Matkamme todellinen, joskin salainen, tehtävä on Saimaan kalakannan vähentäminen. Kuten tunnettua kalaa on aivan liikaa. Myös kalaljeja on valtaisa määtä puhumattakaan arvokalan määrästä. Kalakannan vähentämisessä olemme painottaneet ekologista luomu menetelmää. Emme kalasta verkoilla, nuotalla tai edes virvelillä. Meillä ei ole muskelivetouistin venettä tai edes kanlanräjäytyspanoksia. Pyrimme onkimaan kaloja mato-ongella.
Tätä suurisuuntaista tavoitetta aloimme toteuttamaan sitkeästi ja määrätietoisesti. Vastoinkäymoset haittasivat alkumetreillä. Emme löytäneet matoja. Maa oli kuovaa eikä sade kastellut kuin viisi senttiä pintamultaa. Matoja ei löytynyt. Suunnistimme tietylle ABC-asemalle (nimi muutettu). Kaikki madot oli myyty. Niitä oli ollut kyllä tuotevalikoimassa.
Torilla ei ollut madonmyyjää näkynyt pariin vuoteen. Mäntyharjun torilla oli kuulemma matoja.
(Matojenmyynti torilla voisi olla hyvä bisneksen opettelupaikka alaikäiselle juniorille.)
Sitten jysähti. Pienessä kalastuskaupasta löytyi mahtavia lieroja. Tavoitteemme nytkähti eteenpäin.
Rankan mutta tuloksekkaan ensivaiheen jälkeen marssimme Ison veden rantaan. Ja kalaa alkoi tulla. Ahventa ja särkeä. Sain myös puolen kilon lahnan. Saimaan kalavaranto alkoi vähentyä. Ainakin parikymmentä kalaa vähemmän. Välillä kävimme paistamassa muutaman ison ahvenen ja siten taas takaisin hommiin. Taas särkeä alkoi löytyä ja ihan olan takaa. Eli noin parikymmentä.
Jos arvioidaan, että Saimaalla on noin 453 miljoonaa kalaa ja että me poistimme kalamäärää 40 kalaa se on 0,00001 %. Tästä voi päätellä, että jos kalastaisimme satana päivänä vuodessa mainitun määrän ja tekisimme sitä kymmenen vuotta, saisimme kalamäärän vähentymään 0,01 %.
joku voi pitää tätä pienenä, mutta jos 2000 ihmistä tekisi saman satana päivänä vuodessa, kymmenen vuotta, kalamäärä putoaisi 10%. Se ei ole enää vähän. Vai ? No, ainakin meille se on ollut pontimena poistaa roskakalaa Saimaasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti