Van Halen:Right Now

Tässä on mainio biisi Van Halenilta. Siinä mennään eikä meinata ja jos kuuntelee levyversiota, erilaiset sovituskuviot kuulostavat vielä paremmalta. Tätä voi kuunnella iloon tai suruun, lääkkeeksi ja energiajuomaksi. Voisin pitää tätä omana tunnarinani, jolloi niitä olisi jo kymmeniä. Mutta yksi lisää ja se on Van Halenin "Right Now". Kuuntele positiivisuutta, kuuntele tekemisen meininkiä. Jätkät meinaavat lähteä lentoon. Niin on käynyt minullekin.

Keskustan pressaehdokas

Ketään ei oikein huvita lähteä häviämään. Viimeaikaiset tappiot ovat kohmettaneet myös vanhat veteraanit. Onneksi kepulla on Väyrynen. Olen odottanut Sirkka-Liisa Anttilan pelikykyjä. Nythän nainen saisi extraääniä, kun kaikki vanhat äijät eivät kaikkia miellytä kuitenkaan.

Näyttää siltä, että kepun on turvauduttava Väyryseen. Hän varmasti tykkää olla jälleen esillä. Mutta....

No, jokainen makaa miten petaa, vai miten se nyt meni ?

Seksikkäimmät ammatit

Tämä kirjoitus on niille seksistä pitäville henkilöille, jotka harkitsevat ammatinvaihtoa. Ruotsalaiset ovat tutkineet seksikkäimpinä pidettyjä ammatteja. Naisten ja miesten osalta ei löytynyt mainittavimpia eroja. Seksikkäimpinä pidettiin lääkäreirä, opettajia, suunnittelijoita ja kokkeja. Myös toimittajat toimitusjohtajat ja psykologit ovat seksikkäitä ammatteja.

Koska olen valinnut toisenlaisen ammatin, minua ei katsota "sillä silmällä". Minua ei myöskään taputella tai lähetellä kaksimielisiä sähköpostiviestejä tai taputeta pyllylle. Saan tehdä työtäni rauhassa ja palvella kansalaisia.

Mitä tästä pitäisi ajatella ? Ehkä pidän joitakin muita onnekkaina tai onnettomina. Toisaalta olisihan se hauskaa kokea jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Eaimerkiksi kun vaalea, punahuulinen upeavartaloinen nainen tulee lähelle ja tekee tuttavuutta. Toistelee nimeäni ja on selvästikin otettu minusta (vai ammatistani?). Voisinko kestää piinan vai rakastuisinko silmittömästi ?

Ehkä nämä ammatit ovat kuvaavia ruotsalaisten aivoituksille. Jospa meillä vastaavat ovat virkamies/-nainen, lähihoitaja, ohjaaja, bussikuski, kassa, tarjoilija. Mehän olemme niin käytännöllisiä.

Nelostie

Vuoksenniskan Nuorisoseuran ja Irti-teatterin yhteistuotanto Nelostie esitettiin Imatran Asemapaikan keaäteatterissa. Näytelmä on Ari Wahlstenin ja Juha Hurmeen käsikirjoittama ja ohjaus Sami Sivosen.

Esitys kertoo Nelostien 40-vuotisen historian. Hangosta Utsjoelle (Jäämerelle). Samalla käytiin läpi monenlaista suomalaista elämänmenoa ja asfalttimiesten arkea. Nuorisoteatterista oli kyse. Meno oli hulvatonta, nuorekasta ja välillä raisua. Mutta ei missään nimessä yliampuvaa tai ylinäyteltyä. Kun alkuun päästiin ryhmän kymppi, Lauri Haltsonen ja erityisesti van Adelcreuzia näytellyt Antto Hinkkanen pääsevät todelliseen draiviin. Hinkkasen näyttelijäsuoritus ja heittäytyminen oli ainutlaatuista. Teatterielämä saa tästä herrasta mitään pelkäämättömän työmyyrän. Ryypättiin, tehtiin tietä ja taas ryypättiin. Vuosikymmenet kuluivat ja miesten arkea, elämää ja usein myös hermoja koeteltiin. Nautittavasti ja oivaltaen tanssitytöt humahtivat lavalle. Milloin EM-juoksijoina, hiirinä tai tuonen hahmoina. Puolivälin jälkeen saatiin iloinen naisduunarikin kehiin, kun nauravainen Pirjo Arponen pyrähti joukkoon. Hän oli myös oiva laulaja.

Kaksi ja puolituntinen räväytys oli silkkaa energiaa. Toivoisi ammattinäyttelijöiden näkevän tällaista nuorten tekemisen riemua, vaikka kyse oli kauden viimeisestä esityksestä. Loputon viina (veden) kittaaminen huipentui hauskasti viimeiseen, oikean vodkapullon korkkaamisen. Kaikessa näki nuorten hyvän yhteishengen ja helpotuksen pitkän keaärupeaman päättymisestä. Tällaista lisää ja eri puolille Suomea.

Asiakaspalvelu

Jos olisin asiakaspalvelu konsulentti, toisin ohjattavat ihmiset Imatran Cumulukseen ja Martina ravintolaan. Toisin katsomaan, mitä tapahtuu, kun asiakaspalvelun sijaan aletaan toteuttamaan ohjeita ja määräyksiä ja toimitaan kirjaimellisesti ohjeiden mukaan. Asiakas katoaa pesuveden mukana. Henkilökunta toteuttaa annettuja /sovittuja määräyksiä asiakas on pelinappulana. Ulkoterassille ei voi asiakas viedä kahta juomaa, kun säännöt kieltävät sen. Kun kaverini osti kaksi viinilasillista itselleen ja kolmannelle henkilölle, minun piti viedä toinen lasi, koska säännöt kuulemma kieltävät kahden juoman vienninkin. Aamiaispöydässä buffetaamiainen päättyi klo 10.30. Ja se todella päättyi. Herkulliset omenatortut vietiin nenän edestä, koska aamiaisaika päättyi hetki sitten. Henkilökunta marmatti toisilleen, kun kaikkia asiakkaita ei oltu palveltu. Palvelua pyytävälle italialaisäidille sanottiin, että odottakaan nyt hetkinen, tai siis tiuskaistiin.

Mitä tästä opittiin. On jouduttu menemään jostain syystä sääntökirjalle ja se on pilannut koko asiakaspalvelun. Asiakaspalvelun ydin on kuunnella asiakasta ja hänen tarpeitaan. Ei siinä sen kummemmasta ole kyse. Koko toiminta tähtää tyytyväisiin asiakkaisiin. Se, että noudattvatko työntekijät annettuja sääntöjä ja normeja tulee kauempana takana.

Jos haluatte nähdä mitä ei pidä tehdä, tulkaa katsomaan tänne. Toki toivon, että tätä tilannetta joku konsulentti alkaa korjaamaan. Mutta me ainakin annamme asiaspalautteessa huutia. Tässä hotelliravintola sahaa omaa elikeinoaan.

Imatra

Imatra, sinä isänmaa, sinä äidinkieli. Minut olet synnyttänyt ja kasvattanut. Nyt poikasi on takaisin. Poikasi ja Tyttäresi. Ihan isolla joukolla vääntäydymme maailman (suuri osa Suomen) eri kolkista tänne. Sinä et ole oikein kaupunki tai city. Olet joukko taajamia. Koski on antanut meille ryöppyävän mielen ja linna perääantamattoman tahdon. Niillä purjehdimme maailman vesiä.

Kaikki on muuttunut, myös sinä Imatra. Niin myös me, pöhöttyneen ryppyiset lapsesi. Elämä kiitää eteenpäin ja muistot hautautuvat puiden ja kadunpenkkien kuluneille pinnoille. Me elimme, me elämme, kuten sinäkin oma Imatramme.

Näillä sanoilla avaan 40-vuotta sitten IYL:stä ylioppilaaksi päässeiden luokkakokouksen täällä teollisuuden makuisessa kotikaupungissa.

Anne Borgströin lyhyet hiukset

Ne on jees. Vaikkei asia minulle kuulukaan. Näkyy kumminkin. Harvase ilta. Enkä tunnusta kuuluvani vieläkään faniklubiin.

Avoin tila

Erlan Josephson sanoi hänestä kertovassa dokumentissa kiinnostavan asian. Näyttelijän tulisi saada itsessään avoimen tilan, jotta hän ei toimi rutiinien varassa. Se oli hienosti sanottu. Ei vain näyttelijät vaan muissakin ammateissa ja erityisesti luovuutta vaativissa tehtävissä tämä on tärkeä huomio. Uusiutuminen vaatii henkistä rohkeutta. Pitää uskaltaa laittaa itsensä epävarmuuden tilaan. Eräänlaiseen tyhjään tilaan. Sieltä voi ammentaa uutta. Hieno mies tuo Josephson. Heiman samanlaisia ajatusta esitti myös suomalainen elokuvaguru Peter von Bagh.
Innovatiivisuuden markkinoijat painottavat toisiinsa kuulumattomien asioiden yhteensaattamista. Tämä tyhjentäminen on yhtä tärkeä ulottuvuus.

Odottamisen taito

Joku suuri filosofi tai oliko ihan tuntematon ja tuiki tavanomainen, on puhunut odottamisen taidosta ja tärkeydestä. Odottaminen on kärsivällisyyttä ja sen aikana asiat tai ihmiset jalostuvat oikeaan mittaansa. Kun odottaa kärsivällisesti niin lopussa kiitos seisoo. Hätäily ei saa muuta kun huonoa aikaan.

Elämä on suurelta osalta odottamista. Odotamme nuoruutta, aikuistumista, eläkeikää. Bussia, lääkäriä, naisia(toivoytavasti tämän kommentin saan joskus anteeksi). Odotetaan uutta työpaikkaa, avioliittoa, tv-sarjan tai kokouksen alkamista tai uneen vajoamista. Valveillaolosta kolmannes on odottamista.

Odottajat ovat usein taitavia ihmisiä. He eivät suuntaa katsettaaan läheiseen maankamaraan vaan katselevat tulevaa, optioita. Tunnen erään mestariluokan odottajan. Hän laittaa huomaamattomasti asioita vireille ja tulokset tulevat sitten aikanaan. Jos hän pelaisi osakkeiden kanssa, hänellä olisi paljon ylimääräistä. Nykyisessä työelämässä tämä on kovin kaksijakoinen asia. On ihmisiä, jotka saavat asioita aikaan ja on ihmisiä, jotka odottavat lopun ikäänsä. Ihmissuhteissa asia lienee samoin. Toinen ystäväni tapasi kauniin neidon peräti kolmetoista vuotta sitten. Tänään hän on onnellinen mies.

Vaikea sanoa, ovat miehet vai naiset parempia odottajia. Lapsen odottaminen vaatii erityistä odottamisen taitoa. Miehet opettelevat intissä kärsivällisyyttä. Miehet ovat riittävän yksinkertaisia, että odottavat tyynesti kunnes saavat muun käskyn. On tarinoita venäläisistä lossivahdeista, jotka istuvat asemapaikallaan loppuelämänsä, vaikkei lossia enää olekaan. Kun kukaan ei ole antanut muuta käskyä. Väitän silti, että miehet ovat kärsivällisempiä ja parempia odottamaan kuin naiset.

Odottamista voi hyvin myös harjoitella. Sitä voi treenata sekä ykstyiselämässä että työelämässä. Monet ovat joutuneet opettelemaan vaikkeivat sitä haluaisikaan. Ainakin piinallinen myöhästelyn odottaminen vaatii hermoja. Silloin kannattaa kiinnittää huomio kokonaan johonkin muuhun asiaan. Odottamisesta tulee sivubisnes.

Joskus kannattaa kuitenkin muuttaa kuvioita ja tehdä asiat päinvastoin. Myöhästellä tai antaa odotuttaa itseään. Se tekee kutaa.

Takuukesäsää

VR on alkanut maksamaan korvauksia matkustajille, jotka myöhästyvät töistä tms. junien myöhästelyjen takia. Nyt ilmatieteenlaitos on vastannut haasteeseen ja kehittänyt vähän vastaavalaisen kompensaation. Mikäli sääennustukset pettävät ja tietty määrä ihmisiä (muistaakseni 20 % eli miljoona) on tyytymättömiä säähän, sääennustajat ennustavat ylimääräisen lämpimän viikonlopun. Ensimmäinen takuukesäsää tulee ensi viikonloppuna. Aurinko paistaa ja lämpö lähenee hellelukemia. Kuin parhaalla heinäkuun helteellä. Tämä on uutta, mutta hieno vastaantulo sääihmisiltä.

Nyt kannattaa hakea shortsit, aurinkolasit ja hihattomat paidat naftaliinista ja nautiskella vielä kesän viimeisestä auringonotosta läheisellä biitsillä. Sen jälkeen energinen terassikierros ja lopuksi vielä vaikka tutuksi tullut yöpihapartygrillifiesta naapurien kanssa. Talvella saa taas jurottaa. Hei nyt on kesä ja ensimmäinen ilmatieteenlaitoksen ylimääräinen helleviikonloppu! Eiköhän nautita siitä ja jos vaikka illan aikana kainaloon eksyy punahuulinen blondi (siis miehen näkökulmasta, mutta naisen kannalta varmaan sitten mustaviiksinen adonis) niin elämä on mallillaan.

Ensireaktiot kertovat että kiinnostus ilmatieteenlaitoksen sääennustuksia kohtaan on lisääntynyt dramaattisesti ja palaute on ollut lähes poikkeuksetta myönteistä. Nyt samanlaisia vetoja odotetaan muiltakin valtion laitoksilta kuten Finnair, kalatalouden tutkimuslaitos, poliisi, puolustusvoimat ja Suomen Pankki, verohallitus, Kela, Liikennevirasto jne.

Näyttely Vihavuoden koskikahvilassa

Nyt se on siellä. Keskellä hämäläistä metsää, lempeän kosken partaalla. Yllätys oli suuri, koska paikkaan olisi mahtunut kolmekymmentä taulua. Nyt ripustin vain 18 työtä. No, ei haittaa. Tiiliseinät ovat oikein onnistunut tausta värikkäille töilleni. Toivottavast joku löytää paikalle. Joku muukin kuin kylän asukkaat. Näyttely on avoinna 11. syyskuuta asti. Ripustuksessa sain hyvää näkemystä ja apua huovutustaiteilija Elise Rasehornilta, jonka töitä on esillä Moduksen näyttelyssä TR 1:ssä.

Gaddafin perintö

Näyttää siltä etta jälleen yksi valtaistuin kaatuu ja itsevaltius muuttuu muuksi. Se aiheuttaa kovan sisäisen murroksen mahdollisesti sisällissodan. Vallanvaihdossa on helpompaa, jos vaihdetaan vain johto. Nyt katkeran vaihdoksen lisäksi pitäisi luoda myös uusi yhteiskuntarakenne. Kosto on mielissä vuosikymmeniä ja sisäinen rauha tulee asteittain. Ulkopuolisten joukkojen olemassaolo on aina kaksipiippuinen juttu. Todellinen valta ei voi nojautua ulkopuolisiin. Joukkojen lähdettyä tulee valtatyhjiö eli osa valtaa jaetaan uudelleen. Odotettavissa on vuosikausia kestävä prosessi. Monia vuosikymmeniä kestävä viha haittaa kaikkea hyvääkin. Taloudellisia edellytyksiä on onnekai öljyn takia. Se luo nopeasti vaurautta ja taiten yhteiskuntarauhaa. Mutta kuka tai ketkä ovat tarpeeksi taitavia ja kaukonäköisiä luomaan kestävä rauhan ja rakenteen ?

Samanlainen tilanne on myös Afganistanissa, Egyptissä ja Tunisiassa. Vallanvaihdoksi on tulossa vielä Syyriassa, Jemenissä ja varmasti useissa niiden naapurimaissa. Jokaisen maan tulee kulkea oma polkunsa. Varakkailta länsimailta odotetaan paljon tukea. Se ei ole koskaan pyyteetöntä. Myös Kiina on iskenyt silmänsä Afrikkaan. Kehityksen pontimet eivät ole kenellekään epäitsekkäitä. Demokratiasta on ennenaikaista haaveilla, mutta jos askeleita siihen suuntaan kuljetaa, hyvä niin. Se antaa kanslaisille uskoa ja toivoa. Sitä tarvitaan kovina muutoksen vuosina.

Ostoskanava

Hienointa ohjelmaa telkussa on ostoskanava. Siis viisi ostoskanavaa. Vaikka ostoskanava onkin pääosin vieraskielinen, se on kuitenkin rehellinen ja aito tositvmuoto. Ennen ostoskanavaa pyörin kotonani tekemättä mitään hyödyllistä. Nyt ei ole siihen enää aikaa. Ostoskanavalta ostamani, kuntoilu- ja laihdutuspaketit, kalastusvälineet, iho- ja kauneushoitosarjat, imurit ja puhdistusaineet, naarmujen peittäjä jne ovat muuttaneet arkeni. Nyt minulla on puuhaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Jos toimit heti saat 30% alennuksen ja yhteishinta on vain 99,9999 jotain. Siis älä epäile sillä tarjoamme kaupan päälle 30 päivän palautusoikeuden. Tämän jälkeen ei ole enää selkä-, niska- tai lihasvaivoja, likaa, pölyjä, naarmuja. Tämä on aivan uskomatonta ! En uskonut tämän toimivan. Silmänräpäyksessä ! Olemme niin varmoja, että annamme sinulle osamaksuna hintaan 15 jotain kuussa ! Säästää aikaa ja vaivaa ! Yli miljoona asiakasta ei voi olla väärässä.

Minttutee

Arvoisat teen juojat ja miksei muutkin ihmiset

Minulla on ilo ja kunnia puhua teille minttuteestä. Tuosta elämän eliksiiristä ja voiteluaineesta. Tämä on 100 % markkinointipuhe vihreän minttuteen puolesta. Yritän kehuskella sen vaikutuksia ja makuja niin hulvattomasti, että kaikki (lukijat) haluavat loppuelämänsä juoda vain ja ainoastaan ihmeitä tekevää minttuteetä.

Ensimmäinen syy on tietysti vihreän teen parantava ominaisuus. Maailmasssa ei ole yhtään sairautta, johon minttutee ei vaikuttaisi parantavasti (tai on rakastuminen, muttei se ole oikea sairaus ja siihen tautiin ei ole muuta lääkettä kuin aika, jos sekään). Oli sitten yskä tai köhä tai vaikka polvi kipeä, minttutee auttaa. Puhumattakaan mielen sairauksista: Alakulo, stressi tai ylienergisyys. Niihin minttutee vaikuttaa jo parin hörppäyksen jälkeen. Pitkäkestoisen vaikutuksensa ansiosta, se on parantanut myös pidenpikestoisia sairauksia.

Toiseksi maku kruunaan juojan päivän. Parempaa aromia kuin minttuteessä on vaikea kuvitella. Jos vielä minttutee tehdään perinteisen pohjoisafrikkalaisen menetelmän mukaan (siis kuumaa vettä runsaan mintunlehtimäärän sekaan), maku on tyrmäävä. Tai pitäisikö sanoa hyytävän herkullinen.

Muita minttuteen positiivisia ominaisuuksia on huokea ja edullinen hinta. Ekologisesti ajatelle minttuteepusseista riittää kierrätettävää. Marokkolaisäidit kutovat minttuteestä villasukkia ja villapaitoja kylmän ja tuulisen talven suojaksi.

Useiden minttuteen käyttäjien kertomukset vahvistavat teen positiiviset vaikutukset. Utahilainen liikemies sai palkankorotuksen juotuaan minttuteetä. Mongolialainen lammaspaimen synnytti kaksoset hetki sen jälkeen kun oli juonut höyryävää minttuteetä. Egyptiläinen sukeltaja löysi minttuteestä timantin. Puolalainen kelloseppä myi kellon asiakkaalle, joka maistoi höyryävää minttuteetä. VR:n juna tuli ajoissa Helsingin asemalle, kun junankuljettaja joi minttuteetä. Esimerkkejä on kahmalokaupalla.

Siis, nyt kun menet seuraavan kerran kauppaan, hae itsellesi hieno pakkaus herkullista minttuteetä ja juo sitä loppu elämäsi. Et tule päätöstäsi katumaan. Elämä loppu tulee olemaan pitkä, lyhyt tai keskiväliltä. Saat nauttia koko elämän runsaudesta huumaavan maun säestyksellä. Ja yllätä kaverisikin. Kukapa ei haluaisi tuntea ainakin yhtä minttuteen juojaa. Ole sinä se henkilö.

Vuoteessa 3

Yö näyätti, että jatkan vuoteessa. Päätä särkee, samoin lihaksia. Jään vuoteeseen. Unen enkeli ei ehtinyt parantaa. Toivottavasti tänään. Ajattelin hikoilla kunnolla. Se on ollut tervehtymismenetelmä jo lapsesta. Aineenvaihdunta ajaa pahan pois. Vuoteessa alkaa olla rankkaa, koska pää ei tykkää olla alhaalla. Lantiokin on puutunut. Intervalli on varmasti parasta.

Parisuhteen tutkimuksessa jäi huomiotta o,3 % suuruinen vähemmistö. Siis parit, joiden sängyt ovat eri kaupungeissa. Syitä tähän vaativampaan eri vuoteissa makoiluun on muutamia. Uusi rakkaus, työpaikka tai rakkaus kotipaikkaan. Kovaa ykkösluokkaa ovat eri maissa vuoteita pitävien pieni, mutta arvostettu joukko. Joka tapauksessa tällaiset vuoderatkaisut ovat oikeille pioneereille tarkoitettuja. Kontrollin mahdollisuus on pienempi, mutta se myös yhdistää.Yhdessäolo onkin sitten todellista herkkua.

Vuoteessa 2

Yliväsymys yllätti ja pakotti vuoteeseen. Kaiken lisäksi uni ei tullut ja paikkoja särki. Jäin siis koko päiväksi vuoteeseen. Mitä vuoteessa voi tehdä muuta kuin nukkua, lukea, kuunnella musiikkia, ratkoa sudokuja. Eipä paljon muuta. Ajatella ! Mutta sen verran alkoi parantumista tapahtua, että nyt tekee mieli nousta ja ajatella työpäivää. Ehkä menen ehkä en. Yö näyttää sen vuoteessa.

Jospa unen valkea enkeli puhuu minut terveeksi ? Onko se unta vai todellista ? Ainakin uni on huumaava. Tai valve.

Vuoteessa

Pikku uutinen kertoo, että kuusi sadasta parisuhteessa elävästä ihmisestä nukkuu eri sängyssä. Tietysti asian voi nähdä myös toisinpäin elikkä, että 94 sadasta nukkuu samassa sängyssä.

Tutkivan journalistiikan alati innostunut joukko lähti selvittämään mistä oikein on kyse. Siis kummassakin asiassa.

Ensin erillään nukkuvat. Toki selkeitä syitä löytyI helposti. Kuorsaus, suhteen viileneminen, haiseva hengitys tai haisevat jalat, unissa puhuminen, kuumuus, kylmyys, hampaiden narskutus, eri patjamieltymys, sängyssä lukeminen, parempi yöuni. Muita syitä ovat: "Tulit sitten aamulla kotiin", kodin siivoustöiden jakaminen, alkoholijuomien säännöllinen kittaaminen, lasten itku ja vuorotyö.

Yhdessä nukkumisen syitä on vain muutama. Puolet on sitä mieltä, ettei jaksa valvoa. Kolmanneksen mielestä "Oot sää niin sulonen". Loppujen mielestä yksiöön ei mahdu kahta sänkyä tai käytössä on vain yksi peitto. Muut syyt ovat tuulesta temmattuja tai keksittyjä. Älkää uskoko niitä.

Chilifest

Hieno tapahtuma. Vaikka tapahtumassa pääosin olikin myyntikojuja, ihmiset tungeksivat innolla mukana. Itse osti kaksi Naga Morichia. En tiedä mitä tekisin niillä, mutta yritän vuolla hieman pizzan päälle. Tai sitten johonkin keiton sekaan. Toki tiedän, ettei niiden kanssa leikitä. Maksoivat 50 senttiä kappale. Suuri tuhovoima niin pienessä kasvissa. Ehkä annan lahjaksi. Valkeatukkaisen hiukset muuttuvat tummaksi kertarysäyksellä.

Ostin myös suklaata, suklaarusinoita, chipsejä, salmiakkia ja nallekarkkeja. Kaikki chilillä maustettuja. Jälkimmäisten nimi on leikkisästi napalminalle. Pitänee tarjota vieraille.

Naga Morich syönnin MM- kisan voittaja ahmi herkkua 181,57 grammaa ? Voittaja oli tamperelainen Petri Ojanperä. Todellinen peltimahojen peltimaha. Määrä kuulostaa pieneltä, mutta sillähän räjäyttää jo yhden joukko-osaston. Kokeilkaa vaikka, siis itse. Grammalla ensin aluksi.

Albert Ayler

YlenTeema esittää uusintana ruotsalaisen elokuvan amerkkkalaisesta fonistista Albert Aylerista. Ohjelma tulee kiusallisesti jo puoli kolme iltapäivällä. Ayler on jatkanut Coltranen ja kumppaneiden coolia. Ayler on myös voimajazzin esikuva. Häntä pidetään myös freejazzin kehittäjänä. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja Aylerin ajan free on tänään lähempänä mainsteemia. Hän kuoli mystisesti 34-vuotiaana vuonna 1970.

Katsokaa ! Kuunnelkaa ! Ja valistukaa ! He is a Man ! Tässä on todellinen äijä !

Omenoita

Omenapuu on täynnä omenia. Oksat suorastaan voihkivat omenoiden painosta. Nurtsilla on joka päivä kymmenkunta uutta pudonnutta raakiletta. Harmi kun omenoissa on jonkinsortin tauti. Osa on ihan hyviä, mutta osassa on ollut jo vuosia tauti. Teen huomenna Tarte Tatinia jälkiruoaksi, kun tyttäreni tulee kaverinsa kanssa lounaalle. Ei saa kertoa hänelle.

Nyt pitäisi huutaa raakojen omenoiden jumalatar apuun. Kuulekohan hän huutoni ?

Robben Ford : Soul on Ten

Imurimusiikkina Robben Ford. Tämä vuonna 1951 syntynyt blueskitaristi edustaa minulle uutta blues sukupolvea. Hänen musiikkinsa on nopeampaa ja notkeampaa. Kuviot ovat persoonallisimpia ja kevyempiä. Kitaristina Ford on itseoppinut. Ehkä sen takia hänen soittotyylinsä on irtonaista ja jotenkin hyvin kuulakasta. Albumin nimi tarkoittanee, että hänellä on sielu mukana kaikissa kymmenessä biisissä. Siltä ainakin kuulostaa. Maanjäristyksenomainen vaikutus on hitaalla biisillä Earthquake. Samoin kappale Nothing to nobody. Tuttua tavaraa on Willie Dixon biisi Spoonfull (taisi olla Creamin hitti). Kokoonpano on myös mukava: kitara, rummut basso ja urut. Urut varmaankin tekevät keveyttä suht'koht nopeaan bluesiin. Tykkään myös basisti Travis Chartonin huomaamattomasta, mutta läheisestä soittelusta.

Tämä vuonna 2009 tehty levy on onnellisen miehen musiikkia. Joko hän on kulkenut elämänsä suotuisien siipien alla tai sitten hän on rakastunut. Niin vapaata ja luovaa hänen kitarankäsittelynsä on. Biisit ovat keveitä ja hauskasti sovitettuja. Vain onnellinen ihminen tekee jotain tällaista. Tätä voi suositella kaikille rakastuneille.

Hei Pori ! Tiedetään, että Ford on ollut kolme kertaan vieraana, viimeeksi vuonna 1999, mutta neljäs kerta ei liene pahitteeksi. Onnellisten ihmisten musiikkia tarvitaan aina. Lupaan olla eturiveillä.

Klubi

Onnea ja menestystä ! Voitto 2-0 suurseura Schalke 04:stä on jytkyjen jytky. Teemu Pukki singahti eurooppalaisen jalkapalloeliitin tietoisuuteen. Ensi viikolla on kova peli Gelsenkirchenissä. Siinä pitäisi pitä numerot siistinä ja mahdollisesti yksi vierasmaali.
Hieno peli ! Jännitin koko pelin sikana !

Norge 2

Sarjan toinen kuva. Ristiriitainen maalaus, jota kaikki pitänevät rumana. Ei ole myöskään mukava maalata rumia kuvia, mutta maalattava on. Sitä kautta päästää paineen ulos. En osaa sitä enempää selittää.

Nainen pallossa

Aurajoessa oli pallo ja pallon sisällä nainen. Hän teki nauhalla riippumiseen liittyviä liikkeitä. Toinenkin pallo pyörähteli Aurajoessa. Tapahtuma liittyi torstai-iltana Turussa järjestettyyn tapahtumien yöhön.

Kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. Sanon kuitenkin, että minut yllättti positiivisesti Turun Kulttuuripääkaupunkiohjelman laajuus ja nuorekkuus. Turku on osannut luoda uutta ja erilaista toimintaa. Suuria spektaakkeleita on tulossa syksyllä. Tall Ship Race on seuraavana viikonloppuna ja myöhemmin syksyllä Taistelu niminen musiikki ja urheiluspektaakkeli Kimmo Pohjosen musiikin ryyditrämänä. Ja aivan valtavasti kailenlaista muuta. Vuodessa 5000 uutta tapahtumaa. Kaupunginosien kulttuuriviikot ovat hieno paikallinen idea. Logomon näyttely- ja konserttikeskus tulee palvelemaan luovien alojen keskuksena. Turku on oikea Kulttuuripääkaupunki. Käykää vaikka katsomassa.
Mutta kuten sanoin Nainen pallossa kertoo paljon.

Turku -kulttuuripääkaupunki

Aika on tasannut katkeraa tappiotamme Turulle Kulttuuripääkaupunkikisassa. Me hävisimme. Tampere hävisi. Niin hävisivät myös Oulu, Lahti ja Mänttäkin. Mutta meidän mielissä, vain Tampere hävisi.

Tänään lähdemme kohti suden luolaa eli tutustumaan Euroopan kulttuuripääkaupungin tuotoksiin. Pää pystyssä ja tietoisina omasta kulttuurin tasosta lähdemme matkaan. Emme nöyristele, muttemme myöskään ylenkatso kaverimme aikaansaannoksia. Puen päälleni oman Tampere 2011 paitani ja lähden baanalle. Saas nähdä kuinka käy ?

Orkidean kasvu

Pidön kasveista. Niitä on kuhtuullisen paljon eri puolilla asuntoani. Olen myös onnistunut monien kasvien kanssa. Rehecät yläkerran kasvit ovat melkein räjähtäneet. Orkidea on kuitenkin täydellinen mysteeri. Pidin sitä pimeässä. Sitten kuulin, että sen pitää olla valossa. Tein heti emävirheen, koska vaihdoin sen läpinäkyvästä muoviruukusta emalikuurrkkun ja lisäsin multaa. Siirsin ikkunalaudalle ja aloi uittamaan sitä kerran viikossa. Huomasin mullanvaihdon yhteydessä, että juuri on aivan olemTon nysä. Huomasin myös, että veteen upottamisen idea on läpikastwlla kaarnanpalat. Niistä kasvi imee nestettä. Silti en ole saanut orkideaan draivia. Nyt päätin tehdä uuden kuvion. Vien sen yläkerran rehottavien kasvien joukkoon. Aamupäivän aurinko on saanut ne ennennäkemättömään vehreyteen. Huomenna oekideani pääsee uuteen porukkaan. Se on sinnikäs ja omapäinen. Yritän antaa sille tilaa. Katsotaan miten käy. Orkidea on opettanut myös minua. Se ei paljon puhu, mutta on kärsivällinen. Ehkä ymmärrän sen tarpeita hieman paremmin. Kuitenkin sen näyttää voivan kohtuullisesti, vaikkei ole parhaimmillaan. Orkidea kaipaa puheita. Se haluaa kuunnella puhumista. Se nauttii valosta. Ajattelen, että pikku hiljaa se halua puhjeta kukkaan. Mutta se vaatii oman aikansa. Osaisinko malttaa mieleni ja ymmärtää sitä.

Tori Amos: Under the pink

Tällä kerralla tämä kirjoitus on vain naisille. Miehet älkööt vaivautuko ! Teille on kyllä kaikki muu musa-arvostelu ja kommentointi.

Tämä levy on hengästyttävän hyvä. Tori on herkkä, vauhdikas ja energinen kuten aina, mutta tässä on hyvät taustat ja saundit. Oikein vahvaa ja lyyristä, kuten Pohjolan ylpeys Eva Dahlgren. Myös Kate Bush tulee mieleen. Kritisoin viime kesänä Tori Amosin soolokeikkaa Porissa. Tässä on taustat kunnossa. Musiikki on leveämpää ja monipuolisempaa. Hienoja ovat myös Torin sävellytkset. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen musiikkiaan jonkin ison orkesterin sovittamana ja esittämänä. Hieman irkkumainen ote joskus puuduttaa, mutta pian rämähtää. Tori mainostaa Bösendorferia, eikä suotta, sehän soi mahtavasti. Tykkään myös George Porter Jr:n basson saundeista. Pretty Good Year, God, the Waitress, Cornflake Girl syöpyivät lähtemättömästi korvaani. Nyt kun pääsin lueskelemaan biisien sanoituksia, koko homma parani monta astetta. Sanat ja sävelet ovat Tori Amosin ehtymättömästä lähteestä. Tämä on takuulla voimaannuttavaa musaa erityisesti naisille. Yhdellä sanalla: Hienoa !

Tori on myös keikalla Helsingissä 28.syyskuuta, jossa toivon mukaan on myös rummut, basso ja jonkinlainen viuluosasto.

(Ja jos suitsutan tätä levyä toisen kerran, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että pidän niin monesta musasta, että sekoan laskuista)

Tuhat tulimmaista

Pyöräilin Wigrenin makkaratehtaalle tarkoituksena ostaa jotain keittoa varten. Löysin tosihalvalla herkkunakkeja ja ohutlenkkiä. Päätin tehdä kaalikeittoa, jossa on nakkeja. Juju oli kuitenkin tehdä tulista kaalikeittoa. Siihen avun toi lähi K-kaupan chilivalikoima. Ostin paketin keltaisia Habaneroja. Ajattelin puraista tulisimmasta päästä. Tarjolla oli myös jalapenoja ja vihreitä ja punaisia chilejä. Yritin epätoivosesti löytää netistä nimeä ja tulisuusatetta tälle lempeänäköiselle, pienelle pallerolle. Kokemuksesta tiedän, että ulkonäkö pettää. Kuitenkin halusin draivia elämään (sitä on kyllä muutenkin riittävästi) ja päätin laittaa keittokattilalliseen, siis kolmen litran satsiin, koko Habaneron. Sen verran sain selville, että kyse on Golden Habanerosta, mutta tulisuusaste jäi epäselväksi, koska samassa yhteydessä esiteltiin viisi muuta chinese chilin lajiketta. Komeimpana komeili pieni Naga Morich. Näille kaikille tulisuusaste oli kivasti ilmaistu: helvetillinen.

Leikkasin pieneksi yhden habaneron, palan inkivääriä, kokonaisen valkosipulin ja punasipulin ison porkkanan, puolitoistalitraa kaalia, pari perunaa ja puoli kiloa herkkunakkeja. Laitoin reilusti öljyä kattilanpohjalle ja käristin chilin, inkiväärin ja porkkanan palat. Sitten perään vähitellen sipulit ja kaalin. Kypsentelin ja kääntelin vartin ja lisäsin litran vettä ja merisuolaa. Taas vartti haudutusta ja sitten perunat. Parinkymmenen minuutin kuluttua lisäsin lihaliemikuution ja nakit. Annoin keiton porista vielä vartin ja lisäsin hieman ketsuppia. Kattila oli täpötäynnä ja nakkipalat selvästi yrittivät paeta kattilasta. Pelastin joukon lautaselle ja paahdoin varoiksi pari paahtoleipää palontorjuntaan.

Iskin kiinni keittoon. Kuuma keitto ei oikein maistunut miltään. Sitten alkoi maistua inkivääri. Sehän ei ole kovin tyypillinen kaalikeiton lisäke. Pikku hiljaa kitalaen takaosassa alkoi kuumottaa. Mutta ei mitään maanjäristystä. Hikipisarat alkoivat kohota otsalle. Nakit ja paahtoleipä lievittivät tulisuutta. Hetken kuluttua alkoi tehdä mieli kauhoa lisää. Koko suu alkoi olla jonkinlaisena uunina, mutta se ei ollut paha tunne. Päinvastoin kielellä ja kitalaella tanssi jotain kihelmöiviä makuja. Lisää, lisää ! Himokkaasti kauhoin lautasen tyhjäksi ja hikoilin tyytyväisenä. Hyvä ketos. Sopii ehkä vielä paremmin johonkin yksinkertaisempaan kokonaisuuteen, mutta tämä oli hyvää. Jes ! En pelkää keltaisia Habaneroja enää. Seuraavaksi ostan valmispizzan ja höystän sen tällä ravakkaalla paprikalla.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu johdattamaan lukijat vierailemaan Tampereen Keskustorilla 20.-21.8 järjestettävään Chilifest tapahtumaan. Siellä kisataan mm. Naga Morichin syönnissä. Niin kylmäpäinen tai peltivatsainenen sentään ole. Enkä suosittele muillekaan. Elämässä riittää vaarallisia hetkiä ilman Naga Morichiakin. Mutta torilla tavataan. Ellen ole tulisena jossain muualla.

Opas viimeisen lomapäivän viettoon

Usein viimeinen lomapäivä menee harakoille. Syynä on alkanut työelämän paine. Ihminen tuntee epävarmuutta ja varustautuu tulevaan. Samaa tekee näyttelijä valmistautuessaan ensi-iltaan. Olen kerännyt muutamia ohjeita, joilla viimeinen lomapäivä tuntuu lomalta. Ei tarvitse pyöriä hermokimppuna olohuoneessa ja pilata kanssaeläjien (jos sellainen sattuu olemaan) päivää.

1. Helpoin tapa on fyysinen rasitus. Päivän ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi punttisalilla energiajuomien juominen. Noo, vitsi, vitsi ! Siis tehokasta kuntoilua ja lepoa väliin. Aamulla puolen tunnin lenkki. Päälle suihku ja aamiainen. Sitten pyöräilyä Wigrenin makkaratehtaalle tai Prismaan (jokaisella on kyllä joku oma wigreeninsä lähitienoolla. Meikäläistä on kyllä lykästänyt, kun lähiruokaa tuottaa hyvä makkaratehdäs). Lounaan valmistaminen. Puolen tunnin kävelyretki lähimaastoon. Lounas ja päiväunet. Pyörällä uimahalliin tai kuntosalille. Siellä reilu puolen tunnin uinti tai kuntopiiri. Iltapäiväkahvi paikan päällä. Pyöräily kotiin. Vastenmielisiä kotitöitä, imurointia, pölyjen pyyhintää, mattojen tamppausta tai pesua, lattianpesua, verhojen tai liinavaatteiden vaihtoa. Kevyt illallinen. Joku penkkiurheilutapahtuma. Sinne taas pyörällä ja takaisin. Futista, pesistä tai koripalloa. Tai vaikka jääkiekkoa. Iltapala. Iltajumppa. Illan päätteeksi Tv:n tuijottelua(yleensä on niin väsynyt, ettei tajua ohjelmista mitään). Sänky tuntuu aivan autuaalta ja uni tulee helposti.

2. Koska kaikki kuukauden lehdet ovat kasassa jossakin nurkassa, voit alkaa saksimaan irti uusia työpaikkalimoituksia. Niistä tulee mojova pino. Sitten otetaan jokainen ilmoitus erikseen ja kirjoitetaan työpaikkahakemus. Kun kaikki hakenukset on kirjoitettu, tulee voimakas olo. Niitä ei tietenkään lähetetä vaan hehkutetaan, miten kivaa on olla uudessa työpaikassa, jossa kaikki on paremmin. Tätä kestää vajaan tunnin. Sen jälkeen mieli kääntyy ja alkaa miettimään muutosta. Hetken kuluttua alkaa suorastaan kaipaamaan omaa tuttua työpaikkaa, sen rutiineja ja kivoja työkavereita. Keljuimmatkin työkaverit tuntuvat ihan mukiinmeneviltä. Ilolla pomppaa aamulla ylös ja työpaikalle. Lopultakin pääsee kertomaan kaikille, mitä kivaa on tullut tehtyä ja kaikki näyttävät kuuntelevan (sehän on optinen harha).

3. Otetaan esille lista, joka kirjoitettiin lomaa ennen. Siis, lomalla tehtävät asiat ! Huomaat heti, että puolet on suorittamatta. Ei muuta kun hikoilemaan. Helposti käy niin, että vastenmielisimmät hommat on tekemättä. Teet ne siis tänään. Se toki ottaa päähän aivan valtavasti, mutta eipä tule työasiat mieleen ärräpäitä lukiessa. Kun vielä huomaat, ettei jääkaapissa ole juurikaan mitään ja pussinpohja ammottaa tyhjyyttään, kiroat koko loma-ajan. Minne ne kaikki rahatkin ovat hävinneet ? Itseripityksen seurauksena alat haaveilemaan uudesta tilipäivästä ja työhön paluukin tuntuu ihan mukavalta.

4. Lainaat kaverilta pari satasta ja päätät mennä Rahiksen pelaamoon. Kaikki viimeisen kortin varaan. Ensi pelaat eri pelejä pienin panoksin. Voittoja tulee tipottain, mutta olet hieman tappiolla. Sitten päätät riskeerata lisää ja korotat panoksia. Sama jatkuu. Puolet rahoista on jo mennyt kansanterveydelle. Päätät jatkaa vielä hetken, mutta sitten teet täyskäännöksen. Marssit ulos pelisalista ja ostat jäätelötötterön. Saat hetkellisen hurmion ja tunnet hallitsevasi elämää. Pelaamisen addiktio on tipotiessään. Olet vahva ja itsenäinen. Elämä on edessä. Taskussasi on vielä muutama kymppi. Annat vitosen katusoittajalle ja lähdet kotiin. Nautit täysin siemauksi itsestäsi ja soittelet työkaverille. Hienosti menee ja mikä ettei. Huomenna nähdään. Olet elämäsi sankari.

Nesteytys

Nyt en enää jaksa olla hiljaa. Olen katsellut tätä touhua vuosikaudet ja nyt tulen ulos kaapista. Olen niin ärtynyt tästä ilmiöstä (johtuukohan se, että tänään on viimeinen lomapäiväni ?). Se pilaa hienon kuntotreenin. En ymmärrä tätä ilmiötä.

Siis kyse on näistä kuntoilijoiden juomapulloista. Pääosin nuoret, mutta myös vanhempi väki tekee tätä samaa. Ensin hörpätää hiemen pullosta nestettä. Sitten mennään jonkun laitteen tai painojen viereen, vedetään pari kertaa ja sitten päälle hörpärään taas nestettä, ettei tule nestehukkaa. Eihän se voi olla tarpeellista. Ihan kuin ihminen kuivuisi heti koht'siltään. Helv...tti mitä trikookuntoilua ! Ensin pitää tulla hiki, että nestettä alkaa valua ulos kehosta. Ja oikein oikea hiki. Sitten kannattaa tankata. Sitä on karmeaa katsella. Ihan kuin porukka kuolemassa janoon ja kulauttaisi puuttuvan pisaran kehoonsa. Hikoilu on tervettä. Se on normaalia. On upeaa hikoilla. Sen jälkeen voi tankata, jos on tarpee, mutta ehkä vasta treenien jälkeen.

Eilen ryhmä about viisitoistavuotiaita uimareita veteli kevyttä treeniä. Jokaisella oli nestepullo koko ajan vieressä. Siitä hörpittiin enemmän kuin kuntoiltiin. Yksi joi jotain jugurttijuomaa koko ajan, kun polki viisi minuuttia pyörällä. Hallelujaa ! Eihän se minulta ole pois vaikka juovat koko Nässyn tyhjäksi. Se on vaan niin ärsyttävää muotia.

Sainpahan sanottua. Purin siinä myös vuosien patoutuman ulos. Nyt tunnen itseni paremmaksi ihmiseksi. Olen vapaa ! Pienellä äksyilyllä saa hyvän mielen.

Tulin juuri Peltsun ympärihölkältä ja hiki valuu lakkaamatta joka puolelta. Se on terveyden merkki. Olen väsynyt ja kuitenkin iloinen. Väsynyt painon putoamisesta ja kunnon kohoamisesta. Vaikka menen huomenna töihin, ei haittaa. Katse on jo suunnattu kauemmas ja syvemmälle. Tuoko se muutakin kuin hikeä, en tiedä !

Oppimisen ilot

Oikein ilolla ja suu hymyn karrella luin Työväenopiston koulutustarjontaa. Monenlaista tekemistä ja oppimista on tarjolla ja hinnat ovat aivan kohtuulliset. Rohkeasti ollaan liikkeellä erilaisten elämänalueiden pyörteissä. Tässä muutamia esimerkkejä: Vedonlyönti ja pelaaminen, Myy itsesi meille, Saaristomerenkulku, Oman näköistä elämää, Tutustu naamioihin, Kivuttomasti kehossa, Burleski tanssi-naisille, Tiibetiläiset riitit, Dramweaver-kotisivukurssi, Käpypitsikurssi, Damasti-taonta, Olut ruoanvalmistuksessa, Kreetalainen kyläjuhla, Hiljaisen äänen voimaa, Tsekin alkeet.

Valtaosa kursseista on tuttua ja perinteistä eli kieliä, liikuntaa, maalausta jne. Mutta etsivä löytää ja niin poispäin. Pitäisiköhän mennä ihan perinteiselle Ranskan alkeet kurssille ? Olen taas vähän innostunut Ranskasta.

Tähdenlentoja

Perseidien tähdenlentoperhe näkyi lauantain aamuyöstä. Rippeitä näkyy myös sunnuntain vastaisena yönä. Parhaiten näkyy, jos katselee pimeästä paikasta ja kohti pimeää taivasta. Eli parin tunnin kuluttua naama taivaalle ja toivomaan. Vanha perimätieto kertoo, että jos toivoo tähdenlennon aikana jotain, se myös toteutuu. Eli nyt ei kannata lotota vaan tuijotella taivaalle ja miettiä parhaat toivomukset. Siitä se elämä sitten muuttuu.

Eräille elämässä on tullut tänä vuonna jo kaksi ihmettä ilman tähdenlentoakin. Sentähden taidan painua pehkuihin ja unelmoida sieltä käsin.

Mikko Alatalo ja Sami Hintsanen

Mikko Alatalo soitteli omaa tuotantoaan Montussa. Täytyy myöntää, että Mikko oli odotettua parempi. Näppäili 12 kielistä kitaraa ja Jammi soitteli haitaria. Meno oli ihan mukavaa. Mikko soitti koko ajan. Tarkoitan, että välispiikit olivat niukat. Loppupuolella alkoi tulla hitti humppaa, joka ei kuulostanut kovin mukavalta. Mutta yleisö tykkäsi.

Paapassa Paapan bändi veti klassikkoja. Hekin olivat aikas hyvässä draivissa. Parempi mitä osasin odottaa.

Sami Hintsanen soitteli Juha Watt Vainion isojen poikeien lauluja bändin kera Ruby & fellasissa. Meno oli mahtavaa ja yleisö naureskeli tuhmia sanoja. Oli muuten niin suoraa tekstiä, että meikäpoika ihan punasteli. Mutta hauskaa ja hyvätempoista musaa. Oltiinhan Tempon talossa.

Kuntoilua

Päätin lähteä uimaan ja punttisalille pyörällä. Matka taittui joutusasti, mutta Nekalan suoralla alkoi väsyttää. Olo oli rukkoinen ja lihakset jumissa. Vaikkei suuria mäkiä ollutkaan nousu Sampolaan oli veret seisauttavaa. Ehdin miettimään mennyttä viikkoa ja kaikkia sen vaatimia voimanponnistuksia. Lopulta saavutin määränpään ja painuin punttisalille. Venyttelin tapani mukaan reilusti ja sitten hyökkäsin soutulaitteen kimppuun. Jaksoi vedellä vartin ja sitten lopetin. Ajayukset harhailivat mualla. Tein vielä kevyttä ja kirjavaa ennen saunaa. Saunan jälkeen pulahdin perinteiselle 200 metrin kansanuinnille. So. hiljaa ja määrätietoisesti. Koko rituaalin jälkeen takaisin pyöränselkään ja takaisin kohti mäenpäällä seisovaa Peltsua. Kaikki meni hycin. Jopa Prisman mäki (entinen Ekan mäki) meni joten kuten. Loppupään pienet ylämäen tuntuivat nousevan ylös.

Nyt istun sohvalla. Olen aivan puhki. Olen aivan reporankana. Vielä pitäisi jaksaa hypätä bussiin ja katsella huippujalkapalloa Tammelan stadionilla. Valtakkain ovat Ilves-Kissa ja joku muu. Taisi olla ÅIFK Turusta. Koetan kerätä itseni ja nousta sohvalta. Vaikka tekee kipeää en....

Puhelinmyynti

Nyt nostavat kaikki kätensä, joita piinaa puhelinmyynti. Lähes kaikkia. Itse olen tilannut lehtiä aina tasaisin välein. Nytkin tulee Tuulilasi, vaikken ole pätkääkään kiinnostunut automaailmasta.

Tässä muutamia vinkkejä, joilla selvitään puhelinmyynnistä ehjin nahoin:

1. Väärä numero tai ettei kyseinen henkilö ole paikalla.

2. Olen lähdössä pitkälle ulkomaanmatkalle, en nyt tarvitse mitään.

3. Joudun leikkaukseen, enkä tiedä koska palaan.

4. Firmani meni konkurssin, minulla ei ole rahaa.

5. Kuunnellaan koko litania ja sanotan sitten yksi sana: En !

6. Aletaan laulamaan kappaletta Sankarit. Siis "me ollaan sankareita kaikki, kun...."

7. Kun myyjä kysyy onko hetki aikaa, sanotaan ettei ole.

8. Pannaan numero muistiin, eikä vastata.

9. Ei sanota sanaakaan vaan pannaan puhelin pöydälle puhelemaan itsekseen.

10. Aletaan kertomaan puhelinmyyjälle juttua isoäidin kummin kaiman serkusta vai mikä se nyt oli, joka osti autokauppiaalta käytetyn Warren ja miten se haisi kalalle. No, ei muuta kun autoa pesemään. Ensin se osti ihan mäntysopaa ja koitti juuriharjalla, muttei se auttanut. Sitten yritti puhdistaa lattiaa laventelihajoisella shamppoolla. V...t se mitään auttannut. No lopulta se keksi ruiskuttaa wc-raikastinnestettä auton sisään ja ikkunat kiinni. Piti päivän siinä ja johan alkoi toimia. Vahinko vaan, että viikon kuluttua kalan haju alkoi tuntua taas sieraimissa. Sitten kokeili ihan halpaa hajuvettä. Valeli kaikki pinnat oodekolongnella. Haju oli etova, mutta autoa pystyi ajamaan pyykkipoika nenässä. Muita matkustajia ei tullut kyytiin. Tällä päästiin pari viikkoa ja sitten taas kalan tuoksu alkoi työntyä päälimmäiseksi. Kun se oli kuukauden päivät koettanu kaikkia keinoja, hermot pettivät. Se valeli sisustan bensalla ja sytytti tuleen. Warre paloi iloisesti ja haju oli poissa. Seuraavaksi alkoi kisaaminen vakuutusyhtiön kanssa.....

Lohta uunissa

Viime aikoina norjalaista lohta ei ole myyty kovinkaan halpaan hintaa. Nyt K-market näyttää myyvän lohta alle kuude euron kilo. Vitsi on siinä, että fileet ovat kahden kilon painoisia. Tietysti kalan voi leikata kahtia ja pakastaa toisen puolen.

Ostetaan noin kiloinen lohifile, 1 kg perunoita, 2 dl kermaa, sitruuna, 100gr juustoraastetta, desi majoneesia, tilliä, voita.

Ladotaan perunaviipaleet voidellun uunivuokan pohjalle tiiviisti. Merisuolaa päälle. Muutama voinokare päälle. Paistetaan parikymmentä minuuttia. Sitten lohifile laitetaan perunoiden päälle. Lohen pinnalle suolaa, pippuria ja sitruunamehua ja puolet kermasta. Laitetaan uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Sinä aikana sekoitetaan loppu kerma, juustoraaste ja majoneesi, suolaa, tilliä ja pippuria. Kaadetaan kalan päälle ja paistetaaan 10-15minuuttia. Otetaan uunista ja koristellaan tuoreella tillillä.

Vielä helpompi vaihtoehto ja ehkä parempikin on keitää perunat tillivedessä. Joka tapauksessa hyvää ruokaa, kansa nauttii ja kiitosta satelee. Mitä muuta kokki voi toivoa.

Cool quartet ja Sara & Swingtime

Kivessä Cool quartet soitteli trad. jazzia perinteisellä tyylillä. Rummuissa lainamies Tuomi oli napakka. Kuultiin standardeja. Yleisöä 20.

Paapassa Sara ja Swingtime soitteli trad. jazzia. Bändi oli vaaksan Coolia parempi. Kuultiin standardeja. Yleisöä 40.

Sellaista on torstainen jazz, vaikka en ollutkaan Mustassalahdessa, jossa vedettiin pseudojazzia 8 € hintaan. Nämä olivat ilmaisia.

Mooses kehiin

Tosiasia on, ettei demareilla ole varteenotettavaa ehdokasta eikä haastajaa Niinistölle. Siksi Mooses tuli mukaan kisaan. Eikä yhtään huono päätös. Lipponen on kova konkari. Hänellä ei liene muutakaan tekemistä ja demarit pääsevät hänen kauttaan esiin. Mahdollisuudet ovat olemattomat, sillä Niinistö valittaneen ensimmäisellä kierroksella. Soini napannee kakkossijan ja Mooses saa pronssia. Kepun ehdokashaku on kivillä. Sirkka-Liisa Anttila tai Kesto-Paavo Väyrynen voisivat tuoda hieman äänestäjiä, mutta suurin osa kepun äänestäjistä menee heti Niinistön taakse.

Tämän hetken ennuste on seuraava: Niinistö 58 %, Soini 12 %, Lipponen 9 %, Anttila/Väyrynen 7 %, Haavisto 6 %, muut yhteensä 8 %

Loman loppu

Tein erikoisen ratkaisun. Lyhennän lomaani puolella viikolla. Kuuden viikon loma oli hieman liikaa. Haluan palata sorvin ääreen ensi viikon puolivälissä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta aloin kaivata todellista elämää. Siis sellaista elämää, jossa olen ympäri vuoden normaalisti. Rutiinipäiviä, säännöllistä rytmiä, kinkkisiä kysymyksiä ja ratkaisuja, omaa tarpeellisuutta. Osittain tämä johtuu myös siitä, että olen ollut jo aika pitkään monenlaisissa muissa kuvioissa. Olen irrottautunut arjesta ja saanut uutta potkua (Toivon mukaan se näkyy myös työelämässä). Loma on tarpeen, jotta ihminen lepäisi, lataisi ja jaksaisi taas uutta. Näin voimakkaasti irtautunutta loma-aikaa ei tule mieleen ihan lähimenneisyydestä.

Tämä loma on ollut täynnä erilaista maailmaa. Pieni ulkomaanreissu Belgiaan ja perinteinen Loikansaaren hiljaisuus, valtaisa määrä kulttuuri-, urheilu- ja musiikkitapahtumia, monipuolista kuntoilua, biitsillä makailua, laihtumista, yleistä positiivista vireyttä. Myös joitakin tauluja on syntynyt. Hienoa on ollut aloittaa taival, jollaista en ole kokenut aiemmin. Se avasi ja käynnisti minut. Siitä tarinoidaan joskus myöhemmin tai sitten ei (kuten savolaiset tapaavat asian ilmaista).

Mutta ei se vielä ole loppunut. Lähes viikko vielä. Jihaa !!!

Kerimäen kirkko

Maailman suurin puukirkko sijaitsee Kerimäellä. On se niin suuri , että ihan pieni ihminen ihmettelee. Aika monta hirttä paikalliset metsänomistajat ovat saaneet lahjottaa rakennustöihin. Tarkoitus oli saada kaikki väki mahtumaan kirkkoon, mutta se oli liian kova tavoiten. Väkeä kun oli peräti 12.000. Mutta iso tuli ja komea. Luterilaisen askeettinen sisustus tuo rauhaa ja harmoniaa. Itse kyllä pidän kuvista kirkoissa, mutta täällä on vain alttaritauöu. Urkuja olisin kuunnellut mielelläni, mutta urkuri oli lomalla. Suuri oli ja taas ihminen saa olla nöyrä. Ja miksen olisi, olenhan voittanut alkuvuodesta lotossa ja löytänyt kesällä aidon helmen.

Pieni yksityiskohta kiinnitti huomiotani. Tien varrella oli kyltti joka ilmoitti näyttävästi, että "asiaton oleskelu klo 22.00-6.00 välillä on kielletty". Pitää olla asiaa, jos haluaa tulla kirkonmäelle yöllä. Jos on asiaa Jumalalle, saa tulla. Niin luulen. Entä jos on pahaa asiaa ? Kyltillä yritetään ehkäistä kirkon palamista, koska suuri puurakennus on aika herkkä kohde syttymään. Se on oikein, sillä kyse on kansallisaarteesta. Minä olisin kirjoittanut, että oleskelu kirkonmäellän on kielletty. Asiallinen ja asiaton.

Mustikassa

Mustikkaa on paljon. Sitä saa ilmaiseksi. Kuitenkin tunnin kyykistely oli aika tehotonta. Saimme kolmeen henkeen pari litraa ja rapiat päälle. Jotenkin olin unohtanut lapsuuden mustkkareissut. Koko päivä (4-5 tuntia kerättiin). Nyt ei oikein mitenkään jaksanut ajatella moista eikaa. Tunnin jälkeen tuntui hyvältä palata takaisin. Jokin on muuttunut. Helpommalla saa, kun maksaa kolmekymppiä ja ottaa laatikollisen torilta. Edes omista mustikoista tehty piirakka ei tuonut mitään suurempaa poltetta. Huvi ja nautiskelu ovat vieneet tästä puuhasta terän ?

Retretti

Vierailu Retrettiin oli hieman kaksijakoinen. Toisaalta kiinnosti, toisaalta epäilytti. Teemana taiteilijapariskunnat. Luolastossa oli hienoja veistoksia. Heli Ryhänen ja matti Kalkamo olivat käyttäneet kiinnostavalla tavalla luplaston mahdollisuuksia, karkeita kalliopintoja, valoja ja onkaloita. Hauska yksityiskohta oli ohilla taskulampuilla haettujen teosten valaisu. Tove Janson ja Tuulikki Pietilä olivat esillä salin videonäytöllä. Lukuisa joukko klassikkopareja oli esillä näyttelytiloissa. En oikein innostunut tästä. Kyösti Kakkosen keräämiä lasiesineitä oli vitriineissä. Carl Barksin ankkoja esiteltiin ilmeisesti lapsille tarkoitetussa tilassa. Grafiikanpaja Himmelblau esitteli kotimaisia grafiikan taitajia.

Vaikka luolasto olikin elämys ja vaikuttava, jäi yleisfiilis hieman odottavaksi. Kun katselin kävijäkuntaa ja erityisest ikäprofiilia, en ihmetellyt enää. Uuden ajan pläjäyksiä ei täällä ole mahdollista suuremmassa määrin esitellä. Retretti vastaa ns. suuren yleisön tarpeisiin ja hyvä niin.

Niin ja Retretti on latinaa ja tarkoittaa kohtaamispaikkaa.

Kalassa

Matkamme todellinen, joskin salainen, tehtävä on Saimaan kalakannan vähentäminen. Kuten tunnettua kalaa on aivan liikaa. Myös kalaljeja on valtaisa määtä puhumattakaan arvokalan määrästä. Kalakannan vähentämisessä olemme painottaneet ekologista luomu menetelmää. Emme kalasta verkoilla, nuotalla tai edes virvelillä. Meillä ei ole muskelivetouistin venettä tai edes kanlanräjäytyspanoksia. Pyrimme onkimaan kaloja mato-ongella.

Tätä suurisuuntaista tavoitetta aloimme toteuttamaan sitkeästi ja määrätietoisesti. Vastoinkäymoset haittasivat alkumetreillä. Emme löytäneet matoja. Maa oli kuovaa eikä sade kastellut kuin viisi senttiä pintamultaa. Matoja ei löytynyt. Suunnistimme tietylle ABC-asemalle (nimi muutettu). Kaikki madot oli myyty. Niitä oli ollut kyllä tuotevalikoimassa.

Torilla ei ollut madonmyyjää näkynyt pariin vuoteen. Mäntyharjun torilla oli kuulemma matoja.
(Matojenmyynti torilla voisi olla hyvä bisneksen opettelupaikka alaikäiselle juniorille.)

Sitten jysähti. Pienessä kalastuskaupasta löytyi mahtavia lieroja. Tavoitteemme nytkähti eteenpäin.

Rankan mutta tuloksekkaan ensivaiheen jälkeen marssimme Ison veden rantaan. Ja kalaa alkoi tulla. Ahventa ja särkeä. Sain myös puolen kilon lahnan. Saimaan kalavaranto alkoi vähentyä. Ainakin parikymmentä kalaa vähemmän. Välillä kävimme paistamassa muutaman ison ahvenen ja siten taas takaisin hommiin. Taas särkeä alkoi löytyä ja ihan olan takaa. Eli noin parikymmentä.

Jos arvioidaan, että Saimaalla on noin 453 miljoonaa kalaa ja että me poistimme kalamäärää 40 kalaa se on 0,00001 %. Tästä voi päätellä, että jos kalastaisimme satana päivänä vuodessa mainitun määrän ja tekisimme sitä kymmenen vuotta, saisimme kalamäärän vähentymään 0,01 %.
joku voi pitää tätä pienenä, mutta jos 2000 ihmistä tekisi saman satana päivänä vuodessa, kymmenen vuotta, kalamäärä putoaisi 10%. Se ei ole enää vähän. Vai ? No, ainakin meille se on ollut pontimena poistaa roskakalaa Saimaasta

Savolaisia herkkuja

Kaksi tuttua herkkua: lörtsyt ja muikut.

Mennään Savonlinnan torille. Ostetaan kilo muikkuja (laiska ostaa perattuja). Sen jälkeen ostetaan lörtsyjä (valikoima on laaja, mutta itse pidän liha- ja omenatäytteestä. Syödään heti seisaaltaan tuoreena. Vaihtoehtona myös mustikka-,lakka- ja vadelmalörtsyjä. Hyvvää !

Mennään kotiin (tässä tapauksessa siskoni kotiin) ja pyöritellään muikut ruis-vehnäjauhoissa. Paistetaan valurautapannulla voissa. Hiven suolaa. Syödään lämpimänä. Hyvvää ! Siis jo toisen kerran samana päivänä.

Jälkiruokana savolaista sanarieskoo. Hyvvää !

Kanttarellipaistos

Pilkotaan kanttarelleja, pekonia ja punasipulia pieneksi. Osapuilleen sama määrä kaikkia. Paistellaan pannulla ensin pekonia, sitten lisätään sipuli ja kanttarellit. Kun ainekset ovat hieman pehmenneet lisätään 2desiä kermaa, suolaa ja mustaapippuria. Annetaan kiehahtaa hieman kokoon. Tarjoillaan paahtoleivän ja yksinkertaisen salaatin, esim salaatinlehtien kanssa.
Hyvää ja maukasta. Mitä muuta se voisikaan olla ?

Sataa

Sataa kevyesti. Se on hyvä, koska sade tuo madot mullaN pinnalle. Matoja tarvitaan, että päästään onkimaan. Ollaan saaressa Saimaan rannalla. Keskellä hiljaisuutta. Tyttäreni on innokas onkija. Into on suonut myös tulosta. Hän on vääntänyt lahnan ja säynävän. Se ei tapahtunut kuitenkaan Saimaalla. Toivottavasti sataa koko illan ja yön. Huomenna saamme varmasti matoja. Ja kaloja.

Olen taaplannut erilaisia tapahtumia siinä määrin paljon, että rauha ja hiljaisuus on kauneinta musiikkia. Unohdin ottaa luonnoslehtiön ja piirustuskynät mukaan. Ei haittaa. Annan sielun (? Onkohan se oikea sana, olisko psyyke parempi ?) levätä. Tarvitsen sitä nyt. Olen lentänyt taas metrin maanpinnan yläpuolella ja olo on sanoinkuvaamaton. Siksi en kuvaakaan sitä. Savolainen maisema, Saimaan rannat ja vedet, hiljainen kaappikello. Siinä on vastapainoa kaupungin sykkeelle ja sielun (hei, taas sama ilmaisu) vaellukselle.

Lyyrikko heräsi sisälläni. Yritän pitää sen aisoissa. "Nyt sataa, ja itkee sydämein" laulettiin vanhassa iskelmässä. Minun sydämeni ei itke, se nauraa ilosta. Lyriikasta pitää päästä proosaan. Se on minun elämääni. Myös sateella.

Down home island

Viikinsaareen oli kerääntynyt juuri-ja bluesmusiikin rakastajia. Päätähtenä hääri jenkkibluesguru Paul Oscher. Juurevaa aitoa bluesia, kitaran ja huuliharpun kera. Yhden miehen show oli sitä itteänsä. Aitoa kamaa, konstailematonta, karheaa ja suoraan bluesin synnynseudulta eli sielusta.

Ninni Poijärvi& Mika Kuokkanen olivat ottanee vieraakseen steelkitaristi Olli Haaviston. Leppeä, taidokasta countryrockia Dolly Partonista Little Featiin. Ninnin ja Mikan lauluäänet soivat kivasti yhteen ja molemmat ovat myös solisteina taitavia ja herkkiä. Ninnin viulu antoi syvyyttä tutuille ralleille. Hieno setti ja yleisö lämpeni loppua kohti aivan kuumaksi.

Jenkkilän Mich Kashmar soitteli niin myöhään, että kuuntelu jäi vähiin. Tomi Leinon bluesbänd komppasi. Vahvaa, hieman countrymaista laulua. Bändi oli vahva perusbluesbändi.

Oiva ilta. Hyvin nautinnollisia esiintyjiä ja kaiken lisäksi erilaisia. Viikinsaari ja erityisesti ravintolasali antaa lämpimät puitteet bluesin juurille.

The Deer House

Teatterikesän ulkomaanvierailijana belgialainen Jan Leuwers ja Needcompany. Esityksenä Jan Lauwersin käsikirjoittama ja ohjaama The Deer House. Esityspaikkana TTT:n päänäyttämö.

Huh! Mikä esitys! En ole nähnyt koskaan mitään vastaavaa. Esitys oli niin monimuotoinen ja monitasoinen, että sen kuvaaminen on hyvin vaikeaa. Tarina liikkui nopeassa tempossa, välillä Kosovossa, välillä teatteriryhmän keskinäisessä vuorovaikutuksessa tai Deerhouse-näytelmän suunnittelussa ja toteutuksessa. Nopea liike, tanssit, laulut ja kerronta tulvivat näyttämöltä katsojien sydämiin. Vaikuttavinta Needcompanyn esityksessä oli näyttelijöiden tuoreus ja elävä vuorovaikutus. Voi vain ihaillen kiittää ja kumartaa Jan Lauwersin taitoa, näkemystä ja luovaa juonen loihdintaa. Tätä täytyy saada lisää. Tuokaa heidät uudestaan uudella esityksellä teatterikesään.

Mattojen pesu

Perinteinen mattojenpesu Peltsun uimarannan vieressä oli edessä. Päätin pestä kokonaista kolme mattoa. Paikka oli typötyhjä. Meni pari minuuttia, kun sain matot veteen ja aloin hommiin. Samassa paikalle kaarsi musta Kia maasturi ja ikäiseni pariskunta nosteli matot kaukaloon. Tarkoitan, että mies nosteli matot ja nainen toi harjan ja saippuan. Sitten nainen alkoi jynssäämään ja mies pallisteli taka-alalla. Ajattelin, että sama systeemi jatkuu kuten viime kesänäkin. Sitten herra hyppäsi autoon ja huristi pois. Mattoharja ei sopinut käteen.

Mutta hetken kuluttua paikalle kaarsi valkoinen Kia. Epäröivä mies astui pälyillen, hymy huulessa altaille ja työnsi maton altaaseen. Hei, onko jotain muuttunut sittenkin. Testostereot soivat kun hankasimme mattojamme; kaksi mistä ja yksi nainen. Hip hei ! Sanoin jo viime kesänä, että tämä on paremmin miesten hommaa. Vaatii bodya ja pitkiä vetoja. Ehkä joskus näen senkin ihmeen, että jokaisen kaukalon äärellä hääriin pelkkiä miehiä. Onhan mattojen pesu sentään miesten hommaa. Onhan !

Taiteiden yö

Tapahtumia on valtavast samaan aikaan. Kaiken lisäksi kiinnostavia tapahtumia. Tämä voisi olla heinäkuussa, jolloin ohjelmaa pystyisi seuraamaan pikkutunnelle. Nyt työssäkäyvä joutuvat luovuttamaan aiemmin. Itse kuulun tähän lomalaisten yhä pienenevään eliittijoukkoon. Kuitenkin kova kuntosalitreeni ja pyöräily veivät mehet miehestä ja jo iltamyöhällä alkoi tulla uni silmään. Ehdin kuitenkin näkemään ja kokemaan seraavan kattauksen aikavälillä 18.00 - 23.00

Akateemisessa kirjakaupassa kirjailija Päivi Alasalmi kertoi kirjastaan Loistava yksinhuoltajuus ja Matti Wiberg kirjastaan Politiikan sanakirja. Molemmat kiinnostavia läpivalaisuja. Klubilla improvisaatioryhmä Uusi kattaus improili vanhaan tyyliin. Pikilinnan siaäpihalla Tampere Chamber soitteli rakkauslauluja Kreislerista, Kuulaan ja Lehtiseen. Oikein nautinnollinen saundi, koska bändi veteli porttikongissa ja yleisö kuunteli pihalla. Raatihuoneen rappusilla Roseiran tytöt vääntelivät itseään ja sinisiä sulkiaan rumpuryhmän säestyksellä. Paapassa jenkkiläinen trumpetisti Ted Curson (soittanut joka vuosi Porissa) veteli makoisasti paikallisen kvintetin kanssa. Tallipihalla Azucarin tanssijat ja Flamman tulinaiset vetivät sambaa. Valon sisäpihalla (siis minun työkaikkani sisäpihalla) elokuvakero Monroe esitti lyhytfilmejä. Suomalaisessa kirjakaupassa Alivaltiosihteeri luki uusinta Virallista kirjaansa ja ihan nauratti. Finaalina ostin ranskalaiselta torilta (ex- Keskustori) ranskalaisia juustoja (Roquefort, Brie, Strong Eve ja St. Marcellin) hintaan 16 euroa (ei paha).

Kaikenkaikkiaan hieno kokonaisuus ja yllärinä Mr. Pori Ted Curson ja taustabändinä tutut kitaraa ja bassoa soitteleva pari. Porukkaa oli paljon vaikka Hesan taiden yössä on kymmenen kertaa enemmän väkeä eli ihan sikana. Tulin yhdentoista bussilla kotiin ja olin silminnähden väsynyt.

Vauva ulos pelisalista

Päivän tärkein kotimaan uutinen kertoo, että vauva heitettiin ulos Rahiksen pelisalista. Kansa on hämmentynyt. Eikö lapsia enää kunnioiteta ? Onko vauvoista tullut marginaalikansalaisia ? Missä ovat ihmisoikeudet ? Onko YK:Lasten oikeuksiien julistus kuitenkin vain pelkkä paperi ilman käytännön toteutusta ?

Tutkivan journalistiikan toimituskuntamme on saanut selville useita erilaisia versioita tapahtumien kulusta. Emme pysty vahvistamaan niiden oikeellisuutta, mutta joku niistä varmaankin on lähellä totuutta. Julkaisemme nyt kaikki kolme vaihtoehtoa. Lukija päättäköön oman kantansa.

1. Vauva oli aivan hyväkuntoinen tullessaan pelihelvettiin, mutta isä oli hieman jo laitamyötäisessä. Vauva koitti estää isän juopottelun jatkumisen, muttei heikonpana voinut asialle mitään. Lopulta vauva pyysi järjestyksenvalvojat paikalle ja humalainen isä heitettiin uloa. Siinä meni vauva pesuveden mukana. Sen jälkeen raivostunut isä ajoi omalla autolla kotiinsa vauva mukanaan.

2. Isä ja vauva olivat pokeripöydässä aivan rauhallisesti. Sitten vauva alkoi voittamaan ja voitoista ei meinannut tulla loppua. Pöydänhoitaja kutsui peliluolan johtajan paikalle ja vauvalle tehtiin ruumiintarkastus. Mitään ei kuitenkaan löydetty. Vauvan ennenäkemätön voittoputki näytti olevan pelkkää tsäkää. Rahiksen pääjohtajalle soitettiin seuraavaksi ja hän neuvoi heittämään vauvan ulos alaikäisenä. Näin toimittiin ja RAY vältti konkurssin.

3. Jotenkin vauva pääsi livahtamaan portsarin jalkojenvälistä taas kerran sisään. Hänhän oli erään työntekijän lapsi, joka kaipasi kovasti isäänsä. Vauva löysikin helposti isänsä jalan ja tarrautui tähän ennenäkemättömällä sinnikkyydellä. Isä yritti maanitella vauvaa vedoten juuri äsken saamaansa viiden euron palkankorotukseen ja isoon tikkariin, joka ostettaisiin heti lähisiwasta. Vauva ei kuitenkaan hellittänyt. Vauvan äiti teki kolmannen kerran lastensuojeluilmoituksen vauvan tapaamisaikojen muuttamisesta, mutta vauva ei välitttänyt siitä. Vasta Helsingin Rikospoliisin Karhu ryhmä sai vauvan hellittämään esiteltyään uuden uutukaista rynnäkkökivääriä vauvalle. Välittömästi tämän jälkeen vauva heivattiin kadulle, jossa odotteli hänet erossa saama huoltajaäiti.

Chilimakkara

Atrian Hiillosmakkaraperheessä on Hotchili niminen makkara. Hei ihmiset. Se on oikeasti rulinen. Makkara on perinteistä suolaista jauhomakkaraa, mutta chiliä on mukavasti. Suosittelen virkistäväksi vaihtoehdokai. Taisi muuten tänään olla K-kaupassa viimeistä päivää tarjouksessa: Hiillosmakkarat 2,50 € 2 pakettia. Siis halpaa. Mutta ehkä kannattaa kokeilla ilman tarjoustakin. Nautikselen sitä par'aikaa ja suussa on kihelmöitää tulisuutta. Tarvitsen tulisuutta herättämään itseni elämään. Olen ollut tänään typerys ja mieli on ollut maassa. Mutta ehkä elämä kirkastuu tästä.

Tämä oli mainos. Saan tästä kaksi pakettia ilmaiseksi. No, Vitsi, Vitsi !

Kumina

Uutisissa kerrottiin, että Suomessa viljellään enemmän kuminaa kuin sokerijuurikasta. Maailman kuminasta Suomi tuottaa neljänneksen. Sehän on kiinnostavaa. Jotain tapahtuu sittenkin maataloudessa. Hieno uutinen. Olen odotellut, että Suomessa löydettäisiin paitsi luomutuontanto myös erikoistuminen erilaisiin spesiaalikasveihin. Meidän on turha viljellä suuria viljatuotteita, sillä niitä on paljon edullisempaa kasvattaa suuurien maiden isoilla peltoaloilla. Meidän on haettava omaa erikoistuneempaa tuotantoa. Siinä on tulevaisuus maanviljelylle.

Kukkakimppu

Kävelin ulos kadulle. Koska Asun vehreässä ympäristössä, kesäkukkia kasvaa tien varsilla ja puistikoissa. Keräsin kukkia sieltä täältä. Keltaisia, sinisiä ja punaisia. Sekaan erilaisia pieniä vihreitä oksia. Tulin kotiin ja laiton saviruukkuun. Edelleen keittiön pöydälle. Monesti elämässä ei huomaa lähellä olevaa kauneutta. Siihen on tottunut. Se on niin jokapäiväistä. Kuitenkin vehreä kimppu keittiön pöydällä on kaunis. Se on täynnä elämää ja ilahduttaa arkipäivää. Sellaista on hyvä elämä.

Cake : I will survive

Kuulin radiosta veretseisauttavan tulkinnan Gloria Gaynorin biisistä "I will survive". En ole kuulluut mitään vastaavaa moneen viikkoon. Rockin alueella moneen vuoteen. Cake bändin laulusolisti John McCrea vetelee niin omaperäisen rennosti tätä klassikkoa, että oliN aivan myyty. Välillä hän putoilee rytmistä, välillä trumpetti pitää biisin kasassa. Selvästi maailman onnellisin ihminen laulaa kylvyssä tai takapihalla itsekseen. Oi, mitä musiikkia ! Tätä on onni. Kuunnelkaa ! Valistukaa ! Tästä voisin antaa jo pisteitä heikinheimolaisella skaalalla 9+, on se niin hyvä veto.

Cake on jenkkibändi joka on ollut liikenteessä jo parikymmentä vuotta. Jonkinlaisen vaihtoehtomusiikin sanansaattaja. Kaliforniasta. Siellähän rusinatkin kypsyvät. Siis tämä on kyllä maukas rypäle, mutta rusinatkin voivat olla isoja ja herkullisia.

Roskapoliisi

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ehdotti perustettavaksi roskapoliisien virkoja kaupunkeihin. Ehdotus on mitä kannatettavin. Poliisi toimii parkkipirkkojen tapaan ja pyrkii sakottamaan ainakin oman palkkansa verran kansalaisia. Vaikkei ihan tähän pystyisikään, säästöä tulee roskaamisen vähentymisestä.

Yhteiskuntamme on menossa oikeaan suuntaan. Kunhan saadaan taloyhtiöille sakotusoikeus ollan taas saatu elämää laadukkaammaksi. Kalapoliisit, passipoliisit, liikennepoliisit, rikospoliisit, pyöräpoliisit ja sotilaspoliisit kaipaavat seurakseen uusia poliisityyppejä. Meillähän on vielä useita puhdistamattomia polkuja.

Melupoliisi. Hän valvoo äänenkäyttöä. Erityisesti klo 22.00-06välisenä aikana. Jos porkukka metelelöi tullessaan baarista kadulle, rapsahtaa tuntuva sakko. Kaikenlainen kotibilettäminen saadaan hetkessä kuriin. Yöllä saattaa naapurin makuuhuoneesta kuulua outoa huokailua ja voihkintaa. Ei muuta kun soitto melupoliisille ja haitta on poissa. Joidenkin kyvyttömien vanhempien lapset tuppaavat itkemään öisin. Nyt siihen saadaan vihdoinkin loppu.

Koirapoliisi. Koiran jätösten haitat ovat kiistattomat. Koirapoliisit kiertelemään asuinalueita ja lähiöitä. Huolimattomat koiranomistajat saavat muistutuksen yhteiskuntavastuusta. Koiraverokin on varmaan maksamatta.

Rantapoliisi. Uimarannalla lapset meluavat ja hyppelevät veteen. Vesi roiskuu ja uimarit kärsivät. Rantapoliisi ja roskapoliisi voisivat hyvin toimia työpareina, koska rantojahan roskataan lakkaamatta.

Pyöräilypoliisi. Pyöräilijät ajavat sikin sokin erityisesti keskustassa. Nyt se on loppu. Pyöräilypoliisit keskittyvät pyöräilijöiden tarkkailuun. Heidät vapautetaan humalaisten ja muiden rikollisten väijymisestä. Pyöräilypoliisit asettavat pyöräilijät jonoon ja ohjaavat, kuinka tulee oikeaoppiseati ajaa jalkakäytävällä.

Pukupoliisi. Eniten ärsyttävä asi on huonosti pukeutuvat kansalaiset. Talvella pidetään jos jonkinlaisia tuulitakkeja ja verkkareita. Ja ihan julkisilla paikoilla. Kesällä on todella käsittämätöntä katsella paidatonta kaljamahaa kaupunkimme pääkaduilla. Jotain rotia sentään tarvitaan. Pukupoliisit sakottavat armotta huonosti pukeutuneita ja ohjaavat epäilyttäviä ihmisiä. Myös kirjavien vaatteiden pitämisellä on rajansa.

Kirjakielipoliisi. Varsinkin nuorten, mutta nykyään myös vanhemman väen, kuulee puhuvan rumia. Siis epämääräisiä lauserakenteita, slangia, vihjailevia kielikuvia ja muuta alatyyliä. Suomen kielioppi kädessä poliisi tekee havaintoja ja kuuntelee kansalaisia. Kirjakielipoliisi partioi päivällä koulujen välitunneilla ja iltapäivisin sinisissä busseissa. Iltaisin kaupoissa ja keskustassa. Hyvä käytös ja kirjakieli kunniaan.

Coma

Viime vuonna kävin Puolan Lublinissa. Minulla on tapana käydä kuuntelemassa paikallisia bändejä tai ostaa jotain paikallisia levyjä matkamustoksi. Marssin keskustassa olevaan Ideaparkkiin ja sen levykauppaan. Löysin englantia puhuvan myyjän ja selitin asiani. Halusin puolalaista nykyrockia. Selitin myös minkälaiseata angloamerikkalaisesta musiikista pidin. Hetkessä myyjä taikoi hyllystä pari puolalaista levyä (ostin myös Amy Winehousen Back to Black). Hinta oli kohtuullisen halpa. Toinen levyistä oli Coma -yhtyeen live albumi Symfonicznie. Nyt olen kuunnellut ja innostunut tästä jykevästä teoksesta. Livenä äänitetty levy tuo lisätunnelmaa kuten turkkilaisen Dumanin levyssä. Coman musiikki on jonkinlaisen hardrocin, heavyn ja grungen yhdistelmää. Kovaa mennään ja matalalta. Välillä sinfonista herkkyyttä ja taas paahtoa. Vokalisti Piotr Rogucki hallitsee ja villitsee kuuntelijan. Gdanskin filharmoninen orkesteri on hengessä mukana. Albumi on äänitetty Gdaskissa kesällä 2009. Hieno levy jatkaa puolalaisen rockin kovia perinteitä seiskytluvun Niemenin ja kahdeksankymmenluvun Respublikan jalanjäljillä. Ketä kiinnostaa, netistä löytyy infoa osoitteesta comagroup.eu.

Minulla on muuten kätköissä parisenkymmentä puolalaista vinyyliä 80-luvulta, rockia ja jazzia. Puola on musiikkimaa myös rytmimusiikin osalta.

Naisen laukku

Tämä kirjoitus on vain miehille.

Miehelle yksi maailman suurimmista mysteereistä on naisen laukku. Se on erottamaton osa naisen elämää, arkea, käytännön asioita. Voisi sanoa, että laukku on naisen sielun peili. Miehellä ei ole mitään asiaa naisen laukulle.

Aion nyt tehdä itsemurhankaltaisen teon ja paljastaa mieskollegoille mitä naisen laukku sisältää. Siis sellainen tavallinen laukku. Peruslaukusta löytyvät (kuuleman mukaan):

Lompakko, puhelin, avaimet, autonavaimet, kalenteri, huulipuna, ripsiväri, puuteri, kynsilakka, hiuslakka, meikkipussi, luomiväri, kosteusvoide, yövoide, ryppyvoide, hajuvesi, rannekoru, sormus, aurinkolasit, nipsi, pinni, hiuspampula, hiusharja, kynsiviila, terveyside, korvakorut, pikkuhousut, päiväkirja, osoitekirja, huivi, pikkuhousut, pusero, varakengät, sateenvarjo, savukerasia, tupakansytytin, naistenlehti, bussilippu, pumpulia, paperinenäliinoja, kauppalappu, kuitteja, maksettu ja maksamaton lasku, kirjastokortti, kirja, purukumia, pastilleja, hammasharja, hiustenkuivaaja, päänsärkylääkettä, ja iso joukko salaisuuksia.

Tutkimustulosten mukaan naisen laukku on ikäänkuin elämässä selviytymisen peruspakkaus. Viimeaikasen tutkimuksen mukaan naiset voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin laukun sisällön mukaan:

1. Naiset jotka ovat valmiina lähtemään maailmanympärysmatkalle pelkkä laukku mukanaan.

2. Naiset, jotka ovat valmiita lähtemään kotimaanmatkalle edellyttäen, että saavat ladata laukkuun jotain tärkeää

3. Naiset, jotka lähtevät kaupungille laukku mukanaan.

4. Naiset, jotka tykkäävät pysytellä kotonaan laukun kanssa.

Tiedän, että tämän kirjoituksen jälkeen voin joutua naisten taholta hyljeksittyjen surkimusten epämääräiseen joukkoon. Jos tieto kirjoituksesta joutuu yhdenkään naisen tietoon, tätä ei anneta minulle koskaan anteeksi. Tai ehkä vuosikymmenien jälkeen, sillä en aio kertoa mitään salaisuuksista. Ne jääkööt naisten tietoon ikuisiksi ajoiksi. Haluan kuitenkin antaa nuorille miehille (erityisesti tuoreille aviomiehille ja parisuhteeseen pyrkiville) muutaman perusneuvon.
Arvon kohtalotoverit !
A. Älä koskaan kysy mitä naisen laukussa on !
B. Älä koskaan arvostele naisen laukkua !
C. Osta naiselle uusi laukku, vaikka niitä olisi kymmeniä kaapissa
D. Älä koskaan koske naisen laukkuun ilman hänen lupaansa !
E. Viimeinen tekosi on tutkia naisen laukkua. Sen jälkeen voit heittää hyvästit luottamukselle, parisuhteelle ja kaikelle muulle. Joudut ikuiseen kadotukseen.

Hei, miehet ! Muistakaa ! Suutari pysyköön lestissään ja mies autotallissaan. Siellä on meidän oma paikkamme ja leikkikenttämme. Meillä on automme, saunamme ja jäähallimme. Kun tämän muistaa, ei elämässä tule suurempia ongelmia.