Pekoni-juusto pasta

Oikein hyvää urheilijaruokaa. Olkaa hyvä !

Ostetaan vähän parempaa pastaa, 2 dl kermaa, savujuustoa, chili sulatejuustoa, yksi sipuli, yksi paketti pekonia, kolme valkosipulin kynttä, kolmannes paprikaa, majoneesia, suolaa, pippuria, majoneesia, öljyä.

Paistetaan pekoniviipaleet rapeiksi. Silputtu sipuli, valkosipuli ja paprika kypsennetään pannulla pekonirasvassa. Lisätään öljy, kerma ja juustot. Keitetään pasta a dente eli viisi-kuusi minuuttia. Tarkistetaan kastikkeen maku suolalla, pippurilla, majoneesilla ja basilikalla. Huuhdellaan pasta ja sekoitetaan kastike pastan sekaan. Annetaan vetäytyä hetki.

Tarjoillaan tuoreen salaatin, patongin ja kivennäisveden kanssa.

Taatelin hinta

Tavallisena taatelintallaajana olen iloinen ja samalla kauhuissani. Syntyperäisenä afrikkalaisena syön paljon taateleita. Mehukkaat, tuoreet taatelit ovat makeita ja ehkä ravitseviakin. Puolen kilon rasiasta riittää herkkupaloja monelle päivälle. Toisaalta iloitsen toisaalta kauhistelen taatelirasian hintaa. Siinä on jotain mätää. Siis hinnoittelussa, ei taateleissa.

Kahden suurimman kauppaketjun S- ja K-ryhmä kaupoissa, siis K-market, Supermarket, Citymarket, S-market, Sokos, Prisma, taatelilaatikko maksaa 4,90 €. Tampereella on Satakunnankadulla arabityyppinen myymälä Alanya ja Lahdessa Anttilan tavaratalon yhteydessä Samantyyppinen liike nimeltä Furat. Näissä samanlainen taatelilaatikko maksaa 2,80 €.

Melkoinen hintaero samasta tuotteesta. Noin 70 % kalliimpi suomalaisissa monopolikaupoissa. Siis lähes kaksinkertainen hinta. Mieleen tulee ajatus, että tässäkö syy suomalaisen ruoan kalliuteen. Maksavatko muutkin tuotteet näin paljon enemmän näissä ketjuissa ? Voisiko olla niin, että nämä pikkukaupat pystyvät tuomaan Suomeen pienen määrän taateleita näin halpaan hintaan ? Tuntuu vaikealta uskoa, että taatelit maksaisivat lähes puolet enemmän, jos niitä tilataan moninkertainen kappalemäärä. Ovatko monopoliryhmien ostajat näin huonoja kauppamiehiä, että taatelipaketista maksetaan rankkaa ylihintaa. Onko kauppaketjuilla lainkaan hintakilpailua.

Olen valmis toivottamaan ranskalaisen Carrefourin ja brittiläisen Tescon tervetulleeksi Suomeen. Lidl ei pystynyt haastamaan näitä kotimaisia ketjuja hintakilpailussa. Tarvitaan isompia toimijoita ja isompia ostareita. Hinta ratkaisee ainakin samanlaatuisissa tuotteissa.

Soundbreaker, elokuva Kimmo Pohjosesta

Suomen maagisin hanuristi Kimmo Pohjonen soittaa ja kertoo elämästään dokumentissa Soundbreaker. Pohjonen kehitteli luovan kansanmusiikin lisäksi oman tyylin ja ilmaisun. Shamaaninen, sähköinen soittotyyli koettelee sekä Pojosen että kuuntelijoiden rajoja. Vaikka suomalaisen musiikin maailmanvalloittajia ovat olleet Himit ja Nightwishit, Pohjonen edustaa jotain kansallista ja persoonallista suuntausta, jota voidaan hyvällä syyllää pitää parhaana suomalasen kevyen musiikin käyntikorttina. Ja maailmaa Pohjonen on kiertänytkin. Pohjosen musiikki ei vaan ole massamusiikkia tai tavisten kuuntelumusaa. Kimmo Pohjonen kokeilee ja hakee rajoja. Tässä on kyse sekä populaarimusasta, etnosta, maailmanmusiikista, uudesta kansanmusiikista jne.

Itse olen nähnyt Kimmo Pohjosen monenlaisissa kokoonpanoissa. Parhaimmat kokemukset ovat olleet KTU trion soitanta Tampere Jazz Happeningissa ja Pinnin Poikien (Kimmon Pohjonen ja Arto Järvelä) vedossa Folklandia-risteilyllä.
Kovin erilaisia ulottuvuuksia molemmat.

Dokkari kaivaa Pohjosen musiikillisen persoonallisuuden. Musiikki vie miestä maailmalle, Rämsöön konefestareille, studiotyöskentelyyn, lavalle ja maaseudun maisemiin. Juuret puhuvat Pohjosen kautta.

Hernekeittoa

Hernekeitto, Herdari, Hertsikka. Rakkaalla lapsella on monia nimiä. Joulun jälkeen makoisa keitto, joka on. Ielä makoisampi pakkasella, mutta menee myös kaamosruokana. Tässä oma versioni.

Ostetaan 500g herneitä, yksi iso porkkana ja sipuli, 300-500 g savustettua siankylkeä, lihaliemikuutio, sinappia, meiramia ja suolaa.

Liotetaan puoli kiloa herneitä yön yli parissa litrassa vettä. Seuraavana päivänä valuutetaan jäljellä oleva neste pois ja laitetaan kylmää vettä tilalle. Keitellään herneitä pehmeäksi. Sillä aikaa pilkotaan yksi porkkana ja sipuli pieniksi paloiksi ja lisätään pehmenneiden herneiden joukkoon. Pilkotaan savukylki pieniksi paloiksi ja lisätään joukkoon. Kun herneet ja lisäkkeet ovat kypsiä, lisätään lihaliemikuutio, hieman vettä, sinappia ja meiramia. Annetaan keiton kiehua hetken ja maustellaan suolaisuus sopivaksi.

Jos on jäänyt kinkkua, sillä voi vahvistaa herdaria. Tarjotaan punssin kanssa. Mitä on punssi, se jääköön itse kunkin selvitettäväksi ? Jos on liian paljon herkkua, hertsikan voi pakastaa ja syödä lounasruokana vaikka työpaikalla.

Ihmisten rankkaus

Perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalen ehdotti, että Helsingin vuokratalojen asukkaat rankattaisiin eri kategorioihin 1 - 5, asumiskäyttäytymisen mukaan. Huonoimpaan luokkaan kuuluvat asutettaisiin hieman erilleen muista.

Ehdotus on kiinnostava. Jalostaisin tätä ehdotusta siten, että sitä pilotoitaisiin ensin eduskunnassa. Kansanedustajat luokiteltaisiin sivistyksen, käyttäytymisen ja mielipiteiden mukaan. Parhaimpaan ryhmään pääsisivät hyvin käyttäytyvät, korkean sivistystason ja hyvän käytöksen omaavat kansanedustajat. Heikoimpaan ryhmään laitettaisiin levottomasti käyttäytyvät, höpöhöpöä puhuvat kansanedustajat. Heidät sijoitettaisiin mahdollisimman kauas sivistyneistä kansanedustajista, ettei tauti tartu. Kenties eri rakennukseen.

Pieni pulma on tietysti valintatapa. Ehdotan, että valinta tapahtuisi puoliksi kansan äänestyksenä ja puoliksi tuomariäänin. Kansa voisi äänestää online telkussa heti vaalien jälkeen ja sen jälkeen kerran vuodessa. Tuomariäänet tulisivat samana päivänä korkea-arvoiselta tuomaristolta. Tuomaristossa olisivat maamme valovoimaisimmat ja sivistyneimmät ihmiset: Jari Sarasvuo, Lenita Airisto, Matti Nykänen, Johanna Tukiainen, Tami Tamminen, Frederik ja Niko Saarela. Tämä äänestystapahan on ollut menestyksekäs mm. valittaessa euroviisuedustajia.

Näin sivistyneet kansanedustajat saisivat jakaa hyvää kansalle ja häiriköt olisivat riittävän kaukana eristyksistä. Demokraattisella valinnalla valitut kategoriat osoittaisivat kaikelle kansalle sopivan käyttäytymismallia. Siksi Tom Packalenin ehdotus on hyvinkin kannatettava. Kansanedustajista saatujen kokemustan pohjalta koko kansa voitaisiin jakaa omiin luokkiinsa ja asuttaa eri puolille maatamme. Rikolliset Kainuun erämaahan, alkkarit Saimaan saariin ilman venettä, bätre folk oolantiin, tavikset Keski-Suomeen ja pohjanmaalle, duunarit Etelä -Karjalaan, yrittäjät Espooseen ja rikkaat Kauniaisiin. Melkein kuin nyt.

Matkailijan tärkein ystävä

Matkoilla tarvitsee aina apua. Monet asiat ovat toisin kuin kotona. Tarvitaan passia, rahaa, matkalippuja, vaatteita, saniteettitarvikkeita jne. Kielitaito on eduksi, samoin rohkea ja ennakkoluuloton mieli. Poliisia tarvitaan joskus, samoin informaatiota tai opasta. Ruokakaupat, ravintolat, nähtävyydet. Taksia tai julkista liikennettä ilman ei oikein tule toimeen. Säätiedotukset ja sadevarusteet voivat pelastaa matkan, samoin aurinkovoiteet. Tärkein on kuitenkin ihan toisenlainen.

Vessa, closetti, toiletti, wc, bathroom !

Jos hotellihuoneessa on vessa, kaikki on hyvin. Joskus vieras ruoka, bakteerikannan muutos tai juotu vesi saattaa vatsan sekaisin. Joskus käy niin, että tilanteet eivät ole omassa hallussa ja tarvitsee luotettavaa ystävää, vessaa, tavallista useimmin. Vieraassa kaupungissa ei ole aivan selvää, missä sijaitsee lähin vessa. Bussimatka saattaa olla pitkä eikä autossa ole toilettia. Kadulla tulee liikuttua aikoihin, jolloin kaikki kahvilat näyttävät olevan kiinni tai niitä ei näy mailla eikä halmeilla. Matkailijalle, oli kyse turismista tai työmatkasta, on tärkeää varmistaa missä on lähin wc. Silloin kaikki on hyvällä tolalla. Vessassa kannattaa myös käydä aina kun sellaisen näkee. Kannattaa ottaa tilanteesta vaari, sillä veskin tarve voi yllättää jo muutaman hetken kuluttua ja silloin kaduttaa.

Maailmalla on monenlaisia vessoja. Joissakin maissa lattiassa on pelkkä haiseva reikä. Toisessa maassa vessat ovat puhtaita ja siivoojat kirjaavat kaikki käynnit seinällä olavalle lapulle. Oli niin tai näin, vessaa pitää arvostaa. Joskus vessasta joutuu maksamaan muodollisen kolokon. Se on pikkuinen uhraus verrattuna vessatarpeen tuskaan. Vessaa ei saa myöskään aliarvioida. Suuttuessaan veskit voivat liittoutua sinua vastaan ja mennä lakkoon. Ovet lukkiutuvat, opasteet katoavat, kaikki pöntöt ovat varattuja. Joskus hätä ei lue lakia, on todettava tilanteen toivottomuus ja tehtävä tarpeet puun tai nurkan taakse tai puistoon. Pahimmassa tapauksessa saa julkista närkästystä, sakon tai kovat nuhteet.

Matkailijn tärkein ystävä ei ole ihminen, raha tai nähtävyydet. Se on arkisuudessaan koruton kaveri, mutta tarpeen tulle elämän pelastaja. Tässä ohjeeni kaikille matkailijoille. Muista vessaasi, niin vessasi muistaa myös sinua.

Joulu tiivistettynä

Aattona oli pimeää ja satoi. Syötiin puuroa, syötiin kinkkua ja syötiin laatikoita. Jälkirouaksi syötiin suklaata. Juotiin paljon erilaisia juomia. Pukki toi lahjat. Nukuttiin levottomasti.

Joulupäivänä oli pimeää ja satoi. Syötiin torttuja, kinkkua ja laatikoita. Jälkiruoaksi syötiin konvehteja. Joutiin paljon erilaisia juomia. Katsottiin telkkua. Nukuttiin levottomasti.

Tapanina oli pimeää ja satoi. Käytiin ulkona alennusmyynneissä ostama ne lahjat, joita ei saatu jouluna. Syötiin pizzaa, spagettia ja piparkakkutalo. Jälkiruoaksi syötiin jäätelöä ja suklaata. Lehdissä ja uutisissa kerrottiin kuinka monta oli kuollut tänä joulun ja miten joulun paluuliikenne oli sujunut. Hyvin. Nukuttiin levottomasti, koska melatoniini oli loppunut apteekista.

10 syytä matkustaa Roomaan

1. Kaikki tiet vievät Roomaan. Jos lähdet Vaikka Jyväskylästä Konkinkankaalle (Konginkangas), kuljettuasi aikasi olet Roomassa. Ei siis kannata pyristellä vastaan. Tänne ne tiet johtavat ja sillä sipuli.

2. Rooma on ikuinen kaupunki. Monet meistä havittelevat taivaspaikka tai paratiisia. Se on turhaa. Rooma on ikuinen kaupunki. Se on ollut aina ja tulee olemaan. Täällä viini virtaa ja kaupat ovat auki aina.

3. Pizza. Joka nurkalla on pizzeria. Jos meillä Suomessa parhaimmissakin kaupungeissa on kymmenen pizzeriaa, joista yksi on italialainen ja kahdeksan turkkilaista, täällä yhdessä korttelissa on kymmen italialaista pizzeriaa. Muutakin ruokaa saa tilata, mutta ulkomaalainen ei ymmärrä vierasmaalaisia ruokien nimiä. On helpompi ottaa varman päälle ja tilata pizzaa.

3. Pasta. Suomalaisten suosikkiruoka on spagetti, makaroni, lasagne jne. Täällä syödään aina ruoan yhteydessä pastaa. Siis juuri sitä samaa, josta meikäläiset tykkää. Suurin nautinto on syödä ensin pastaa ja sitten jotain muuta (pizzaa).

4. Vaatekaupat. Jos jotain on kasapäin, niin vaatekauppoja. Muoti on ihan viimeisen päälle roomalaista. Miljoonasta vaatekaupasta löytyy jokaiselle sopivaa. Rahasta ei kannata välittää, sehän on vain vaihdon väline. Osta heti käteisellä tärkeimmät ja luottokortilla loput. Kotona on mukava kertoa työkavereille ja naapureille, että ostin tämän Roomasta.

5. Aistillisuus. Roomalaiset osaavat laittaa itsensä aistilliseksi. Ei puhettakaan toppatakeista tai villapipoista. Muodot pitää näkyä ja meikit myös. Vauvasta vaariin (ja kaikki siltä väliltä) ymmärtävät näyttää hyvännäköisiltä. Miksikö ? Elämän tarkoitus on löytää se oikea. Kun sen on löytänyt voi näyttää ihan miltä haluaa. Aistikkaimmat vaatteet ovat muuten juuri nyt toppatakit ja pipot.

6. Matkailunähtävyydet. Missä muussa kaupungissa voi nähdä kaikki Rooman nähtävyydet kävelyetäisyydeltä. Ainoastaan Roomassa. Jokaiselle päivälle löytyy joku museo, palatsi, pylväikkö, suihkulähde, patsas,vatikaani, kolosseumi, jota voi ihmetellä miljoonan turistin kanssa. Kannattaa ottaa kamera mukaan, sillä kukaan ei usko muuten.

7. Kirkot. Rooma on uskonnon kaupunki. Jokasella kummulla on oma kirkko. Kirkot ovat katolisia ja oikein koreita. Roomalaiset ovat siis kovin uskonnollia tai olivat ennen tai siis olivat historiassa tai katoliset ovat uskonnollisia. Kirkoissa on paljon ihmisiä, sillä ihmisiähän turistitkin ovat. Kirkossa kannattaa sytyttää kynttilä. Se saattaa olla sähkökyntilä, mutta sekin on kynttilä. Samalla pitää laittaa muutama kolikko kirstuun, sillä niillä restauroidaan kirkkoja. Siinä onkin hommaa, sillä kirkkoja on ihan helve... valtavasti.

8. Liikenne. Roomassa on roomalainen liikenne. Se on vilkasta ja vaudikasta. Kannattaa ottaa rauhallisesti ellei ole kiire. Pääsääntö on, että kiireisemmät menevät ensin ja heitä väistetään. Liikennevalojakin käytetään ihan muuten vaan. Näyttää turvallisemmalta. Vasemmalta tai oikealta tulevalla on ajo-oikeus etuilla. Jalankulkijoilla on oikeus kävellä. Skoottereilla on oikeus ajaa mihin haluaa. Auton voi pysäköidä tielle tai tien varteen. Joskus autot on pysäköity kiinni toisiinsa. Pois pääsee tönimällä toisia tai nostamalla auton takaisin tielle. Siitä syystä Roomassa onkin poikkeuksellisen paljon smarteja ja mopoautoja (ja fiiatteja).

9. Mandariinit. Kaduilla kasvaa mahdariineja puissa. Meikäläinen ottaa ensi kerralla mukaan keittiörappuset, puulaatikon ja pitkävartiset puutarhasakset. Sitten laitan pudottamani mandariinit, appelsiinit, klementiinit ja sitruunat laatikoihin ja lähetän laivalla Suomeen. Myyn halvalla ja palaan uudelleen Roomaan. Muutaman kerran jälkeen jää sukanvarteen mukava summa rahaa ja perustan pizzeria. Myyn pizzoja halpaan hintaan ja elelen mukavasti. Muutaman vuoden jälkeen perustan vaateliikkeen ja myyn talvitakkeja halvalla. Rahaa kertyy mukavasti ja tulen vauraaksi. Perustan hajuvesiliikkeen ja muutan nimeni Dolce & Gabbanaksi. Sen jälkeen en tee muuta kuin kävelen Rooman katuja ja katselen mandariinipuita.

10. Jäätelö. Roomalainen jäätelö on hyvää. Se on niin hyvää, että sitä kannattaa syödä. Se on niin hyvää, että söisin sitä joka päivä. Se on niin hyvää, että söisin sitä aamupäivällä ja iltapäivällä. Se on niin hyvää, että voisin perustaa jäätelökioskin. Mutta viitaten edelliseen kohtaa, Dolce & Gabbana ei voi syödä Rooman kaduilla jätskiä, koska on niin kuuluisa. Joten syön vain jäätelöä kerran päivässä joka päivä kun olen Roomassa.

Panettone

Jouluna ostetaan Panettone. Pane on leipää ja panettone on pullaa. Tämä tornipulla on makea ja siinä on kaikenlaisia maketa sattumia kuten rusinoita, kuivattuja hedelmäpaloja jne. Parikymmentäsenttinen pulla on oikein komea. Kaupassa se on laitettu isoon koristeelliseen pakettiin. Hinnat vaihtelevat kolmesta eurosta pariinkymmeneen. Hyvää joulupullaa, josta riittää syötävää monelle. Me söimme pullan jouluaamuna kahteen pekkaan... Eihän täällä ollut kahta pekkaa tai kahta miestä. No, söimme sen kahteen leenaan, jormaan, joka tapauksessa kahdestaan. Kolmannes jäi iltäpäiväksi.

Mitä tästä opimme ? Äidin laittamaa ruokaa saa Italiassa sen kaikissa mahdollisissa muodoissa. Myös pullana.

Sitäpaitsi koko Italia oli kiinni viime yönä. Iltapalaa piti etsiä omasta jääkaapista sillä baarit, ristorantet, trattoriat ja muut olivat kiinni. Ainoastaan minimarketit pitivät yökulkijan hengissä.

Vatikaanin biitlesit

Jouluaattona Pietarin kirkon aukiolla esiintyi papillinen trio, joka veteli joululauluja kaikelle kansalle. Paikalla ei ollut vielä ilta-aikaan paljon porukkaa, mutta Vatikaani telkku lähettää ohjelmaa vuorokaudet ympäri. Valitettavasti lähetys oli rakeinen ja napsahteleva, mutta tarkoitus oli hyvä. Musa oli myös svengaavaa afrotyylistä. Ei paha. Nykypaavilla on näkemystä tai ... Ohjelmaa saikin esittää jokainen kynnelle kykenevä, joten kyse oli poikkeuksellisen demokraattisesta tilaisuudesta !! Tai ei ihan kaikki, mutta kaikki joita vatikaanin ohjelmatoimisto oli hyväksyt. Showsssa mukana myös laulava Maria, Joosef ja ... No Jeesus ei vielä laulanut. Nämä eivät olleet Vatikaanin beatleksia vaan aitoja oopperaopiskelijoita ja taitavia sellaisia. Käytiin läpi myös jouluvesperiä ja fiilis oli katossa siis taivaassa eikun ilmassa. Balettitanssijatkin olivat taivaallisesti mukana.

Naposteltavaa

Jos joskus erehtyy katuravintolaan, baariin tai kahvilaan ja tilaa lasin viiniä, olutta tai coctailin, pöytään tuodaan jotain naposteltavaa. Se voi olla pähkinöitä, perunalastuja, pieniä torttuja tai jotain muuta. Joka tapauksessa janoa yritetään lisätä tai olla muuten ystävällisiä. Minusta se on oikein hyvä juttu, sillä vieras saa jotain ekstraa ja hinta tuntuu halvemmalta. Lisäksi joujan ei tarvitse tilata lihapiirakkaa, hodaria tai voileipää saadakseen juomansa. No, eihän täällä tietenkään sitä vaaditakaan, paitsi jos alkaa istumaan ihan päätyökseen. Se nyt on aivan tavatonta, paitsi kovan auringonpaisteen aiheuttaman hetkellisen mielenhäiriön seurauksena. Silloihan ystävällinen ravintolapäällikkö kysyy, olemmeko kenties pohjolasta. Siihen vastataan kohteliaasti: totta mooses, ceasar ja paavi, olemme jään ja pakkasen lapsia ja aurinko on myös meidän !

Kuitenkin drinkkien naposteltavat ovat aivan vetämätön lisäravinne ja vakuuttanut meidän joulunvieton totale. Ei kinkkua ei laatikoita, mutta pieniä naposteltavia paloja riittää. Grazia, mehän sen kuitenkin maksamme itse.

Pizzeria

Miksiköhän italialaista ruokaa pidetään maailman parhaana. Kysyn vaan, koska joka nurkalla on pizzeria. Sieltä saa pizzaa ja pastaa. Jos sama olisi Suomessa, sitä pidettäisiin ravintotieteellisesti kestämättömänä, gastronomisesti köyhänä ja rajoittuneena ja nuorisomme ruokatottumuksia kaventavana. Joku elintarvike- ja kansanterveystarkastusvirasto sulkisi puolet paikoista ja toisen puolen sulkisi anniskelutarRastusvirasto. Täällä Roomassa niitä on kymmeniä, eikun satoja, tarkoitan tuhansia. No on varmasti kymmeniätuhansia. Pahinta on se, että niissä on julmasti asiakkaita. Tällainen viileä skandinaavi kuten minä, kaipaisi mausteita ja tulisuutta. Täällä tavoitellaan kotiruoan makua ja kaikilla tuntuu olevan sama mamma. Pitäisiköhän perustaa tänne pohjoismaalainen ravintola ja tarjota siellä tulista chililohta, habanerohampurilaisia ja Peltolammin perinteistä nagamorich-keittoa ?

Olenkohan sittenkin ymmärtänyt oikein. Kun täällä on ristorantet, trattoriat, osteriat ja sun kaikki muutkin ravintolat pizzerioita, niin ehkä se onkin ravintolan nimi se pizzeria. Tai olisiko paikallinen elintarvikeberlusconi määrännyt, että jokaisessa ravintolassa pitää tarjota pizzaa ja pastaa ? Tai sitten anniskeluoikeudet edellyttävät syömistä, kuten meillä kuusikymmentäluvulla. Viiniä saa lipittää, mutta pitää ottaa välillä pizzaa huikopalaksi. Muuten tulee lähtö pihalle.

Jotain hyvää kyllä on meillä Suomessa. Jos jokaisessa ravintolassa olisi lihapullia, herdaria, karjalanpaistia ja -piirakoita, voisi olla aika ankeaa. Pitäisiköhän näitä italialaisia alkaa houkuttelemaan kulinaarisille matkoille koti-Suomeen ?

On täällä kyllä hyvää jäätelöä, kahvia, viiniä ja pizzaa ... Äh ! olenkohan tulossa roomalaiseksi ?

Suomen tuhmimmat kaupungit

Näin joulun alla on keltainen lehdistö selvitellyt tuhmia paikkakuntia. Ne ovat paikkakuntia, joissa ihmiset saavat miinuspisteitä tontuilta ja sen seurauksena vähiten lahjoja joulupukilta. Kärjessä on tietysti Helsinki. Toisena Kemi ja kolmantena Turku. Nämä paikkakunnat joulupukki kiertää kaukaa eikä tule kysymään edes "onko täällä kilttejä lapsia". Eihän niitä ole. Suurimpien kaupunkien joukosta Vantaa on seitsemäs. Kotikaupunki Manse on neljäskymmenes seitsemäs. Meillä on tietysti iloinen asia, että pukki tulee. Muttei pukki ehdi tamperelaisperheissäkään piipahtaa kuin katoavan minuutin, mutta parempi sekin kuin hesalaisten kohtalo. Siellähän isät ja äidit joutuvat toteamaan, ettei pukki nyt ehtinyt, lunta ei ole satanut, joten pukki ei ole päässyt reellä perille tai olettekos te olleet sittenkään kilttejä.

Mitä tästä voimme oppia.

1. Älä usko joulupukkiin, jos elät Helsingissä, Kemissä tai Turussa.

2. Hommaa omat joulupukinkuteet ja uhmaa kohtaloa. Jaa lahjat lapsille ja ota se riski, että lapset huomaavat ruudulliset sukkasi tai rannekellosi. Voit onnistua ja homma menee putkeen. Toinen vaihtoehto on karumpi. Laspset eivät enää koskaan usko joulupukkiin, he syrjäytyvät, kiusaavat toisia lapsia ja tulevat aikuisena yrittäjiksi.

3. Vietä köyhien joulua. Mene leipäjonoon, panttaa lapset rikkaaseen perheeseen ja jätä metsästä hankkimasi kuusi talosi naapurin ovennurkkaan. Tarjoudu lähitienoon joulupukiksi ja osta joulupukkikorvauksilla koko perheen etelän loma. Vietä hikinen rantaloma Kanarialla ja unohda koko joulu. Kyllä lapset unohtavat maatessaan biitsillä kokemansa vääryydet.

4. Rakenna uudenvuoden ilotulitteista ja kaupan lannoitteista oikea raketti. Ammu se kuumatkalle Marsiin. Vietä joulu avaruudessa. Vietät seuraavatkin joulut avaruudessa. Kenties saatte joulutervehdyksiä muistutuksena muiden viettämästä juhlasta. Muista, että tekemäsi valinta on ainutlaatuinen ja itse asiassa osa maailmanhistoriaa. Toisin sanoen jotain aivan muuta kuin tavisten joulunvietto.

Rooman toreilla

Tänään oli ohjelmassa toripäivä. Hyppäsimme siksi bussiin ja suuntana oli Campo di Fiori. Se löytyikin helposti. Torilla oli kukkien lisäksi pastaa, öljyä, balsamicoa, mausteita, vihanneksia ja kasviksia. Kansaa oli totutun paljon liikkeellä. Pienen kävelymatkan jälkeen löysimme myös toisen torin. Piazza Navone on joulutori. Iso tori muistutti enemmän vapputoria ilmapalloineen, karuselleineen ja kaikenlaisine herkkuineen. Voit ampua tai vetää narusta pehmolelun tai joululahjan. Jouluaiheisia pienoisesineitä oli myynnissä joka kolmannessa myyntipisteessä. Nämä puusta veistetyt ja klassisilla väreillä maalatut esineet olivat jouluisia jeesuksia, joosefeita, marioita ja aaseja. Sormenpäänkokoiset henkilöt maksoivat vain vitosen kappale, mutta isommat sormen korkuiset maksoivat pari-kolmekymppiä. Taikurihauskuuttajat tekivät temppuja ja yleisöä oli pilvinpimein seuraamassa showta. Toisaalla sekalainen romanialaisorkka soitteli mustalaisjazzsäveliä.

Parasta näillä toreilla oli kuitenkin pilvettömätä taivaalta porottava aurinko. Pakko oli mennä terassille ja nautiskella kylmää olutta auringon grillatessa ihoa. Kaupungin parhaassa zoomauspaikassa huurteinen maksoi peräti 9 euroa. Mutta maisemat olivat Rooman huippua ja väkeä lappasi kateellisena ohi.

Kansa on ilmeisesti nostanut pankkiautomaateista kaikki rahat, koska emme saaneet kahdesta paikasta mitään. Korteilla pystyy toimimaan ihan hyvin. Kotikulmilla kävimme herkkukaupassa. Siellä on tarjolla kaikenlaista hyvää ja kalleista pastoista, suklaista ja juomista, teehen pateisiin ja kaikenlaisiin säilykkeisiin. Täkäläinen herkkukauppa tarjoaa myös erilaisia suupaloja ja kahvia baaritiskiltä. Kun kaikenlaisia herkkuja on kaksi kerrosta pullollaan, menee meikäläisen pää sekaisin ja lompakosta on pidettävä kiinni.

Eilen illalla satuimme löytämään kivan paikan lähiseudun sivukadulta. Täpötäynnä hieman yli parikymppisiä nuoria. Aivan pieni bistro, mutta täynnä väkeä sekä ulkona että sisällä. Pöytävaraus pantiin listalle ja pian saimme ruokailupöydän. Rento paika, jossa oli hyvä ja moderni ruoka. Ja mahtava pörinä koko ajan.

Rooma - ikuinen kaupunki

Täällä sitä taaplataan imuisessa kaupungissa. Aurinko paistaa ja ulkona on reippaasti yli 10 astetta. Auringonpaisteessa lähemmäs parikymmentä. Reissu alkoi hieman onnahdellen, koska matkalaukut eivät saapuneet mukana. Helsingistä tullut suomea puhuva mies kertoi, että kolme kertaa hänen matkalaukkunsa olivat hävinneet matkalla Roomaan. Teimme asianmukaiset ilmoitukset ja hetken mietinnän jälkeen lähdettiin lentokentältä keskustaan. Löysimme bussin, joka maksoi neljä euroa hengeltä per suunta. Vajaan neljänkymmenen kilsan reissu sujui kolmessa vartissa. Olimme sen verran otettuja halvasta hinnasta, että ostimme menopaluut. Matkalla nähtiin Colosseum. Itse asiassa oli aika vapauttavaa tulla Roomaan ilman matkalaukkuja.

LähiSparista ostettiin aamiastarvikkeita. Tarjolla oli tuoreita leipiä ja leikkeleitä. Oikei kuola valui kun tsekattiin kaikkia juustoja, salameja, prosciuttoja, oliiveja ja salameja. Hinnatkin olivat ihan kohdallaan.

Illalla käytiin Trasteveressä, roomalaisessa kaupunginosassa. Istuttiin terassilla ja käytiin muutamassa paikallisessa paikassa etsimässä aitoa Roomaa, nauttimassa juomien lisäkkeitä ja itse pääasiaa eli juomassa punaviiniä. Matkanteko taittui mukavasti bussilla. Palattiin kotikadulle Via Genovalle, jonka alupäässä oli pieni ja huomaamaton ravintola. Paikka oli tavallisen näköinen pizzeria Est Est Est. Kyse oli periroomalaisesta ruokapaikasta, joka pullisteli paikallisia ihmisiä. Kolmenkymmen viiden euron hintaan saimme antipastoa, pastaa, pizzaa, litran vettä ja litran valkoviiniä. Hauska paikka tämä Rooma. Viini maksaa 4-7 euroa lasillinen tai litra. Ei paha.

Sunnuntaina odoteltiin laukkuja, mutta sitten lähdettiin metrolla Vatikaaniin. Paavikin kävi moikkaamassa, mutta emme ehtineet tapaamaan häntä. Me myöhästyimme vartin. Viisikymmentätuhatta ihmistä ei myöhästynyt. Sieltä mentiin toiseen turistirysään eli espanjalaisille portaille. Aurinko paistoi ja muutenkin oli mukavaa. Jengiä oli sielläkin tuhatmäärin. Käveltiin kotiin ja matkalla nautittiin jätskiä. Italialaista jäätelöä mainostetaan hyväksi. Pitää paikkansa. Syötiin lakritsa-ja sitruunajätskiä, joka vei kielen mennessää. Palattuemme takaisin kämpille apartementokseen odottelimme taas laukkuja. Hetken kuluttua nekin saapuivat.

Vuorokauden aikana näimme jo kaikki Rooman ja Italian maamerkit. Päätetttiin siis lähteä kotiin. Vitsi vitsi ! Ei täältä mihinkään lähdetä.

Pari asiaa on tullut selväksi vuorokauden aikana. Ensiksi Rooma on upea kaupunki. Se viettelee mukaansa. Ehkä hienoin paikka, missä olen koskaan ollut. Toiseksi Italiassa ei kannata suunnitella asioita liiaksi. Asiat tuppaavat vain järjestymään jonkin ajan kuluessa. Se on meille suomalaisille hieman piinallista, kun haluamme kontrolloida kaikkea. Mutta lopussa kuitenkin jokin seisoo: liikenne, ruuhka, ihmiset tai järki.

Kuusivarkaissa

Tutkimusten mukaan kolme prosenttia suomalaisista varastaa joulukuusen tänäkin jouluna. Maassamme on noin 2,5 miljoonaa kotitaloutta ja voidaan arvioida, että vähintään miljoonassa kotitaloudessa on joulukuusi. Kuusia varastetaan silloin noin 30.000 kappaletta. Jos kuuset olisivat samassa paikassa tiiviissä metsässä ja veisivät tilaa noin kaksi neliötä/kuusi, metsää pitää olla 6 hehtaaria. Jos lasketaan, että maanomistajat myisivät kyseiset kuuset torilla tai ostareilla ja yksi kuusi maksaisi kolme kymppiä, rahaa sataisi laariin ja sitä kautta kulutukseen 900.000 €. Jos siis aiot kuulua tähän kolmen prosentin joukkoon, kannattaa muistaa minkälaisen kansataloudellisen loven kuusivarkaus aiheuttaa. Ymmärrän, että kuusivarkaus saattaa aiheuttaa jännitystä ja sitä kautta mielihyvää ja sisältöä elämään. Jotkut ihmiset ovat niin pihejä, että pelkkä kuusen varastaminen voi pelastaa joulumielen. Toisille säästynyt raha voi mennä alkoholiostoksiin ja sitä kautta syntyy väkivaltakierre, avioero ja masentuminen. Kansanterveydellisesti kuusen varastaminen saattaa olla siten hyvinkin kallis ratkaisu.

Ehdotankin, että Suomen metsiin palkataan pariksi viikoksi kuusivalvojia. Jos valvoja saisi tonnin kahden viikon työstä, voitaisiin varastettujen kuusien hinnalla palkata 900 kuusivalvojaa. Suomen työllisyys ja kulutus lähtisi heti kovaan kiitoon. Metsissä olisi enemmän havupuita ja siitä saataisiin vientiin tarvittavaa sellua. Sellun hintakin on pysynyt kohtuullisen korkealla johtuen maailmanmarkkinoilla kasvaneesta jalostettujen paperituotteiden kysynnästä. Erityisesti Kiina ja Intia tarvitsevat näitä tuotteita. Maailman talouden taantuma voidaan siis välttää, kun jätetään ne kuuset sinne metsiin.

Huumorin vuosi 2013

Suomea pidetään tosikkojen ja vakavamielisten ihmisten maana. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaikenlaista hauskaa on tapahtunut vuoden aikana elämän eri alueilla. Olemme Euroopan hauskin maa ja maailmallakin ihan kärkiviisikossa heti Nauru-saarten, Hawajin ja Pohjois-Korean jälkeen. "Huumorin kukka, se on kaunehin kukka". Tässä listattuna osa vuoden hauskimmista tapahtumista:

Presidenttipari Niinistö-Haukio järjesti hauskat itsenäisyyspäivän juhlat Tampere-talolla. Ohjelmassa oli musiikkia ja lausuntaa virsistä Uunu Turhapuroon. Kaikki nauroivat ja pitivät muutenkin hauskaa. Tällainen karnevaalitunnelma sopiikin kuumaan suomalaiseen mielenlaatuun erityisesti syksyllä kaamoksen vaikeimpina hetkinä. Kuokkavieraat (kiakkovieraat) yrittivät pilata hauskat juhlat, mutta onneksi poliisin hevoset ajoivat vieraat matkoihinsa.

Kataisen - Urpilaisen hallitus on ollut erityisen vitsikäs tänä vuonna. Ensin annettiin miljardeja vitsinä köyhien etelän maiden velkaisille pankeille. Vitsi oli siinä, että kaikki rahat saadaan/saatiin takuiden muodossa takaisin. Viimeistään vuosituhannen loppuun mennessä. Hallitus teki myös uuden kuntajaon. Sen mukaan kuka tahansa voi perustaa uuden 50.000 asukkaan kunnan ja liittää siihen vielä naapurikuntiakin. Todella hauska ehdotus. Samaa voi sanoa sote-uudistuksesta. Siinähän hauskuutta riittää vaikka toisille jaettavaksi. Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa ja kommentoida eri tavoin, mitä sote-uudistus tarkoittaa ja miten se toteutetaan.

Hallituksen toimet ovat nostanut opposition kannatuksen huippulukemiin. Puoluejohtajat Sipilä ja Soini ovat huumorimiehiä. Kassakaapissa on jo sopimus uudesta hallituksesta. Se kantaa nimeä SS-hallitus. Nimi ei kuitenkaan johdu puoluejohtajien sukunimien ensimmäisistä kirjaimista vaan maailman ohuimmasta kirjasta nimeltään Saksalaista Sotilashuumoria. Uusi hallitusohjelma on kuulemma yhtä ohut ja yhtä hauska.

Talouden kentällä on tapahtunut vuosisadan hauskin juttu. Microsoftista lainattu Nokian pääjohtaja Elop myi Nokian puhelintoiminnot Microsoftille pilkkahintaan. Kyllä maailmalla on naurettu tätä hupaisaa episodia. Palkakseen Elop sai hyvät miljoonabonukset ja sekös vasta meitä suomalaia on naurattanut. Voi, kun joskus joku suomalainenkin johtaja keksisi tehdä jotain yhtä huvittavaa.

Urheilun saralla hauskuuttaa on ollut vähemmän. Jotain kuitenkin. Kiekkomoguli Harkimo yritti myydä narriseuransa Jokerit NHL:ään. Hanke karahti kiville, kun Karalahti ja kumppanit eivät saaneet matkustuslupaa jenkkilään. Syynä ovat jonkilaiset sekoilut tiettyjen aineiden kanssa. Harkimo joutui myymään narrit venäläisille. Samalla meni hallit ja fanit puoleen hintaan. Onneksi Hjallis ehti sopimaan kaupan, sillä eduskunnassa on lakialoite, joka kieltää maan, kiinteistöjen ja jääajan myynnin venäläisille. Kyllä Hjallista nauratti kaupan jälkeen vaikka katsojakato hirvittikin. Ei mitään hätää, sillä viiden seuraavan vuoden liput Ilmalassa pelattaviin Jokerit-Pietarin SKA:n matseihin myytiin loppuun kahdessa tunnissa. Yleisöksi on luvassa Suomen venäläisäi maahanmuutajia ja SKA:n kannattajia. Myös Jokereiden kannattajille jätettiin sata lippua/ottelu. Hauskaa ja reilua. Tiettävästi eräs hauska dosentti Bäckman on tulossa kannattamaan Putinia... ei kun SKA:ta.

Entiset urheilijat ovat halunneet palata estraadille hauskuttamaan yleisöä. Ahonen, Olli, Keskisalo ja Kyrö ovat nostamassa Suomea takaisin juhlimaan mitalisadetta ja dopingia. Viime vuodet ovatkin olleet tylsiä ja värittömiä. Veteraanit ovat vetreitä ja supliikkiväkeä. Kun huippu-urheilun suurin ylipäällikkö Mika Kojonkoski kysyi Janne Ahoselta, miksi tämä halusi henkilökohtaisen valmentajansa mukaan olympilaisiin, Ahonen vastasi huumorimiehenä: "Tietenkin syömään makkaraa ja katsomaan maisemia". Voiko urheiluhuumori saavuttaa enää korkeampaa tasoa.

Kulttuuri on perinteisesti ollut hauska laji. Mistä ihminen nauraisi enemmän kuin kulttuurista ? Vuoden kohokohtia on ollut huumorimies Kari Väänänen. Kun StoraEnso lopetti Kemijärven tehtaansa, Kari Väänänen päätti pelastaa kaupungin/kylän. Hän palkkasi kaikki Suomen näyttelijät ja entiset storalaiset Kemijärvelle tekemään hauskaa Ylen sarjaohjelmaa. Yleveroa esitettiin korotettavaksi tempauksen rahoittamiseksi. Nyt kuitenkin tyhmä hallitus ei suostukaan korottamaan veroa ja niin Väänäsen toimet valuivat Taivaan tuliin. Kerrassaan nokkela kulttuurivitsi.

Guggenheim on seurannut huumorin jalanjälkiä Elopin viitoittamalla tiellä. Helsingin keskustaan perustetaan uusi Guggenheim-museo. Suomen valtio ja Helsingin kaupunki maksavat viulut. Tosi hauska juttu. Ihan naurattaa. Vaan ei taida toteutuakaan. Ilonpilaaja on tosikkomainen kulttuuriministeri Arhinmäki. Hän ei näe asiassa mitään hauskaa, toisin kuin iloiset veronmaksajat. Hauskuudesta kannattaa maksaa, erityisesti kulttuurihuumorista.

Suomi on pudonnut Pisa-tutkimuksissa valtavasti kuluneena vuonna. Tämä johtuu tietenkin siitä, että kouluissa on hauskaa. Kukaan ei enää jaksa tehdä matikan tai kieliopin tehtäviä. Ne ovat niin tylsiä. Puhumattaan fysiikasta ja kemiasta. Paljon mukavampaa on pelata tietokonepelejä, seurustella somessa ja suunnitella viikonloppubileitä. Koulussa viihdytään ja se on pelkästään OAJ:n ansiota. Opettajat jakavat tietoa ja jättävät kurin ja tiukkapipoiset kasvatustehtävät perheiden tehtäväksi. Koulunkäynti on useimmille nykyisin hauskaa. Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot kehittyvät, kun kerrotaan vitsejä ja nauretaan toisille/toisia. Koulu on vihdoinkin tunnustettu naurettavaksi paikaksi. Suomen sijoitus tulee Pisa-tutkimuksissa laskemaan Ruotsin tasolle, sillä Ruotsin kouluissa onkin hirveän rento meininki.

Liigaa (liikaa !)

Liiga teki kaksi kiinnostavaa päätöstä. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin kompromissina sijoitusguru, professori Vesa Puttonen. Liigaa aiotaan kasvattaa 16 joukkueeseen ja ensi ayksynä Jokereiden paikan perii Vaasan Sport. Sen jälkeen Mestiksen voittaja voi nousta liigaan, jos täyttää ehdot. Tämä merkinnee, että liigajoukkueet eivät enää kilpaile tosissaan voitosta vaan taloudellisten taustojen ja olosuhteiden laadusta. Molemmat valinnat sopivat hyvin varmasti myös Puttosen ohjelmaan. Vai pitäisikö sanoa Kummolan ? Joka tapauksessa liigan taloudellista pohjaa halutaan vahvistaa ja urheilullisen puolen oletetaan kehittyvän siinä sivussa. Kuudentoista joukkueen myötä odotettavissa on lisää loikkauksia KHL:ään. Siltä varalta tarvitaan vakavaraisia tai ainakin jonkinlaisella taustatuella varustettuja joukkueita turvaamaan tulevaisuuden kansallinen liiga. Isommat sarjat vievät parhaat pelaajat ja myös parhaita joukkueita. Kansallisen sarjan tulee varmistaa olemassaolonsa ohjaamalla uusia seuroja oikealle polulle. Tämä imu vaikuttaa myös muiden lajien mahdollisuuksiin. Liigassa toimivat jääkiekkoseurat Vaasassa, Kouvolassa, Joensuussa ja vaikka Mikkelissä syövät muiden lajien sponsorirahat. Mutta siitä liigapomot tuskin välittävät.

Sote-uudistus

Hallitus on.... Tai siis asiantuntijat ovat ehdottaneet sote uudistuksen rakenteen... Eikun asiantuntijoista osa on sote uudistuksesta erimielinen... Osa hallituksesta on erimielinen... Oppositio ei hyväksy sote ehdotusta, jota ei ole vielä olemassa... Tiedot sote uudistuksesta ovat vahvasti liioiteltuja !

Uuden sote-uudistuksen sisällöstä on tehty työryhmän esitys. Se on annettu sosiaaliministerille. Työryhmä on ollut eri mieltä esityksestä. Enemmistön mukaan sairaat menevät terveyskeskukseen ja vielä sairaammat sairaalaan. Köyhät menevät jatkossa sossuun, jos rahat eivät riitä. Terkka on siellä missä asuu vähintään 50.000 asukasta. Samoin sossu.

Kiistaa on ollut vastuutahojen määrästä. Hallitus haluaa, että vastuutahoja vähennetään sadastaviidestäkymmenestä alle sataan. Jokaisella tuntuu olevan mielipide tähän asiaan. Yleensä se on jotain muuta kun toisilla on. Kansa ihmettelee soteuudistusta huuli pyöreänä. Toistaiseksi terkalle ja sossuun on kuitenkin päässyt sisään. Onko niin tulevaisuudessakin ?

Kovin monimutkaiselta tuntuva soterakenne on väännetty liian monimutkaiseksi. Ratkaisu olisi yksi vastuutaho. Supertohtori-sossu. Hänen vastuullaan ovat kaikki asiat, joissa on jotain pulmaa. Jos olet sairas tai rahat ovat loppu, vika on hänen tai ainakin vastuu. Koska supertohtorisossun homma on aika stressaavaa, voidaan hommasta maksaa vähän isompaa palkkaa. Mikäli ongelmien ja vaivojen määrä vähenee ja rahaa säästyy, kaveri saa palkan lisäksi bonuksia. Ihan niinkuin muidenkin yhtiöiden johtajat. Vastuutohtorisossun työsuhde on määräaikainen. Ellei häntä kivitetä kahden vuoden aikana, kaveri voi jäädä täydelle eläkkeelle. Hallitus panee homman hakuun aina parin vuoden välein. Supertohtorisossulla on myös kaikki soterahat. Hän voi päättää kuka on oikeasti sairas tai rahaton. Apunaan sotetohtorisossulla on sihteeri joka näpyttelee rahoja tarvittaville tileille. Hallinto kevenee ja homma yksinkertaistuu.

Viestintäviraston ohjeet

Aina avulias viestintävirasto on antanut ohjeet, miten otetaan oikella tavalla vastaan joululahjat. Siinähän meillä suomalaisilla on paljon opittavaa. Eurooppalaiset ovat hyviä vastaanottamaan lahjoja, samoin aasialaiset, afrikkaliset ja oseanialaiset. Esimerkkiä ovat antaneet myös presidentti Niinistö ja puoliso Jenni Haukio. Jotta kaikki kansalaiset tekisivät tässä asiassa parhaansa, viestintävirasto on antanut hyvän käytöksen ohjeet. Julkaisemme nyt tiivistelmän tästä mittavasta ohjeistuksesta:

1. Pese kädet ennen joululahojen jakotilaisuutta. Oikein on myös pestä jalat, jos olet tullut jostain sieltä suunnalta.

2. Laita jollakin tavoin paremmat vaatteet päälle, juhlapuku on oikein hyvä vaihtoehto.

3. Pese hampaat ennen jakotilaisuutta. Jos hengityksesi haisee pahalta, osta Listerineä (tämä sisältää tuotemainontaa) tai jotain muuta suuvettä (ei sisällä tuotemainontaa).

4. Ota positiivinen asenne lahjanjakotilaisuuteen. Jos saat viidettä kertaa kalsarit, solmion ja Päätalon kirjan, sano vilpittömästi yllättyneesi ainutlaatuisesta lahjasta.

5. Jos lahjasi ovat samat yöpuku, kylpytakki ja keittokirja, kerro miten kovasti olet odottanut juuri näitä lahjoja.

6. Joskus käy niin, että huomaat käyttäneesi 500 € lahjoihin ja puolisosi 50 €. Älä jätä erohakemusta maistraattiin, vaan keskustele asiallisesti avioliiton uusista mahdollisuuksista avioliittoneuvojan välityksellä.

7. Mikäli puoliso on sammunut jo ennen lahjojen jakoa, raskaan jouluroan jälkeen, kerro muulle juhlaväelle, miten raskaassa vuorotyössä puolisosi on raatanut viime viikot ja tehnyt siinä sivussa maukkaat joulutortut.

8. Vaikein tilanne on tietysti se, että joulupukki on tullut kylään, mutta lahjat ovat jääneet lähipubiin. Ota silloin esiin joululaulukirja ja ilahduta jouluvieraita, lapsia ja vanhuksia mukavilla joululauluilla.

9. Joskus käy niin, että perheen nuori väki pettyy. Pukin kontissa ei ole ollut Yesbox kuutosta, kännykkää, aipädiä, mopoautoa tai viidensadan eken seteliä. Silloin kannattaa jouda jouluglögi, punkku, valkkari ja konjakki mahdollisimman nopeasti. Nuoriso siirtyy pian omaan huoneeseen ja viestittää facebookiin kavereille tapahtumien kulun. Ei hätää, koska muillakin on samanlaiset viestit. Sitäpaitsi tietsikassa on valtaisa määrä pelejä, verkkopelejä ja kaikenlaista laitonta musaa. Sen parissa nuoriso viihtyy. Kyllä se siitä.

Suomalaisten terveystottumukset parantuneet

Yle Uutiset kertovat, että suomalaiset ovat muuttaneet elämäntapojaan. Ihmiset ulkoilevat, syövät terveellisemmin ja käyttävät vähän alkoholia ja tupakkaa.

" liikun kolme kertaa päivässä ja syön paljon salaattia ! Alkoholia en käytä lainkaaan " , virkkoi eläkkeellä oleva pääkaupunkilaisrouva.

" salaattia on usein laitasella , joskus tulee syötyä lihaa. Alkoholia käytän harvoin ja tupakkia en koskaan", kertoili keski-ikää vanhempi herramies.

" joskus juon lasillisen viiniä tai olutta, mutta viinaa en koskaan. Kevyempi ruoka on nykyisin päivittäin lautasella " kertoi keski-ikäinen, nuori vaaleaverikkö.

Elämämme on siis muuttunut erittäin voimakkaasti pääjohtaja Puskan suuntaan. Elämäntyö on tuonut tulosta. Vastaukset ovat oikeita. Herää ainoastaan kysymys, keitä ovat ne jotka juovat kaikki sen alkoholin joka on 10 litraa per henkilö ja Virosta tuotu alkoholi sen päälle.

Hyvin siis menee, mutta riippuu hieman keitä haastattelee. Joka tapauksessa hyvin menee ja menköön vaan.

Tuloerot kaventuneet

Tilastokeskus on julkaissut tiedot viime vuoden tuloeroista. Kansalaiset on jaettu kymmeneen yhtäsuureen tuloluokkaan. Pienimmässä tuloluokassa olevien tulot ovat 0 - 12.800 € vuodessa ja suurimmassa kymmenyksessä olevien tulot ovat yli 40.000 €. Tuloerot ovat kaventuneet. Suyynä tähän on toisaalta suuritulosten osinkojen ja myyntivoittojen pieneneminen (5,9 %) ja toisaalta pienitulosten sosiaalitukien nousu (2,6 %). Kyse on nettotuloista.

Mitä tästä pitäisi ajatella ? Antaako tämä oikean kuvan tuloerojen suhteesta ? Suurin osa kuuluu muihin ryhmiin kuin pieni- tai suurituloisiin. Kysymystä voi ajatella myös vertailtaessa muita tuloluokkia toisiinsa. Mitä siellä on tapahtunut ? Toisaalta kehitys on hyvä, jos tuloerot tasaantuvat. Toki minulle ja minun tuloilleni on aika sama, jos joku saa suuria osinkoja. Lisäähän se varmastikin liikkuvan rahan määrää yhteiskunnassa. Eli kauppa käy enemmän. Oikein rikkaat eivät kyllä välttämättä osta yhtään enempää, vaikka osinkoja tulisi kuinka paljon lisää. Köyhä kansa sensisijaan lisää kulutusta, silloin kun tulot kasvavat. Sosiaaliturvan kasvu voi lisätä myös kulutusta. Ja oletettavasti ihmiset voivat paremmin, kun saavat enemmän tuloja tai tukia.

Mitä tästä sitten pitäisi ajatella ? Sainpahan positiivisesta uutisesta väännetyksi monimutkaisen yhtälön. Olen siinä kait hyvä.

Ostoksilla

Kävin tänään ostoksilla yhdessä kaupassa. Tarjolla oli suklaakonvehteja ja suklaatikkareita, puuhelmikoruja, patakintaita, serviettejä ja selvietinpidikkeitä, monistuspaperia, koristetonttuja, Angry Birds rintamerkkejä, villasukkia, kynttilöitä.

Kysymys: Mikä kauppa tämä oikein oli ?

Vastaus: Posti !

Siellä oli myynnissä myös postimerkkejä. Ostin niitä kymmenen kappaletta.

Ruokaa ja ostoksia unkarilaisittain

Vaatimattomien kokemusteni perusteella sanon paikallisen ruoan olevan maukasta, mutta ehkä hieman yllätyksetöntä. Tämä sen takia, että olen ollut suurkeittiön lihapatojen äärellä. Parasta ovat olleet keitot. Niissä on makua ja luonnetta. Kotiintuliaisona on paprikajauhetta sinappia ja gulassitahnaa. Maistamani metwurstit ovat olleet aika purukumia, koska olen ostanut halvinta. Sitä saa mitä tilaa. Tokajin viinikin on kokeilematta ja jäänee lentokentän tuliaisten varaan, samoin kuin Unicum (unkarin jekku).

Trofea Grill Restaurant on supersuosittu ruokapaikka. Itse asiassa Trofea-ravintololoita on kolme. Yksi niistä olisi ollut Budan puolella lähellä majapaikkaa, mutta nyt mentiin Pestiin Kiraly utsalle. Konsepti on yksinkertainen ja meille ruotsinlaivalta tuttu. Buffetti, josta voi syödä mitä ja kuinka paljon haluaa. Erikoisuus on grilli, jossa kokit grillaavat haluamistasi aineksista annoksen. Tarjolla oli paljon unkarilaista liha ja kanaruokaa, kaaliruokaa, lämpimiä vihanneksia, kylmiä lihapateita, lämpimiä kasviksia, salaatteja jopa sushia. Jälkkäripöytä oli myös mittava. Grilliä en jaksanut kokeilla, kun ahdoin itseeni sitä sun tätä. Kaikkea piti maistaa. Oletan että juomat kuuluivat hintaa. Ainakin viinit, olut ja virvoitusjuomat kuuluivat. Koko komeus maksoi yhdeksän tuhatta forinttia eli kolmekymppiä. Se on aika paljon, koska palkat ovat noin puolet meidän palkkatasostamme. Paikkaan oli kuulemma viikkojen pöytävarausjonot.

Upeaan parlamenttitaloon tutustuttiin sisältä ja ulkoa. Pitkä jonottaminen, passien tarkastus ja ympärillä pyörivä katuremontti veivät aikaa. Lounas parlamenttitalossa on catering-luonteinen. Tarjolla oli taas possua ja kanaa salaattien kera. Ruoka on hyvin haudutettua ja maukasta, mutta itse kaipasin edelleen mausteita. Vihanneksilla höystetty porsas oli todella pehmeää ja karjalanpaistimaista. Vihannekset antoivat hienon säväyksen, mutta ruoka oli silti vaisu, kuten syömäni muutkin ateriat.

Mediatalosta etsiskelin unkarilaista rockia. Olen harrastanut eri maiden rockia maalatessani ja se oli tarkoitus nytkin. Löysinkin Mammutista medialiikkeen, jossa oli levyjä. Niitä pysty myös kätevästi kuuntelemaan levynsoittolaitteella. Se tunnisti levyn ja soitti minuutin pätkä biiseistä vuorollaan. Ostin peräti neljä levyä, silllä oppaana ollut nainen ei oikein päässyt jyvälle, mutta miesmyyjä pääsi. Jyvälle maustani. Kolme levyä yhtyeeltä nimeltään Black out ja yksi levy yhtyeeltä Istan Haga Mogott. Hintaa tuli viisi tonnia eli siinä seitsemäntoista euron kieppeillä. Halpaa.

Joulumarkkinoilla on mukavaa. Vörösmarty terin torilla oli tarjolla hienoja käsityötuotteita ja runsaasti syötävää ja juotavaa. Tasokasta käsityökamaa oli paljon ja vaihtoehtoja oli myös runsaasti. Tykkäsin kovin tästä tunnelmasta, joka oli erilainen kun viime jouluiset Berliinin joulutorit. Tässä oli enemmän hyvää tunnelmaa ja vähemmän kaupallisuutta.

Liikenneruuhka

Budapestin kadut suunniteltiin kauan sitten. Sen jälkeen väkimäärä on kasvanut ja maa vaurastunut. Liian monet haluavat ajaa autolla paikasta toiseen. Se näkyy hyvin perjantai-iltapäivän ruuhkassa. Viiden kilometrin matkaan kului lähes tunti. Joka risteyksessä oli jonoja, oli valoja tai ei. Hyvin kärsivällisesti annettiin kuitenkin tilaa.

Ratkaisu ruuhkaa on kuitenkin olemassa. Se on bussi Tonavassa. Vaikka homma on vasta aloitteluasteella, siinä on ratkaisu ruuhkaan. Eräänlainen Tonavan ruuhkabussi. Näen jo silmissäni kaupungin bussien, ratikoiden ja metron kulkevan autojan kanssa pitkin Tonava kaunoista.

Johtopäätöksiä tutkimuksista Budan ja Pestin mailla

Oleskeltuani noin 12 tuntia vapaasti Budassa ja Pestissä asuvien ihmisten seassa, on johtopäätösten paikka. Vaikka kokemukseni ovat kohtuullisen kapeat, uskallan heittää eetteriin täysin yksipuolisia, epäoikeudenmukaisia ja harhaajohtavia johtopäätöksiä ihmisten elämästä. (Pääosan ajasta olen miettinyt elämän suuria filosofisia kysymyksiä kuten ollakko vai eikö, onko maapallolla tulevaisuutta ilmaston lämpenemisen jälkeen ja pitääkö avioliitossa olevien puristaa hammastahnatuubia päästä vai keskeltä.)

1. Ihmisten, yhteiskunnan ja olosuhteiden jakautuminen vastakkaisiin osiin. Kaiken vauraan ja elinvoimaisen elämän seurauksena keskustaan on syntynyt paljon mannermaisia ja tasokkaita palveluja kuten Mammutti (1 ja 2), erilaisia palveluita, ravintoloita, hotelleja ja palveluita. Vastapuolella näyttää olevan kaupunien laita-alueet ja maaseutu. Tiet, talot ja infra ovat huonossa kunnossa ja vaikka huomiota. Elinkelpoinen ja tuottava kaupunkivetoinen kehitys jakaa ihmisiä eri suuntiin.

2. Populismin kasvava asema. Samaa ilmiötä on nähtävissä myös muualla Euroopassa, mutta vahvasti myös täällä. Edellä kuvattu jakautuminen ruokkii helposti katkeruutta ja kateutta, jolle on oikeaa pohjaa. Sitä on helppo käyttää kriittisesti ja tosiasioita ohittamalla ihmisten johdatteluun. Tunneperäinen vetoaminen vääryyksiin uppoaa hyvin väärinymmärrettyihin ja köyhtyneisiin ihmisiin. Kaiken lisäksi lama kutistaa kehittämisen huonojen asioiden kehittämiseksi. Vastakkainasettelu johtaa ennen pitkää yhteenottoihin eurooppamielisten ja kansallismielisten välillä. Tästä merkkejä on ollut jo hallitusta myöten. Kyse ei ole kuitenkaan Ukrainan tapaisesta tilanteesta. Unkari on Naton ja Eu:n jäsen, joten kyse on myös tehtyjen ratkaisujen kyseenalaistamisesta. Muutos on suuri ja kun on vielä lama, kansalliset ja populistiset ilmiöt saavat paljon elintilaa ja huomiota.

3. Surumielisempi kansa kuin suomalaiset. Ihmiset ovat hirmu ystävällisiä. Kun pyytää apua sitä annetaan. Mitään ei kuitenkaan tyrkytetä. Täällä saa olla ihan rauhassa ja omissa oloissaan. Joskus muistan kerrotun tilastosta, että Unkarilaiset tekevät paljon itsemurhia. En tiedä miten on nykyään, mutta ilmiselvästi ihmiset ovat aika varautuneita. Jotain samaa huomasin Portugalissa. Tietyllä tavalla se on kotoisaa ja helpottavaa. Saa olla hiljaa itsekseen. Huomasin kyllä, että kadulla kävellessäni vaalean oranssin housut jalassa, sain pikaisia katseita. Olin outo lintu ja mikäs siinä. Muita oudon näköisiä oli kyllä huomattavasti vähemmän kuin koti Tampereella. Täällä on kuitenkin 1,6 miljoonaa asukasta ja kyse on pääkaupungista. Yleisväri on tutun tummanpuhuva ja ilmeet tutun totiset.

4. Yleiseurooppalainen Budapest. Jos jättää kirjaimet ja tekstit pois, Budapest on kuin mikä tahansa eurooppalainen suurkaupunki. Kaikkea on tarjolla ja systeemi toimii. Ihmiset ovat kyllä myös tyytyväisiä kehityksestä. Eurooppa on läsnä ja menneisyys on jonkinlainen historiallinen pala Eurooppaa. Niin onkin, jos lukee historiaa. Luulen, että Budapest on veturi, vaikka vetureita on muuallakin Unkarissa.

5. Kalman, Lehar, Kodaly, Liszt, Bartok. Musiikki on kova sana Unkarissa. Tunnettuja klassikkoja ja operetin säveltäjiä on runsaasti. Unkarilaiset rytmit viittaavat luontoon ja kansan temperamenttiin. Vaikka alkavan talven temperamenttiä ei kadulla huomaa, on musiikki on virkistänyt ja virittänyt silloin kun elämä on ollut ankeaa.
Myös mustalaisvähemmistö liitetään vauhdikkaaseen unkarilaiseen musiikkii. Vaikka romaneja on vain pari prosenttia eli parisataatuhatta, kuuluu temperamentti useissa paikallisissa sävelmissä.

Budassa

Iltakävelyllä käytiin tutustumassa Budan parhaisiin puoliin. Kavuttiin ensin alas ja kiivettiin taas ylös. Budan kaupunki on ollut pitkään, siis oikeasti pitkään olemassa vaikka osmannit tuhosivatkin sekä Budan että Pestin joskus tuhatkuusaataa luvulla. Muutenkin täällä on ollut vilkasta, koska välillä Unkari on ollut itsenäinen ja välillä Itävalta-Unkaria. Ihan kateeksi kävi kun kävelimme näitä mukulakivikatuja ja toinen toistaan hienompia linnoja, kirkkoja ja vanhoja rakennuksia suorastaan vilisi silmissä. Meillä ei ole mitään tällaista historiaa ja menneisyyttä. Kun sanoin tämän oppaallemme, hän sanoi empimättä, että teillä on metsiä, järviä ja hiljaisuutta. Olin aivan hiljaa.
Onhan meillä korkea elintaso ja turvallinen elämänmuoto, joka esiintyy maailman kärkipäässä milloin minkäkinlaisia tilastoja vertailtaessa. Unkarin bruttokansantuote on 190 miljardia dollaria ja tämä saavutetaan kymmen miljoonan ihmisen voimin. Meillä bruttokansantuote on 194 miljardia joka saavutetaan 5,4 miljoonan ihmisen voimin. En tiedä voidaanko meitä sanoa tehokkaiksi, mutta ainakin siltä vaikuttaa. Lähes kaksi kertaa tuottavampia.

Kuitenkin tämä historia, rakennukset eli kansallisaarre meiltä puuttuu. Minkä arvoinen se on, sitä ei varmasti pysty arvioimaan.Näkymät Pestin puolelle ovat myös huikeat. Varsinkin iltavalossa. Voisi ajatella, että joskus menneisyydessä Budalaiset ovat valvoneet Pestin porukan toimia ylhäältä vuorelta. Siltojakin on monia. Mieleeni jäi Margaritan silta, Riippusilta, Elisabethin silta. Muitakin on, mutten muista nimiä. Kaksi ja puoli tuntia ulkoilmassa alkoi värisyttää, sillä lämpötila laski pikku hiljaa lähelle nollaa.

Huipulla tuulee ja vaikkei tuulisikaan huipulla on kylmää. Siihen en osannut varautua, vaikka tulenkin jään ja lumen keskeltä. Aloin palella ja yritin pysyä hengissä liikkumalla ja toivomalla paluuta liian lämpimään huoneeseeni. Niin siinä sitten kävikin. Muutamien nauvottelujen ja tuumataukojen jälkeen päästiin takaisin omaan kämppään. Mikä onkaan sen kauniimpaa. Vaikka kyllä linnatkin ovat kivoja. (Olenkohan tulossa vanhaksi, kun olen alkanut pitää arvossa vanhoja linnoja ja rakennuksia. Nuorempanan pidin niitä hyvänä rekvisiittana yöpymiseen tai vastakkaisen sukupuolen naurattamiseen, koska se oli sopiva rooli niille. Elämä oli kuitenkin muualla.)

Pestissä

Kävelin Margaretin sillan yli Pestin puolelle. Olin katsastanut kotona kartasta Budapest Jazz Clubin sijainnin. Siellä se seisoikin. Eteisessä oli kahvila, joka oli täynnä opiskelijoita. Salissa oli jazzworkshop. Sinne ei päässyt käymään. Illalla olisi ollut jotain soitantaa, mutta virallinen ohjelma odotti minua. Ehkä jazzia työnnetään jonkun toisen illan ohjelmaan. Jostain syystä humalassa ollut, merimieheltä näyttänyt vanhempi mieshenkilö lyöttäytyi seuraani. Eikä meinannut osata puhua englantia. Hän muisti kuitenkin toistaa, miten paljon piti minusta ja kättä piti puristaa kymmnen kertaa. Mikähän minussa oikein viehättää humalaisia ? Vai eikö minua uskalleta lähestyä selvin päin ? Hän oli ainakin vakuuttunut minun hyvyydestä. Kännissä.

Illalla katselin mäeltä, itse asiassa talomme neljännestä kerroksesta, kuinka koko kaupunki kylpi iltavalaistuksessa. Erityisesti vastapäätä oleva Parlamenttitalo. Tai veikkaan, että se oli parlamentti. Koko kaupunki kylpi iltavalaistuksessa ja puolikas kuu kuumotti taivaalla. Viikonlopuksi on tulossa täysikuu. Se lupailee villiä menoa. Yksi iso tähti kulki pikään taivaalla. En edes huomannut toivoa mitään, kun ajattelin sen olevan lentokone. Eikä minulla olekaan mitään toivelistaa. Kunhan elelen. Täällä Budassa.

Budapest

Pörähdin Budapestiin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli peräti 6-10 astetta. Riippui onko auringossa vai varjon puolella. Siis ihan kiva. Syksy jo sai ja lehdistä putosivat lehdet. Elänkö siis mennyttä vai tulevaa ? Se jää nähtäväksi. Tämä on kolmas kertaa budan ja pestin puolilla. Edelliset kerrat sijoittuvat kahdeksankymmentäluvun puolivälin tienoille. Nyt olen kuitenkin vierailulla Budapestissa tarkoituksena selvittää kUpungin todellinen luonne. Se ei ole helppoa, sillä kaupungit yrittävät kaikin keinoin pitää piilossa todellisen luonteensa. Totuuden tietävät vain alkuperäiskansat eli budalaiset ja pestikset. Yritän päästä kaupungin juurille. Se on matkani todellinen mutta salainen syy.

Ensimmäiseksi, siis sen jälkeen kun olin laittanut tavarat kämpilläni jonoon, päätin suunnistaa kaupppaan. Se olikin helppoa, koska majapaikka sijaitsee kukkulalla ja kauppa sen alapuolella. Vaikka kadut risteilivätkin sikin sokin eri suuntiin, päättelin kartasta, että perille on suora tie. Tarkoittaa, että kun mutkittelee pieniä katuja siihen suuntaan, kohta on perillä. Niin kävi. Perillä oli mammutti. Kaupan nimi oli mammutti. Se oli ostoskeskus. Sellainen minerroksinen kolossi, joka on alakerrasta täynnä merkkikauppoja ja muualla jotain halvempaa. Oikeastaan löysin kaksi mammuttia. Ykkösen ja kakkosen. Tie oli välissä. Siis kaksi koskikeskusta kadun molemmin puolin.

Ostin elintarvikkeita: kaksi isoa pussia joulusuklaakonfekteja, kaksi pakettia pussiteetä, paketin paikallista salamia, paketin salamisnackeja, paketin savusulatejuustopaloja, puolitoista litraa kivennäisvettä, kaksi puolen litran tölkkiä tummaa paikallista olutta, reilun palan tuoretta pizzaa ja kaksi tuoretta kinkkupasteijaa. Hintaa tuli kohtuulliset 4.500 florinttia eli viisitoista euroa. Kiitin ja kumarsin.

Paluu olikin helppoa, mutta vaivalloista. Nyt edessä oli vinksin vonksin risteileviä katuja ylämäkeen. Selvisin siitä kunnialla, koska olen nuorempana ollut ansioitunut kaupunkisuunnistaja. Kämpillä nautiskelin kenttälounasta tyytyväisenä. Buda ei ole yhtään hassumpi. Olen siis Budassa eli toispuolella jokkee. Sillä puolella, jossa on mäkiä muttei cityä. Mäellä kannattaa olla senkin takia, etteivät Tonavan tulvat ylety tänne asti.

Koska vierailuni virallinen osuus alkaa aivan pian, keskeytän todellisen vierailuni raportoinnin. Peitetehtävä odottaa ja sen myötä tutut muodollisuudet. Kaikki peitetehtävissä toimineet ymmärtävät, että nyt pitää skarpata ja vetää virallinen hymy naamaan. Jatkan todellisen Budapestin raportointiani, heti miten kuten selviydyn peitehommistani.

Niin, unohdin sanoa, että huoneessa on reilut 27 astetta lämmintä. Minulle se sopii, koska olen viluinen afrikkalainen ja tuuletukseen on parvekkeen ovi. Mutta kustannukset menevät firman piikkiin. Minkä firman ? Se jää ehkä salaisuudeksi minulle, ellen pääse asioiden ytimiin.

Tykkipannu

Nokkelasti parastettu pyttipannu kääntyy helposti tykkipannuksi. Tarvitaan keitettyjä perunoita, pari sipulia, suolakurkun viipaleita, kinkkua, lenkkiä tai lihaleikkelettä, pari kananmunaa, suolaa, pippuria ja öljyä. Tykki saadaan kolmanneksella habanero chilä, joka hienonnetaan perunapalojen ja sipulin sekaan.

Eli pienennetään sipuli paloiksi ja lisätään öljyiselle paistinpannulle. Lisätään keitetyt perunalohkot, habanero, kinkun tai makkaran palat ja kurkkupalat. Kypsennellään ja käännellään niin kauan, että perunat alkavat ruskistua. Lisätään suola ja pippuri. Lopuksi kaadetaan sekaan pari kananmunaa. Annetaan kananmunien kypsyä. Otetaan pois levyltä. Maistuu parhaalta suoraan pannulta. Kyytipojaksi maitoa tai jotain muuta, jolla sammutellaan paloja, nimittäin tulipaloja.

Suomen kielen kiemuroita ?

Yritin selittää itselleni erästä Suomen kielen kummallisuutta. Jos joskus tapaan Suomessa asuvan ulkomaalaistaustaisen ihmisen ja hän kysyisi sitä minulta, en osaisi antaa siihen vastausta. Oman äidinkielen ymmärtäminen ei muutenkaan ole hassumpi taito. En vaan millään ole keksinyt vastausta tähän minua koskevaan kysymykseen. Voisitko auttaa ?

Miksi sanotaan, että menen Tampereelle, Imatralle tai Valkeakoskelle ? Monet ihmiset menevät Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Ouluun, Kuopioon, Savonlinnaan, Nurmekseen tai vaikka Lahteen. Miksi Minä menen Tampereelle. Kas kun olen sattumoisin asunut juuri näillä paikkakunnilla. Muutanko seuraavaksi asumaan Seinäjoelle. Onko se minun seuraava kotikaupunkini ? Voidaanko ajatella, että muutan kenties Vantaalle ? En kuitenkaan tule muuttamaan Hankoon, Turkuun, Tukholmaaan tai Lontooseen. Sen sijaan muutan ehkä Pihtiputaalle, Alavudelle tai Konginkankaalle ! Miten ihmiselle voidaan antaa tällainen kielellinen kohtalo. Miksi minun pitää asua paikkakunnan päällä eikä suinkaan sen sisällä. Nytkin asun tarkasti sanottuna Peltolammilla !

Voiko tästä valittaa jollekin taholle tai instanssille ? Onko se kielitoimisto vai sisäasiainministeriö ? Haluaisin ainakin jonkinlaisen selityksen. Voi nimittäin olla, että jonain päivänä tapaan vierasperäisen ihmisen. Maahanmuuttajan. Kerron hänelle, että meillä Suomessa ihmiset on jaettu karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Päältäpäin sitä ei voi erottaa, enkä minäkään ole tästä oikein perillä. Toiset ihmiset asuvat paikkakunnan päällä ja toiset sen sisällä. Joudun vastaamaan, että tämä nyt on vaan on tätä ainutlaatuista suomalaista kulttuuria kuten talvi, sauna, hiljaisuus ja mustamakkara.

Hansin matkassa

Suomen paras kokki ja kahden michelinravintolan rakentaja Hans Välimäki on tullut kansalle tutuksi mukavista ruokaohjelmista. Niissä Hans matkustaa eri puolille maailmaa, tutustuu ruokakulttuuriin, tapaa suomalaisia julkkiksia ja laittaa heille ruokaa. Leppoisa Hans on hauska ja rento seuramies eikä muistuta lainkaan tiukkapipoista chefiä. Oma ravintola on pantu jäähylle ja Hans etsii inspistä uusista aluevaltauksista. Yksi tällainen on Lidl-ruokaketjun mannekiinina toimiminen. Tämä on varmasti hyvä asia, sillä monet suomalaiset katsovat hieman nenänvartta pitkin tällaista halparuokaketjua. Luottamus rakennetaan omakohtaisella kokemuksella ja raskaissa vesissä keitettyjen ammattilaisten esimerkillä. Nyt Hans on lähtenyt ennakkoluulottomasti markkinoimaan koko kansan kauppaa. Päätin itsekin poiketa Liideliin katsomaan, mitä ihmeellistä Hans on sinne tuonut. Löysin aivan mahtavia tuotteita ja mihin hintaan ! Tässä tärkeimmät saaliit:

Koskikylän lihapiirakka 4 kpl 0,99 €
Koskikylän perunasoselaatikko 1,25 €
Milkbonan hedelmäjogurtti prk 0,47 €
Milkbonan kuohukerma prk 0,95 €
Jouluaitan piparit 1,98 €
Siti kivennäisvesi 1,5 ltr 0,95 €

Yleensä ajatellaan, että huippukokit valitsevat tavalliselle ihmisille tavoittamattomia ruoka-aineita kuten tryffeleitä, hanhenmaksaa ja taskurapuja. Nyt sekin ennakkoluulo on kumottu. Liideliin on helppo tulla ja kulinaarinen maailma odottaa ihan tavallisia makkaranpurijoita kuten minua (sinua). Hae siis lähin Liideli ja anna palaa. Huippukokin viitoittamalla tiellä ei eksy harhateille.

Välimeren lohikeitto

Tässä kalaseljanka, joka on jalostettu välimerelliseksi.
Ostetaan lohifileen roippeet eli päät ja pyrstö. Samalla tulee maukasta kalalihaa.
Kaksi sipulia
1 chilipalko
Kymmenen oliivia (vihreitä, kivettömiä, mielellään vähän laadukkaampia)
1 Teelusikallinen kapriksia
200 gr pussi pakaste katkarapuja ja simpukoita (löysin näitä Prisman pakastekaapista)
1 kalaliemikuutio
1/2 tillinippu
2rkl ketschuppia
2ltr vettä
Oliiviöljyä
2rkl vehnäjauhoja

Laita lohiroippeille merisuolaa. Lisää kalat litraan kiehuvaa vettä. Anna kiehua kymmenen minuuttia. Siivilöi liemi ja puhdista syötävät osat kalasta. Laita öljyä reilusti kattilaan. Pilko sipulit renkaiksi ja chili pieniksi paloiksi. Lisää ne kuumaan kattilaan. Anna ainesten pehmentyä ja kuullottua. Lisää joukkoon oliivit ja kapris ja vehnäjauhot. Anna vehnäjauhojen imeytyä kasviksiin. Lisää siivilöity kalan keitinliemi. Anna kiehua kymmenen minuuttia. Lisää kalapalat, katkaravut ja simpukat, hienonnettu tilli ja ketschuppi. Anna kiehua 10 minuuttia. Lopuksi lisää litra vettä ja kalaliemikuutio. Kiehauta keitto vielä kevyesti.

Liemi on hieman samea ja punertava. Maku tuo mieleen Välimeren kesäauringon. Tämä onkin eräänlainen pohjolan bouillabaisse. Kaveriksi sopii patonki, valkoviini tai kivennäisvesi.

1800. Blogiteksti

Tässä shampanjapullojen paukkeessa yritän löytää oikeita kirjaimia blogitekstiin. Liikuttuneena totean, että näitä juttuja on jo 1800. Osa on ihan asiallisia, osa täysin asiattomia ja jokunen jopa hauska. Jotkut ihmiset ovat saaneet tsemeä ja elinvoimaa ja ilahtuneet lukiessaan juttuni. Kerran eräs lukija innostui blogikirjoituksestani niin paljon, että meni ajoissa työpaikan kokoukseen. Seurauksena muun henkilökunnan sympatia ja pieni palkankorotus: euro kuussa lissää. Sen jälkeen hän meni viisi vuotta hyvillä mielellä työpaikalla. Toinen tuli hyvillä mielin kotiin. Vaimo oli siellä sängyssä puuhailemassa jotain äänekästä naapurin miehen kanssa. Hyvällä mielellä ollut mies meni jääkaapille, korkkasi bissen itselle ja naapurille ja avasi telkun. Mitä siitä muuta kun katsomaan salkkareita yhdessä. Tarina kertoo, että eräs lukija oli innostunut kirjoituksesta niin paljon, että oli vetänyt eurojackpotiin rivin. Voitto oli suunnaton ja sen myötä kasaantuneilla miljoonilla henkilö osti ison määrän osakkeita. Harmikseen yhtiö oli suomalainen kaivosyhtiö, joka nykyisin kieppuu konkurssin partaalla. Mutta kokemus oli mahtava ja henkilö päätti itsekin perustaa kannattamattoman yrityksen.

Olen siis urani huipulla ja onnellisesti tietämätön siitä. Keskityn ainoastaan Finlandia- ja Pulizerpalkintojen hakemiseen, nuoleskeluun ja valitsijaraatien kyttäämiseen. Nyt aion kehittää teemojani ja kirjoitustaitojani siten, että jätän huonot ja sitä huonommat tekstit julkaisematta. Julkaisen ainoastaan hyvin kopioidut vitsit ja muilta plagioidut ideat ilman viitettä. Miksi keksiä uutta pyörää, kun Jopokin on jo keksitty ? Jos siis haluat edelleen olla ennakkoluuloton ja käydä salaa vilkaisemassa Puutarhakadun kiihkeää tunnelmaa, tee kuten minä. Naamioidu sveitsiläiseksi lastenlääkäriksi ja kysele kadonneiden lääkärinpaikkojen perään. Terveyskeskuksissa on Suomen tulevaisuus. Mene siis suoraan sinne, kulkematta lähtöruudun kautta. Mitä sillä on tekemistä blogini kanssa ? Se selviää terveyskeskuksen vastaanotolla. Tosiasiassa ei mitään, mutta jotainhan blogistinkin pitää kirjoittaa 1800. tekstiin.

Tampereen rähinät

Itsenäisyyspäivän juhlia ja maan eliittiä vastustava rähinäporukka "kiekkovieraat" tappelivat poliisin kanssa ja hajoittivat paikkoja Tampereen keskustassa. Nuorehkoista kansalaisista koostunut porukka keskittyi tappelemaan poliisin kanssa ja hajoittamaan paikkoja. Tämänkaltaisilla toimilla ei muuteta mitään vaikka julkilausumat ja teemat ovat kovin idealistiset. Anarkistisiksi itsenä tunnustautuvat häiriköt halusivat toisenlaista itsenäisyyspäivää, mutta vaikuttaa, että tarkoitus oli herättää huomiota ilman sen kummenpaa tavoitetta. Julkisuudessa suurta huomiota saanut parinsadan nuoren porukka onnistui siten tavoitteissaan. Mutta seuraavana päivänä on taas arki ja seuraavaan itsenäisyys (häiriköinti) päivään on lähes vuosi. Epäoikeudenmukainen yhteiskunta ei muutu tappelemalla poliisin kanssa. Jotenkin kovin yksioikoista toimintaa, jolla saavutetaan kenties sympatiaa joidenkin saman ikäryhmien potentiaalisten porukoiden keskuuudessa, mutta suuri enemmistö ihmisistä, mukaanlukien yhteiskuntaa ja sen eriarvoisuuteen ja kaikenmaailman muuhun epäoikeudenmukaisuuteen kriittisesti suhtautuvat ihmiset, ei näe tällaisessa huliganismissa mitään järkeä. Jatko-osa tästä näytelmästä nähtäneen Pirkanmaan käräjäoikeudessa, josta luvassa on satasien sakkoja. Koko jutun pointti on hukassa. Vaikuttaa hölmöläisten hommalta.

Itsenäisyyspäivän konsertti

Itsenäisyyspäivän korsetti (anteeksi, piti olla konsertti) esitteli lauluin ja musiikein, sanoin ja kuvin maamme itsenäisyyden vuosikymmeniä. Korsetin (anteeksi, konsertin) tiukka ja isänmaallinen ilmasto oli vakava ja lähes tosikkomainen puristus. Kaikki hauskuus ja ilmavuus oli korsetista (anteeksi, konsertista) puristettu pois. Itse asiassa se oli aivan oikein ja sopivaa, koska kutsuttu yleisö olisi ollut tyytyväinen mihin tahansa isänmaalliseen pönötykseen. Korsetin (anteeksi, konsertin) raskas, vakava ja totinen fiilis on omiaan jakamaan kahtiajajautunutta maata erilleen, sillä näin harrasta fiilistä ei köyhään kansaan ole saatu istutettua Ruotsin tai Venäjän vallan toimesta puhumattakaan omasta yläluokastamme. Korsetin (anteeksi ääntämisongelmani, puhevikani, lukihäiriöni ja asennevammani, joilla olen häirinnyt isänmaatani) loppu lähenteli jopa hurmoshenkistä isämmaalisuusjuhlaa. Uskoisin, että tämä ohjelma saa vastaansa kaksimielisen vastaanoton. Minä ainakin olen korsetin toisella puolella. Hyvä puoli, että korsetti vedettiin päälle täällä mansesterissa.

Samanaikaisesti Etelä-Afrikan mustat tanssivat ja juhlistivat johtajansa Nelson Mandelan kuolemaa. Meillä juhlistettiin itsenäisyyttä hartaalla surujuhlalla aivan kuin hautajaisissa.

Nelson Mandela on kuollut

Kenties maailman kuuluisin vapaustaistelija ja aparthaidin vastustaja Nelson Mandela on koullut eilen Mandela eli perä 95-vuotiaaksi. Hän vietti vankilassa 27-vuotta ja palasi kiirastulesta noustakseen Etelä-Afrikan presidentiksi. Peräänantamattomalla sitkeydellä Mandela selvisi vankeusvuosista ja pystyi johtamaan rotusyrjinnästä vapautunutta Etelä-Afrikkaa. Vaikka mustien olosuhteet eivät olekaan kehittyneet mustien valtaantulon jälkeen edotuksien mukaisesti, on Mandelan vaikutus mustien aseman parantamiseen kiistaton. Entisistä vapaustaistelijoista vain Mandela ja Fidel Castro ovat onnistuneet pysymään hengissä ilman, että heitä olisi surmattu väkivaltaisesti. Mandela on saavuttanut ennennäkemättömän suosion sekä idässä että lännessä. Hänen seurassaan ovat viihtyneet myös useimmat aikamme valtion päämiehet. Mandela on saavuttanut eläessään eräänlaisen pyhimyksen aseman. Elävä legenda on kuollut.

Itsenäisyyspäivän ohjelma

Ensin herätään ja pestään hampaat. Aamiaisen jälkeen mennään Suurkirkkoon jumalanpalveluun eli messuun. Sen jälkeen syödään herkullinen lounas ja sitten kokka kohti Tampere-taloa. Siellä nautitaan itsenäisyyden parhaita hetkiä ja kuunnellaan musaa. Niin ja syödään tietysti parhaita herkkuja. Sitten mennään Tammeriin jatkoille. Tammerissa seurustellaan vanhojen tuttujen kanssa (niiden kanssa, joihin tutustuttiin vastaanotolla) ja juodaan hillitysti shampanjaa ja sen jälkeen konjakkia. Sitten otetaan pirssi ja ajetaan kotiin nukkumaan.


Ensin herätään ja pestään hampaat. Sitten mennään ulos puhdistamaan auto. Kävellään pieni lenkki ja keskustellaan naapurien kanssa säästä. Syödään aamiainen ja katsotaan telkusta ampumahiihtoa. Laitetaan lounaaksi mätiä, itse tehtyjä Marskin silakoita, kalaseljankaa ja uunilohta. Pihalle sytyteään siniset jouluvalot ja tehdään lumilyhty. Istutaan telkun ääressä ja päivitellään itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Otetaan jääkaapista iltapalaa ja maistellaan itse tehtyä tiikerikakkua. Parin viinilasillisen jälkeen kaivaudutaan peiton alle. Kaikki tämä pehmeän elämänkumppanin kanssa.

Jokainen voi päätellä kumpi päivä sopii itselle paremmin.

Viinipullon hinta

Alko on tuonut myyntiin Romanee-Conti viinitilan viiniputelin. Tässä oiva joululahja. Viiniä ei kannata juoda. Se maksaa kymppitonnin, joten se kannattaa varastoida viinikellariin. Kymmenen vuoden odottelun jälkeen hinta on kohdallaan. Paljonko ? Enpä tiedä, mutta luultavasti hinta alkaa kakkosella. Tämä on siis sijoitus. Oletan, että viini ei ole ihan hintansa väärti, sillä hyvä laatu ja kiinnostava talo, ovat onnistuneet lisäämään kysynnän kautta hinnan muhkeaksi.

Kalastuslupa

Uusi kalastuslaki aikoo yksinkertaistaa ikuisuusasiana tunnetun kalastuslupa-asian. Yksi kalastuslupa maksaa 35 € ja sillä saa kalastella joka puolella maata. Jos tämä toteutuu, on syytä poksautella shampanjapulloja, kuohuviinipulloja, limsapulloja ja vaikka vesipulloja. Voiko tämä olla totta vai miellyttävää unta ? Ensi keväänä pitäisi laki olla voimassa. Vielä epäilen, mutta ans katto ny, sano turkulainen. Pilkkiminen ja onkiminen säilyvät maksuttomina. Paljon on virrannut vettä åbo-joessa tämä asian vääntämisessä. Nyt on luvassa jotain yksinkertaisempaa.

Erokeskustelu

Ylen kakkonen järjesti tiistai-iltana eroillan. Pohdittiin avioeron eri näkökulmia ja syitä syviä. Mistä oli oikein kysymys ?

Eilen oli veropäivä. Eilen oli viimeinen päivä, jolloin piti maksaa lisävero. Huomenna taas on toinen veropäivä, jolloin saadaan veronpalautukset. Näiden kahden päivän välissä on eropäivä.

Itse olen ollut aktiivinen maksamaan lisäveroja viime vuosina. Sen lisäksi olen kunnostautunut myös avioerojen saralla. Nyt tilanne on muuttunut. Palkinnoksi saan tänä vuonna veronpalautuksen sinnikkäästä toiminnasta. Tästä voi päätellä, että lopussa kiitos seisoo tai ainakin tilille napsahtaa jokunen lantti. Kannattaa siis olla sinnikäs (v)erojen suhteen.

Ilves normalisoi tilanteensa

Tampereen Ilves on pystynyt normalisoimaan tilanteensa. Syksyllä alkanut innostus vei joukkueen liigan kärkeen. Yllättävä menestys toi katsomoihin runsaasti yleisöä. Satapäinen fanijoukko on kannustanut sekä Hakametsässä että vieraskentillä. Mikä oli menestyksen ja muutoksen syy ? Hmm. Jotkut näkivät menestyksen taustalla monacolais-suomalaisen liikemiehen aikomuksen ostaa ja uudistaa maineikkaan seuran toiminna.

Nyt kuitenkin kaikki on normalisoitu. Seuran vanhat, jonkun mielestä erimieliset taustajoukot ovat saaneet torjuttua valtausyrityksen. Joukkue on onnistunut saamaan perinteisen tappioputken aikaan. Yleisö on kadonnut katsomoista ja tappiot odottavat seurajohtoa. Mikään ei muuttua saa. Se näyttää olevan koko seuran tahtotila.

Palankorotukset a la Wahlroos

Suomen kruunamaton kuningas, rikkain mies, suurimmat EU-tuet netonnut maanviljelijä ja viisain mies Björn Wahlroos on ottanut kantaa erääseen maamme suurimpaan ongelmaan. Ruotsissa. Ongelma on suuret palkankorotukset. Nythän duunarit saivat palkankorotuksena pari kymppiä. Se on tietysti valtaisa summa rahaa. Jos työpaikassa on kymmenen työntekijää, korotus on kaksi sataa euroa kuukaudessa. Jos työntekijöitä on sata, korotus on pari tonnia. Jos työntekijöitä on tuhat, korotus on peräti 20.000 €. On selvää, että yritysjohtajan kannalta. Asia on juuri päinvastoin. Jos sadan työntekijän yrityksessä johtaja saa palkka kymppitonnin ja bonuksina viisitonnia, bonukset luonnollisesti putoavat kolmeen tonniin. Vastaavasti tuhannen työntekijän firmassa pomo saa vaivaiset 15.000 € palkkaa ja bonuksia samaiset viisitoista tuhatta. Tai saa bonuksia, jos yritys tuottaa. Palkankorotukset vievät pomolta kuitenkin kaiken bonuksen. Se on aivan väärin. Viime aikoina on puhuttu eläkeyhtiöiden eläkeyhtiöiden johtajien palkoista. Seitsemänsadantuhannen euron palkalla ja miljoonan bonuksella tulee vajaa kahden miljoonan euron vuosiansio. Jos ajatellaan, että firmassa on tuhat työntekijää, tekevät palkankorotukset 240.000 € vuodessa. Se pienentää pomon bonuksia neljännekseen.

Kuka jaksaa paimentaa yritystä, jos työntekijöiden palkankorotukset syövät neljänneksen bonuksista ? Wahroos, Suomen viisain ja rikkain mies tietää mistä puhuu. Ongelma on suuri ja hätä myös. Jos johtajat eivät ole motivoituneita, miten yritys voi menestyä ? Ehdotankin, että tänä jouluna kansa valitsee joululahjojen keräyskohteen uudesta ennen näkemättömästä ja kokemattomasta suunnasta. Vähävaraiset saavat nyt väistyä ja pärjätä omillaan. On syytä kerätä kolehtia, paketteja, joulupakketteja ja kaikenlaisia kannustavia joululahjoja kaikkein pahimmin kohdelluille ihmisille, yritysten johtajille. Heidän äänellään puhuva Wahlroos saakoon joululahjana Hurstin kodittomien joulun eväspussit ja hernesopan. Muille pomoille jaetaan Pelastusarmeijan patojen tuotto. Tänä jouluna kaikki Suomen joulupukit voisivat antaa puolet pukinpalkkioistaan eläkevakuutusyhtiöiden ja vientiteollisuusyhtiöiden johtajille. Symboolisena eleenä kaikki lastenkotien lapset voisivat käydä laulaa kajauttamassa oman paikkakunnan kovapalkkaisimmille johtajille hoosiannat ja tiernapojat, ihan ilman mitään korvauksia. On päivänselvää, että tästä tulisi kaikille hyvä mieli ja uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Näin ongelmat on ratkaistavissa, kunhan joku rohkea wahlroos uskaltaa nostaa asian pöydälle. Sehän on suomalaisten vankka perinne. Me maksoimme sotakorvaukset. Saman tien voimme maksaa myös velkamme johtajille.

Pisasta pissaa ?

Suomen nousevan nuoriso Pisa-tulokset ovat pudonneet. Matikassa ollaa sijalla 12, lukutaidossa sijalla 6 ja luonnontieteissä sijalla 5. Pudotus on kohtuullisen suuri vaikka kärkipäässä ollaan edelleen. Muutama vuosi sitten Suomessa vieraili lukuisia "pisaturistiryhmiä" ihmettelemässä koululaitostamme. Silloin myös opettajien ammattijärjestö oli ottamassa laakereita päähänsä. Nyt sama järjestö on syyttämässä muita ja kääntämässä vastuun valtiovallan ja kuntien niskaan. Sellaista on tämänpäivän sankaruus.

Oli niin tai näin, ei me nyt ihan heikkoja olla. Tiedossa on, että varsinkin perusopetuksen viimeisillä luokilla on paljon ongelmia. Ne liittyvät kurinpitoon ja keskittymiskyvyn puutteeseen. Jonkinlainen linjaus on myös kaikkien tunkeminen läpi siilon, jos käytän tällaista ilmaisua tason mukauttamiseata. Viimeaikoina on puhuttu myös älypuhelinten ja tablettien käytöstä koulutunneilla. Yksi muutostekijä on myös yksilöllistymisen lisääntyminen. Se on jatkunut jo kahdeksankymmentäluvun luolivälistä. Oppilaat itse, mutta myös vanhemmat ovat vaatimassa entistä enemmän oikeuksia ja uusia etuja.

En kuitenkaan itse näe Pisatuloksia masentavina. Pikemminkin ne kuvaavat todellisuutta. Edelliset tulokset kuvasivat enemmän toiveita. miksi ? Siihen on vaikea vastata. Nuoremme ovat edelleen fiksua porukkaa. Sen osoittavat myös uudet Pisatulokset. Todellisuudessa emme ole koskaan olleet ihan maailman huippua, mutta kärkipäässä ollaan edelleen. Maita kun on maailmassa lähes parisataa.

Ja, jos ottaa pannuun, niin kannattaa katsella Ruotsin tuloksia. Olemme sentään heitä edellä. Siellähän syynä on ollut sosialidemokraattinen puolue !

Ukraina etsii tietään

Ukrainassa kuohuu. Kansaa on kaduilla ja hallintorakennuksia on vallattu. Jo viikon verran ihmiset ovat osoittaneet mieltään presidentti Janukovits päätöstä suunnata tuleva yhteistyö EU:n sijaan Venäjän suuntaan, siis entiseen suuntaan. Tämä on suututtanut osan ihmisiä, jotka toiveikkaana odottivat uudenlaisen tien löytyvän Ukrainalle. Venäjän yhteistyö on tuttua ja sen vaikutukset tiedetään. Oman syynsä valintaan on myös EU:n tiukat ehdot. Eurooppa vaatii runsaasti muutoksia ja yhteyksien vähentämistä itään. Venäjän presidentti Putin kaipaa yhteistyökumppaneita ja taloudellista vakautta oman talouden tasapainottamiselle ja kasvulle.

Oppositio on julistanut yleislakon. Se antaa kuvan opposition laajuudesta. Sen ei uskota olevan kovin vahva. Entinen oppositiojohtaja Julia Tymoshenko on vankilassa. Oppositio tarvitsisi kasvot muutokselleen ja organisoitua toimintaa. Presidentillä on kuitenkin koko koneisto ympärillään. Nyt poliisivoimat ovat katselleet tapahtumia ainakin osittain sivusta. Sisäiset yhteenotot eivät ole kuitenkaan johtaneet pysyviin muutoksiin. Niin ei käyne nytkään. Pienet tulot ja maaseudun ongelmat voivat kuotenkin saada muuta kansaa mukaan tähän Kiovan mellakointiin. Muutoksia on lupaillut presidenttikin, mutta se on kaikunut kuuroille korville. Tyytymättömyyden suuruus ratkaisee tuulen ja tien suunnan.
Kahdeksan vuotta sitten tapahtunut oranssivallakumous on sulanut valtataisteluihin.

Imatran Valtionhotelli

Vaikka olen paljasjalkainen imatralainen, en ole koskaan yöpynyt Imatran Valtionhotellin linnassa. Sen sijaan olen viettänyt ylioppilasjuhlia pääsalissa ja istunut iltoja ravintola Kellarissa lukemattomia kertoja. Nyt tämä ihmeellisyys kuitenkin tapahtui ja voin vilpittömin mielein suositella tätä ainutlaatuista hotellia. Tarjolla on myös pihalla oleva kylpylähotelli, mutta tarkoitan nyt varsinaista linnaa. Paikka sijaitsee kosken partaalla. Interiööri on maassamme ainutlaatuinen. Niin myös hotelli. Sisällä on entisöity huoneita ja sisutusta, jonka ansiosta vaikutelma on originelli. Huoneet ovat erilaisia, kerrokset ovat puolikerroksia, kuvioinnit ovat alkuperisessä kuosissa. Jos joskus haluat viettää erilaisen, romanttisen viikonlopun, varaa ihmeessä huone tästä ainutlaatusesta paikasta. Kumppanisikin on täysin myyty. Ei tarvitse mennä Keski-Eurooppaan, sillä Imatralla se on ihan kotimaisemissa.

Kevyesti Lennossa

Ripustin näyttelyn Imatralle Kulttuurikeskus Virran käytävägalleriaan. Imatralle sen takia, että olen asunut Imatrankoskella 19 ensimmäistä vuotta. Siitä on kuitenkin yli 40 vuotta. Itse asiassa luokkakokouksessa vuonna 2011 käytiin katsomassa tätä näyttelytilaa, joka sijaitsee kirjaston ja kulttuurikeskuksen välissä.

Kevyesti lennossa on näyttelyn nimi. Esillä on töitä kolmesta eri teossarjasta: Lentoon lähdössä, Ajan rannalla ja Timanttien synty. Kaikenkaikkiaan esillä on 16 työtä. Näyttely kestää 3.-28. 12. 2013. Tosiasiassa hieman myöhempäänkin, sillä haen työt pois 4. tammikuuta ensi vuoden puolella.

Tämän näyttely yhteydessä järjestettiin myös pienet, epäviralliset avajaiset. Paikalla oli kolmetoista henkeä. Vanhoja koulukavereita, ystäviä ja tulevia sukulaisia(?). Lämminhenkinen tilaisuus oli kodikas ja mukava monesta syystä. Taiteen harrastukseni oli pieni yllätys ainakin osalle vieraista. Kertoilin omasta suhteestani maalaamiseen ja töiden taustoista. Nostettiin maljat ja kivaa oli.

Jos siis haluat tutustua ihmeelliseen Imatraan, kannattaa poiketa kulttuuritalon käytävägalleriassa. Peltolammin kirjastossa tunnetun kuvataiteiteilijan töitä on esillä. Toivottavasti myös kaikki ne sadat tuhannet venäläiset matkailijat löytävät tiensä tähän Imatran Eremitaasiin (eikä pelkästään Citymarkettiin).