Folklandia seilattii viime viikonloppuna. Tällä kertaa Silja Europe suunnisti Tallinnan satamaan. Sel takia reissuun lähdettiin pari tunti aikaisemmin. Vastaavasti paluu oli myös hieman aiemmin. Perjantai-iltana tarvittiin hieman parempaa turnauskestävyyttä sillä ohjelmaa riitti kymmenen tuntia.
Oma rankkauslitani oli seuraava. Ykkösena Esko Järvelän Epic Male Band. Kakkosena Juhanna Juhola trio, kolmosena Alcoholic Atheists eli Kimmo ja Saana Pohjonen. Sitten Bjäran, Haaga Folk Machine, Habadekuk, Medd, Pinnin pojat ja Hölömöt. Tamperelaiset Hölömöt eivat ehkä muusikkoina nouse ammattilaisten tasolle, mutta sympaattinen, positiivinen esiintyminen ja omat biisit olivat mannaa.
Esko järvelän rockahtava bändi oli täyteläinen ja harteikas. Tämän porukan voisi laittaa kenen tahansa maailmantähden konserttiin lämppäriksi.
Johanna Juhola on taitava ja monipuolinen säveltäjä ja haitaristi. Intiimeihin ympäristöihin istuva yhteistyö kitaristin ja äänimiehen kanssa tuo vivahteikasta musiikkia, jota täytyy kuunnella aktiivisesti.
Kimmo ja Saana Pohjasen tekeminen on aina kiinnostavaa ja moniulotteista. Hieman ehkä häiritsi kasvatustehtävä, mutta veto sisälsi myös heinoja osuuksia, jossa Saana osoittia potentiialinsa.
Kiinnostava yksityiskohta oli kolmen ruotsalisen bändin kokoonpanot. Kaikissa niissä oli mukana vähintään yksi puhaltaja. Habadekukissa puhallinsektio. Fonit luovat sekä rytmillistä että solistista näkökulmaa, joka haastaa kansanmusiikin josku toistuvalta tuntuvan rytmin. Naapurissa kehitetään vahvasti kansamusiikkia hieman eri tavalla mun meillä.
Pinnin pojat kärsi pubitilasta, koska mestareiden taidot pääsevät oikeuksiinsa silloin kun jokaisen ripauksen voi kuulla. Vastaavasti Redhill Rats ja Esko Järvelän Epic oli elementissään tässä tilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti