Nyt nostavat kaikki kätensä, joita piinaa puhelinmyynti. Lähes kaikkia. Itse olen tilannut lehtiä aina tasaisin välein. Nytkin tulee Tuulilasi, vaikken ole pätkääkään kiinnostunut automaailmasta.
Tässä muutamia vinkkejä, joilla selvitään puhelinmyynnistä ehjin nahoin:
1. Väärä numero tai ettei kyseinen henkilö ole paikalla.
2. Olen lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle, en nyt tarvitse mitään.
3. Joudun leikkaukseen, enkä tiedä koska palaan.
4. Firmani meni konkurssin, minulla ei ole rahaa.
5. Kuunnellaan koko litania ja sanotan sitten yksi sana: En !
6. Aletaan laulamaan kappaletta Sankarit. Siis "me ollaan sankareita kaikki, kun...."
7. Kun myyjä kysyy onko hetki aikaa, sanotaan ettei ole.
8. Pannaan numero muistiin, eikä vastata.
9. Ei sanota sanaakaan vaan pannaan puhelin pöydälle puhelemaan itsekseen.
10. Aletaan kertomaan puhelinmyyjälle juttua isoäidin kummin kaiman serkusta vai mikä se nyt oli, joka osti autokauppiaalta käytetyn Warren ja miten se haisi kalalle. No, ei muuta kun autoa pesemään. Ensin se osti ihan mäntysopaa ja koitti juuriharjalla, muttei se auttanut. Sitten yritti puhdistaa lattiaa laventelihajoisella shamppoolla. V...t se mitään auttannut. No lopulta se keksi ruiskuttaa wc-raikastinnestettä auton sisään ja ikkunat kiinni. Piti päivän siinä ja johan alkoi toimia. Vahinko vaan, että viikon kuluttua kalan haju alkoi tuntua taas sieraimissa. Sitten kokeili ihan halpaa hajuvettä. Valeli kaikki pinnat oodekolongnella. Haju oli etova, mutta autoa pystyi ajamaan pyykkipoika nenässä. Muita matkustajia ei tullut kyytiin. Tällä päästiin pari viikkoa ja sitten taas kalan tuoksu alkoi työntyä päälimmäiseksi. Kun se oli kuukauden päivät koettanu kaikkia keinoja, hermot pettivät. Se valeli sisustan bensalla ja sytytti tuleen. Warre paloi iloisesti ja haju oli poissa. Seuraavaksi alkoi kisaaminen vakuutusyhtiön kanssa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti