydään ympäri maailmaa miljoonia. Musikaalinen (epä-) Suomen kansa saa kiksejä ja maastamme tulee kevyen musiikin keskus. Saimaalle perustetaan Vain elämää musiikkipuisto, johon tulee vuosittain miljoonia kävijöitä ympäri maailmaa katselemaan Katri-Helenan puhelinlankoja ja Dingon huivia. Suomi voittaa kaikki seuraavien vuosikymmenien Euroviisut ja kaikki muutkin musiikkikilpailut. Vain elämää valitaan maailman sympaattisemmaksi TV-ohjelmaksi ja siitä tehty DVD ammutaan maata kiertävälle radalle. Ohjelma saa myös vuoden Telvis-patsaan.

Kinkun kohtalo

Olin joulua paossa Berliinissä. Ostin kilon joulukinkun jääkaappiin, eikä se ollut sieltä minnekään hävinnyt. Kinkku piti tuhota. Siispä tuumasta toimeen. Ensin kinkkukiusaus ja sitten herdari (siis hernekeitto). Loppu kinkku meni sinapin kanssa leivän päällä.

Eli mitä tästä opimme ? Kannattaa ostaa kunnolla kinkkua jouluksi, koska maailmalta palattua rahat ovat loppuneet, mutta nälkä kurnii vatsassa (länsisuomalainen kansanviisaus Suomen Turkkusesta) !

Maalarin taivas

Heräsin puoli kuudelta ja aloin maalata. Työn alla on ollut neljän työn sarja. Työniminä Verta silmissä ja Verta suussa. Kaksi kumpaakin. Näitä töitä olen vedellut muutaman viikon. Suoraan sanottuna kriisistä toiseen. Verta silmissä meni hyvin pakettiin, mutta Verta suussa on ollut hankalampi. Eilen illalla sain siihen jotain tolkkua. Heräsin aikaisin, koska halusin saada työt valmiiksi. Kuuntelin samalla Berliinistä ostetua Silly bändin levyä. Se viritteli minut hyvään tunnelmaan. Parin tunnin virittelyn jälkeen aloin irtautua töistä ja mieleen kaivautui hyvä olo. Niistä tuli halutun näköisiä. Se hetki on maalarin hommassa kaikkein hienoin. Tuntuu, että on saanut jotain aikaan. Myöhemmin, kun ihmiset antavat kommentteja, tuntuu myös hyvältä. Kuitenkin oma tyytyväisyys on avain. Helge Riskula sanoin kerran, että maalaamme itsellemme. Se on aivan totta. Maalaus on kuin puhe tai laulu. Se on jotain muille ihmisille, mutta siihen täytyy olla itse tyytyväinen. Ilman sitä töissä ei ole mitään.

Mikäkö nämä veriset työt oikein kuvaavat ? Ne ovat jatkoa Norge 22.7. 2011 -sarjalle. Aion laittaa ne näytille Valoon huhtikuussa. Vai oliko se maaliskuussa ? Tämä sarja ei ole ollut ennen esillä. Se on aika rankka sarja, mutta niin on asiakin. Maalasin nämä muut työt pari viikkoa Norjan ampumisten jälkeen. Nyt tulivat loput. Uskon, että ne sopivat kahvila Valon seinille. Se onkin ainoa paikka, johon uskalla laittaa niitä esille.

Berliini on maa

Viikko Berliinissä todisti sen. Berliini ei ole kaupunki vaan maa. Viikossa ehtii saamaan pintapuolisen raapaissun tästä historiallisesta paikasta. Joulu köllähti nopeasti ohi. Joitakin kommentteja ja omakohtaisia havaintoja aiheesta Berliini.

Joulutorit. Niihin törmättiin eri puolilla kaupunkia. Paras oli kuitenkin Gendarmenmarktilla. Sinne maksoikin yhden euron sisään. Joulumarkkinoille tai -toreilla on paljon syötävää kuten glyhweinia, makkaroita, paahdettuja manteleiden, piparkakkuja, kuivakakkuja, karkkeja jne. Ihmiset seurustelevat kuuman juoman kera ja se synnyttää oman toritunnelman. Käsityöläisiä on myös paljon. Gendarmenmarktilla oli iso, lämmin teltta, jossa oli varmaankin sata pikkumyymälää. Koruja, vaatteita, kynttilöitä, puuesineitä yms. käsityötaidetta oli runsaasti. Kohokohtana oli kirkkaan punaisesta nahasta tehty käsilaukku. Hinta 850 € !!! Kaikenkaikkiaan kävimme ehkä noin kuudella-seitsemällä torilla Potzdamer Platzilla, Alexanderplatzilla, Kurfursterdamilla.

Ruokapaikat. Erimaalaisia ruokapaikkoja on runsaasti. Paras kokemus oli intialainen Amari Kreuzbergissa. Kokeilimme myös thaimaalaista, italialaista, saksalaista, amerikkalaista ja meksikolaista keittiötä. Päivällisten hinnat kahdelle vaihtelivat juomineen 18-38 euron välillä. Halpaa. Erityismaininta ja suositus annettakoon Kretzbergin Oranienstrasselle. Sieltä löytyy kaikenlaista kivaa pienellä alueella. Myös Prenzlauer Bergin Schönhauser Allee ja sen ympäristö on rikasta ravintola-aluetta.

Saksalainen olut ja makkara. Kävimme parissa baierilaisessa bräuhausessa ja yhdessä uuden aallon olut/makkara ravintolassa. Tämä jälkimmäinen paikka oli erikoinen, jossa myytiin moderneja erikoisoluita ja tarjolla oli vain makkararuokia. Avogrillillä pojat paistelivat erilaisia, nyrnbergin ja thyringenin makkaroita. Sinappejakin oli monenlaisia ja tietenkin kylmää perunasalaattia. Jollakin lailla pidän näistä molemmista tyyleistä. Kuitenkin katutason currywursit jäivät syömättä, koska joulunaikana Schnell imbissit olivat kiinni. Berliner weisse tuli sentään kokeiltua, vaikka se onkin kesäjuoma. Maljamaisessa lasissa on mainittua erikoisolutta, johon on sekoitettuna vadelma- tai waldbeeresiirappia. Juodaan pillillä. Makeaa.

Joulutunnelmaa. Joulun aatonaattona käytiin ranskalaisessa kirkossa konsertissa. Kirkon kuoro oli saanut kumppaneikseen kamariorkesterin ja laulukvartetin. Ohjelmisto oli monipuolista. Kirkkokuoro oli aika huono, mutta bändi ja laulajat esittivät ajoittain uudenaikaista joulumusiikkia. Mielenkiintoinen tuttavuus oli säveltäjä Frank Bridgen kaksi kaunista kappaletta. Tätä pitää kuunnella lisää. Aattona kävimme toisessa kirkossa aivan sattumalta. Jouluvesperia esitettiin nuorten näyttelijöiden ja lapsikuoron säestyksellä.

White Trash Fast Food. Itselleni oli elämys käydä tässä monenkirjavassa ravintolassa, jossa on hauskat ruokalistat ja mainio ruoka. Seinillä on kaikenlaista erikoista kamaa. Ravintolassa on useita kerroksia, mutta se on avointa tilaa. Pikku esimerkki ruokalistalla. "Sipulirenkaat maksavat euron, koska niiden valmistaminen on piikki kokin pyllyssä". Tätä paikkaa mainostetaan myös huippuhampurilaistaan. Totta puhutaan. Missään en ole saanut yhtä maistuvia hamppareita kuin White Trashissä. Ihana Blondi söi Bouilabassea, jossa oli keittoliemi, erillisenä grillattua kalaa ja katkarapuja ja jotain merenelävää, jota emme tunnistaneet + leipäää & salaattia. Paikassa on myös musiikkia ja bändejä, vaikkei viime lauantaina ollutkaan. Suosittelen.

Booz Brothers. Tämänniminen punkabilly orkesteri soitteli Kreuzbergin Wild at Heart klubilla. Paikalla oli vain muutama kymmenen ihmistä. Musa oli tuutista, tautista ja nopearytmistä. Punkbändi elementissään. Pikkuinen klubi oli itsessään sisustuksellisesti vapaamielinen. Samantyyppisiä berliinihenkisiä paikkoja oli muuallakin. Kreuzbergissa vedettiin röökiä aika monessa baarissa, joka ei tuntunut yhtään mukavalta.

Hobbit. Käytiin sitten katsomassa tämä Taru sormusten herrasta uutuus. Eka kertaa 3Dleffa meikäläiselle. Elokuva kesti kaksi tuntia 40 minuuttia ja siinä oli väliaika. Kolmiulotteisuus oli maukasta, kun välillä esineitä viuhanteli pään ohi. Osittain kuva oli myös jotenkin epäaito tai piirrosmainen, vähän niinkuin entisaikojen Wiew master kuvat. Liput maksoivat 29 € kahdelta eli melko kallista. Elämys sinänsä.

Lämmin ilma. Ensin tuli vettä ja sitten tuli lunta ja sitten tuli taas vettä. Sunnuntaista alkoi lämmin, sää ja päivän ylin lämpötila oli kymmenen asteen kieppeillä. Iltapäivisi rivautteli hiema vettä, mutta ei haitannut. Maa oli siten sula ja vaikka pimeys oli sankka, oli nautinnollista käppäillä ulkona katselemassa Brandenburg Toria, Sony Centeriä tai Unter Den Lindeniä.

Adina ApartmentHotel. Tämä Checkpoint Charliessa sijaitseva huoneistohotelli oli mainio paikka. Keskeinen sijainti. Erillinen makuuhuone ja olohuone/keittiö antoivat mukavasti tilaa. Aamulla oli makoisaa käydä alakerran saunassa ja uima-altaalla. Sitten nautiskeltiin itse tehty aamiainen. Hyvä, kohtelias ja avulias palvelu. Siivooja tiskai astiatkin. Varustukseen kuului astianpesukone, pyykinpesukone ja erillinen kuivausrumpu. Kahdesta telkusta tuli saksaksi doupattua ohjelmaa. Hävettää tunnustaa, ettemme käyneet itse Checkpoint Charliessa, vaikka se on muutaman sadan metrin etäisyydellä ostoskatu Friedrichstrassen päässä.

Hackescher Höfe. Lähellä Alezanderplazia ja Hackesher Marktia on tämä ainutlaatuinen pihakokonaisuus. Kerrostalokorttelissa on isoja ja pieniä pihoja. Jokaisella pihalla on katutasossa erilaisia käsityöläispajoja. Pihoja on ainakin kahdeksan. Taide-esineitä, työpajoja, suklaapaja, koruja, viininmaistajaisia, teatteri ja elokuvateatteri jne. Todellinen kulttuurimäjäys. Käy täällä jos käyt Berliinissä, et kadu !

Gallerie Lafayetten herkkupuoti. Tämä luksusostoskeskus sijaitsee Friedrichstrassella. Tarjolla on kaikkea kallista. Mutta kohokohta on sen herkkupuoti. Sillä on aivan mahtavia tuotteita herkkusuille. Ja paikassa voi myös istahtaa lasilliselle tai syödä jotain pikkupurtavaa. Myös KaDeWe (Kaufhaus des Westens !) Kurfurtendamilla on shokeeraava lukuisten pikkubaarien ja jättimäisen kokonsa takia, mutta Lafayetten herkkukauppa on tyylikäs ja sopivan pieni. Suussa sulaa, katselipa minne tahansa. Kassalla oli myynnissä tuoreita tryffeleitä. Ellen muista väärin, hintakin oli parin tonnin luokkaa.

Tällaiseen voi törmätä Jouluna Berliinissä. Ja sanonpa vaan, että normaaliin aikaan kaupungista löytyy vielä kaksin verroin mielenkiintoisia kohteita. Berliini on fuusiota itä- ja länsi-Saksasta, Turkista, Saksasta, menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Siksi se on maa.

Päivän paras uutinen

Joka päivä tapahtuu jotain hyvää. Positiivinen uutinen voi olla pienenpieni tai ihan mitätön, mutta se voi olla myös jymyjuttu. Olen odottanut päivän hyvää uutista. Ei vaan tahdo tulla mitään hyvää uutista. Missä se oikein luuraa ?

Miss Suomi kisat järjestetään sittenkin. Nelonen (lue:Sanoma konserni) hankki oikeudet Liv-kanavalle, kun Maikkari oli luopunut televisioinnista. Se on toki ilouutinen miesväelle, mutta viimevuotisen kisat ovat menneet miten sattuu. Nykyinen missimme Chafalk tai mikä ulkomainen misu se nyt oli, ei pärjännyt edes maailmanmestaruuskisoissa. Amerikkalainen voitti, se on selvää. Mutta ei tämä televisiointikaan oikein sytytä.

Kike ja Kimmo eroavat ! Se on toki iloinen uutinen. Hehän lienevät olleen maan toiseksi tunnetuin monisuhdepariskunta. Ykkösenä tässä rankinlistassa lienevät edelleen dynaamiset ja avomielisesti Ratiat. Ero on yleensä surullinen asia, mutta nyt asiat alkavat ehkä järjestyä parhain päin. Kike saa rauhassa pörrätä Eduskunnassa ja tapailla rumpalihemmoa ja Kimmo... No vaikka vetää dopingia. Mistä näistä tietää mitä on mielessä ? Ehkei tämä sittenkään ole päivän hyvä uutinen.

Amerikassa luodinkestävät reput ovat saavuttaneet supersuosion. On tietysti mukava asia, että vanhemmat voivat lähettää lapsensa turvaliivirepussa turvallisesti kouluun. Mutta onhan tämä myös aika surullinen uutinen.

Pakkasennätykset paukkuvat viime yönä rikki. Talven pakkas... No, mitäs ilouutinen tämä sitten on. Kesää tässä tarvitaan.

Minulla alkoi talviloma ! Jes, siinä se on. Vaikka olen tiennyt tämän jo kuukaudenpäivät, on se sittenkin päivän paras uutinen. Ainakin päivän toiseksi paras uutinen. Odottelen vielä iltasella päivän parasta.

Joulun pakolainen

Olen päättänyt lähteä joulua pakoon. Ajattelin ensin pyytää määräaikaista turvapaikkaa eräästä maasta, mutta nyt olen muuttanut suunnitelmia. Lähden salaa pakoon maastamme joulun ajaksi tuntemattomaan maahan. Tarkemmin tätä paikkaa en aio kommentoida. Ryhdyn joulun pakolaiseksi. Menen siis salaa erään ison eurooppalaisen maan pääkaupunkiin. Sulaudun porukkaan hyvin, koska tässä kaupungissa on paljon turkkilaisia maahanmuuttajia. Itse asiassa erästä tämä kaupungin kaupunginosaa sanotaan Turkin viidenneksi suurimmaksi kaupungiksi. Tämän lisäksi palloilen huomaamattomasti kaupunkia muinoin jakaneen kivišen vallin liepeillä. Itse asiassa majapaikkani on paikassa, jota voisi sanoa suomeksi "Tsekkauspiste Kalleksi". Tämän lisäksi olen saanut seuralaisekseni kauniin, filmitähteä muistuttavan blondin, joka puhuu vierasta kieltä ja pyörii ostoksilla kauppakeskuksissa. Sillä aikaa voin naamioitua salaisiin tiloihin, joita paikalliset kutsuvat nimellä "kneipe". En tiedä mitä se tarkoittaa tai mitä siellä tehdään, mutta kuulemma väki nauttii ruskehtavaa juomaa, joissa on päällä vaahtoa ja hinta on minimaalinen. Tapaninpäivän jälkeen yritän hivuttautua salamatkustajakai lentokoneeseen, jonka yhtiön nimi on sama kuin kaupungin nimi. Jos joku lukijoista pääsee jyvälle kaupungista ja suunnitelmistani toivon, ettei kukaan paljasta suunnitelmiani joulupukille tai S- ja K-ketjujen johtajille. Suunnitelmani on täysin salainen ja henkeni, maineeni tai ainakin rahapussini on vaarassa paljastua.

Siis tsot, tsot ja ching, ching kaikille. Jos pakolaisuuteni onnistuu, kerron häpeämättömät paljastukset joulun pakolaisen ankeasta elämästä.

Joulupukin alkuperä

Joulu tuo esiin perinteisen Suomi -Ruotsi matsin eli Finnkampenin. Jouluna kilpaillaan joulupukin alkuperästä. Missä on Joulupukin koti ?

Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että pukki asuu Korvatunturilla. Se sama pukki, joka on kaikkien yhteinen joulupukki. joulua ennen pukki lähtee tunturilta jakeleminen lahjoja kiitelleet lapsille. Tämä on meille selvää.

Nyt naapuri on ottanut kovat keinot peliin. Pukki on ruotsalainen ja det är klart.
On myönnettävä, että naapurilla on pari vahvaa argumenttia. Kalle Kustaa on kova puitteita. Kaikkihan sen tietää. Myös Ira on on kova äijä pallokentällä, muttei oikeasti mikään Joulupukki. Sitten on tietysti näitä abboja ja wallandereita. Kuitenkin sata ruotsalaista tonttua vastaa yhtä taajaman suomalaista pukkia. Meidän pukit on aina pienessä hönössä ja siksi rentoja ja vapautuneita. Äiti saa hellyydenosoituksia, pusuja ja yöpaitoja siihen asti kun pukki väsyy ja nukahtaa sohvalle. Meidän pukit jakaa aina kymmenen kertaa enemmän lahjoja kuin Ruotsin kitsas pukki, joka antaa vain yhden "hyvän" lahjan jouluna. Meidän pukki tulee aina porolla, suksilla, henkilöautolla, helikopterilla, bussilla tai myöhästyessäänkin ainakin taksilla. Ruotsin bussi tulee naapurista ja sillä on naapurin tohvelit jalassa. Meidän bussi osaa laulaa nuotin vierestä, koska se on niin hirvittävän vanha. Ruotsin pukki laulaa kuorossa, kirkkaalta tenorilla ja vetää vielä jonkinlaisen taidesoolon päällepäätteeksi. Eihän satoja vuosia vanha pukki voi enää laulaa kuin kuoripoika. Senhän tajuaa lapsikin.

Julistamme siis tuloksen. Tänä jouluna (kuten muinakin jouluina) suomalainen pukki on voittanut ruotsalaisen kopion sata nolla. Olkaamme siis kilttejä, sillä meillä on maailman paras pukki (myös parhaat tilauspukit). Joulupukki, joka on paitsi aito, pelottava ja jollakin tavoin tuttu, mutta myös antelias, halpa ja tuoksuukin aina samalta.

Nokia vedossa

Nokian osake kirmaa ylöspäin. Nyt huhutaan uudesta tabletista. Viimeaikoina on kehuskeltu Lumia 920 ominaisuuksia. Ainakin Suomessa. Mutta joulumyynti on meneillään ja sen tuotokset nähdään vuoden alussa. Suomalaiset ovat ostaneet Nokian osakkeita kiitettävästi. Suomalaiset omistavat 25 % Nokiasta. Se on aika ymmärrettävää, kun osakkeen hinta on ollut niin halpa. Jokainen, joka vähänkin seuraa alaa, tietää, että jättikoneiston täytyy saada jotain tuloksia. Varsinkin kun kumppanina on vielä suurempi jätti: Microsoft. Kysymys kuuluukin, kuinka korkealle hypetys kantaa ? Ala on raaka ja maailman ihmisten odotetaan seurailevan kehityksen trendejä. Tabletit ovat tätä päivää. Mutta missä on tulevaisuus ? Sitä pähkäilevät isojen firmojen inssit yhdessä nuorten visionäärien kanssa. Ikisuomalaisena täytyy olla toiveikas. Markkinat alkavat taas vetää ja joku Roposen tulee veronmaksajillekin. Sitä tarvitaan.

Juhana Vartiainen

Pojalta ei puhtia puutu. Vastikään tuli VATT:n johtajan paikka ja nyt on jo tulossa tulossa lunta tupaan iäkkäiden työntekijöiden taholta. Työnantajan pitäisi voida laskea eläkkeelle lähtevien palkkoja, koska he eivät tuota niin paljon odotellessaan eläkepäiviä. Vartiainen haluaa kuitenkin, että ikääntyvät jatkavat työuraansa. Varmasti tällaistakin tapahtuu, mutta kuka sen toteaa ? Tehtäisiinkö näitä palkanalennuksia huonosti tuottavia firmoista enemmän kuin hyvin tuottavissa ?

Tässähän on tietysti aika monenlaista ongelmaa. Viimeiset vuodet merkitsevä aika paljon eläkkeen määräytymisessä. Se tuntuu märältä rätiltä pitkään työssä olleitten kasvoilla. Tai jos työntekijä ei olekaan lähtemässä eläkkeelle eläkeiän lähestyessä vaan haluaa tehdä töitä 68 vuotiaaksi. Palkanalennukset eivät motivoi jatkamaan työuraa. Tuskinpa ammattijärjestöt ovat antamassa työnantajalle tällaista yksipuolista valtaa. Kaiken lisäksi tätä eläkeikää lähestyvää porukkaa on aika paljon. Taitaa olla niin, että Vartainen tähyää jo isompia haasteita. Eikös tämä Raimo Sailas ole lähdössä eläkkeelle ? Onko se Vartiaisen tähyämä palli vai kenties työnantajajärjestöjen huippupaikat ? Luultavasti kyseessä oleva eläkeläisporukka haluaa vetää Vartiaisen kölin alta tämän kommentin seurauksena. Joka tapauksessa lunta tulee tupaan ovista ja ikkunoista. Ehkä pientä oikaisuakin on luvassa. Kestääkö kantti sitä ? Se nähdään pian.

12.12.12

Tänään kannattaa mennä naimisiin ainakin klo 12.12. Syy on se, että hääpäivä ja kellonaika on helppo muistaa. Numerosarja tuo myös mystistä onnea. Hyvän kuvan erityisestä onnesta sai tänään, kun kuunteli erään pariskunnan mielipiteitä siitä, milloin avioitumispäivä oli sovittu. Onnellinen aviomies sanoi, että se päätettiin kaksi viikkoa sitten. Mutta vaimo totesi ykskantaan: "Ei, ei kyllä se oli marraskuussa". Mitäpä siihen voi todeta muuta kun, että päivä tuo onnea ja sitä riittää. Olisinpa itsekin mennyt tänään naimisiin. No ei hätää, ehkä sitten sadan vuoden kuluttua 12.12.2112.

Ravi Shankar on kuollut

Ravi Shankar oli kuuluisin sitarin soittaja. Erityisen kuuluisuus tuli yhteistyöstä George Harrisonin ja Beatlesin kanssa. Shankar oli eräs hippiliikkeen musiikillisia idoleja. Hän oli kuollessaan 92-vuotias. Hän teki yhteistyötä myös mm. viulisti Jehudi Menuhinin kanssa. Shankar oli vieli ennen kuolemaansa Grammy ehdokkaana. Hänen tyttäriään ovat muusikot Norah Jones ja Anoushka Shankar. intialainen Shankar kuoli kalifornialaisessa sairaalassa.

Kuusi on varastettu !

Paha rikollisaalto on vyörymässä yli Suomenniemen. Rikolliset ovat keskuudessamme. Naapurisi voi olla mukana tai paras työkaverisi. Jo nyt Hämeenlinnassa varastettiin ensimmäinen joulukuusi. Jatkoa seuraa ensi viikolla. Yli kymmenen tuhannen kuusen arvioidaan häipyvän luvattomasti olohuoneisiin. Poliisin ylin johto ja rikosseuraamusviraston pomot ovat tehneet turvasuunnitelman nimeltään Pyhä joulukuusi. Tutkivan journalistiikan osaajamme ovat saanut haltuunsa tämän suunnitelman. Julkaisemme pääkohdat tästä salaisesta planista. Huomautettakoon, että tämä on täysin luottamuksellista.

Pyhä joulukuusi - yhteiskuntamme yleisimmän rikollisuuslajin torjuntasuunnitelma

1.Joulua edeltävällä viikolla Suomen metsiin palkataan kymmentuhatta kuusivalvojaa. Valvojat partioivat ilta kuuden ja aamu kahdeksan välillä. Valvojille annetaan poliisiopistolla poliisin pikakoulutus ja heillä on määräaikaiset poliisivaltuudet. Valvojat saavat oikeaa palkkaa, jotka katetaan vankiloiden vähenevillä kustannuksilla. jo kuuden vankeutta saavan kuusivarkaan vuotuiset kulut ovat suuremmat kuin kymmen tuhannen kuusivalvojan palkat. Valtiovarainministeriö on hengessä mukana.

2. Maa-ja metsätalousministeriö leimaa kaikki kuuset mikkrosiruilla. Näin metsästä luvatta lähtevät kuuset voidaan jäljittää. Pelastuskeskukset ja liikennevalvonta seuraat Kuusinen liikkeitä jouluaikaan.

3. Kuusikauppiaille maksetaan jokaisesta myydystä kuusesta kolmenkympin tukimaksu, jos kuuseen on asennettu mikrosiru. Näin kuusikauppiaat saavat lähes kaksinkertaisen tilin.

4. Kaikki kiinnijääneet kuusivarkaan koulutetaan joulupukeiksi. Maailamn parhaat manipuloijat Kiinasta, Pohjois-Koreasta ja Kuubasta tulevat opettamaan kuusivarkaan pois pahoista tavoista ja uudelleenoppimaan uutta aatetta. Siis joulujutche aatetta.

5. Suuret paperitehtaat Metso, Enso ja Serla alkavat valmistamaan puusta ikikuusia. Kuusia valmistetaan pari miljoonaa ja niitä myydään tehtaiden portilta kahden euron hintaan. Halvalla menee, mutta ostaja sitoutuu samalla tekemään tehtaalla yhden rälssipäivän vuodessa kymmen vuoden ajan. Paperiteollisuudessa on halua ottaa myös Kuubalaisten manipuloimia kuusivarkaita portinvartijoiksi ja esimiehiksi.

6. Uusi tosi-tv ohjelma Kuusivarkaan kurkulla alkaa telkussa. Se kestää jouluun asti. Ohjelmassa seurataan kuusivarkaan kiinniottajien arkipäivää 7/24 metsissä, puistoissa ja toreilla. Eniten kuusivarkaita ohjelmassa napannut henkilö saa 30.000 € ja ilmaisen joulukuusen.

7. Fortum ja vattenfall tekevät joulukuusiksi sopivien Kuusinen ympärille aähköpaimenen. Tämä kolme metriä pitkä aitaus suojelee kuusta nimenomaan joulunaikana. Sähköiseksi taltuttaa tunkeilijat ja poliisit tai kuusenvalvojat ehtivät paikalle ennen henkilön virkoamista.

8. Aalto yliopistoon perustetaan joulukuusiprofessuuri. Yhtenä tutkimusohjelman osana on kuusivarkauksien tutkiminen ja ennaltaehkäisy. Tämä MTK:n ja Rikosseuraamusviraston käynnistämä ohjelma rahoitetaan EU:n maatalouden rikoksentorjuntatuista. Asiaa valvova komissaari on luvannut 10 miljoonan avustuksen, jos aihealueelta saadaan ensi vuonna yksi väitöskirjaa, viisi gradua ja kymmenen seminaarityötä.

9. Joulun jälkeen kirkoissamme on pappien nimetön vastaanotto otsikolla Pyhä kuivuva puu. Kaikki joulukuusen varastaneet syntiset voivat ripittäytyä kirkossa, mikäli palauttavat varastamansa kuusen kirkon pihalla olevaan keräyspisteeseen. Kaikille palauttaneille annetaan lisäksi joulupussi ja lämmintä juomaa. Seurakunnissa on varauduttu kymmenien tuhansien joulupussien jakamiseen. Tänä jouluna muita ruokapusseja ei jaeta vaan voimavarat keskitetään kuusivarkaiden eväisiin.

Näillä keinoilla Suomi on taas maailman turvallisin, älykkäin ja mukavin paikka asua ja elää. Tämä joulu on entistä enemmän kultainen ja köyhillekin ainakin pronssinen,

Häkämies heittää häkää

Entinen ministeri ja nykyinen työnantajamies Häkämies (onkohan pää mennyt sekaisin häästä) ehdottanut, että työaikaa pitäisi lisätä. Kiinnostava näkökulma. Sehän johtaisi siihen, duunareille pitäisi maksaa palkkaa enemmän. Kuka nyt tekisi enemmän työtä, jos ei saa lisää liksaa ? No, työaika on vähentynyt kuusikymmentäluvun 40 tunnista nykyiseen reiluun 32 tuntiin. Varttuneet lukijat muistelevat kuuskytluvun työkulttuuria. Tai seiskytluvun, kahdeksankummentäluvun työkulttuuria. Siinä on huisi ero. Ennenkaikkea tehokkuudessa. Oletetaan, että työaikaa lisätään vaikka parilla tunnilla viikossa. Mitä siitä seuraisi ? Nykyisellä tehokkustyylillä, eläkeikä alkaisi taas laskea. Kovatahtinen työ söisi työntekijöitä ja eläkeelle lähdettäisiin aikaisemmin. Samalla eläkekulut kasvaisivat.

Oletan että Häkämies haluaa heittää työmarkkinoille häkää. Kyse on palkankorotusten estämisestä. Siinä asiassa on tärkeää heittää häkää peliin. Tässä tilanteessa odottaisi, että yritettäisiin edes saada jotakin uudenlaista yhteiskunnallisesti järkevää tulosta. Häkä ei nyt auta Suomen kansantaloutta. Sen luulisi ex-ministerinkin ymmärtävän.

Heimolaisuus tappaa itsenäisen ajattelun

Jani Kaaron kolumni heimolaisuudesta virkisti aivojani. Tämä kirjoitus oli Hesarissa. Olen tässä asiassa osaheimolainen hänen kanssaan. Tärkeitä huomioita nuorelta ihmiseltä. Olen ollut nuorempana heimolainen. Vanhemmiten on ajattelu muuttunut yksilöllisen suuntaan. Samaa suuntaa on ollut huomattavissa koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Yksilöllisyydestä on tullut painava arvo. Vapaus on sen korkein muoto. Nykyisin julkisuudessa kaivataan myös yhteisöllisyyttä tai yhteisvastuuta. Se lienee heimolaisuuden yksi osa. Itse ajattelen individualismia jonkinlaisena oikeutena tai vapautensa. Kun on elänyt ja ajatellut yleisen edun, lasten edun, yhteiskunnan edun sun muun edun nimissä, tuntuu ruhtinaalliselta ajatella vain itseään ja omia halujaan. Sen myöntäminen on myös vapauttavaa. Kun on kohtalaisen iäkäs, se tuntuu palkinnolta, jonka on ansainnut.

Yksilöllisyys voi olla myös kriisin paikka. Usein suuret yksilöt eivät sulata muita yksilöitä. Vahvat egot kaipaavat enemmänkin myötäilijöitä ja saattavat synnyttää heimolaisuutta. Monta värikästä persoonaa sekoittaa kaikenlaiset pasmat. Usein sanotaan, että kyllä tämä yhteisö yhden hullun kestää, muttei useampia.

Kokonaat toinen näkökulma asiaan tulee kun ajatellaan ihmisten vaurautta ja koulutusta. Tai köyhyyttä ja kouluttamattomuutta. Kärsivä, sairas, köyhä tai sorrettu ihminen ei hirveästi piittaa siitä onko jokin filosofia kohdallaan vai ei. Täydellä vatsalla on helpompi pohdiskella vapautta ja yksilöllisyyttä. Heimolaisuuden merkitys ja voima onkin isossa massassa. Otetaan vaikka esimerkiksi viime vuosien muutokset arabimaissa. Siellä on ollut vahva heimolaisuus vallalla ja sen seurauksena on saatu muutoksia aikaan. Hyviä vai huonoja ? Sen aika näyttää. Toki nälkäinen ihminen hakee varmasti yksilöllisiä ratkaisuja, mutta tarttuu varmasti muiden samanlaisten vaatimuksiin. Koulutuksen merkitys on myös suuri. Yksilölliset ihmiset ovbat varmasti koulutetumpia ja koulutuksen kautta tulee laaja-alaisempaa ajattelua ja mahdollisuuksia. Muttei sekään mikään tae ole.

Kuitenkin heimolaisuuden uusia ilmiöitä on myös tänä päivänä vahvasti esillä. Puhutaan sitten ekologiasta. ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksista, kansallisaatteista, vähemmistöistä tai vaikka joukkueurheilun fanituksesta. Jälkimmäisessä näkyy hyvin yhteisöllisyyden ja yhteenkuulumisen tarve. Se perustuu tunteiden kokemiseen ja oikeassa olemisen tarpeeseen. Mutta jos miettii muitakin edellä mainittuja ilmiöitä, niissä on samaa rakennetta. Sisältö on vain huimasti erilainen.

Kaaro esittää ajatuksen, että heimolaisuuden taustalla on samaistuminen ympäristöön. Eräänlainen yhdessä selviytymisen logiikka. Varmasti näin on, mutta tällaisen makroajattelun lisäksi pitäisi myös katsella mikroelämää. Tarkoitan sillä esimerkiksi suvun, perheen, läheisten, rakastumisen jopa omantunnon vaikutuksia. Niiden jälkeen voisi saada näyttöjä heimolaisuuden ilmenemismuotoihin. Tarkoitan tällä ryhmädynamiikan ilmenemistä. Ryhmässähän on usein päävoima, tukija ja hiljainen myötäilijöiden porukka ja usein joku vastarannan kiiskikin. Juuri myötäilijät voivat olla hiljaisia ykainajatteliojoita, jotka käyttäytyvä uusissa tilanteissa arvaamattomasti. Kun johto repeilee, ryhmän käyttäytyminen repeilee myös. Samoin taitaa käydä heimolaisuudessakin.

Joka tapauksessa virkistävä avaus tähän länsimaisen elämän kulmakiveen. Yksilö vai yhteisö ? Siinä vasta kysymys.

Fracture - murtumaton

Subin sunnuntaileffa oli Fracture -murtumaton. Pääosissa Antony Hopkins murhaavana aviomiehenä ja Ryan Gosling nousukassyyttäjänä.

Lyhyesti juonesta: Aviomies löytää vaimonsa poliisimiehen sylistä. Mies ampuu myöhemmin vaimon. Mies myöntää ampuneensa vaimonsa kotiin tulleelle rakastajapoliisille. Syyttäjä on innoissaan saamassa uuden työpaikan huippuasianajotoimistosta. Kuitenkin ampujan oikeuskäsittely meneekin, kun surma-asetta ei löydykään. Ampujan vaimo on koomassa ja hengityskoneen varassa. Oikeus vapauttaa ampujan todisteiden puutteessa ja poliisirakastaja ampuu itsensä. Ampuja mies päättää vaimon elämän lähiomaisen vaatimuksella. Lukuisten käänteinen jälkeen syyttäjä keksii, että ampuja on vaihtanut surma-aseen poliisin kanssa ja jenkkiläisen oikeusmoraalin mukaisesti oikeus voittaa ja murhaaja jää kiinni.

Elokuva on jännittävä ja tiivistunnelmainen huolimatta sitä vaivaavista sarjafilmeille tyypillisistä kliseistä. Alun jännittävää yhteenottoa ampujan ja syyttäjän välillä ei nähdä. Käänteillä ja kliseisillä asianajaja teemoilla mennään turvalliselle vesille. Anthony Hopkinsin kivikasvoinen rooli tuo mieleen Uhrilampaiden Lecteriin. Kässäriä hiomalla leffasta olisi saanut todellisen klassikon. Nyt mentiin helpomman kautta ja valmisteltiin taviskatsojien suosio. Paljon aukkoja jäi juonesta mieleen. Poliisin itsemurha, ampujan mahdollisuus päättää ammutun vaimonsa letkujen irroittamisesta, poliisin ja ampujan samanlaiset aseet, syyttäjän ja huippuasianajotoimiston naisen suhteen töksähtävä loppuminen jne. Kokonaisuus jää kuitenkin plussan puolelle ja elokuva oli katsottava loppuun asti. Elokuva pysyi tiiviinä loppuun asti. Hopkins ja nousukasnäyttelijä Gosling olivat rooleissaan kohtuuhyviä, vaikka molemmille jäikin parannettavaa. Ripaus Lynchiä ja salamyhkäisyyttä niin tämä leffa olisi ollut neljä tähteä.

Ei hullumpi kritiikki henkilöltä, joka katselee useimmiten neljää leffaa kerralla ja lopettaa surfailun tyytymättömänä tunnin jälkeen. Nyt sentään katsoin kaksi elokuvaa kokonaan peräkkäin. Wow !

Erämaan laki

Wyatt Earp ja Doc Holliday mittailevat toisiaan ja taistelevat rikollisia vastaan John Fordin klassikkoleffassa Erämaan laki. Henry Fonda on hienosti pääosassa. Luodit vinkuvat ja miestä kaatuu. Viskiä virtaa ja pari kilpailevaa kaunotartakin on kisaamassa pyssysankarien suosiosta. Aitoa lännenleffan tunnelmaa ja maisemia tihkuva elokuva tehtiin vuonna 1946. Nyt se esitettiin Teeman sunnuntaielokuvana. Keräilin hylsyjä olohuoneesta telkun edestä pitkin iltaa.
Ei paha, sanoi Jorma Uotinenkin.

Suomen urheilun henkinen kantti romahti

Suomalaiset urheilijat ovat olleet vahvassa laitavastaisessa urheilun eri kentillä ympäri maailmaa. Lauantain menestyksekkäät potteet olivat unohtuneet ja kaikkialta kantautui toinen toistaan masentavampia urheilusaavutuksia.

Suomi sähläsi Ruotsia vastaan salibandyn MM-kisoissa. Ruotsi juoksi Suomen sählyjoukkueen nurin mennen tullen. Suomi pelasi kuin nais... ? Suomi seisoi kentällä passiivisena kuin hameet pää... ? Suomen miehet lepsuilivat kuin akk... ? Pahoittelen sanavarastoani. Eihän naisilla ollut mitään tekemistä passiivisen mutta uneliaitten sumalaismiesten pelin kanssa. Näin pahasti Ruotai on muiluttanut meitä sata vuotta sitten tai oliko se tuhat vuotta sitten. Kaksinkertaista Suomen joukkuetta ehdittiin jo pitämään puoliksi maailmanmestarina. Aamupäivällä pelaajien kaulassa roikkui jo puolikas kultamitali. Toisen erän jälkeen 9 - 1 suomalaiset antoivat mitalinpuolikkaat ruotsalaisille ja aloittivat karjalaisen joukkoitkuvirren. Suomihan on maailmanmestari salibandyitkuvirsien joukkueitkussa. Valtoimenaan virranneet kyyneleet ja sulavana soineet sävelet saattelivat Ruotsin salibandyn maailmanmestariksi lukemin 11 - 5.

Ampumahiihdon maailmankupissa (luitte aivan oikein) hiihdettiin ja ammuttiin viestit. Sekä miehissä että naisissa suomalaiset liputettiin laduilta sivuun. Syynä oli liian hidas vauhti ja huono ammunta. Hyvät uutiset olivat, että näin suomalaiset urheilijat ehtivät aikaisemmin lentokoneeseen ja monta pakettia panoksia jäi säästöön. Tunnettu tosiasiahan on, että ampumahiihtoliitto on pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Mäkihyppelyn maailmankuppi (luitte aivan oikein) hypättiin Sotshissa. Sotshihan on paitsi kesäinen rantalomakohde, myös seuraavien talviolympialaisten kotikaupunki. Liekö aurinkoiset rantabulevardit tuoneet voimakkaan sivutuulen vai oliko borssikeitto liian kuumaa, mutta suomalaiset eivät jaksaneet ponnistella kolmenkympin sakkiin. Larinto ja Asikainen löytyivät sijoilta 33 ja 34. Hauska ja hyödyllinen matka kuitenkin oli, koska makikotkamme (joissakin yhteyksissä puhutaan mäkikyyhkyistä tai -puluista) pääsivät maistelemaan olympiakaupungin kisafiilinkia. "Ellei ole fiilistä, ei hyppykään kulje". Nyt haettiin fiilistä ja Lahden betonista haetaan sitten ensi kesänä mäkikunto.

Pekka Koskela rikkoi luistimensa Naganossa ja sijoittui viimeiseksi.

Ranskan Val d'iseressä laskettiin alppihiihdon suurpujottelun maailmancupia. Marcus Sandel osoitti olevan poikkeava suomalainen, sillä hän päästeli sijalle 12. Se on melkoinen paukku, sillä Tanja Poutiainen pääsi naisissa vasta sijalle 25.

Huippu-urheilun säätö- ja vääntötoimikunta voisi mennä Hyrynsalmelle tutustumaan suopotkupallon pohjamutiin ja turvesaunan huippu-urheilua parantavaan vaikutukseen. Sieltä se suomalainen sisu löytyy. Kainuun metsistä. On aina ennenkin löytynyt.

Kiira Korpi, Pekka Koskela ja Kaisa Mäkäräinen

Ei Kiira nyt päässyt parhaimpaansa, mutta hänellä on ollut vatsatauteja ja muuta vaivaa. Hyvä kuitenkin, että päätti lähteä Sotshiin kisaamaan. Korpi teki historiaa osallistumalla ensimmäisenä suomalaisena kuuden taitoluistelijan Grand Prix - kisoihin. Tuloksena oli neljäs sija. Tamperelainen on kuitenkin hyvässä nosteessa vaikka varsinainen läpimurto puuttuukin.

Pekka Koskela palasi loukkaantumisen jälkeen pikaluistelusprinttereiden maailmancupiin. Jalka oli reväyttänyt ja varovaisesti miehenä Koskela lopetti alkuunsa tuhannen metrin matkan edellisissä kisoissa. Dramaattisesti Koskela kärrättiin sairaalaan jalka vahvasti paketoituina. Nyt jalka oli taas kunnossa ja plakkariin tuli voittoo viidellä sadalla metrillä. Jo toinen tänä syksynä. Mutta mitä teki Pekka. Hän vetää pohjat myös tonnilla ja voittaa tämänkin matkan. Samalla Koskela siirtyy johtoon maailmancupin yhteispisteissä molemmilla matkoilla. Seinäjokinen teki pikaluisteluhistoriaa voittamalla kaksi matkaa samana päivänä.

Kaisa Mäkäräinen lähti ampumahiihdon takaa-ajokisaan toiselta sijalta. Makuulta tuli puhtaat nollat, mutta pystyammunnasta neljä ohilaukausta. Kovana hiihtäjänä tunnettu Mäkäräinen pystyi kuitenkin sinnittelemään kolmanneksi. Ristijärveläisellä oli kultakin haarukassa, mutta epäonnistunut pystyammunta pudotti sijoituksen kolmanneksi. Hoppee ei oo häppee, muttei pronssikaan.

Vilkkaan ja vauhdikkaan urheiluLauantain helmet olivat tässä. Toki mäkeä hypättiin, hiihdettiin, pelattiin jääkiekkoa, salibandyä, jääpalloa, koripalloa ja vaikka mitä. Mutta nykyurheilussa yksilöt alkavat vaipua joukuelajien varjoon. Siksi tämä näkökulma.

Sukkahousujen salattu maailma

Sukkahousut herättävät selkeästi kaksisuuntaisen ajatusmaailman. Sukkahousut ovat epäseksikkäät ja epämukavat vaatteet, jotka lämmittävät mukavasti pakkasella. Tämän välttämättömän pahan käyttöön ja erityisesti hankintaan liittyy parit niksit. Koska olen pitkäaikainen salasukkahousuaddikti, annan muutaman näppärän vinkin aloittelijoille.

Sukkahousupakkauksessa on taulukko, josta voi tarkistaa oman kokonsa. Taulukossa on pituuden ja painon suhde. Tee näin : katso ensin oma pituutesi. Katso sitten oma painosi. Lukujen risteyskohdassa on oikea kokosi. Helppoa ja yksinkertaista. Yllätys on se, että lyhyt 160 sentti pyylevä henkilö voi käyttää samoja sukkahousuja kuin parikymmentä kiloa kevyempi 170 senttinen ihminen. Ratkaisevaa on sääriosan pituus. Tärkeää on ostaa riittävän pitkät sukkahousut. Lyhyet sukkahousut valuvat alas vaikka mitä tekisi. Usein kaupoissa näkee oudosti itseään kopeloivia kanssaihmisiä. Sukkahousut ovat säärestä liian lyhyet ja henkilö yrittää epätoivoisesti nostella sukkiksia.

Tämä paljastukseni tai kaapista ulostuloni, on helpottanut kovasti elämääni. Vielä jätän kertomatta salaisen paheeni panna sukkikset päähän, kävellä Siwaan ja hankkia viikonlopun eväät halvalla. Kaikkea ei kannata kertoa kerralla, sillä kaverit voivat ottaa nokkiinsa, puoliso saattaa lähteä toisen matkaan tai virkavalta alkaa soitella outoja puheluita. Silti voin avoimesti kertoa, että hypistelen usein sukkahousuja (en kerro missä ja kenen, mutta varsinkin nyt talvella) ja joskus iltaisin nautiskellen niiden riisumisessa ennen nukkumaanmenoa.

Parhaat lukiot ( ja huonoimmat)

Lukioiden rankkaus on jälleen suoritettu. Kärkipää on kokenut muutoksia. Entiset huippulukiot eivät ole pysyneet kehityksen kärjessä. Vai mistä tässä on oikein kysymys ? Nyt lukioita vertailtiin seuraamalla vuonna 2009 lukion aloittaneiden tasoa vuoden 2012 ylioppilaskirjoitusten neljän kirjoitetun aineen tuloksiin. Tämä näin yksinkertaisesti sanottuna. Tosiasiassa laskutapa oli huomattavasti monimutkaisempi, mutta koska olen vuoden 1971 tavisylioppilas, en jaksanut keskittyä (en ymmärtänyt) tätä laskutapaan. No, ei hätää. Nokkelana journalistina huomasin kuitenkin erittäin merkittävän tuloksen. Kympin sakissa oli viisi ruotsinkielistä ja yksi ranskankielinen lukio. Vastaavasti kymmenen heikomman lukion listassa ovat mukana Harjavalta, Veteli, Ranua, Rautjärvi, Vesanto, Tervola, ja Rautavaara.

Johtopäätös on selvä. Jos olet ruotsinkielinen abi, sinulla on mahdollisuuksia yo-kirjoituksissa, perhe- ja työelämässä. Mutta jos elät periferiassa ja olet metsässä haahuileva abi, voit heittää haaveet yo- kirjoituksista, kiinnostavasta elämästä tai työpaikasta romukoppaan ja keskittyä esimerkiksi seurusteluun, harrastuksiin tai vaikka kivoihin tekkkuohjelmiin. Missään nimessä ei kannata stressata kirjoituksilla, sillä rajanvedon huippujen ja tavisten osalta tekee koulu, ei siellä opiskeleva yksilö. Tämä on varmasti helpottava uutinen useimmille lukiolaisille.

Voidaan kysyä: kuka tarvitsee tätä vertailua ? Bätre folk ei tätä tarvitse, sillä he tietävät tasonsa, ainakin kun katsovat pankin tilitapahtumia, osakeantituottoja tai yhtiöidensä hallituspaikkoja. Koulujen reksit ja muu henkilökunta eivät tarvitse tätä koska hyvien koulujen reksit, sun muut seurustelevat hyvin koulujen porukoiden kanssa. Oppilaat eivät tätä tarvitse, koska heidän päähänsä on jo vuosikausien ajan taottu sosiaalinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema. Ei se todellisuus lehtikirjoituksista tai rankingeista muuksi muutu.

Tätä tarvitsee media itse. Sehän koostuu minunlaisistani keskivertoihmisistä, jotka koitamme löytää elämästä erilaisia nokkelia ja merkittäviä ilmiöitä. Mediayhtiöt kilvoittelevat sillä, kuka saa esiin jotain erilaista. Tässä tapauksessa STT on tehnyt tämän hienon ja merkittävän tutkimuksen. Mainittu tietotoimisto ei olekaan juuri muuta keksinyt sitten Jari Räsäsen dopingkohu-uutisen. Siitä onkin sitten riittänyt juttua, oikeudenkäyntejä ja uutisia kymmeniä vuosia. Lukiorankkaus tuskin yltää samanlaiseksi hitiksi, mutta osoittaa kuitenkin muulle medialle, että täältä tullaan ja kohta rävähtää. Tai sitten ei.

Linnan juhlat

Suomen parhaat ihmiset juhlivat itsenäisyyspäivää Presidentinlinnassa. Presidentti Niinistö ja puolisi Jenni Haukio kättelivät vieraat. Köyhä kansa tuijottelisin ihmisiä ja antoi kiitettävän kritiikkiä parhaiden ihmisten vaatteista, ulkonäöstä, puolisoista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Kauniita naisia ja komeita miehiä oli läjäpäin. Mutta myös taviksen näköisiä parhaita ihmisiä oli antautunut mukaan.

Muutamia ehdotuksia seremonia uudistamiseksi. Ovimiehet voisivat pyytää kauniita ja komeita viivyttelemään katttelyparketilla. Vastaavasti muita kehotetaan pitämään kiirettä ja sujahtajan huomaamattomasti sivuhuoneisiin. Näin kansa saisi enemmän irti kalliista puvuista, meikeistä ja koruista. On tietysti demokratian hengen mukaista, että kaikki saavat saman verran olla esillä, mutta katsojan (asiakkaan) näkökulmast asia on erilainen. Lisäksi katsojille voisi tarkemmin esitellä kokkien luomuksia ja haastatella ruokailijoiden mielipiteitä linnan pöperöistä. Näin verovaroilla tehdyista tarjottavista voisi saada kotiin reseptejä ja uusia vinkkejä. Nykyiset haastattelut ovat paperin makuista hypetystä, joka lähinnä ärsyttää suurta yleisöä.

Ensi vuonna, kun vastaanottopaikka muuttuu, voitaisiin myös äänestää kenet haluaisit linnan juhliin. Reilu sata eniten ääniä saanutta pääsisi bileisiin mukaan. Kansa voisi juhlia edustajiensa välityksellä. Ensi vuonna voitaisiin jakaa ovella numerolappuja. Miehille sinisiä ja naisille punaisia. Kun löytää parin, pääsee kättelemään Pressaa. Tiedä vaikka tätä kauta löytyisi suomalaisia superpareja. Mikäs sen somempaa !

Niin, illan kaunein ja komein olivat Mikaela Wulf ja Cheek. Mitä ? Eikö ?

Suomi vähiten korruptoitunut

Julkisen sektoirin korruptiota on taas tutkittu. Kaikkiaan 176 maan korrupio on laitettu vertailuun ja riviin. Kärjessää on meidän Suomi. Iloinen uutinen näin itsenäisyytemme juhlapäivänä. Kärkipaikoilla ovat Tansaka, Uusi-Seelanti, Ruotsi, Singapore, Sveitsi, Australia, Norja, Kanada ja Hollanti.

Peräpäässä ovat kehittynät maat Afganistan, Pohjois-Korea, Somalia, Sudan, Burma, Uzbekistan, Turkmenistan ja Irak. Lähes jokainen näistä on sotia käyviä tai käyneitä maita.

Maailman mahtimaista USA on sijalla 19, Kiina sijalla 80 ja Venäjä sijalla 133. Niin, Venäjä on aika huonossa hapessa. Mitenhän dosentti Bäckman kommentoi tätä tietoa ? Onkohan tätäkin tietoa media vääristellyt ? Tutkimus ei ole kuitenkaan suomalaisten tekemä vaan Transparency Internationalin. Mikä se sitten lieneekään.

Veronpalautukset ja mätkyt uusiksi

Verohallituksen pääjohtaja Mirjami Laitinen ehdottaa, että veronpalautuksista ja mätkyistä luovuttaisiin. Verotilanne siirtyisi seuraavan vuoden verotukseen. Toisin sanoen, jos saat palautuksia, se otetaan huomioon seuraavan vuoden veroissa. Jos taas tulee lisäveroja eli mätkyjä, seuraavan vuoden verotus on entistä kovempi. Lisäksi verovelvollisella olisi ns. verotili, jonne voi maksella veroja tai säilyttää fyffeä veronmaksua varten.

Harvinaisen kiinnostava ja järkevä ehdotus. Kannatan tätä ehdotusta. Jos oikein vielä tätä hiottaisiin, verotili voisi olla pankissa. Verovirkailija hoitelisi vain laskelmat ja pankki hoitelisi rahaliikenteen. Eikös silloin verottajien määrääkin voitaisi vähentää ? Tai valtionkonttorin ?

Joulu on taas

Taitaa olla joulu. Etäinen työkaveri toivotti hätäpäissään hyvää joulunaikaa, kaupassa nuorten tyttöjen kvartetti lauloi joululauluja, kirkkokuoro veti hoosiannan, kylmäaltaat pursuilevat kinkkuja ja lahjavihjeitä on lehdet ja mainoslehtiset pullollaan. Kuitenkin oikeasti jouluun on kolme viikkoa. Markkinavoimat ovat aloittaneet jo joulun vieton. Hauskaa niille, jotka diggaavat joulun vietosta ja joulun tunnusmerkeistä. Kauhistus minunlaiselle urbaanille palkansaajalle, joka haluaa vetää peiton korviin ja nukkua talviunta. Kaiken lisäksi tuli vielä oikea talvi. Lunta tupaan ja pakkasta porstuaan. Nyt on paikallaan ottaa esille kirja "Miten selviät joulusta, Miten selviät talvesta, Miten selviät pimeydestä, ilman sitä ikävää kouristusta sielussa, ruumiissa ja pääkopassa ?

1. Ota lomaa kaksi kuukautta - puoli vuotta joulukuun alusta alkaen. Viime vuoden lomaa + tämän vuoden lomaa + säätövapaita + vapaapäiviä + palkatonta + sairauslomaa + vuorotteluvapaata + ennenaikaista eläkettä + ihan mitä keksit. Osta menolippu Ouakadouaan. Nauti lämmöstä, makaile rantahietikolla, surfaile lempeillä aalloilla ja vedä päivätirsat bambumajassa. Olet sen ansainnut. Ei paina joulu. pimeys tai kylmyys päälle.

2. Ellei loma mitenkään onnistu? Paksu peitto korviin. Patterit täysille. Sopivia herkkuja ja nesteytystä lähimaastoon. Unettavaa musiikkia kajareihin. Sopiva pehmonalle kainaloon ja hups. Kohta on kevät ja aurinko pilkottaa verhojen takaa. Saatat huomata olevasi zombie, mutta ei huolta. Kevät, kesä ja parturi ovat edessä.

3. Ellei nallekarhuakaan löydy, lämmitä sauna. Jollei sinulla ole saunaa, jollakin sukulaisellasi, kaverillasi tai kumminkaimalla on sauna. Täytyy olla, sillä suomalaisilla on pari miljoonaa saunaa. Valloita sauna ja vilvoittele välillä. Kannattaa varata myös juomapuolta runsaasti mukaan. Jos käyt piipahtamassa työpaikalla, voit samalla ostaa mehua, limsaa, vettä, bisseä, mitä tahansa. Ja tietysti tuhtia makkaraa huikopalaksi. Parinsadan saunomiskerran jälkeen alkaa ulkonakin olla vähän lämpimämpää ja pääset pihalle vilvoittelemaan.

4. Jos saunaakaan ei satu löytymään, ala kirjailijaksi. Potutus on nyt niin suosittua ja kaikki ottaa pannuun. Telkustakun tulee joku ohjelma, jossa yritetään saada v....tutuskäyrä laskemaan. Kirjoita kirja siitä miten saat kunnolla kiukun nousemaan. Vaihtoehtona kirja naapureista ja hyväosaisista työkavereita otsikolla : On se niin väärin. Purista kirjaksi kaikki kauna ja vääryys, jota olet elämäsi aikana kokenut. Lopuksi viet sen kustantajalle. Kirjoitat uuden version. Lähetät uudestaan kustantajalle. Jatka tätä kevätauringon nousuun ja huomaat olevasi pelastunut. Pahimmassa tapauksessa olet kirjailija, voitat Finlandian ja voit toteuttaa kohdan yksi.

5. Kaikilla ei pysy kynä kädessä tai pää ei tuota sanoja. Sinun tsäänsisi on alkaa lentäjäksi. Sehän on ammatti, jossa aina noustaan ja laskeudutaan. Autopilotti hoitelee hommat ja voit keskittyä tärkeimpiin asioihin kuten kohdemaan matkakohteisiin ja viettelyksiin. Useimmiten ympärillä on sinua sillä silmällä katselevat neitokaisia. Liksaakin tulee tili täyteen ja voit lentää päiväntasaajalle vapaalipulla. Jos nyt enää haluat käyttää niin tuiki tavallista liikkumistapaa kun lentäminen. Joka tapauksessa halutessasi olet kymmenessä kilometristä ja siellähän paistaa aurinko. Otat tangat päällesi ja nauti kirkkaasta kelistä.

6. Jos nyt sitten kävi huonosti, etkä läpäissyt lentoperämiehen pääsykokeita, älä hätäänny. Aina voit tehdä kuten minä. Painut aamuisin unenpöpperöisenä töihin, kirjoittelet illat blogia, yrität nukahtaa öisin ja säälit loputtomast itseäsi. Kohta tapahtuu ihme ja kaunis blondi soittaa ovikelloasi. Hän hautaa sinut syliisi, silittää päätäsi, kuuntelee murheitasi ja poistaa tuskasi. Aurinko on palannut elämääsi ja velat tuntuvat saatavilta. Joulukin on lähes ok.

Suomalainen huippu-urheilu

Meidän huippu-urheilu on kaikkea muuta kuin huippua. Perinteiset lajit keihäänheitto, hiihto, makihyppy puhumattakaan yleisurheilusta ovat jääneet maailman hiipumista ennenäkemättömällä tavalla. Huippu-urheilun tilaa ja tulevaisuutta mietiskellyt huippu-urheilun huippuviisaiden huippuasiantuntijoiden huipputiimi. Se ehdottaa lisää rahaa huippu-urheiluun ja huippujen kaikenmoista tukemista. Samanaikaisesti suomalaiset huippu-urheijat ovat tulleet ulos kaapeistaan ja kertoneet avoimesti mielenterveysongelmista, dopingista ja julkkiselämästään. Huippu-urheilijoiden tulevaisuus viihdeohjelmien juontajina, osanottajina ja viihdyttäjinä näyttää huonolta.

Nyt huippu-urheilijat suunnittelevat tulevaisuuttaan nykyaikaisina tv-kokkeina, tv-kodin sisustajina, tv-lemmikkien ohjaajina ja tv-autojen tuunaajina. Hyvä niin, ovathan he yleisön suosikkeja. Valmentajat ovat siirtyneet siviilitöihin opettajiksi urheilukommentaattoreiksi ja urheilulehtien kolumnisteiksi. Entiset huippuurheiluseurat ovat suuntaamassa toimintaa erilaisten terveys- ja hyvinvointikeräysten järjestämiseen. Siihenhän heillä on osaamista. Hyvä niin sillä sosiaali- ja terveyspalvelut syövät valtaosan kuntien ja valtion budjeteista.

Suomen toivoja huippu-urheilussa on vielä purjelalautapurjehduksessa, half pipessa, salibandyssä, alamäkiluistelussa ja pesäpallossa. Olympiakomitea esittää uusina lajeina saunomista, eukonkantoa, suopotkupalloa, saappaan ja Nokian lumioiden heittoa. Samalla esitetään, että yleisurheilu, mäkihyppy ja hiihto poistettaisiin olympialaisten ohjelmasta. Hyvä niin, sillä turha satsata vähiä rahoja lajeihin, joissa ei menestytä.

Liukkaalla kelillä

Liukaaseen keliin suhtaudutaan usein varsin kielteisesti. Tämä on ikävä kyllä totta ja kertoo myös meidän negatiivislähtöisestä ajattelustamme. Liukkailla on myös hyviä puolia ja liukasta keliä kannattaa hyödyntää.

Lapset ovat tässä ennakkoluulottomia ja osaavat hyödyntää liukkauden elementtiä. Ikean kasseista saa hyviä liukupusseja ja mäkisen kadun jalkakäytävästä saa hulppeat vauhdit. Riskinä on tietysti kelata kumoon ohikulkeville aikuisia (mummoja) tai luisua ohiajavan auton alle, mutta joku laskijoista voi toimia lippumiehenä ja ohjailla kisaa.

Meille aikuisille liukas keli voi tarjota hauskoja hetkiä vakuutusyhtiön parissa. Monella on jäänyt hampaankoloon yhtiöiden liian pienet korvaukset. Tunnettu tosiasia on, että vakuutusmaksuista pidetään viimeisen päälle kiinni, mutta korvaukset supistuvat aina jollakin vakuutussopimuksen pykälän 137 ö perusteella. Tämän kymmensivuisen, pienellä präntillä kirjoitetun kompurakielisen munkkilatinan sisältö on aina sinua vastaan, tapahtui sitten mikä onnettomuus tahansa.

Nyt voi kuitenkin liukastella kadulla. Jos jalka on valmiiksi kipeä ja kyynärsauvat plakkarissa, kannatta lähteä reippaasti ulkoilemaan. Kulman takaa saattaa pyyhältää kauppakasseilla ladattu ylienerginen perheenemäntä. Nivelsiteet vioittuvat, selkäranka nyrjähtää ja polvi paukahtaa. Hiljaisella kadulla voi kepitellä yksinkin ja hakea lumen alla odottavaa jäistä kohtaa, joka antaa nopean retkahduksen selälleen. Lonkka, olkapää, kyynerpää, solisluu ja kaikki muutkin jäsenet vaurioituvat ja aiheuttavat pysyvän säryn ja kivun. Sitä voi sitten käydä valittamassa ensiavussa, terveyskeskuksessa ja työterveyshuollossa. Katolle kertyy myös tukevia lumitöyräitä. Niitä pudotellessa tikkaat kaatuvat, turvavarusteet katkeavat ja liukas kattopinnoite yllättää. Putoat kohtalokkaasti kovalle betonille ja vaikutukset ovat ennennäkemättömät. Pahinta on se, ettei fyysisiä vammoja ole nähtävissä, mutta kipuja ja henkisiä vaurioita sitäkin enemmän.

Vakuutusyhtiön kanssa saa hyvän skaban aikaan ja puolen vuoden - vuoden kuluttua tulee päätöksiä, joista voi taas valittaa vakuutusoikeuteen, vakuutushovioikeuteen, vakuutuskorkeimpaanoikeuteen, vakuutuksen oikeusturvalautakuntaa, Euroopan ja maailman vakuutuksen ihmisoikeustuomioistuimeen ja mitä niitä nyt on. Oikeusapua annetaan myös maksutta, joten tätä voi pitää iloisena uutena roolileikkiharrastuksena, jossa itse olet uhri ja kaikki muut syyllisiä.

Liukkaus voidaan nähdä uudesta näkökulmasta potentiaalisena tulevaisuuden mahdollisuutena. Tämä jalostaa ihmismieltä ja lisää innovatiivistä ajattelutapaa. Siinä mieli piristyy ja sielu saa ravintoa. Mikä voikaan olla enää hauskempaa ja samanaikaisesti hyödyllistä.

Myrsky sekoittaa Etelä-Suomen

Kova tuuli ja lumisade ovat sekoittuneet arki elämää ja liikennettä. Perinteisesti Helsingin ratapihan vaihteet ovat jumissa/lumissa. Noin 30.000 kotitalouden sähköt ovat katkenneet. Antti-myrskyksi (tänään on Antin päivä) nimetty puhuri on katkonut sähkölinjoja. Suomenlahdella vyöryivät isoimmillaan 10 metrisen aallot. Turun moottoritie on stopissa ja Helsingin kehätiet ja ulosmenotiet ovat pahoisas ruuhkissa. Töiden päättyminen ja viikonlopun alkaminen lisää entisestään liikenneruuhkia.

Vaikka meillä ei olekaan hurrikaaneja, maanjäristyksiä tai rankkasateita, olemme aika herkästi haavoittuva maa. Viime vuosina tuuli on tuivertanut, vettä sadellut ja lunta pyryttänyt melko usein. Jotenkin koko pääkaupunkiseutu tai viimeksi Pohjanmaa on sekaisin tästä muutoksesta. Yksittäisten ihmisten riskejä kartoitetaan ja valvontaa tehostetaan. Kuitenkin julkisen liikenteen ja sähköntuotannon riskejä ei olla suuremmin ennakoitu. Ainakin siltä näyttää. VR:n viivästykset alkavat jo naurattaa. Tai itkettää. Tai molempia riippuen missä suhteessa VR:ään olet.

Meren myrskytuulista tulee mieleen vuosi 1985 ja merimatka Pomerania-laivalla Gdanskiin. Aallot löivät pahimmillaan laivan yli. Peti oli ainoa mahdollinen olinpaikan laivalla. Matka oli loppumattomalta tuntuvaa kallistelua ja keinuntaa. Olo oli niin paha, ettei osannut pelätä laivan uppoamista. Aallot olivat jyrkkiä mäkiä tai ammottavia kuoppia. Myrsky kesti lähes vuorokauden, mutta matka melkein kolme vuorokautta. Sen jälkeen ei ole tarvinnut käydä vapaaehtoisesti huvipuiston laitteissa.

Itse olen tänään myös liikenteessä. Matka Lahteen taittuu bussilla. Oma mopoauto on piinallisen vaikea ohjattava puuskittaisessa tuulessa. Tällaisessa myräkässä voisin uskaltaa ajaa viittäkymppiä. Muutenkaan ajaminen ei kiinnosta lumen seassa. Huomattavasti turvallisempi vaihtoehto on onnikka. Raideliikenne on niin sekaisin, etten edes harkinnut junaa. Suora bussilinja Tampere-Lahti on sitäpaitsi halvempi vaihtoehto. Itse asiassa nautin suuresti tästä valinnasta. Niin monta kertaa olen taiteillut huonossa kelissä tien päällä. Yllättävän paljon kova myräkkä heiluttaa myös isoa bussia.

Joku sisäministeri voisi kehottaa ihmisiä jäämään rokulipäiväksi kotiin. Näin pahimmista ongelmista ja ruuhkista vältyttäisiin. Tai olisiko se ulkoministerin hommia kun ulkona on huono ilma. Tai ehkä liikenneministeri ? Pääministeri päättää tietysti kaikesta mutta valtiovarainministeri voisi sopia työnantajien kanssa maksettavista korvauksista. Onhan tämä työministerinkin hommia ja Jussin mielessä puolustusministeriönnjuttuja. Tietysti presidentti voisi käyttää poikkeustilan suomaa (?) valtaa ja määrätä puolustusvoimien ylipäällikkönä myös reserviläiset kotiin. Tai ratapihalle lumitalkoisiin. Sehän olisi oikein somaa.

J.J.Lehto syytön ?

Turun hovioikeus on katsonut Jyrki Järvilehdon syyttömäksi veneonnettomuuteen, jossa kuoli yksi henkilö. Järvilehdon ei muista mitään. Alkoholilla oli runsaasti osuutta asiaan. Hovin mukaan näytöt eivät riitä Järvilehdon syyllisyyden toteamiseksi. Käräjäoikeus päätti tuomita Järvilehdon kahden vuoden (?) vankeuteen.

Olisin voinut veikata tämän tuloksen. Ihmettelen käräjäoikeuden päätöstä. Kun Järvilehto sanoo, ettei muista mitään, jää näyttö pakostkin ohueksi. Mikä merkitys on ex-formulakuski julkisuuskalla ? Se kiinnostaa varmasti yhtä hyvin oikeusoppineita kuin suurta yleisöäkin Onko Järvilehto osasyyllinen vaikkei hän olisikaan ajanut venettä. Epäilemättä on. Hän on tällöin antanut juopuneen ohjata venettä. Tuleeko siitä kakkua, sitä en tiedä, mutta hän on vahvasti osallisena traagisiin tapahtumiin. Varmasti Järvilehto on saanut jo kovan rangaistuksen koko tapahtuman suuresta julkisuudesta ja häpeästä. Eikä ammattiautoilija tiedä tai välitä laeista ja säännöksistä ? Mutta oikeusprosessit käydään loppuun ja uskon, että monta käännettä on vielä edessä.

Mitä tästä opimme ? Älä aja kännissä ! Älä aja kännissä vaikka olisit ihan tavis. Älä aja kännissä vaikka olisit julkkisammattikuski. Älä aja kännissä vaikka olisit entinen formulakuski. Jos kuitenkin päätät ajaa kännissä, saatat ajaa kovalla vauhdilla päin siltapylvästä ja joku voi kuolla. Siitä tulee pari vuotta vankeutta. Ensikertalaisena selviät vuodella.

Sorin Sirkus - Kujalla

Sorin Sirkuksen perinteinen joulunajan show vie katsoja kujalle. Kuja elää elämäänsä, musa soi ja väki bailaa. Sorin Sirkuksesta on kehittynyt räväkkä nuorisosirkus, jonka parissa viihtyy yhtä hyvin aikuinen kuin vähän nuorempikin väki. Iloitsen nuorten miesten vahvasta panoksesta. He ovat show parasta antia monipuolisella osaamisella ja iskevällä esiintymisellä. Monenlaista yksilöosaamista esitetään myös tikapuilla, renkailla, tulella ja monilla muilla välineillä. Huumoria on kosolti mukana. Erityisesti lopun tramboliinibileet on huikea ja riemukas huipentuma. Se viimeistään imaisee katsojan mukaan kujan maailmaan. Välillä jonglöörin keilat putoilevat tai tyttö putoaa köydeltä, muttei haitaa. Tärkeämpää on sykkivä kuja ja hyvä meininki. Musiikki on jälleen keskeisesti esillä. Edellisvuosien livebändi on vaihtunut Dj:ksi. Ei paha, vaikka live on aina live ja äänitemusiikki ei siihen pysty. Räppääjä olisi varmasti sopinut myös joukkoon, mutta hyvä näin. Esityksi on kaikkiaan vajaa kaksikymmentä Loppiaiseen saakka. Suosittelen.

Barbara Nitke ja Mary Jane Gregory

Alternatives- vaihtoehtoja on nimenä siskosten Barbara Nitken ja Mary Jane Gregoryn näyttelyssä Galleria Emilin studiossa Tampereen Vanhalla kirjastotalolla.

Barbara Nitke on valokuvaaja. Hän tutkii kuvissaan muodin pintakiiltoa. Isot kuvat muistuttavat muotikuvia, mutta niissä on myös jotain pysäyttävää ja kyseenalaistavaa. Kaikki kuitenkin muotikuvauksen keinoin. Hän on taustaltaan tv- sarjojen valokuvaaja ja tukinut kuvillaan naisia pornoelokuvan, fetissien ja sadomasokismin maailmassa.

Mary Jane Gregor asustaa Oulussa. Hänen töitään on ollut kahdesti esillä Tampereella. Mary Gregoryn päämateriaalina on lasi. Hän on valokuvannut suomalaista maisemaa ja maalaa sitä lasipinnalle. Gregoryn teokset ovat suomalaista tai pitäisikö sano pohjoisen väriskaalaa. Pelkistetty maisema, pelkistetyt värit. Teoksissa on vahvasti jotain syvempää suomalaisuutta. Ehkä hiljaisuus ja tasaisuus.

Jollakin tapaa näiden kahden taiteilijan kovin erilaisen töiden asettaminen limittäin jäi vaivaamaan. Nitken voimakkaat värikylläiset työt syövät Gregoryn rauhaa ja hiljaisuutta ja katsoja joutuu hakemaan niitä runsauden keskeltä. Kannatta käydä katsastamassa tämä pienehkö näyttely: Se on esillä joulukuun loppuun.

Parhaat ja huonoimmat autot

Vakuutusyhtiö Warrant Direct on listannut parhaimpia ja huonoimpia autoja. Heille tietysti tärkeä tieto on huonot autot, koska vakuutusyhtiö katselee ongelmia. Eikä pelkästään katsele vaan maksaa korvauksia.

Huonoimmat autot ovat Audi, BMW, Mersu, Bentley ja Porsche. Itse asiassa hyvä ja helpottava tieto meille tavallisille ihmisille. Ne, joilla on varaa ostaa tällaisia autoja, on varmasti varaa maksaa myös vakuutusmaksuja tai korjauksia. Ikävä asia on se, että ilmeisesti me,suuri tavisten lauma, maksamme vakuutusmaksuilla näiden huonojen autojen kulut.

Hyvät autot tulevat idästä: Mitsubishi, Vauxhall (mikä ? eikös tämä brittikärry ole jo naftaliinissa ?), Suzuki, Toyota, Volvo, Mazda. Köyhä kansa ajaa siis hyvillä ja luotettavilla autoilla. Me tavikset ajelemme hyvillä ja kestävillä autoilla ja maksamme kiltisti autovakuutusmaksumme. Se on myös vakuutusyhtiöiden mieleen, jotka joutuvat keräämään meiltä rahat huonojen autojen kustannuksiin.

No, mitä tästä opimme : Köyhällä ei ole varaa huonoihin autoihin. Eipä niin.
Toisaalta varakkaat ihmiset vetävät tässäkin asiassa lopulta pidemmän korren. On se niin väärin.

Herää kysymys.
Mielikuva Audeista ja Bemareista on siis väärä. Onko tämä koko juttu hämäystä ? Olisiko tässä sittenkin takana aito salaliittoteoria, jolla yksinkertaisia mattimeikäläisiä jymäytetään ?

Siitä ja monesta muusta blogimme seuraavissa numeroissa. Keep in touch !

Tylyt maat

Taas on tutkittu matkailumaita. Nyt kysyttiin ihmisiltä tylyintä kohtelua eli missä maassa saat tylyimmän vastaanoton. Kotimaamme Suomi ei ole edes listoilla. Ainakaan viidentoista kärkimaan joukosta ei löydy Suomea. Suurin osa on isoja maita. Se onkin helppo ymmärtää ja myös itse kokea. Isoissa maissa ihmiset ovat kiinnostuneita vain oman maan asioista. Vieraat ovat lähinnä häiriöksi. Pienen maan pitää olla herkkänä muiden maiden ihmisille, koska itsetunto on huonompi. Eurooppa on vahvasti esillä tällä listalla.

Kärkipäässä ovat seuraavat maat: Ranska, Venäjä, Iso.Britannia, Saksa, Kiina, Yhdysvallat, Espanja ja Italia.

Vastaavasti miellyttävät ja ystävälliset maat ovat kaukomaita. Listan kärkipää on seuraava: Brasilia, Karibian maat, Filippiinit, Thaimaa ja Portugali.

Mitä tästä voi oppia. Kannattaa seuraavaksi vältellä suosittuja eurooppalaisia lomakohteita ja matkustaa vaikka Brasiliaan tai Filippiineille. Sinne maksaa toki aika paljon, mutta siellä ollaan vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Ystävällisyyttä ei voi mitata rahassa. Köyhät voivat mennä Portugaliin. Vastaavasti seikkailunhaluiset suunnistakoot Ranskaan Venäjälle tai Britanniaan.

Tästä muistuukin mieleen tapaus viime keväänänä Bolognassa. Olimme syömässä ravintolassa, jonka tavaramerkkinä oli kiukkuinen tarjoilija. Isäntämme huudahti meille iloissaan: "Nyt saimme sen pahansisuisen tarjoilijan". Joten tyly palvelu voi olla myös myyntivaltti. tarjoilija oli kyllä paha suustaan, vaikka myöskin naureskeli meille hyvätahtoisesti.

Pitkäikäinen torttu

Iltapäivälehti kertoi Mänttä-Vilppulan kääretortusta. Henkilö oli ostanut kääretortun vuonna 2007 ja torttu on edelleen hyvännäköinen avaamattomassa paketissa. Miten tämä on mahdollista ? Otimme asiasta selvää eri asiantuntijoilta. Tässä kommentit:

A. Ruokatalouden tutkimuslaitokselta vakuutetaan, että kaikki muukin ruoka säilyy vähintään viisi vuotta. Pakkausta ei saa avata. Mikäli paketissa on pienikin reikä, tuote haettu ja homehtuminen alkaa. Asiaa ei ole haluttu julkistaa, koska se romuttamiseen koko ruokateollisuuden.

B. Elintarviketeollisuuden tutkija vakuuttaa, että kääretorttu on muovia. Se ei säily edes kahta tuntia, vaikka sitä pidettäisiin pakkasessa. Kääretorttu on tuoretuote, joten se kannattaa syödä heti seuraavan tunnin aikana. Näin vältytään ikäviltä vatsakivuilta. Ainakin, jos aikoo syödä koko tortun kerralla.

C. En tiedä mitään ! K-ja S-ketjuista vakuutetaan, ettei heillä ole kyseistä torttua myynnissä. Heidän mukaansa torttu on myynnissä vain kilpailijalla. Molemmat tahot tietävät varmana tietona, että kyseinen torttu sisältää yli 50 % lisäaineita. Loppu on halpiskamaa halpismaasta.

D. Torttutehtaan tutkimusosastolta pahoiteltiin, että torttu oli vahingossa myyty tavalliseen pohjois-pirkanmaalaiseen kauppaan. Kyseiset tortut ovat tarkoitettu palvelutaloihin ja muihin laitoksiin, jossa tarkkaa syöntiaikaa on mahdotonta määritellä edes vuoden tarkkuudella. Torttuja on myyty satoja tuhansia nimeltä mainitsemattomiin kaupunkeihin ja itä-Euroopan maihin hyvällä profitilla.

E. Patentti-ja rekisterihallitukselta todetaan, että kyse on uuden ajan pullopostista. Se on rekisteröity Caymansaarilla ja kestää kaikenlaisia ilmanaloja tropiikin rankkasateista pakkasiin ja maanjäristyksistä pyörremyrskyihin. Kääretorttu tulee myyntiin ensi jouluna ja sitä voi syödä koko 2000-luvun. Hintakin on kohtuullinen 40,95 €/kg ja tarjouksessa 2,95. Kyseessä on kadonnut koetorttu, joka nyt on osoittanut sitkeytensä.

Tampereen alttoviulukilpailu

Kaksikymmentä alttoviulistia kisasi Tampereen konservatoriossa järjestetyssä alttoviulukilpailussa. Ensin karsittiin kaksitoista kiusaajaa ja sitten louppukisaan selvisi kuusi altistia. Lauantaina ja sunnuntaina vedettiin kaksiosainen loppukilpailu: konsertto ja kamariorkesteri. Kamarimusiikkiosuus oli Jukka Tiensuun säveltämä Armotta. Orkesterin kanssa oli vaihtoehtoina Hoffmeisterin tai Stamitzin romanttiset konsertot. Joukosta erottui neljän kärki Tina Brännkärr, Hanna Pakkala, Lauri Savolainen ja Pia Kukkonen. Lopullinen kolmen kärki sijoittui tähän järjestykseen, mutta Kukkonen jäi kuudenneksi. Voittaja sai 3.500 € palkintorahaa ja seuraavat saivat hieman pienemmät siivut. Lisäksi Lauri Savolainen pokkasi Ylen palkinnon parhaasta Tiensuun tulkinnasta. Lisänä tuli Ylen äänitys kyseisestä kappaleesta. Loppukilpailun huipentumia olivat mielestäni lauantaina Tina Bränkärin Stamitz konsertto ja sunnuntaina Lauri Savolaisen Tiensuu tulkinta. Vaativa kilpailu oli loppuun asti tasainen ja kiinnostava. Tuomarit saivat piinallisen tehtävän, mutta lopputulos oli koko lailla oikeaan osunut.

Voisiko tästä tulla iso tamperelainen musiikkikilpailu vai haluaako alttoviuluseura pitää kisan enemmän nuorten kykyjen esiinmarssina ? Tärkeä pointti on toki turvallisella, kotoisella kisalla, jossa pääosa kilpailijoista tuntee toisensa ja jokainen soittaja iloitsee toistensa saavutuksista. Mutta suuri yleisö ei tähän kilpailuun oikein löytänyt, jos oli tarkoitukskaan. Löytyisikö tällaiseen kisaan kunnon sponsori, jossa voisi olla sekä nuorten kykyjen kilpailu että kansainvälinen kilpailu ? Kysyn vain !

Kaamos Utsjoelle

Taas se alkoi. Nimittäin kaamos Utsjoella. Pimeyttä kestää kaksi kuukautta. En osaa kuvitella tätä muuten kuin pitkänä talviunena. Seitsemän tunnin valoisuus tuntuu jo riittävältä kidutukselta. Ikääntymisen myötä häiritsee erityisen paljon. En muista nuorempana juurikaan ajatelleen koko asiaa. Nyt tuntuu kohmeiselta ja kankealta. Kaikki sympatia utsjokisille ihmisille. Parin kuukauden kuluttua alkaa valo pilkottaa. Tastapainona on yötön yö kesällä, mutta se tuskin nyt lohduttaa. Kirkasvaloja saa työntää joka paikkaan, jotta pimeydestä selviää.

Tallipihan joulutori

Tallipihan joulutori avattiin lauantaina. Pysyvien työpajojen lisäksi ulkona oli muutamia kojuja. Paikkaa oli myös joulukoristeltu. Sanomattakin on selvää, että pian aukeava Keskustorin joulutori on useita askelia Talipihaa edellä. Tallipihan syrjäinen sijainti ja vaatimattomampi tarjonta pidentävät merkittävästi kävijämäärää. Kuitenkin lapsiperheiden näkökulmasta Tallipihan on parempi. Hevosen, aasi ja lampaat. Rauhallinen ja turvallinen ympäristö. Ne saavat varsinkin pienten lasten vanhemmat suuntaamaan askeleessa (autonsa) Tallipihalle. Tätäkin tarvitaan.

Wigrenin tehtaanmyymälä

Wigrenin tehtaanmyymälä on avattu. Entisen lounaspaikan lisäksi on myymälä, jossa myydään lihajalosteiden lisäksi myös tuoretta lihaa. Näin joulun alla tarjolla on tietysti myös kinkkuja. Tuttuja Wigrenin nakkeja, lenkkimakkaroita, metwursteja ja sinappia on myynnissä. Ostettiin meiramimaustetta, nakkeja ja palvattua kylkeä. Palviliha oli erittäin maukasta. Wigren tavoittelee Suomen parhaan tehtaanmyymälän titteliä. Siinä on tavoitetta yllin kyllin. Tuoretuotteilla ja yllätystarjouksilla se saattaisi onnistuakin, mutta, mutta... Wigren on myös jääkiekko Ilveksen sponsori. Nimmareita jaettiin ja puolustaja Niko Peltolan paita oli arvottavana. Kannattaa käydä Patamäenkadulla Rukkamäen juurella maistelemassa herkkuja.

Saari kateissa ?

Eteläisellä Tyynellä merellä on kadonnut saari. Google Earthin mukaan saari on nimeltään Sandy Island, kun taas Atlas of the Worldin nimi on Sable Island. Oli nyt nimi mikä tahansa, saarta ei ole enää olemassa. Kuka vei saaren ? Tai pitäisikö kysyä: Minne saari on piilotettu ? Asiaa on tutkinut myös tutkivan journalistiikan osastomme. Vaihtoehtoja on monia. Tässä muutamia.

1. Ilmaston lämpeneminen on nyt todistettu. Vesimassat ovat tulvineet saaren yli ja saari on uponnut merten syvyyksiin. Greenpeacen aikoo löytää uponneen saaren ja pystyttää saarelle muistomerkin (riittävän korkean, että sen näkee merellä), jossa lukee teksti: "Mitä me sanoimme, olisitte kuunnelleet meitä, terkuin Greenpeace".

2. Joku miljonääri, Soros tai Abramovits, on vienyt sen kotirantaansa, kesämökkinsä eteen ja saunoo nyt saarella makkaraa paistellen ja keppanaa juoden. Miljonäärit kaipaavat rauhaa ja kadonnut saari tarjoaa turvallisen suojan. Saarella saa olla rauhasta, koska sitä ei ole olemassa. Kyllä rikkaat ovat myös nokkelia. Kun raha ei ole ongelma, miljonääri on ostanut löysällä rahalla saaren itselleen.

3. Maailman suurin valas, sanotaan vaikka Henry tai Moby Dick, on syönyt nälkäänsä saaren. Tyynen meren planktonmäärä on vähentynyt, jolloin nälkäinen valas on hotkaissut saaren suuhunsa. Saaren jätöksiä putoilee sinne tänne meren pohjalle. Saari on menetetty, mutta valas on hengissä. Huonompi asia on jos nälkäinen valas älyää tulla Eurooppaan ja hotkaisee seuraavaksi Sardinian, Korsikan, Islannin tai meidän Ahvenanmaamme. Tämän varalle EU aikoo perustaa valastutkaverkoston Välimerelle, Atlantille, Pohjanmerelle ja Itämerelle. Johtajaksi tulee joku Suomen entinen Presidentti tai Pääministeri.

4. Marsilaiset ovat vieneet sen mukanaan. Kuten tiedetään Marsissa ei ole meriä eikä siten myöskään saaria. Nyt asia haluttiin korjata. Tosiasiassa kukaan Marssissa ei uskonut maassa vierailleiden marsilaisten kertomuksia meristä ja saarista. Piti ottaa näyte mukaan ja viisaat marsilaisten nappasivat pienen vähäpätöisen saaren Tyyneltä mereltä. Vastalahjaksi marsilaiset ovat tuoneet Marsin kuukiviä. Ne on pudotettu mereen ja kun seuraavan käynnin yhteydessä tuodaan vielä lasti, syntyy Tyynelle merelle uusi saari. Siitä kerrotaan sitten laajalti sekä Maan että Marsin mediassa.

5. Minä se olin ! Tunnustan kaiken ! Kas kun tykkään kivien heittelystä. Tai en tykkää vaan teen sitä tahdottomasti. Muut eivät tykkää minun harrastuksestani, vaan päinvastoin useat rantojen omistajat ovat haastanut oikeuteen rantaviivan hävittämisestä. Päätin löytää kivan pienen saaren. Se löytyi Eteläiseltä Tyyneltämereltä. Heittelin aluksi ihan leikilläni, mutta lopulta kivienheittely muuttui pakkomielteeksi. En pystynyt lopettamaan tätä addiktiota vaan viskoin koko saaren palasina mereen. Nyt olen ollut hoidossa ja todennut että syyt addiktioon johtuvat lapsuudestani ja nuoruudestani. Lapsena jouduin tulemaan kotiin jo seitsemältä ja nuorena kymmeneltä. Kaikki kaverit nauroivat minulle ja yritin viskoa heitä kivillä. Nauha jäi päälle enkä osannut lopettaa agressiivisuutta. Nyt olen saanut apua ongelmiini ja heittelen enää sanallisia kiviä blogissani.

Muitakin mahdollisuuksia on, mutta niitä ei voi kertoa. Supo (nykyinen tiedustelupalvelu) on sulkenut kansiot viideksikymmeneksi vuodeksi ja lähettänyt tutkivan journalistiikan työntekijät Guantanamoon tai ainakin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa (vanhahtava ilmaus asialle, joka on todella kaukana). Näistä vaikememme kuin muuri. Kiinan muuri. Hei nytpä keksin. Taidankin lähteä heittelemään kiviä Kiinan muurilta. Niitähän riittää.

Valohoitoa mustaan talveen

Ennustajat povailevat leutoa talvea. Lumeton maaperä, sateiset ja pilvipeitteiset päivät, musta maisema, lyhyt valoisuus. Tämä kaikki tekee mustan päänsisällön. Väitän, että meillä suomalaisilla on sellainen. Toki jotkut idearikkaat kanssaeläjät ovat keksineet kirkasvalon. Lisäksi on kehitelty korvassa pidettävä kirkasvalo. Varmasti valoilla on piristävää vaikutusta näille ihmisille, mutta me suuri tavisten massa elämme mustaa maailmaa. Sen tunnusmerkkejä ovat väsymys, hiljaisuus, lisääntynyt unentarve, negatiiviset ajatukset, arvaamaton ärtymys, päänsärky ja ylensyöminen.

Pitäisi perustaa Valoa aivoille - liike. Sen tavoitteena on saada jokaiselle suomalaiselle (jokaiselle, joka haluaa) parin kuukauden etätyöpaikka päiväntasaajalta. Köyhän miehen versiossa valoisuusjakso voitaisiin toteuttaa Kreikassa. Sieltähän voisi halvalla saada joitakin pantattuja lomakohteita. Tämä jakso toteutettaisiin joka toinen vuosi. Pari miljoonaa kansalaista vuodessa maksaisi noin kuusi miljardia, jokainen saisi n. 3 tonnia matkoihin ja ylöspitoon. Tämä kuulostaa aika paljolta, mutta sehän on pikkuraha, jos ajatellaan hyötyjä. Niitä ovat työtehon parantuminen, vähentyneet sairauspäivät, positiivinen asenne työelämässä ja Finnairin johtajien bonukset. Tiukassa paikassa omakustannusosuus voisi olla tonnin, jolloin kokonaiskustannukset putoaisivat neljään miljardiin. Jos työnantaja saataisiin tonnilla mukaan, olisi valtion osuus vain kaksi miljardia. Ei muuta kun karvalakkilähetystö valtiovarainministeri Urpilaisen pakeille Brysseliin.

Jos nyt sitten kävisi kuitenkin niin, ettei tämä liike saavuta tavoitettaan, pitää kehitellä kirkasvalostrategia. Kaikkien päähän kirkasvaloa-hanke. Kirkasvalo on toki vaikutuksiltaan vaatimaton verrattuna oikeaan auringonpaisteeseen, mutta parempi kuin musta talvi. Kirkasvaloa suositellaan käytettäväksi tunnin ajan aamupäivisin. Jos lasketaan, että valon käyttö aloitetaan klo seitsemän ja päätetään klo kaksitoista, tulee käyttötunteja viisi. Viisi miljoonaa ihmistä tarvitsisi siten noin miljoona kirkasvalolamppua. Tämä edellyttää ihmisten ryhmäytymistä viiden joukkoihin. Sisäministeriö voisi antaa ryhmäytymisestä koulutusta, oppaita ja ohjekirjasia. Siihen menee varmasti muutamia miljoonia lisärahaa, mutta samalla ryhmäytyminen vähentäisi yksinäisyyttä ja umpimielisyyttä. Jos yksi lamppu maksaa satasen, olisivat kustannukset sata miljoonaa. Lamppu toimii varmasti 2-3 vuotta, joten tämä pienehkö määräraha ei ole edes jokavuotinen ilmiö. Puhumattakaan, jos lamppu toimii 4-5 vuotta. Tämän ns. karvalakkimalli ei tuota tietenkään niin paljon työtehon parantumista tai sairauspäivien pienenemistä, mutta jotain kuitenkin. Kulujakin on toki vähemmän.

Jos nyt sitte kävisi niin, että kirkasvalohomma ei jostain syystä saa tuulta purjeiden alle, pitäisi olla varasuunnitelma C. Edelliset ehdotukset ovat siis A ja B. Tässä suunnitelmassa kirkasvalolamput korvataan taskulampuilla. Niitähän on monenlaisia malleja, mutta valtion hankintakeskus (nimi muutettu) voisi kilpailuttaa taskulamput ja näin saataisiin halpoja kiinalaisia maglitejä. Lamput maksavat arviolta pari kymppiä kappale ja alkaliparistot saman verran. Miljoonan lampun hinnaksi tulisi siten noin neljäkymmentä miljoonaa euroa. Jos kuntia velvoitettaisiin maksamaan patterit, olisi valtion osuus vain parikymmentä miljoonaa. Se parikymmentä milliä löytyy varmasti vaikka Rahiksen tai Veikkauksen voitoista. Näin valtion osuus on vain päätöksen tekeminen eli selvitysmies, työryhä, lobbauskulut, kokouspalkkiot ja pullakahvit. Yhteensä alle sata tuhatta euroa. Jos lamput jaettaisiin Kelan luukulta ja paristot sossusta, kustannukset jäisivät varmasti muutamaan milliin.

Vihoviimeinen keinona on tulitikku-kynttilämalli. Se tarkoittaa, että kaikille suomalaislle hankitaan tulitikkuja ja kynttilöitä. Jokaiselle ostetaan sadan tuikun pussi ja pari askia tulitikkuja. kustannukset ovat neljä euroa. Kokonaiskustannukset ovat siten parikymmentä miljoonaa euroa. Tämän ratkaisun seurauksena saadaan kenties hiukan sympatiaa. se ei ole mitenkään merkityksetöntä, mutta vaikuttavuutta on hieman haasteellista todentaa. Ja jos sanotaan suoraan, tässä mallissa rahat menevät kyllä kankkulan kaivoon.

Näillä keinoilla harmaat suomalaiset muuttuvat kaamosaikana smalltalkia solkkaaviksi ideanikkareiksi ja maan talouskin saa piristysruiskeen. Tämä ehdotus on nyt rekisteröity patenttihallituksessa, joten se on kaupan. Eli vapaata riistaa. Hintakin on alle miljoonan. No, sanotaan vaikka muutama satatonnia, jos neuvottelut käydään palmujen alla etelän auringossa.
On se niin masentavaa tämä musta talvi.

Sikaa joulupöytään ?

Suomalainen sianlihatuotanto on kriisissä. Sianlihaa ei saada kaikille jouluksi. MTK arvioi, että joulu voi olla monessa perheessä siaton.

Ei hätää ! On kaksi mahdollisuutta: ostetaan kalkkuna tai sika säkissä. Jos ostetaan kalkkuna, hyvä on. Mutta jos ostetaan sika säkissä on jälleen kaksi vaihtoehtoa: Sika on MTK:n tai sika on Tanskan sika. Jos sika on MTK:n, hyvä on. Mutta jos sika on Tanskan sika, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika maksaa maltaita tai sika maksaa alle suomalaisten tuottajahintojen. Jos sika maksaa maltaita, hyvä on. Mutta jos sika on sikahalpaa, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sikaa on syötetty kanarehulla tai sika on puolalaista. Jos sikaa on syötetty kanarehulla, hyvä on. Mutta jos sika on puolalaista, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika on korvamerkittyä tai sian korva on ilman merkintää. Jos sika on korvamerkittyä, hyvä on. Mutta jos sika on merkitsemätöntä, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika tulee Aasiasta tai sika tulee Siperiasta. Jos sika tulee Aasiasta, hyvä on. Mutta jos sika tulee Siperiasta, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika on tanskalaista tai sika on suomalaista. Jos sika on Tanskasta, hyvä on. Mutta jos sika on Suomesta, on jälleen kaksi mahdollisuutta: Sika on MTK:n sika tai sikatuottajat ovat vieneet siat salaa Venäjälle. Jos sika on MTK:n, hyvä on. Mutta jos sika on viety Suomesta salaa Venäjälle, sikatalous on kriisissä. Ainakin ensi jouluna.

Jesse Kaikuranta

Kokkolan poika Jesse Kaikuranta näki, tuli ja voitti. Hänen esittämä biisinsä oli äänestäjien suosikki. Voiton hän omisti äidilleen. Tosi somaa. Saatiin uusi tähti, jonka biisejä tullaan kuulemaan, josta kirjoitellaan iltapäivälehdissä ja jota käydään tuijottamista tanssilavoilla ja baareissa. Hyvä niin, ainakin heille jotka pitävät tällaisesta härmäläisestä menosta. Aina pitää olla joku uusi anttituisku, lauritähkä tai jessekaukuranta. Silloin elämä lämän arvoinen.

Anneli Mattilan sanoin tämä oli sävelten kisa. Jostain syystä säveltäjiä ei ole Suomessa. Sen seurauksena kisa oli mahalasku ja biisit massamusiikkia. Siinä mielessä Syksynsävel jatkoi perinteitään. Kaikki biisit kertoivat -yllätys yllätys - rakkaudesta. Risto Asikaisen kertosäe Sun, sun, sun edusti kisojen parhaimmistoa. No, eipä haittaa. Tarkoitus oli kuitenkin jalo. Rahaa syöpäsairaille. Siinä kontekstissa (lukija varmaan huomasi akateemisen ilmaisuni) laulajat saavat hoilottaa mitä vain. Jos nimittäin rahaa kertyy kirstuun. Siksi kuuntelin ja katselin paremman puutteessa tätä musiikkikorvani kärsimystä. Mutta ei hätää. Aikamiehet, katrihelenat ja einogröönit ovat piinanneet korvaani kuuskytluvulta lähtien. Musiikki oli miksattu kaiken lisäksi jotenkin salin kautta, jolloin vokalistien laulu oli ajoittain puuroa tai muminaa. No, se ei nyt ollut mikään suuri menetys, vaikka esim. laulutyttönen Tuulia olisi saanut etua, mikäli ääni olisi kuulunut hieman tämäkämmin.

Kaikuranta siis voitti. Hän ansaitsee kuusi pistettä kymmenen asteikolla. Oma suosikkini oli kuitenkin esitys, jolle antaisin 6+. Muut olivat sitä heikompia. Se oli Yök-yhtye (anteeksi kirjoitusvirheeni). Tavikset saivat tavisten musaa. Mutta mitä siitä ! Rahaa tuli syöpäjärjestöille ja toivottavasti joku syöpä saadaan hoidettua hyvissä ajoin ennen vakavaa sairastumista. Siitä on itsellänikin kokemusta.

Loppuu sopii tunnettu vallankumousromanttinen lausahdus:
" Kun kiduttajat uupuivat, hän sanoi : Jatketaan ! ".
Ehkä Jesse Kaikurannastakin kasvaa joskus tinkimätön artisti, jota kriitikot eivät uskalla tilata. Loirin tapaan.

Käsille töitä

Aamun toisena avauksena pohdiskelen tekemisen merkitystä elämässä. Olisiko Suomi parempi paikka, jos tekisimme asioita enemmän käsillämme ?

Istun bussissa ja viereisellä penkillä istuu nuori tyttö, joka neuloo vaaleaa villapuseroa. Hän ei näytä mitenkään onnelliselta, mutta on hyvin keskittynyt. Se kirvoitti tähän pohdintaan. Muutenkin asia on ollut mielessä.

Nykyisin teoria ja passiivinen oleminen on vallannut yhä enemmän jalansijaa. Telkkua katsellaan yhä enemmän ja vapaa-ajan tekeminen on lyhytkestoisia ja ylitehokasta. Koneet ja laitteet helpottavat elämäämme, mutta samalla omakohtainen tekeminen on vähentynyt. Toki autolla ajaminen on tekemistä, mutta huomattavasti passiivisempaa kuin kävely tai pyöräily. Sitäpaitsi autolle ei voi tehdä enää mitään, koska se sisältää niin paljon elektroniikkaa ja tietokoneohjauttuja palikoita. Nykyisin sinne ei yksinkertaisesti saa koskea. Poissa ovat ne puuhakkaat illat, jolloin perheen isä raplasi viikkotolkulla autoa autotallissa. Uutiset kertovat, että puutarhaharrastus on kasvamassa miesten keskuudessa. Samoin kokkaaminen. Kouluissa oppilaat turhautuvat ylimääräiseen teoriaan ja tiedon pänttäämiseen. Tekeminen jää vähemmälle tai vapaaehtoiseksi.

Käsillä tekemisen sanotaan kehittävän aivotoimintaa. Itse tykkään maalaamisesta, kirjoittelusta ja ruoanlaitosta. Siinä saa jotain konkreettista aikaiseksi. Se voi olla tuloksiltaan vaatimatonta, mutta itse joutuu pinnistelmään ja lopulta kiitos seisoo. Siivoominenkin tuntuu hyvältä ainakin jälkeenpäin. Samanlaisia tuntemuksia on myös uinnin, lenkin tai punttisalin jälkeen.

Mitä sitten voitaisiin tehdä ihan valtakunnallisesti ? En ole tästä asiasta mitenkään toiveikas, koska elämä kulkee omia polkujaan ja luulen, että ihminen voi vaikuttaa pääasiassa vain omaan elämäänsä. Mutta yritetään kuvitella jotain. Perheissä tekemisen idut istutetaan. Kun vanhemmat puuhailevat jotain ja ottavat lapset mukaan, oppisiirtyy huomaamatta jälkipolville. Koulujen opetussuunnitelmien sisältöihin pitäisi lisätä käytännöllisiä menetelmiä. Ei yksin riitä, että opitaan taitoaineita. Tarvitaan myös teorien oppimiseen käytännöllisiä metodeja. Tekemisen mahdollistavia harrastuspaikkoja pitäisi lisätä. Kotiin ei mahdu kangaspuita tai kirkkovenettä, mutta tyhjiä halleja löytyy. Niihin halpoja työtiloja. Käsityöammatteihin lisää panostusta ammatillisessa koulutuksessa. Kylkeen yritäjäkoulutusta. Omaperäinen, käsillä tehty tuotanto on hyvä vaihtoehto bulkkituotannolle ja aasialaiselle halpiskamalle. Käsityöstä voisi maksaakin hieman enemmän. Toreille ja markkinoille lisää käsityöläisiä ja ite-tuottajia mymään ruokaa ja muuta omaa tuotantoa. Nykyisiltä maalaismarkkinoilta löytyy puolenkymmentä vaate- tai säilykekauppiasta, jotka kauppaavat samaa tavaraa. Ravintolapäiviä lisää vuoden ympäri. Pienyrittäjät verottomaksi. Kutojat, parturit, korjaajat, leipojat verottomaksi, kun tuloja on alle 15.000 € vuodessa.

Väitän, että Suomi olisi parempi paikka, vaikka nytkin ollaan maailman onnellisin kansa. Jos itse ajattelen oman onnellisuuden hetkiä, käsillä on suuri rooli. Onnelliseksi ihminen tulee toki muutenkin, mutta vielä onnellisemmaksi voi tulla, kun käsillä saa hyvää aikaiseksi.
M.O.T. Mikä on nyt sitten todistettu.

Julkkisten avomielisyys

Aamun avauksena analysoin, pähkäilin, mietiskelin julkkisten avointa paljastelua yksityisasioista. Mikä saa ihmisen kertoilemaan omasta yksityiselämästään julkisesti ? Samat henkilöt suorastaan tunkevat julkisuuteen avautuneet asioista, jotka ovat henkilökohtaisia ja usein aika intiimejä. Totuutta sivutaan mutta usein kerrotaan kuitenkin omia siivuja ja annetaan puolittaiseksi kuva. Arvioin tätä asiaa, koska he itse ovat aloittaneet tämän yksityiselämän julkisen käsittelyn. Katson, että tällä teolla he ovat itse myös tarjolla ihmisten arvioitavina.

Kaksi julkkua on nyt mielessä: tämä T.A.Mikkosen pariskunta ja Mikael Junger. Useita muitakin olisi tarjolla. On Jippua ja Bäckmannia, Ahdetta ja Tuksua. Analysoin kuitenkin nyt kahta ensin mainittua, koska pidän heitä älykkäinä ihmisinä. Ainakin Jungeria. Heidän kohdallaan seula on tiukempi ja oletan pääseväni asian ytimeen. Jos sellaiseen yleensä voi päästä. Mikkosen kohdalla vakava sairaus on negatiivinen asia. Jungerilla rakkaus ja ero, positiivista ja negatiivista. Useimmat ihmiset vetäytyvä surun tai uhkan tai pelon äärellä. Näissä tapauksissa on käynyt päinvastoin. Miksi ?

Niina Mikkonen voi olla paniikissa, mutta se on jatkunut jo niin pitkään, että nyt hänen pitäisi olla jo psykoosissa. Ei vaikuta olevan. Julkisuusmyllyä pyöritetään jatkuvasti ja sairas aviomies on milloin kuolemassa, milloin sokea tai jää ilman hoitoa, kuten nyt viime päivinä. Mikkonen ikäänkuin kerää sympatiaa, kertomalla sairauden vaiheista suurelle yleisölle. Onko hän kyvytön käsittelemään näitä asioita yksin, vei eikö hänellä ole lainkaan omaa yksityisyyttä ? Kaikki tuntuu olevan jaossa suodattamatta. Voisiko kyse olla siten identiteetin hakemisesta tai identiteetistä, joka on olemassa vain julkisesti ? Oma yksityinen minä on niin vaatimaton, että vain julkisuudessa tuntee olevansa olemassa.

Junger on oikea älykkö. Hänen julkisuutensa on monimuotoista ja asiasisällöt vaihtelevat. Kuitenkin yksityisyys on vahvasti esillä.. Junger rakastaa vaimoaan julkisesti. Junger eroaa vaimostaan julkisesti. Kun itse olen eronnut pari kertaa, ei se kummallakaan kertaa ole ollut mikään julkinen asia. Pikemminkin henkilökohtainen draama, jota haluaa purkaa lähimpien luotettujen kanssa. Syy on se, että avioerossa on kyse kahden ihmisen persoonista, tunteista ja usein salatuista asioista. Junger voi käänteisesti ilmoittaa olevansa vapaata riistaa, mutta varmasti avioero on hänellekin menetys ja tappio. Yksityiselämän julkinen ja useimmiten yksipuolinen elämöintiin viittaa kavereiden puutteeseen tai puutteelliseen kykyyn olla yksin. Tämä piirre tuntuu yhdistävän näitä kovin erilaisia julkkiksia.

Loppupäätelmäni onkin sama molemmissa tapauksissa. Heillä on vaatimaton kyky käsitellä omia tunteitaan. Siis niitä ihan oikeita syviä tunteita. He kaipaavat sympatiaa ja ymmärtäjää niinkuin me kaikki, mutta surun kokeminen yksinään ei luonnistu. He haluavat kaikkien tietävän, kuinka kovassa kiitoksensa he oikeastaan ovat. Mieli tekisi myös kysyä, onko kyseessä narsismi. En kuitenkaan tee sitä. Narsismissa on kyse paljolti samoista tunnekyvyttömyydestä, muttei tarvitse olla narsisti ollakseen julkisuudessa.

Kysyn lopulta itseltäni, miksi halusin pohtia tätä julkisesti. Olenko nyt parempi ihminen vai olenko avannut Gordonin solmuun ? Tämä asia vaivasi minua ja koska se käsitteli julkisuushakuisia ihmisiä, päätin prosessoida sen tällä tavoin. Lukija päättäköön oman kantansa. Minulle tuli tällainen johtopäätös.

Halosen kissa nimi

Presidentti Mevedev on luvannut Presidentti Haloselle kissan. Nyt Halonen pyytää kansalaisilta apua kissan nimeämisessä. Nimiehdotuksia on tullut kahmalokaupalla. Halosen tuleva kissa on rodultaan neva masquerade. Halosen edellisten kissojen nimet olivat Miska ja Rontti. Useat ehdotukset liittyvät Venäjään, Putiniin tai venäläisiin nimiin. Muita ehdotuksia ovat suomalaiset nimet. Jotkut ovat keksineet myös uusia nokkelia nimiä kuten "Karjala takaisin" tai "Lahja".

Minusta kissa pitäisi nimetä huomioiden lahjoittaja, lahjoittajamaa ja sen kulttuuri. Kannattaisi harkita nimeä, jossa on hieman persoonallisempi ilme.

Tässä tutkivan journalistiikan osastomme ehdotukset:
Vodka,
Ruisleipä,
Hapakaali,
Pakkasukko,
Äiti Venäjä,
Isä aurinkoinen,
Perioska,
Punainen tori,
Leninin mausoleumi,
Moskova,
Leningrad,
Stalingrad,
Gorkin torpeedo,
Maksim Gorki,
Gorkin puisto,
Molotovin coktaili,
Pietari suuri,
Pietarin kirkko,
Hiljaa virtaa Don,
Rikos ja rangaistus,
Vankileirien saaristo,
Krutov-Petrov-Larionov,
Lev Jashin,
Breznev,
Hrutshev,
Lokakuun vallankumouksen vuosipäivä,
Suuri ja mahtava Neuvostoliitto,
Trastuit tavarits,
Volga, volga, äiti armas

Lisääkin olisi tarjolla, mutta eiköhän tästä löydy sopiva.

Kotkassa

Olen pitkästä aikaa Kotkassa. Kotka on merikaupunki. Kotka on puistokaupunki. Kotka on patsaskaupunki. Kotkalaisia urheiluseurova ovat KTP, Titaanit ja KooTeePee. Kotkassa on Maretarium ja Wellamo. Kotkan poika on Junnu "Watt" Vainio. Kesällä Kotkassa järjestetään Kotkan Meripäivät. Kotkalaisten mukaan siellä juodaan alkoholia ja sen takia ollaan vahvasti humalassa. Kotkassa syödään hailia. Se on silakkaa. Kilohaili on eri kala kuin haili. Langinkoski on vapaa-ajan kalastajien suosikkokohde. Siellä on Aleksanterin kalamaja. Kotkan saaristossa voi nähdä merikotkan. Kairo on legendaarinen kotkalaisravintola. Kotkalaisilla on kaksi pientä koiraa. Kotkan kaduilla ei ole ketään iltaisin.

Kotka-aiheinen tietokilpailu.
Ketkä seuraavista ovat kuuluisia kotkalaisia ?
Urho Kekkonen
Sylvi Kekkonen
Antero Kekkonen
Martti Vainio
Juha Vainio
Veikko Sinisalo
Anu Sinisalo
Taisto Sinisalo
Oikein vastanneiden kesken arvotaan kilo hailia.

Näistä syistä Kotka on Kotka. En oikein pääse sinuiksi Kotkan kanssa. Periaatteessa Kotka on kansainvälinen kaupunki, mutta en oikein tiedä miten. Siksi lähden kotiin Tampereelle. Lahden kautta.

Kiinalainen supermarket

Käväisin Brysselinmatkalla kiinalaisessa supermarketissa. Tavaraa ja tilaa oli paljon ja aikaa vain puoli tuntia. Olisin voinut käpälöidä tuotteita koko päivän. Nostelin nopeasti erilaisia kiinnostavia tuotteita ostoskoriin. Mukaan sujahti seesamöljyä, riisinuudelia, merilevää, osterikastiketta, chilipuretta, jasmiiniteetä ja monenlaista karkilta näyttäviä erikoisuuksia. Kotona katsoin tarkemmin yhtä "karkkipussia". Se oli iskeytynyt silmääni, koska pussissa näytti olevan kolme paperiin käärittyä karkkia yhdessä kolmiossa. Siis paljon näitä kolmioita. Tänään avasin pussin ja maistelin. Sen jälkeen katsoin tarkemmin pussia. Neilikalla maustettuja oliiveja. Juuri niin. Maustettuja oliiveja. Ne olivat todella erilaisia ja oikeastaan aika hyviä. Olin löytänyt jotain aivan muuta. Nyt odotan joulusta matkaa Berliiniin ja uutta visiittiä johonkin etniseen kauppaan. Sieltä näyttää löytyvän kaikenlaista uutta ja ihmeellistä.

SAS konkurssin kynnyksellä

Yksi Euroopan suurimmista lentoyhtiöistä, pohjoismainen SAS, yrittää välttää konkurssin kovalla säästöohjelmalla. Kenkää annetaan vapaalle tuhannelle työntekijälle ja töihin jääville on luvassa viidentoista prosentin palkanalennukset. Valtaosa Euroopan lentoyhtiöistä kamppailee samanlaisten ongelmien kanssa. Korkeat polttoainekulut, korkeat palkat ja vajaat lennot pistävät lentoyhtiöt kriisistä kriisiin. Sama koskee meidän Finnairia. Halpalentoyhtiöiden hinnoilltelu avaa isoja yhtiöitä kuilun reunalle. Tähän yhtiöön ei näytä löytyvän mitään ratkaisua. Vaikka lentäminen jatkaakin kasvuaan, on se myös ympäristölle haitallista ja saastuttavat. Lentojen nopeus on kuitenkin ylivoimainen valtti. Uudenlaisen koneiden kehittäminen vaatisi valtaisa investointeja, mutta konkurssikypsät yhtiöt eivät pysty mihinkään. Kysymys kuuluukin, koska nähdään seuraava suuri fuusio ?

Hemingway ja Gellhorn

Elokuva kahden voimakkaan kirjailijan ja kirjeenvaihtajan suhteesta ja avioliitosta. Pariskunta oli naimisissa vuosina 1941-1946. Elokuva on kuviltaan värikäs ja sisältää paljon dokumenttimateriaalia. Pääosissa ovat Clive Owen ja Nocole Kidman. he selviytyvät rooleistaan kohtalaisesti, mutta mitään suurta tulkintaa tai vahvoja roolisuorituksia ei nähdä. Ohjaaja ja käsikirjoittaja ovat jääneet ratkaisemattomaan pattitilanteeseen. Pitäisikö juoni rakentaa pariskunnan vahvaan suhteeseen vai historialliseen taustaan. Elokuvassa liikutaan ympäri maailmaa AmerIkasta ja Kuubasta Espanjaan ja Kiinaan. Gellhorn pyörähtää Suomen talvisodassakin. Leffa on pinnallisen pitkä, kaksi ja puoli tuntia. Siitä ei ole tullut mitään kassamenestystä, eikä ihme. Näyttävä elokuva jää puoliraa-aksi. Elokuva on toki kiinnostava dokumentti menneisyyteen ja myös kurkistus Hemingwayn ja Gellhornen elämään. Molemmat kuolivat oman käden kautta. Hemingway ampui itsensä 1961 ja Gellhornen teki itsemurhan vakavan syövän runtelemana 1998. Sitä ennen Martha Gellhornen toimi pitkäaikaisesta sotakirjeenvaihtajana ympäri maailmaa tapahtuneista sodissa.

Delirium Café

Brysselin keskustassa, Gallerialta lähtevällä ravintolasivukadun sivukadulla on olutravintola Delirium Café. Kolmessa kerroksessa on tarjolla erilaisia olutlaatuja. Tarjoilijoiden mukaan tällä hetkellä tarjolla on 2029 erilaista olutmerkkiä. Vuosittain tulee yksi merkki lisää. Kuten tunnettua Belgia on erilainen olutmaa. Parhaimmistoa ovat erilaiset vahvat luostarioluet, mutta myös monet hedelmäoluet ovat suosittuja. Erilaisia hanaoluitakin Deliriumissa oli nelisenkymmentä. Epäilen, että Delirium nimi liittyy Delirium Tremens (suom. Juoppohulluus) nimiseen olueen. Nimet ovat usein myös kohtalokkaita kuten Duvel (paholainen), Mort Subite (itsemurha) tai Verbodene Fruckt (kielletty hedelmä). Maistelukierroksen jälkeen standardin tusinaoluen haluaa kaataa viemäriin. Belgialainen erikoisolut on toista maata. Se on vahvaa, täyteläistä ja ruokaisaa. Pienent juusto, vihannes, metwursti ja lihapalat maistuvat kyytipoikana. Kapeilla kujilta löytyy monia pieniä ja erilaisia paikallispubeja. Kuitenkin Delirium Cafe on nähtävyys. Kannattaa käydä. Ainakin, jos pitää erilaisesta oluesta.

EU:n Parlamentin ruokala

Parlamentin ravintola on EU:n pienoismalli. Erilaisilla pöydillä on astioita, keittoa, salaattia, pääruokia, jälkiruokia. Puolipäivän ja yhden välillä paikalle kaahaa miljoonia nälkäisiä nuoria virkamiehiä, tulkkeja, avustajia ja vierailijoita. Kovan taistelun jälkeen voittajat pääsevät kassalle ja häviäjille jää luu käteen. Vierailijalle käy jälkimmäisellä tavalla. Olin ensi kertaa kyseisessä paikassa. Oppaamme selitti menettelytavat ja sitten syöksyimme hälinään. Onnistuin saamaan keittoa, leipäpalan, muutaman pitkän pavun, kasan sieniä ja pikkupullon appelsiinimehua. Se oli riittävästi, koska edellisen päivän runsas illallinen kreikkalaisessa ravintolassa ja monipuolinen hotelliaamiainen olivat täyttäneet kupuni. Annoksen hinta oli 3,50 €. Ei paha. Seuraava taktikointi liittyi pöydän valintaan. Kaukaa löytyi lopulta vapaa tuoli ja pöydänsyrjä. Ruoka oli maukasta ja sitä oli sopivasti. Hain vielä jälkkäriksi rommirusinakiisseliä hintaan 0,80 €. Osasin sentään viedä tarjottimen keräilyliukuhihnalle. Ruokailuni päätyttyä ruokasali oli typötyhjä. Koko hässäkkä kesti runsaat puoli tuntia. Kiitos ja kumarrus !