Heräsin puoli kuudelta ja aloin maalata. Työn alla on ollut neljän työn sarja. Työniminä Verta silmissä ja Verta suussa. Kaksi kumpaakin. Näitä töitä olen vedellut muutaman viikon. Suoraan sanottuna kriisistä toiseen. Verta silmissä meni hyvin pakettiin, mutta Verta suussa on ollut hankalampi. Eilen illalla sain siihen jotain tolkkua. Heräsin aikaisin, koska halusin saada työt valmiiksi. Kuuntelin samalla Berliinistä ostetua Silly bändin levyä. Se viritteli minut hyvään tunnelmaan. Parin tunnin virittelyn jälkeen aloin irtautua töistä ja mieleen kaivautui hyvä olo. Niistä tuli halutun näköisiä. Se hetki on maalarin hommassa kaikkein hienoin. Tuntuu, että on saanut jotain aikaan. Myöhemmin, kun ihmiset antavat kommentteja, tuntuu myös hyvältä. Kuitenkin oma tyytyväisyys on avain. Helge Riskula sanoin kerran, että maalaamme itsellemme. Se on aivan totta. Maalaus on kuin puhe tai laulu. Se on jotain muille ihmisille, mutta siihen täytyy olla itse tyytyväinen. Ilman sitä töissä ei ole mitään.
Mikäkö nämä veriset työt oikein kuvaavat ? Ne ovat jatkoa Norge 22.7. 2011 -sarjalle. Aion laittaa ne näytille Valoon huhtikuussa. Vai oliko se maaliskuussa ? Tämä sarja ei ole ollut ennen esillä. Se on aika rankka sarja, mutta niin on asiakin. Maalasin nämä muut työt pari viikkoa Norjan ampumisten jälkeen. Nyt tulivat loput. Uskon, että ne sopivat kahvila Valon seinille. Se onkin ainoa paikka, johon uskalla laittaa niitä esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti