Tuhat tulimmaista

Pyöräilin Wigrenin makkaratehtaalle tarkoituksena ostaa jotain keittoa varten. Löysin tosihalvalla herkkunakkeja ja ohutlenkkiä. Päätin tehdä kaalikeittoa, jossa on nakkeja. Juju oli kuitenkin tehdä tulista kaalikeittoa. Siihen avun toi lähi K-kaupan chilivalikoima. Ostin paketin keltaisia Habaneroja. Ajattelin puraista tulisimmasta päästä. Tarjolla oli myös jalapenoja ja vihreitä ja punaisia chilejä. Yritin epätoivosesti löytää netistä nimeä ja tulisuusatetta tälle lempeänäköiselle, pienelle pallerolle. Kokemuksesta tiedän, että ulkonäkö pettää. Kuitenkin halusin draivia elämään (sitä on kyllä muutenkin riittävästi) ja päätin laittaa keittokattilalliseen, siis kolmen litran satsiin, koko Habaneron. Sen verran sain selville, että kyse on Golden Habanerosta, mutta tulisuusaste jäi epäselväksi, koska samassa yhteydessä esiteltiin viisi muuta chinese chilin lajiketta. Komeimpana komeili pieni Naga Morich. Näille kaikille tulisuusaste oli kivasti ilmaistu: helvetillinen.

Leikkasin pieneksi yhden habaneron, palan inkivääriä, kokonaisen valkosipulin ja punasipulin ison porkkanan, puolitoistalitraa kaalia, pari perunaa ja puoli kiloa herkkunakkeja. Laitoin reilusti öljyä kattilanpohjalle ja käristin chilin, inkiväärin ja porkkanan palat. Sitten perään vähitellen sipulit ja kaalin. Kypsentelin ja kääntelin vartin ja lisäsin litran vettä ja merisuolaa. Taas vartti haudutusta ja sitten perunat. Parinkymmenen minuutin kuluttua lisäsin lihaliemikuution ja nakit. Annoin keiton porista vielä vartin ja lisäsin hieman ketsuppia. Kattila oli täpötäynnä ja nakkipalat selvästi yrittivät paeta kattilasta. Pelastin joukon lautaselle ja paahdoin varoiksi pari paahtoleipää palontorjuntaan.

Iskin kiinni keittoon. Kuuma keitto ei oikein maistunut miltään. Sitten alkoi maistua inkivääri. Sehän ei ole kovin tyypillinen kaalikeiton lisäke. Pikku hiljaa kitalaen takaosassa alkoi kuumottaa. Mutta ei mitään maanjäristystä. Hikipisarat alkoivat kohota otsalle. Nakit ja paahtoleipä lievittivät tulisuutta. Hetken kuluttua alkoi tehdä mieli kauhoa lisää. Koko suu alkoi olla jonkinlaisena uunina, mutta se ei ollut paha tunne. Päinvastoin kielellä ja kitalaella tanssi jotain kihelmöiviä makuja. Lisää, lisää ! Himokkaasti kauhoin lautasen tyhjäksi ja hikoilin tyytyväisenä. Hyvä ketos. Sopii ehkä vielä paremmin johonkin yksinkertaisempaan kokonaisuuteen, mutta tämä oli hyvää. Jes ! En pelkää keltaisia Habaneroja enää. Seuraavaksi ostan valmispizzan ja höystän sen tällä ravakkaalla paprikalla.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu johdattamaan lukijat vierailemaan Tampereen Keskustorilla 20.-21.8 järjestettävään Chilifest tapahtumaan. Siellä kisataan mm. Naga Morichin syönnissä. Niin kylmäpäinen tai peltivatsainenen sentään ole. Enkä suosittele muillekaan. Elämässä riittää vaarallisia hetkiä ilman Naga Morichiakin. Mutta torilla tavataan. Ellen ole tulisena jossain muualla.