Käsille töitä

Aamun toisena avauksena pohdiskelen tekemisen merkitystä elämässä. Olisiko Suomi parempi paikka, jos tekisimme asioita enemmän käsillämme ?

Istun bussissa ja viereisellä penkillä istuu nuori tyttö, joka neuloo vaaleaa villapuseroa. Hän ei näytä mitenkään onnelliselta, mutta on hyvin keskittynyt. Se kirvoitti tähän pohdintaan. Muutenkin asia on ollut mielessä.

Nykyisin teoria ja passiivinen oleminen on vallannut yhä enemmän jalansijaa. Telkkua katsellaan yhä enemmän ja vapaa-ajan tekeminen on lyhytkestoisia ja ylitehokasta. Koneet ja laitteet helpottavat elämäämme, mutta samalla omakohtainen tekeminen on vähentynyt. Toki autolla ajaminen on tekemistä, mutta huomattavasti passiivisempaa kuin kävely tai pyöräily. Sitäpaitsi autolle ei voi tehdä enää mitään, koska se sisältää niin paljon elektroniikkaa ja tietokoneohjauttuja palikoita. Nykyisin sinne ei yksinkertaisesti saa koskea. Poissa ovat ne puuhakkaat illat, jolloin perheen isä raplasi viikkotolkulla autoa autotallissa. Uutiset kertovat, että puutarhaharrastus on kasvamassa miesten keskuudessa. Samoin kokkaaminen. Kouluissa oppilaat turhautuvat ylimääräiseen teoriaan ja tiedon pänttäämiseen. Tekeminen jää vähemmälle tai vapaaehtoiseksi.

Käsillä tekemisen sanotaan kehittävän aivotoimintaa. Itse tykkään maalaamisesta, kirjoittelusta ja ruoanlaitosta. Siinä saa jotain konkreettista aikaiseksi. Se voi olla tuloksiltaan vaatimatonta, mutta itse joutuu pinnistelmään ja lopulta kiitos seisoo. Siivoominenkin tuntuu hyvältä ainakin jälkeenpäin. Samanlaisia tuntemuksia on myös uinnin, lenkin tai punttisalin jälkeen.

Mitä sitten voitaisiin tehdä ihan valtakunnallisesti ? En ole tästä asiasta mitenkään toiveikas, koska elämä kulkee omia polkujaan ja luulen, että ihminen voi vaikuttaa pääasiassa vain omaan elämäänsä. Mutta yritetään kuvitella jotain. Perheissä tekemisen idut istutetaan. Kun vanhemmat puuhailevat jotain ja ottavat lapset mukaan, oppisiirtyy huomaamatta jälkipolville. Koulujen opetussuunnitelmien sisältöihin pitäisi lisätä käytännöllisiä menetelmiä. Ei yksin riitä, että opitaan taitoaineita. Tarvitaan myös teorien oppimiseen käytännöllisiä metodeja. Tekemisen mahdollistavia harrastuspaikkoja pitäisi lisätä. Kotiin ei mahdu kangaspuita tai kirkkovenettä, mutta tyhjiä halleja löytyy. Niihin halpoja työtiloja. Käsityöammatteihin lisää panostusta ammatillisessa koulutuksessa. Kylkeen yritäjäkoulutusta. Omaperäinen, käsillä tehty tuotanto on hyvä vaihtoehto bulkkituotannolle ja aasialaiselle halpiskamalle. Käsityöstä voisi maksaakin hieman enemmän. Toreille ja markkinoille lisää käsityöläisiä ja ite-tuottajia mymään ruokaa ja muuta omaa tuotantoa. Nykyisiltä maalaismarkkinoilta löytyy puolenkymmentä vaate- tai säilykekauppiasta, jotka kauppaavat samaa tavaraa. Ravintolapäiviä lisää vuoden ympäri. Pienyrittäjät verottomaksi. Kutojat, parturit, korjaajat, leipojat verottomaksi, kun tuloja on alle 15.000 € vuodessa.

Väitän, että Suomi olisi parempi paikka, vaikka nytkin ollaan maailman onnellisin kansa. Jos itse ajattelen oman onnellisuuden hetkiä, käsillä on suuri rooli. Onnelliseksi ihminen tulee toki muutenkin, mutta vielä onnellisemmaksi voi tulla, kun käsillä saa hyvää aikaiseksi.
M.O.T. Mikä on nyt sitten todistettu.