Anna-Mari Kähärän orkesteri

Tämän kesän festarit on käyty. Mieli on korkealle. Ei, en käynyt katsomassa Ozzy Osbornea, Eric Claptonia tai Carlos Santanaa. Kävin Klubilla katsomassa ja kuuntelemassa Anna-Mari Kähärän orkesteria. Vokalisti Kähärän bändissä soittivat Jarmo Saari ja Marzi Nyman kitarat ja laulu ja lyömäsoittimissa ja laulussa Zarkus Poussa. Bändiin kuuluu myös viulisti Pekka Kuusisto, mutta häntä ei tämän illan kokoonpanossa nähty. Tässä konsertissa ei soitettu Paranoidia lopuksi.

Tämä oli kesän kohokohta. Kähärä on loistava ja monipuolinen laulaja. Mutta ehkä vielä parempi säveltäjä. Kappaleet olivat pääosin hänen omaa tuotantoaa. Kitaristit Nyman ja Saari ovat huippuja. Kähärän sävellytkset ja sovitukset saavat näiden kitaristien ulottuvuudet esiin. Ja ääni kiitää, kiitää ja kiitää, kunnes tulee joku totaalinen kontrapunkti ja kaikki on aivan toisin. Toinen toistaan yllävämpä skaaloja loihdittiin biisien sisään. Poussa veti koyhällä rumpusetillään sellaisen rumpusoolon, että yleisö oli hurmiossa. Huippubiisi ja jonkinlainen kohokohta oli mahtava sovitus Mitchellin Woodstockista.

Tampereen säveltä on kiittäminen, kun he tuottivat tämän Kähärän Dream Teamin Klubille. Yleisö eli vahvasti mukana ja Kähärä oli välispiikeissään luonteva humoristi. Tämä musiikki sopii kesään, ulkoilmaan, klubille, minnevain. Muusikoiden kerma oli koolla ja jälki musiikillisesti tinkimätöntä ja kunnianhimoista, mutta kaikki vielä näyttää niin helpolta. Olin myyty. Suosittelen, jos joskus tulee tilaisuus kuunnella näitä suuruuksia. Vähän harmittaa, kun puhelimesta meni akku, enkä saanut kuvaa tästä unelmabändistä. Mutta musiikillinen muistikuva on säilötty aivoihin.

Kähärä lupaili syksyllä uutta levyä. Sitä odottelen innolla.