Iltakävelyllä käytiin tutustumassa Budan parhaisiin puoliin. Kavuttiin ensin alas ja kiivettiin taas ylös. Budan kaupunki on ollut pitkään, siis oikeasti pitkään olemassa vaikka osmannit tuhosivatkin sekä Budan että Pestin joskus tuhatkuusaataa luvulla. Muutenkin täällä on ollut vilkasta, koska välillä Unkari on ollut itsenäinen ja välillä Itävalta-Unkaria. Ihan kateeksi kävi kun kävelimme näitä mukulakivikatuja ja toinen toistaan hienompia linnoja, kirkkoja ja vanhoja rakennuksia suorastaan vilisi silmissä. Meillä ei ole mitään tällaista historiaa ja menneisyyttä. Kun sanoin tämän oppaallemme, hän sanoi empimättä, että teillä on metsiä, järviä ja hiljaisuutta. Olin aivan hiljaa.
Onhan meillä korkea elintaso ja turvallinen elämänmuoto, joka esiintyy maailman kärkipäässä milloin minkäkinlaisia tilastoja vertailtaessa. Unkarin bruttokansantuote on 190 miljardia dollaria ja tämä saavutetaan kymmen miljoonan ihmisen voimin. Meillä bruttokansantuote on 194 miljardia joka saavutetaan 5,4 miljoonan ihmisen voimin. En tiedä voidaanko meitä sanoa tehokkaiksi, mutta ainakin siltä vaikuttaa. Lähes kaksi kertaa tuottavampia.
Kuitenkin tämä historia, rakennukset eli kansallisaarre meiltä puuttuu. Minkä arvoinen se on, sitä ei varmasti pysty arvioimaan.Näkymät Pestin puolelle ovat myös huikeat. Varsinkin iltavalossa. Voisi ajatella, että joskus menneisyydessä Budalaiset ovat valvoneet Pestin porukan toimia ylhäältä vuorelta. Siltojakin on monia. Mieleeni jäi Margaritan silta, Riippusilta, Elisabethin silta. Muitakin on, mutten muista nimiä. Kaksi ja puoli tuntia ulkoilmassa alkoi värisyttää, sillä lämpötila laski pikku hiljaa lähelle nollaa.
Huipulla tuulee ja vaikkei tuulisikaan huipulla on kylmää. Siihen en osannut varautua, vaikka tulenkin jään ja lumen keskeltä. Aloin palella ja yritin pysyä hengissä liikkumalla ja toivomalla paluuta liian lämpimään huoneeseeni. Niin siinä sitten kävikin. Muutamien nauvottelujen ja tuumataukojen jälkeen päästiin takaisin omaan kämppään. Mikä onkaan sen kauniimpaa. Vaikka kyllä linnatkin ovat kivoja. (Olenkohan tulossa vanhaksi, kun olen alkanut pitää arvossa vanhoja linnoja ja rakennuksia. Nuorempanan pidin niitä hyvänä rekvisiittana yöpymiseen tai vastakkaisen sukupuolen naurattamiseen, koska se oli sopiva rooli niille. Elämä oli kuitenkin muualla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti