Aamun avauksena analysoin, pähkäilin, mietiskelin julkkisten avointa paljastelua yksityisasioista. Mikä saa ihmisen kertoilemaan omasta yksityiselämästään julkisesti ? Samat henkilöt suorastaan tunkevat julkisuuteen avautuneet asioista, jotka ovat henkilökohtaisia ja usein aika intiimejä. Totuutta sivutaan mutta usein kerrotaan kuitenkin omia siivuja ja annetaan puolittaiseksi kuva. Arvioin tätä asiaa, koska he itse ovat aloittaneet tämän yksityiselämän julkisen käsittelyn. Katson, että tällä teolla he ovat itse myös tarjolla ihmisten arvioitavina.
Kaksi julkkua on nyt mielessä: tämä T.A.Mikkosen pariskunta ja Mikael Junger. Useita muitakin olisi tarjolla. On Jippua ja Bäckmannia, Ahdetta ja Tuksua. Analysoin kuitenkin nyt kahta ensin mainittua, koska pidän heitä älykkäinä ihmisinä. Ainakin Jungeria. Heidän kohdallaan seula on tiukempi ja oletan pääseväni asian ytimeen. Jos sellaiseen yleensä voi päästä. Mikkosen kohdalla vakava sairaus on negatiivinen asia. Jungerilla rakkaus ja ero, positiivista ja negatiivista. Useimmat ihmiset vetäytyvä surun tai uhkan tai pelon äärellä. Näissä tapauksissa on käynyt päinvastoin. Miksi ?
Niina Mikkonen voi olla paniikissa, mutta se on jatkunut jo niin pitkään, että nyt hänen pitäisi olla jo psykoosissa. Ei vaikuta olevan. Julkisuusmyllyä pyöritetään jatkuvasti ja sairas aviomies on milloin kuolemassa, milloin sokea tai jää ilman hoitoa, kuten nyt viime päivinä. Mikkonen ikäänkuin kerää sympatiaa, kertomalla sairauden vaiheista suurelle yleisölle. Onko hän kyvytön käsittelemään näitä asioita yksin, vei eikö hänellä ole lainkaan omaa yksityisyyttä ? Kaikki tuntuu olevan jaossa suodattamatta. Voisiko kyse olla siten identiteetin hakemisesta tai identiteetistä, joka on olemassa vain julkisesti ? Oma yksityinen minä on niin vaatimaton, että vain julkisuudessa tuntee olevansa olemassa.
Junger on oikea älykkö. Hänen julkisuutensa on monimuotoista ja asiasisällöt vaihtelevat. Kuitenkin yksityisyys on vahvasti esillä.. Junger rakastaa vaimoaan julkisesti. Junger eroaa vaimostaan julkisesti. Kun itse olen eronnut pari kertaa, ei se kummallakaan kertaa ole ollut mikään julkinen asia. Pikemminkin henkilökohtainen draama, jota haluaa purkaa lähimpien luotettujen kanssa. Syy on se, että avioerossa on kyse kahden ihmisen persoonista, tunteista ja usein salatuista asioista. Junger voi käänteisesti ilmoittaa olevansa vapaata riistaa, mutta varmasti avioero on hänellekin menetys ja tappio. Yksityiselämän julkinen ja useimmiten yksipuolinen elämöintiin viittaa kavereiden puutteeseen tai puutteelliseen kykyyn olla yksin. Tämä piirre tuntuu yhdistävän näitä kovin erilaisia julkkiksia.
Loppupäätelmäni onkin sama molemmissa tapauksissa. Heillä on vaatimaton kyky käsitellä omia tunteitaan. Siis niitä ihan oikeita syviä tunteita. He kaipaavat sympatiaa ja ymmärtäjää niinkuin me kaikki, mutta surun kokeminen yksinään ei luonnistu. He haluavat kaikkien tietävän, kuinka kovassa kiitoksensa he oikeastaan ovat. Mieli tekisi myös kysyä, onko kyseessä narsismi. En kuitenkaan tee sitä. Narsismissa on kyse paljolti samoista tunnekyvyttömyydestä, muttei tarvitse olla narsisti ollakseen julkisuudessa.
Kysyn lopulta itseltäni, miksi halusin pohtia tätä julkisesti. Olenko nyt parempi ihminen vai olenko avannut Gordonin solmuun ? Tämä asia vaivasi minua ja koska se käsitteli julkisuushakuisia ihmisiä, päätin prosessoida sen tällä tavoin. Lukija päättäköön oman kantansa. Minulle tuli tällainen johtopäätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti