Itsenäisyyspäivän korsetti (anteeksi, piti olla konsertti) esitteli lauluin ja musiikein, sanoin ja kuvin maamme itsenäisyyden vuosikymmeniä. Korsetin (anteeksi, konsertin) tiukka ja isänmaallinen ilmasto oli vakava ja lähes tosikkomainen puristus. Kaikki hauskuus ja ilmavuus oli korsetista (anteeksi, konsertista) puristettu pois. Itse asiassa se oli aivan oikein ja sopivaa, koska kutsuttu yleisö olisi ollut tyytyväinen mihin tahansa isänmaalliseen pönötykseen. Korsetin (anteeksi, konsertin) raskas, vakava ja totinen fiilis on omiaan jakamaan kahtiajajautunutta maata erilleen, sillä näin harrasta fiilistä ei köyhään kansaan ole saatu istutettua Ruotsin tai Venäjän vallan toimesta puhumattakaan omasta yläluokastamme. Korsetin (anteeksi ääntämisongelmani, puhevikani, lukihäiriöni ja asennevammani, joilla olen häirinnyt isänmaatani) loppu lähenteli jopa hurmoshenkistä isämmaalisuusjuhlaa. Uskoisin, että tämä ohjelma saa vastaansa kaksimielisen vastaanoton. Minä ainakin olen korsetin toisella puolella. Hyvä puoli, että korsetti vedettiin päälle täällä mansesterissa.
Samanaikaisesti Etelä-Afrikan mustat tanssivat ja juhlistivat johtajansa Nelson Mandelan kuolemaa. Meillä juhlistettiin itsenäisyyttä hartaalla surujuhlalla aivan kuin hautajaisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti