Westerlund ja Kurri valitsivat olympiajoukkueen. Suurempia yllätykaiä ei ollut ellei sellaiseksi lueta Saku Koivun luopumista. Mies on ollut kovassa kunnossa, muttei motivaatiota ilmeisesti enää ole. Joukkue on pitkälti ennakoidun mukainen. Vahva maalivahtiosasto ja lähes vahva hyökkäyspää. Pieninä yllätyksinä voidaan pitää Bergenheimin ja Joensuun puuttumista. Sen sijaan Aaltonen ja Komarov pääsivät luokahtamaan mukaan. Toki Komarovin kaltaista "tulkkia" tarvitaankin tiukoissa venäläispaikoissa, mutta Aaltonen jäänee vähälle peliajalle kovien NHL kolossien puristuksessa. Ennakkoon oli tiedossa joukkueen pulmat. Ne ovat puolustuksessa. Meillä ei vaan ole kovan luokan pakkeja missään sarjassa. Näyttää siltä, että pakkikalusto lepää Timosen ja Salon varassa. Määttä ja Vatnen ovat oppipoikina mukana ajatellen tulevaisuutta. Väänänen ja Kukkonen eivät ole enää olleet maailmanhuippujen tahdissa.
Kanada, Venäjä, Ruotsi ja Tsekki luottavat vanhaan ryhmään. Se onkin jokaisella kovaa luokkaa, mutta vaara piilee taustalla. Nälkä voi olla menneisyyttä ja noutaja saattaa odottaa nurkan takana. Mutta paperilla joukkueet ovat todella kovia. Odotan Sveitsiltä jälleen voitontahtoista toimintaa. Sikäläinen jääkiekko on mennyt rutkasti eteenpäin ja yllätyksiä voi olla odotettavista vuoristomaan suunnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti