Pörähdin Budapestiin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli peräti 6-10 astetta. Riippui onko auringossa vai varjon puolella. Siis ihan kiva. Syksy jo sai ja lehdistä putosivat lehdet. Elänkö siis mennyttä vai tulevaa ? Se jää nähtäväksi. Tämä on kolmas kertaa budan ja pestin puolilla. Edelliset kerrat sijoittuvat kahdeksankymmentäluvun puolivälin tienoille. Nyt olen kuitenkin vierailulla Budapestissa tarkoituksena selvittää kUpungin todellinen luonne. Se ei ole helppoa, sillä kaupungit yrittävät kaikin keinoin pitää piilossa todellisen luonteensa. Totuuden tietävät vain alkuperäiskansat eli budalaiset ja pestikset. Yritän päästä kaupungin juurille. Se on matkani todellinen mutta salainen syy.
Ensimmäiseksi, siis sen jälkeen kun olin laittanut tavarat kämpilläni jonoon, päätin suunnistaa kaupppaan. Se olikin helppoa, koska majapaikka sijaitsee kukkulalla ja kauppa sen alapuolella. Vaikka kadut risteilivätkin sikin sokin eri suuntiin, päättelin kartasta, että perille on suora tie. Tarkoittaa, että kun mutkittelee pieniä katuja siihen suuntaan, kohta on perillä. Niin kävi. Perillä oli mammutti. Kaupan nimi oli mammutti. Se oli ostoskeskus. Sellainen minerroksinen kolossi, joka on alakerrasta täynnä merkkikauppoja ja muualla jotain halvempaa. Oikeastaan löysin kaksi mammuttia. Ykkösen ja kakkosen. Tie oli välissä. Siis kaksi koskikeskusta kadun molemmin puolin.
Ostin elintarvikkeita: kaksi isoa pussia joulusuklaakonfekteja, kaksi pakettia pussiteetä, paketin paikallista salamia, paketin salamisnackeja, paketin savusulatejuustopaloja, puolitoista litraa kivennäisvettä, kaksi puolen litran tölkkiä tummaa paikallista olutta, reilun palan tuoretta pizzaa ja kaksi tuoretta kinkkupasteijaa. Hintaa tuli kohtuulliset 4.500 florinttia eli viisitoista euroa. Kiitin ja kumarsin.
Paluu olikin helppoa, mutta vaivalloista. Nyt edessä oli vinksin vonksin risteileviä katuja ylämäkeen. Selvisin siitä kunnialla, koska olen nuorempana ollut ansioitunut kaupunkisuunnistaja. Kämpillä nautiskelin kenttälounasta tyytyväisenä. Buda ei ole yhtään hassumpi. Olen siis Budassa eli toispuolella jokkee. Sillä puolella, jossa on mäkiä muttei cityä. Mäellä kannattaa olla senkin takia, etteivät Tonavan tulvat ylety tänne asti.
Koska vierailuni virallinen osuus alkaa aivan pian, keskeytän todellisen vierailuni raportoinnin. Peitetehtävä odottaa ja sen myötä tutut muodollisuudet. Kaikki peitetehtävissä toimineet ymmärtävät, että nyt pitää skarpata ja vetää virallinen hymy naamaan. Jatkan todellisen Budapestin raportointiani, heti miten kuten selviydyn peitehommistani.
Niin, unohdin sanoa, että huoneessa on reilut 27 astetta lämmintä. Minulle se sopii, koska olen viluinen afrikkalainen ja tuuletukseen on parvekkeen ovi. Mutta kustannukset menevät firman piikkiin. Minkä firman ? Se jää ehkä salaisuudeksi minulle, ellen pääse asioiden ytimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti