Pieni kaupunki Maas joen varrella on kuin idylli. Jyrkän kallion päällä on linnoitus ja kaupunki on kapeasti levittäytynyt alas joen varrelle. Historiaa riittää. Adolphe Sax keksi saksofonin täällä 1800-luvulla ja sen huomaa. Sillalle on rakennettu rivi isoja saksofoneja, joita taiteiljat ovat maalanneet erilaisin koristein. Vielä tunnetumpi merkki Dinantissa on Leffe. Siis belgialainen vahva olut. Laatuja on reilu puolenkymmentä, mutta Leffe Blonde (vaalea) lienee tunnetuin niistä. Ja oluita on tarjolla joka paikassa. Leffe on myös Dinant Jazz Nightsin sponsori. Walloniassa ollaan ja sen mukaisesti puhutaan ranskaa. Enkkua ei juuri kukaan tunnusta osaavansa. Turisteja ei ole myöskään maisemissa. Se pakotti puhumaan ranskaa niillä muutamilla sanoilla, mitä mieleen tulvahteli. Ja kyllä sitä sieltä alkoi tulla, kun vähän potkii. Oltiin oikeasti ulkomailla.
Pieni festari on saanut paljon kovia esiintyjiä lavalle. En ehkä ymmärrä taloudesta riittävästi, siis miten se tehdään. Mielestäni 300-500 katsojan lipputuloilla katetaan vain pieni osa kuluista. Organisaattori/kuuluttaja/monitoimimies Patrick tuli tutuksi heti ennen konsertteja. Samoin kummisetä Joe Lovano liikuskeli usein yleisön joukossa. Hän kertoili vierailleensa Ja soittaneensa usein Suomessa ja pitää yhteyttä ystävänsä Jukkis Uotilan kanssa. Pieni intiimi festari, jonka taso oli keskiluokkaa huolimatta kovista nimistä. Neljäs konsertti maanantaina oli kuitenkin huimaava kokemus. Patrick lunasti vihdoin odotuksemme.
Ai niin ! Palelin lauantai- ja sunnuntaiyönä konsertissa. Luultiin tulevamme lämpimään etelään, mutta mittari laskeutui 12 asteen kieppeille. Sateen kanssa se oli kylmää kyytiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti