Kävelin Margaretin sillan yli Pestin puolelle. Olin katsastanut kotona kartasta Budapest Jazz Clubin sijainnin. Siellä se seisoikin. Eteisessä oli kahvila, joka oli täynnä opiskelijoita. Salissa oli jazzworkshop. Sinne ei päässyt käymään. Illalla olisi ollut jotain soitantaa, mutta virallinen ohjelma odotti minua. Ehkä jazzia työnnetään jonkun toisen illan ohjelmaan. Jostain syystä humalassa ollut, merimieheltä näyttänyt vanhempi mieshenkilö lyöttäytyi seuraani. Eikä meinannut osata puhua englantia. Hän muisti kuitenkin toistaa, miten paljon piti minusta ja kättä piti puristaa kymmnen kertaa. Mikähän minussa oikein viehättää humalaisia ? Vai eikö minua uskalleta lähestyä selvin päin ? Hän oli ainakin vakuuttunut minun hyvyydestä. Kännissä.
Illalla katselin mäeltä, itse asiassa talomme neljännestä kerroksesta, kuinka koko kaupunki kylpi iltavalaistuksessa. Erityisesti vastapäätä oleva Parlamenttitalo. Tai veikkaan, että se oli parlamentti. Koko kaupunki kylpi iltavalaistuksessa ja puolikas kuu kuumotti taivaalla. Viikonlopuksi on tulossa täysikuu. Se lupailee villiä menoa. Yksi iso tähti kulki pikään taivaalla. En edes huomannut toivoa mitään, kun ajattelin sen olevan lentokone. Eikä minulla olekaan mitään toivelistaa. Kunhan elelen. Täällä Budassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti