Sataa kevyesti. Se on hyvä, koska sade tuo madot mullaN pinnalle. Matoja tarvitaan, että päästään onkimaan. Ollaan saaressa Saimaan rannalla. Keskellä hiljaisuutta. Tyttäreni on innokas onkija. Into on suonut myös tulosta. Hän on vääntänyt lahnan ja säynävän. Se ei tapahtunut kuitenkaan Saimaalla. Toivottavasti sataa koko illan ja yön. Huomenna saamme varmasti matoja. Ja kaloja.
Olen taaplannut erilaisia tapahtumia siinä määrin paljon, että rauha ja hiljaisuus on kauneinta musiikkia. Unohdin ottaa luonnoslehtiön ja piirustuskynät mukaan. Ei haittaa. Annan sielun (? Onkohan se oikea sana, olisko psyyke parempi ?) levätä. Tarvitsen sitä nyt. Olen lentänyt taas metrin maanpinnan yläpuolella ja olo on sanoinkuvaamaton. Siksi en kuvaakaan sitä. Savolainen maisema, Saimaan rannat ja vedet, hiljainen kaappikello. Siinä on vastapainoa kaupungin sykkeelle ja sielun (hei, taas sama ilmaisu) vaellukselle.
Lyyrikko heräsi sisälläni. Yritän pitää sen aisoissa. "Nyt sataa, ja itkee sydämein" laulettiin vanhassa iskelmässä. Minun sydämeni ei itke, se nauraa ilosta. Lyriikasta pitää päästä proosaan. Se on minun elämääni. Myös sateella.
Kalaonnea.
VastaaPoistaTäällä sanotaan, että kalaonni menee , jos sitä toivotetaan. Eli unohdan äskeisen.
VastaaPoistaLevitoi rauhassa ja täysin siemauksin. Pitkä pimeä ja kylmä talvi saapuu kuitenkin taas pian.
VastaaPoista