Elinkeinoelämän napamiehet järjestivät Helsingissä selkäkipu-seminaarin. Mitä tehdä kun potilas on selkäsairas eikä kukaan halua enää investoida sairaaseen. Nokian innovoiva toiminnanjohtaja Siilasmaa ehdotti englanninkielen muuttamista potilaan äidinkieleksi. Silloin selkäsairas voisi pyytää enkun kielellä apua maailman parhailta selkäkirurgeilta. Oikein hyvä ehdotus. Koko Suomi kielikylpyyn ja viranomaiset puhumaan enkkua.
Muitakin ehdotuksia tehtiin. Hallitus hommiin ja verot pois yrityksiltä. Duunareiden palkankorotukset nollalinjalle ja kansa pois ammattiliitoista. Yritykset eivät saa käyttää heti työntekijän selkänahkaa osinkojen maksamiseen. Vasta kun selkänahasta saa paremmn hinnan. Arvonlisävero korkealle eli hinnat kattoon. Sitten selkä suoristuu. Eläkeikä kahdeksaankymmeeen vuoteen paitsi johtajilta, jotka saakoot satojen tuhansien erorahan kuusikymppisenä tai nuorempana. Kun ei huvita enää duunata. Enää ei ole varaa hyvinvointipalveluihin (lue: assosiaali-ja sairauspalveluihin). Me, johtava luokka emme edes tarvitse niitä. Puhumattakaan pressa Niinistön ajatuksista. Julkinen sektori tekee aivan liikaan palveluja ja hoitelee ihmisten asioita. Tällä hetkellä julkinen sektori tuottaa peräti 58 % kansantuotteesta. Maa on mennyt sosialismiin, jossa valtio ja kunnat omistavat pääosan kansakunnan varoista ja toiminnasta. Yritykset ovat vähemmistöosakkaana 42 prosentin osuudella bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin osuutta on vähennettävä ja heti. Kaikki tämä kokoomuslaisen presidentin ja pääministerin aikana.
Sokerina pohjalla Nokian Siilasmaa varoittaa Nokian tiestä. Suomi kulkee kohti Nokian tietä, jossa ei pohdita ongelmia vaan uskotaan tulevaisuuteen. Ei uskota, että meillä on ongelmia, koska olemme aina menestyneet. Sitten tulee paha poika Microsoftilta ja myy kaikki ongelmat alehintaan. Jäljelle jää terve yritys, joka voi tuottaa vielä vaikka mitä, jota ei vielä edes tiedetä. Siinä on ongelmaa tarpeeksi.
Mitä tästä opimme ?
Johtoporsas ajattelee, että köyhät kyykkyyn ja kansalta edut pois. Hallitus on vastuussa, jotta liike-elämän (ja johtajien) edut aäilyisivät.
Katselin samaan aikaan Suomen lasitaiteen ja -teollisuuden historiasta kertovaa ohjelmaa. Siinä sanottiin, että taiteilijat loivat suomalaisen lasiteollisuuden menestyksen. Auttaisikohan selkäsärkyyn uusien taiteilijoiden, tieteilijöiden ja uuden aallon kulttuurin toimijoiden innovointi ja sen tukeminen ? Heillä on visioita dynaamisesta tulevaisuudesta kun taas selkäsärkyiset elinkeinojohtajat elävät valittajien ja pienentyvien bonusten maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti