lauantai 17. marraskuuta 2012

Jesse Kaikuranta

Kokkolan poika Jesse Kaikuranta näki, tuli ja voitti. Hänen esittämä biisinsä oli äänestäjien suosikki. Voiton hän omisti äidilleen. Tosi somaa. Saatiin uusi tähti, jonka biisejä tullaan kuulemaan, josta kirjoitellaan iltapäivälehdissä ja jota käydään tuijottamista tanssilavoilla ja baareissa. Hyvä niin, ainakin heille jotka pitävät tällaisesta härmäläisestä menosta. Aina pitää olla joku uusi anttituisku, lauritähkä tai jessekaukuranta. Silloin elämä lämän arvoinen.

Anneli Mattilan sanoin tämä oli sävelten kisa. Jostain syystä säveltäjiä ei ole Suomessa. Sen seurauksena kisa oli mahalasku ja biisit massamusiikkia. Siinä mielessä Syksynsävel jatkoi perinteitään. Kaikki biisit kertoivat -yllätys yllätys - rakkaudesta. Risto Asikaisen kertosäe Sun, sun, sun edusti kisojen parhaimmistoa. No, eipä haittaa. Tarkoitus oli kuitenkin jalo. Rahaa syöpäsairaille. Siinä kontekstissa (lukija varmaan huomasi akateemisen ilmaisuni) laulajat saavat hoilottaa mitä vain. Jos nimittäin rahaa kertyy kirstuun. Siksi kuuntelin ja katselin paremman puutteessa tätä musiikkikorvani kärsimystä. Mutta ei hätää. Aikamiehet, katrihelenat ja einogröönit ovat piinanneet korvaani kuuskytluvulta lähtien. Musiikki oli miksattu kaiken lisäksi jotenkin salin kautta, jolloin vokalistien laulu oli ajoittain puuroa tai muminaa. No, se ei nyt ollut mikään suuri menetys, vaikka esim. laulutyttönen Tuulia olisi saanut etua, mikäli ääni olisi kuulunut hieman tämäkämmin.

Kaikuranta siis voitti. Hän ansaitsee kuusi pistettä kymmenen asteikolla. Oma suosikkini oli kuitenkin esitys, jolle antaisin 6+. Muut olivat sitä heikompia. Se oli Yök-yhtye (anteeksi kirjoitusvirheeni). Tavikset saivat tavisten musaa. Mutta mitä siitä ! Rahaa tuli syöpäjärjestöille ja toivottavasti joku syöpä saadaan hoidettua hyvissä ajoin ennen vakavaa sairastumista. Siitä on itsellänikin kokemusta.

Loppuu sopii tunnettu vallankumousromanttinen lausahdus:
" Kun kiduttajat uupuivat, hän sanoi : Jatketaan ! ".
Ehkä Jesse Kaikurannastakin kasvaa joskus tinkimätön artisti, jota kriitikot eivät uskalla tilata. Loirin tapaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti