Suomalainen

Englannissa on julkaistu suomalaisen ihmisen sielunelämää kuvaava opas "Xcenophope´s Guide to Finns". Kirjassa käydään läpi tiettyjä luonteenpiirteitä ja ilmiöitä, jotka ovat meille suomalaisille tuiki tavallisia. Siis kahvin ja kaljan juonti, sisu, sauna ja salmiakki, ruotsinpelko, kylähulluus jne.

Valitettavasti kuva on aika kapea, eikä kerro meistä kaikkea. Opaskirjan kirjoittaja on kyllä suomalainen, Enkuissa asuva nainen, mutta paljon on jäänyt kertomatta.

Vaille huomioita on jäänyt esimerkiksi perusvoimamme kateus, erityisesti naapurikateus. Hiljaa kyräillään vuosikaudet ja ostellaan aina suurempia telkkuja ja autoja kun naapurilla. Verhon takaa tarkastellaan naapurin juhlia. Kerran vuodessa, jouluna, tervehditään. Postilaatikolla, ruohonleikkuussa, saunassa, lumitöissä ja grillillä käydään eri aikaan.

Ruokakulttuurissa meillä on paljon vaihtoehtoja. Otetaan vaikka esimerkiksi makkaran paisto, höyrymakkara, joulumakkara, mustamakkara, makkarakeitto, HK:n blöö, nauravat nakit, makkaraperunat tai porilainen. Tietysti jauhomakkara on maukkaanpaa (suolaisempaa) kun lihamakkara. Muita kansallisruokia ovat erilaiset pizzat, kebabit ja hampurilaiset.

Miesten ykkösharrastus on vesi. Vuodenajat jakavat sen kahteen osaan: pilkkiminen ja hukkuminen. Talvella istutaan jäällä koko valoisa päiväaika. Yksin, hiljaa ja pää painuksissa ajatellaan kaikkea maailman tuskaa. Kädessä on pieni vapa, jonka siima on jäähän poratussa reiässsä. Kesällä saunotaan, juodaan pullo kossua ja kori kaljaa päälle. Sitten juhlitaan. Uidaan vastarannalle tai lähdetään soutelemaan. Tosimies ei käytä pelastusliivejä vaan hukkuu mieluummin. Se on miehekkäämpää ja kunniakkaampaa.

Suomalaiset suhtautuvat ennakkoluulottomasti vierasmaalaisiin. Paitsi venäläisiin, jotka ostavat kesämökkimme, asuntomme ja maa-alueemme. Tai somaleihin, jotka saavat liikaa sosiaalitukia. Tai saksalaisiin, jotka tyhjentävät aamiaispöydän ja Lapin. Tai virolaisiin pikkuveljiimme, jotka puhuvat hassua kieltä ja yrittävät matkia meitä. Tai mustiin, jotka vievät naisemme ja työpaikkamme. Tai kreikkalaisiin ja portugalilaisiin jotka vievät rahamme. Olikos vielä joitain muita ?

Urheiluhulluus on parhaita puoliamme. Jaksamme seisoa tyynesti talvipakkasella tuntikausia viidenkymmen kilometrin hiihdon SM-kisoissa. Tai seuraamme radiosta koko yön kestävää suunnistus viestiä, jossa puhutaan kerran puolessatunnissa oksien rapinasta. Suosikkilajejamme ovat edelleen ne lajit, joita muualla ei harrasteta kuten keihään-, saappaa-, kännykän- ja lestinheittö , mäkihyppy, pesäpallo, salibändy eli sähly.

Liikenteessä olemme elementissämme. Suomalaiset eivät ole sattumalta ralli- tai formulakansaa. Syykin on selvä. Joka perjantai kaahaamme nopeusrajoituksista piittaamatta läpi Suomen. Mökille. Siellä suoritamme saunamakkarahukkumis rituaalimme ja ajamme taas sunnuntaina vieläkin kovempaa kotiin. Tässä on pohjatyö ja harrastus, jonka lapset oppivat jo ns. äidinmaidosta. Toki isät ovatkin yleensä ratissa, kunnosta riippumatta.

Olemme myös uskovaisia. Kaste, rippi, häät ja hautajaiset saavat meidät neljästi elämän aikana kirkkoon. Uskomme on luja varmuuden vuoksi, sillä eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tulisi ongelmia tai elämän jälkeen olisikin jotain paratiisin tapaista. Papit juovat kahvia ja ovat hiljaa seurassamme elämän huippuhetkinä. Jokaisessa kylässä ja kaupunginosassa on oma kirkkonsa ja seurakuntansa, joka vastustaa muutoksia. Ihan vaan periaatteesta.

Sairaudet eivät meitä vaivaa. Se johtuu hyvästä peruskunnosta ja vankasta asenteestamme. Lääkäriin ei mennä vaikka henki menisi. Tosin osa kansalaisista on ottanut tehtäväkseen käydä lääkärissä muiden puolesta. Terveydenhoitojärjestelmämme on niin kallis, ettei sitä kannata pitää tyhjäkäynnillä. Sitä paitsi lääkärien kanssa seurustelu osoittaa sivistystä ja aina on kiva olla itseään paremmassa seurassa.

Kotieläinkanta on pääosin vähentynyt. Suomalaiset rakastavat eniten verokarhua. Se on yhteinen lemmikkimme ja kansalliseläimemme. Me hoidamme ja ruokimme sitä taajaan ja perusteellisesti, vaikka kukaa ei ole sitä oikeasti nähnytkään. Sehän on tunnetusti kaikkiruokainen ja sillä on pohjaton nälkä. Joskus lisäverolapun saatuamme meiltä pärähtää suomalaiskansallinen kirosana, mutta pian lauhdumme ja toteamme rahojen menevän hyvään tarkoitukseen. Sillä jaksaa taas painaa ylitöitä rytmihäiriöistä huolimatta.

Tällaisia me vaan olemme. Toisenlaisia kuin muut. Olkaamme siitä ylpeitä. Odottelemme kakkososaa mainittuun englanninkieliseen opaskirjaan. Sen me olemme ansainneet.